- Olen tehnyt nyt yhdeksän vuotta omakustanneilmaisjakelupienlehteä nimeltään Känni (alaotsikolla suomalainen alkoholiriippuvainen lehti). En tiedä, onko se (enää) outoa lähipiirini mielestä, mutta ulkopuolisille se sitä ainakin aluksi on – yleensä kuitenkin positiivisessa mielessä. Känni 14 on parhaillaan työn alla...
- Olen kuulunut pian 14 vuotta "veljeskuntaan" nimeltään Böhém. Perustimme sen "veljieni" Idea-Böhémin ja Vege-Böhémin kanssa. Jokaisella on Böhém-nimi. Minun Böhém-nimeni on Lover-Böhém. Meitä on tätä nykyä jo 10 ja olemme kaikki miehiä, joilla on jotain siteitä Kainuuseen – useimmat ovat täältä kotoisin. Tänä keväänä Böhémien etelän vetelien osasto kokoontuu Tallinnassa ja kesällä olisi tarkoitus tavata jopa koko poppoolla Keuruulla, jossa Tilannekomiikka-Böhém isännöi. Outoihin Böhém-tapoihin voisi laskea mm. "liittymisrituaalin" eli perseveden juomisen sekä julkisilla paikoilla suoritettavat juhlalliset veljeshuudot, kuten "Honohono molomolo!"
- Kahdella nuorimmalla lapsellani on vain 3kk ikäero. Olen kokenut sen selittämisen hieman oudoksi ihmisille, jotka eivät kuulu lähipiiriini.
- Olen varusmiespalveluksen loppuun asti käynyt sivari. Voin siis sujuvasti jutustella sekä armeija- että sivarijuttuja. No, jälkimmäinen palvelus kylläkin rajoittuu vain viiden päivän täydennyskoulutukseen (jonne jouduin kieltäydyttyäni aikanaan kertausharjoituksista), mutta kuitenkin ;-)
- Siivoan wc-/talouspaperilla. Vaimoni mielestä tämä oli outoa ja kun tarkemmin ajattelen, niin en tunne ketään muuta, joka suorittaisi viikottaisen imuroinnin pyyhkien paperilla kaikki näkyvät villakoirat seinänvieruksia myöten pois. Tämä auttaa minua pärjäämään kahden ominaisuuteni eli siisteysintoilun ja laiskuuden välimaastossa.
- Käytän 99%:sti mustia vaatteita. Toisaalta siinä ei ole mitään outoa, mutta voi kai sitä outonakin pitää, että muun värisiä vaatteita koen melkeinpä vastenmieliseksi päälleni pukea. Käytän siis mustia kantapäästä päälaelle asti, sukista hattuun asti. Kaikki käyttämäni alusvaatteetkin ovat mustia. Tuon yhden poikkeusprosentin muodostavat lahjaksi saamani Marian valinta t-paita (punainen), lahjaksi saamani kelta-harmaat villasukat ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Tottenham-kaulahuivi. Ja tarkalleen ottaen kai piponikin on todella tumman sininen. Voi perkele, onkohan 1% sittenkään riittävä luku. Tää oli vähän tämmönen väkisin väännetty outous, mutta sallinette sen – ei oo helppoo miettiä, mikä itessä on outoa!
Haastankin nyt kommenttiboksiin kertomaan outouksiaan kaikki blogiini eksyneet immeiset. Ja vinkkinä: Se mikä teistä voi tuntua täysin normaalilta, voi olla jonkun toisen mielestä hyvinkin outoa...
