Viime jouluna annoin lahjaksi rakkaalleni pienen mustan kirjan, jossa oli ajatuksia, ajatelmia ja pohdintojani kirjoitettuna tyylitellen - kunnioittaen Paulo Coelhon teosta "Valon soturin käsikirja" sekä Yamamoto Tsunetomon teosta "Hagakure - Samurain tie". Tänä jouluna julkaisen Tumman Valon Soturin käsikirjan blogissani sopivasti jaotelluissa osissa.
Tsekkaa Osa 1
*
Tumman Valon Soturi rakastaa. Hän elää rakkaudesta, rakkaudella, rakkauden vuoksi. Tumman Valon Soturi ei ole mitään ilman rakkautta. Hän rakastaa itseään, lapsiaan, rakastaan, vanhempiaan, läheisiään. Hän ei lakkaa rakastamasta, ennen kuin kuolee. Mutta vielä sittenkin Soturi rakastaa - sanoillaan, jotka jäävät elämään.
*
Jos jostain, saa Tumman Valon Soturi voimaa musiikista. Se auttaa aina - silloinkin, kun rakkaus raatelee. Musiikki on öljy, joka voitelee Soturin miekan. Musiikista Soturi saa lohtua, kun hänen voimansa uhkaavat ehtyä. Musiikki pistää Soturin liikkeelle. Musiikki on kauneus, jota Soturi ihailee, todistaessaan elämän synkkiä sävyjä. Musiikki on sammumaton liekki, kun Soturi lähtee yksinäiselle marssilleen kohti auringonlaskua. Musiikki on valo pimeydessä, ystävä yksinäisyydessä.
*
Rasismi ja kaikenlainen syrjintä nostavat Tumman Valon Soturin karvat pystyyn. Idiootit ovat asia erikseen - heille Soturi nauraa. Sen sijaan todelliset pahantekijät Soturi pistää kumoon, jos vain saa siihen mahdollisuuden. Hän tekee sen väkivallattoman vastarinnan keinoin, mutta väkivaltaisin sanoin, koska vihaa vastaan voi käydä myös vihalla, jolloin ne kumoavat toisensa ja mitätöivät asian. On mitätöntä olla rasisti, sanoo Soturi ja lyö sanaisella nyrkillään fasismin palasiksi. Mutta Soturi myös tietää, että ihmiset syrjivät toisiaan, kuten ovat tehneet aina, koska sekin on osa ihmisen luontoa. Siksi Soturi pyrkiikin muistamaan koko luonnon ja tyytyy siihen, että taistelee sanoillaan ja teoillaan aina yhtä pahuutta vastaan kerrallaan, vaikka kaiken maailman muutkin vääryydet olisivat hänen käsiensä ulottuvilla. Soturi ei voi taistella kuin yhden rintaman sotaa kerrallaan.
*
Ahneus on asia, jonka Tumman Valon Soturi tunnistaa kaikissa - myös itsessään. Ahneus tekee ihmisistä itsekkäitä ja vaikka itsekäs on välillä pakko olla tiettyyn rajaan saakka, on ahneus sitä, ettei kykene epäitsekkyyteen. Ahneus korruptoi rikkaat rikastumaan ja pakottaa köyhät köyhtymään. Ahneus ei tunne sääliä, ei myötätuntoa, eikä kohtuutta. Jos Tumman Valon Soturi pääsee väliin, on ahneella paskainen loppu. Soturi vie ahneelta tyydytyksen tunteen, koska ahneudellakin on rajansa ja jonkun on se raja pystytettävä.
...jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti