Blogin puolella hiljaiseloa on kestänyt jo koko vuoden alkaen viime vuotisesta vuosikatsauksesta peilaten Spotifyn vuosikatsausta. Olen ollut aikeissa kirjoittaa yhdessä vaiheessa työstäni ja sen sisällöstä, mutta se jäi luonnoksen asteelle. Olen miettinyt kirjoittamista "toksisesta maskuliinisuudesta" ja kokemuksistani sen osalta, mutta enpä sitten kehannutkaan. Olen myös kirjoittanut "viinakirjaa" eli rakkaustrilogian toista osaa ja miettinyt ensimmäisen osan kirjoittamista, kun joskus olisi riittävästi aikaa rauhoittua sitä varten. Facebookissakin olen ollut pääasiassa hiljaa, siellä ainoa mainittava postaus oli tämä (RIP rakas Orri 💔):
Kissamaista elämäämme Kopsalassa ovat kuitenkin jatkaneet Kuura ja Karpalo, joiden seikkailuja voi seurata Instassa.
Nyt on siis aika vetää taas vuosilangat yhteen ja Jarkon TOP100-kuunnellut viisut saavat toimia siinä kehyskertomuksena - ja välillä ainoana kertomuksena, koska musiikki on kuitenkin parasta.
1. Stam1na: Memento Mori (ateistin kiitos)
Stamp1oiden uusin levy ilmestyi koronan keskelle ja ihan hieno pläjäyshän se taas oli. Tätä biisiä on tullut sitten huudatettua eniten kaikista, syystä tai toisesta. Hyvä biisihän se on ja yhdyn ateistin kiitoksiin:
Kiitän ajatuksen valkeutta
Kiitos vapautta vihasta
Kiitän vanhempien viisautta
Kiitän tiedettä ja taidetta kuin jumalia
Siinä missä joskus vuosia sitten jaksoin kirjoittaa ateismista omaa blogia ja pohtia uskontojen epäkohtia sekä lukea niistä paljon, tuntuu tällä hetkellä enemmän siltä, että olen Hyrden kiitoslinjoilla, enkä jaksa miettiä asiaa, jolla ei ole minun elämääni mitään kosketuspintaa. Jehovantodistajaukkokaan ei ole aikoihin käynyt ovella, vaikka olen sujuvasti kuunnellut, kuinka vaimokin valitsi ennemmin synnin kuin jumalan, mutta muutoin pyrin olemaan enemmänkin välittämättä taikauskoisista hihhuleista kuin että antaisin heidän vaikuttaa omaan elämääni.
2. Waltteri Torikka: Maailma on kaunis
Vuoden koskettavimman kappaleen titteli. Torikan vedon näin tv-ohjelmassa, jossa hän esitti sen rakkaalle ystävälle. Onneksi se löytyi myös Spotifystä kuunneltavassa muodossa ja on sitä siis tullut kuunneltuakin. Alun perin Kassu Halosen ja Vexi Salmen Irwinille tehty biisi muuttui Veskun käsittelyssä mahtipohtisemmaksi, mutta vasta tämä Torikan oopperalaulajan paatoksella vedetty veto osui ja upposi kuin kuuma veitsi voihin tai puukko sydämeen vai mitä näitä vertauksia on, jotka sopisivat siihen hetkeen, kun tajuaa, että tärkeintä on mielen vapaus, vaikka ei muuten vapaa elämän moninaisista kahleista olisikaan:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
3. Obituary: 'Til Death (live)
Death metalin suuria nimiä, jo vuodesta 1984 asti paukuttanut Obituary iski soittolistoilleni voimalla muistaakseni jostain Riston Facebook-päivityksestä. En tiedä miksi olen näitä Floridan dödö-kepittäjiä aiemmin vältellyt, mutta kai se kuolonkorina vaan nyt jotenkin kolahti tässä toisen koronavuoden tiimoilta. Kuolema on aina läsnä elämässäkin, joten sitä syväanalysoivaa rytmimusiikkia pitää aina saada annos jos toinenkin, että saa vähän sylkeä pois elämisen tuskaa.
Kuolemaa on tullut mietittyä myös siltä osin, että omat vanhemmat ovat sairauksien vuoksi päivä päivältä lähempänä kuolemaa ja äidin toinen aivoverenvuoto tänä vuonna sekä hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat tuoneet kuoleman ajattelun konkreettisemmaksi. Ehkä jopa olen alkanut arvostaa omaa elämääni enemmän, kun olen miettinyt, että voin kuitenkin yhä nauttia hetkistä, päivistä, arjesta ja elämästä, eikä kuoleman tavoittelu ole ainakaan kovin korkealla prioriteettilistallani.
4. Mellakka: Traditio
Melodista hooceeta ei ole koskaan liikaa. Asiat voi ja pitää pystyä sanomaan myös tiivistetysti noin minuutti paahtamalla niin saatanasti ja karjumalla siihen päälle:
Tuhotkaa tuo traditio
Hävittäkää armeijat
Pakko kuitenkin vanhan pasifistin myös todeta, että realismi on alkanut vanhoilla päivillä hiipiä puseroon. Armeijat pitäisi toki hävittää, mutta niin kauan, kuin niitä on olemassa, ei liene syytä sinisilmäisyyteen. Natoon liittymistä en näe Suomelle toivottavana (kallis ja hyödytön sotakoneisto pienelle valtiolle) tai lopulta edes mahdollisena, koska en usko, että Natokaan haluaa enempää Venäjän varpaille astua (Suomen liittyminen Natoon lisäisi vaan konfliktin riskiä). Sen sijaan uskon, että Venäjää vastaan paras (tai ainoa) ase on laajin mahdollinen asevelvollisuus, joka on toki kaikkien (miespuolisten) ikäluokkien rasite ja itsekin olen aikanaan sen paskarastin läpi vetänyt, mutta mitä laajempi asevelvollisuus (naisten kutsunnat), sitä parempi kattavuus olisi sellaisten tyyppien osalta, jotka ovat valmiimpia sotimaan eli puolustamaan Venäjän hyökkäystä vastaan tarvittaessa. Samalla kuitenkin ne, joilla vakaumus toista sanoo pitäisi jättää rauhaan ja ohjata muihin palvelutehtäviin, mutta tasapuolisesti niin, että ajallisesti sivari olisi sama kuin varusmiespalvelus. Ja jos pakko on totaalit tuomita, niin eiköhän sitäkin voisi jotenkin järkeistää eikä panna ketään linnaan.
5. Beherit: Nocturnal Evil
Suomalaista vanhaa bläkkistä. Okei, miksi mä kuuntelen bläkkistä, kun uskonnollinen musiikkikin pännii ja onhan bläkkiskin tavallaan "uskonnollista", koska usein niissä seikkailee muuan saatana? Noh, "hirveästi" en lyriikoista saa tässä selvää ja biisi eksyi metelisoittolistalleni Ylen jutusta sekä muistaakseni jostain dokkarin pätkästäkin vai katoinkohan mä vaan poikien keikkaa joltain rovaniemeläisen kauppakeskuksen pihalta :) Eniveis, tämmönen vanha suttunen bläkkis kuulostaa mun korviin enemmänkin hauskalta paahtamiselta kuin että ois mitenkään ryppyotsainen tai vihantäyteinen ilmapiiri. Kuten tuossa Ylen jutussa Beheritin Laihokin toteaa, on bläkkiskulttuurikin mennyt muun yhteiskunnallisen murroksen mukana vähän väärään suuntaan viime vuosina: ”Nykyisin tuntuu, että kaikki ovat jotain oikeistonatseja. Miten se liittyy black metaliin? Aina välillä ne tyypit alkavat ärsyttää jossain netissä. Jos kommentoin niiden juttuja, ne alkavat mulle, että ’pussy’. Ihme touhua. Vetäkää tuo natsipaska vittuun. En halua nähdä sellaista roskaa.”
Töissäkin olen heittänyt joskus vitsillä, kun oli puhetta uskontojen edustajien eroista ja huomioonottamisesta muun muassa joulunviettoon liittyen, että "entäs saatananpalvojat, onko heidät otettu huomioon?"
6. Skálmöld: Árás (live)
Islannin lahja maailman musiikille, tämän hetken kovin metallibändi. Viimeisin levy oli live Reykjavikista, jossa bändi juhli 10-vuotista uraansa. Näin itse asiassa keikoista Ylellä dokkarinkin, kun olivat kutsuneet suomalaiset hengenheimolaisensa eli Finntrollin mukaan kekkereihin. Ei hajuakaan mistä tämä biisi kertoo, mutta rakastan bändin ulosantia, melodista perinneheviä, moniäänistä laulantaa, jossa yksi karjuu ja muut hoilottaa. Viikinkiaiheisia biisejähän ne ovat useimmat ja osasta biisejä jopa tiedän, mistä ne kertovat, mutta tämä on jäänyt täysin mysteeriksi. Tässä on jotenkin ihana tunnelma, yleisö hyvin mukana ja täydellinen kaihomielinen meininki, mutta semmonen "nyt mennään, eikä meinata" -asenne päällimmäisenä. Täydellistä tiskaus-, ruoanlaitto- ja pyöräilymusiikkia :)
No, katoin minä vähän niitä lyriikoita tai niiden englanninnosta: Biisin nimi kääntyy muotoon "The Attack" ja siinä jotkut mulkerot hyökkäävät ja tappavat kertojan kaikki rakkaat. Karu meininki.
7. Obituary: No
Lisää kuolonkorinaa Floridasta. Sanoista ei ota hullukaan selvää. Tällä listalla on havaittavissa selvä kahtiajako: Biisit, joissa tärkeintä on sanoma, ja biisit, joissa tärkeintä on perkeleenmoinen meininki, kuten tässä. Molempia tarvitaan, mutta ei sen niin väliä, tuleeko ne aina samassa paketissa.
8. Mellakka: Syyllinen
Lisää musaa, jota mukana laulaessa naama vääntyy irveeseen ja tuntuu hyvältä. Tämä kertoo mun mielestä siitä kylmästä faktasta, että ihminen tuhoaa vielä elinedellytykset tai ainakin suurimman osan elämän monimuotoisuudesta tällä pallolla:
Raiskattu maa
Tulevaisuus
Syyllinen
Murskattu valtaistuin
Tuomiopäivä
9. Stam1na: Betelgeuse
En tiiä onko tämä scifi-heviä Lemiltä vai jotain Hyrden vertauskuvallista lyriikkaa ihmissuhteista katsellen avaruuteen:
Kaamoksen kaaos syttyi
Kaamoksen kaaos yhtyi
Kaamoksen kaaos syttyi
Kaamoksen kaaos yhtyi ylimpään
Betelgeuse kauneimpain
Kiertolaisen sait
Stam1nan uutukaisella on hyviä biisejä, joissa yhdistyy mukavasti kaikki stamp1oiden elementit: Rytmiikka, paahto, melodiat niin lauluissa kuin kitaroissa, mutta ehkä vielä tällä levyllä entistäkin hienommin koskettimet.
10. Tero-Petri & Korvaamattomat: Parantavia sanoja
10. Tero-Petri & Korvaamattomat: Parantavia sanoja
Limpparit oli yhdessä vaiheessa todella tärkeä bändi ja Tero-Petrin laulusoundi on aina piirtänyt sieluuni koskettavia sanoja hauskanletkeällä twistillä. Siksi onkin kiva aina bongata hänen uudempia tekemisiään ja olen monia niistä kuunnellutkin. Tämä on muutaman vuoden takaiselta levyltä, jota tuli kuunneltua tänä vuonna.
Tykkään Tero-Petrin lyriikoissa oivalluksista, mutta myös pienistä elämän huomioista:
Lumpeet osaavat jaella parantavia sanoja
Ne mua huomioivat
ja saan rauhoittavaa voimaa
Tämä kohta jäi biisistä eritoten mieleen, sattuneesta syystä :D
Kun joku laittaa oven kii
Kissa häntineen myös ulos ehtii
11. Ursus Factory: HYA! (Miksei kukaan sano?)
Maailman kovin rock-duo, Jussi ja Allu, paukuttavat garagerockiaan ja tässä biisissä tiivistyy mun mielestä bändin hienous. Aivan saatanan kova groove, hupaisat sanat ja kaikin puolin tarttuva HYA!
Kävin viime kesänä Lammen loiskeiden "virallisella" kaukokatseluareenalla, josta oli oikein pusikotkin ajeltu, että ihmiset pääsi rinteelle kattelemaan kauas ja fiilistelemään musaa. Siellä pyörän selässä kattelin Jussin ja Allun menoa, kimonot vaan heilui ja meininki oli hurjaa niin lavalla kuin yleisössä. Tämä bändi pitää vielä kerran nähdä livenä ja läheltä!
12. Kelis: Marathon
Rakas Niina aka muruseni / rakastettuni / naisystäväni vinkkasi mulle joskus tuossa vuoden mittaan biiistä, jolla fiittasi (tai oli sämplätty) Kelis vihaisella lainillaan, jossa tämä huutaa pettäjämiehelle "I hate you so much right now". Siitäpä sitten ajauduin kuuntelemaan Kelisin biisejä ja varsinkin kolmannen albumin "Tasty" kappaleet kolahtivat - tällä TOP100-listalla on biisejä kyseiseltä vuoden 2003 albumilta kokonaiset viisi kappaletta!
Upeat rytmit, komeat taustat, mielettömät bassolinjat (ts. bassokitara, ei mitään teknojytkettä) ja kaiken päällä upea Kelisin lauluääni, jossa on voimaa, herkkyyttä, koskettavuutta ja karismaa.
Tämä biisi kertoo maratonista nimeltään elämä, jossa voi kohdata elämänkumppanin, sielunkumppanin, sen "oikean" ja mitä näitä nimityksiä nyt on. Olen siitä onnekas mies, että mulla on sellainen. Näin ollen muruseni vinkkaama biisi johti mut ajattelemaan rakasta elämänkumppaniani Lauraa, jonka kanssa olemme olleet sidottuja toisiimme siitä lähtien, kun aikanaan siteen solmimme ja vaikka välillä siteitä löysytettiin ja rämmittiin elämän tieltä ojan puolelle, molempi vuorollaan tai välillä yhtä aikaa, niin taas ollaan yhdessä, tiiviisti, kumppaneina elämän kestävällä matkalla.
13. Stam1na: Metropolio
Progeheviä parhaimmillaan, tästä biisistä ei maalailua puutu. Sen lisäksi messevät murinakohdat, joissa ollaan mahdollisesti tulevaisuuden tuhoon johtavan maailmanmenon ytimessä:
Korroosio
Syöpä
Eroosio
Ajan ien syö
14. Snäfä feat. DJ Puliukko, Iivo ja Laineen Kasperi: Ei huolta menneistä
Korroosio
Syöpä
Eroosio
Ajan ien syö
14. Snäfä feat. DJ Puliukko, Iivo ja Laineen Kasperi: Ei huolta menneistä
Mun suosikkigenre Spotifyn vuosikuuntelussa oli Suomiräppi. Se ei ole ihme, kuuntelen ehkä eniten uutuuslistoilta suomiräppiä. Ehkä siksi on yllätys, että tämä on vasta ensimmäinen kyseisen genren edustaja. Ja loistava onkin! Tässä on sämplätty ja/tai muuten taiottu todella komeat/kauniit taustat (mutta toi taustamelodia on aivan saatanan tuttu, onko se joku joululaulu tai lastenlaulu vai mikä?!), jonka päälle sit räpätään.
Usko, pakkanen, viinapäät, aurinko, pakkasukko. Sanoja vilisee ja fiilis on kohillaan. Laineen Kasperi vetää huipun kertsin ja oman versenkin semmoisilla ikiaikaisia teemoja käsittelevillä jutuilla.
Jos jonkun mielestä suomiräppi on tyhmää, idioottimaista uhoa tai junnujen vikinää tai Cheekin junttijuttuja, niin kannattaa kuunnella kunnollista suomiräppiä, jota tekee tyypit, joilla on sanottavaa.
15. Yona: Irti
Mä vähän luulen, että Johanna on Suomen kovin laulaja. Sen lisäksi se on ihan saatanan tyylitajuinen artisti, jolla on myös tiukkaa rytmimusaa ja räppiäkin katalogissa. Tässä tämmöinen irtiotto-kappale suhteesta tai suhteista, joka tietysti resonoi suhteissa olleelle:
Sä oot jo löytäny uuden
Jonku, joka on myös jolleki vanha
Mä oon jo kaukana täällä
Kaupungissa, jossa haamuks muuttuu saa
Ja tässä kaupungissa valot säihkyy
Kirkkaana ja mun sydän säikkyy
Kun se tajuu, mitä se oikein haluaa
Se haluu kaiken eikä tajuu paeta
16. Kelis: Stick Up
Lisää Kelisin monipuolista vokalisointia ja ihania rytmejä.
17. Stam1na: Henkilökohtainen helvetti
Lisää modernia progeheviä, komeata laulantaa ja soitantaa.
18. Steen1 Orkestra: Voi voi minua osa 2
Epäkorrektia heviräppiräisketta Stenkalta.
"Mikä vittu teitä vaivaa, äpärät" on vähemmän epäkorrektia, mutta en viitsi tähän panna sitä enemmän epäkorrektia.
19. Moby: Rise up in Love
Konemusapioneerin biisissä fiittaa joku ihana nainen ja rytmitkin on kosketinsoitinvoittoisina tuttua Moby-laatua olevaa housejytkettä. Sisäinen "houseman" (luokkatoverieni nimitys minusta lukion vuosikirjassa) herää aina kuullessaan tällaista ja toivoisin olevani jossain hämyisellä tanssilattialla heilumassa.
20. Mustan kuun lapset: Aaria
Yksi viime vuosien hienoimpia bändilöytöjä, suomalaisen tummemman metallin pioneereja hekin jo. Tämä biisi vähän ehkä erikoisempaa matskua näiltä, naislaulaja messissä ja muutenkin sellainen rauhallisempi tapaus. Kaunista, mutta niin ovat bändin rajummatkin vedot. Jotain viatontakin tässä on, jollain tapaa. Ehkä myös ikiaikaista, semmoinen kevyt folk-meininki taustalla kuitenkin on.
21. Obituary: Chopped in Half
Lissää oksennusörinää Floridan soilta tai jostain sieltä, paloiksi hakattua lihaa ja sen semmoista, kyllä lähtee, varsinkin kökön kitarasoolon jälkeen alkava armoton blastbeat tai mitä vittua lieneekään, hevipuristit tietänee, minä en.
22. Nightshift feat. Pyhimys, ibe ja Dreas: Kivullisii
Nuoren polven räppihäiskä vetää stooria maailman eriarvoisuudesta ja siitä, kuinka täällä länsimaissa sitten peitellään kivut sisälle ja turrutetaan lääkkeillä, koska vaikka huonomminkin vois mennä kuten monilla muilla tässä maailmassa, niin silti sisimpään sattuu. Tää on just se länsimaisen ihmisen tuska, kun meillä on täällä vaikka mitä ja pidämme saamaamme itsestäänselvyytenä, mutta silti meillä on omat kipupisteemme. Se on inhimillistä, osa ihmisyyttä.
23. Yona: Solut herää eloon
Täydellinen kevään tulon tai kesän alkamisen herättelybiisi, intro jotenkin elokuvamainen, sitten kaunista vokalisointia ja maalailevaa musisointia. Välillä melkein jo euroviisuhenkinen nousu, sitten taas pehmeämpää matskua, ah niin kaunista. Tässä biisissä myös erikoinen autotune-ulina, koska Yona ei sellaista tarvitsisi, tietenkään, mutta tyylikeinona sekin alkaa toimia, kun aikansa sulattelee.
En osaa vieläkään, 48-vuotiaana sanoa, tykkäänkö jostain vuodenajasta enemmän kuin toisesta, mutta ei kai Suomen kesästä kukaan voi tosissaan olla pitämättä, paitsi jos on kalsaa ja vitun itikat ja onko sitä ruohoa saatana kynnettävä joka vitun kesäpäivä (en minä, vaan kaikki muut!) ynnä muita kitinöitä. Mutta ainakin soluissa on eloa, syöpäsoluissakin.
24. Stam1na: Sirkkeli
Perinteisempää rässipaskaa Sm3tanalta. Onko tämä edes hyvä? Lisää paskaa housuun!
25. Nättinassut: Sika on irti
Facebookissa pikkuserkku linkitti virkistävää "akkamusaa" (vrt. "äijämusaa"), jossa sanotaan useammin "vittu" kuin missään biisissä ikinä. Vitun hyvä biisi, kyl.
26. Skálmöld: Narfi (live)
Skandinaavisen viikinkimytologian Loki-jumalan seikkailuista kertova biisi. En osaa laulaa mukana ja tämä vaan kuulostaa mun korvaan taivaalliselta (sic). Melodista metallia hevihengessä, örinälaulua ja sekaan miessakin puhtaampaa laulua, kitarasooloilua ja rytmikästä mäiskettä. Kovin metalli/hevibändi tällä hetkellä, irkkulaisen Cruachanin ohella. Biisin lopussa vielä yleisön kanssa ihana yhteislauluhetki.
27. Petter feat. Myra Granberg: Bara för bra
Ruotsiräpin pioneeri Petter on ihana, tykkään sen flowsta ihan sikana, vaikken ymmärrä puoliakaan (hah, hyvä jos sanan sieltä täältä) mitä se solkottaa. Tässä biisissä fiittaa Myra, josta en tiiä mittään, mut ei se fiittaus haittaakaan, ihan kivalta sekin kuulostaa. Tää on ihan kiva biisi, sellaisiakin tarvitaan. Biisi on rakkauslaulu, jossa ollaan "vaan hyväksi toisillemme".
28. SUAD: Winter
Suad Khalifa on suomalainen laulaja-lauluntekijä, jonka biiseissä on sellainen ihanan melankolinen pohjavire. Kaunista laulua, jota on helppo seurata ja kuunnella. Suad itse kertoi Rumban haastattelussa tästä biisistä: "Tässä biisissä on jotain erityisen tärkeätä ja henkilökohtaista minulle. Tässä käsitellään läheisen menetystä, surua ja sen prosessointia. Tämä kappale on ikävästä ja toipumisesta."
29. Taake: Ein Baat i Foss
Norjalaista bläkkistä. En tiiä mitä ristiä tai symbolia tässä poltellaan, eikä välttämättä mitään, mutta hyvin tunnelmallisissa merkeissä mennään, tässä on sellaista synkkää jynkytystä parhaimmillaan. Ehkä tässä mennään meren myrskyihin ja lopussa on rauha, tyyni, pohja. Mulle ainakin paatuneena maakrapuna pahin helvetti ois olla jossain vitun laivassa, joka seilaa myrskyssä ja taivas ois silloin upota ja hukkua meren aaltoihin.
30. Hiekka: Hiljainen kevät
Jussi "Lauran naapurinpoika" aka furry-Böhém rumpaloi Hiekassa, siksi sitä on tullut kuunneltua. Ei ihan mun kuppi teetä, vaikka kyllä mä näitä indie-touhuja aina yritän välillä kuunnella. Alusta tulee hauskasti mieleen joku kasarin Kajaani-kokoelman biisi, siis laulumelodiasta. Sit tykkään tässä tosi paljon "välikohtauksesta" vai pitäisikö musiikkitermein sanoa esimerkiksi "c-osasta" tai mikä vittu lie, mutta semmonen kosketinsoitinväliosa, jossa laulajakin vain vokalisoi ilman sanoja ja onhan siinä toki muutkin soittimet mukana.
Oliko mulla hiljainen kevät vuonna 2021? En sanoisi. Töissä vitun kiireistä, lisäksi Niinan kanssa aloimme viettää tasaisin väliajoin mukavia "lomaresortti"-yökyläreissuja hänen luonaan. Lomaresortti on aivan mahtava paikka! Siellä voi yöpyä ihanassa seurassa, emännöinti on suorastaan taivaallisella tasolla, tarjoilu pelaa ja vartiointipalvelu makaa lattialla tai välillä saattaa vähän tulla nuolemaankin, jos oikein läheisyyden kipeys iskee.
31. Kelis: Rolling Through The Hood
Tästä Kelisin biisistä tulee varsinkin alkuosan puolesta mieleen joku biisi, mutta en tiedä mikä ja se jos mikä vaivaa mieltä. Sitten kertsi taasen on ehtaa Kelis-matskua, jota on hyvä fiilistellä mukana.
32. Keko Salata: Minä ja mun ajatukset
Yksi vuoden kovimpia biisejä. Saken biiseissä on näitä timantteja, joita rakastan ja sitten niitä, joita ei pysty kuuntelemaan. Mut aivan mahtava biisi tämmöiselle introvertille ja kertsi, jota ei voi olla laulamatta mukana. Tässä on myös itselle kolahtavia ajatuksia siitä, kuinka välillä vaan tulee alakulo, joka pakottaa sohvan pohjalle ja uhkaa masentaa, mut sit se on vaan hetki, josta pääseekin eteenpäin, ja uusi parempi ajatus nostaa taas pystyyn.
33. ibe: sateenkaarenpää
Häiritsevästi sekä suomiräppiartistin iben nimi, biisien nimet ja levyn nimi ovat pienillä kirjaimilla. Perkele! Levyn nimi on muuten "perkele!", vittu sentään. No, kait se on hyväksyttävä, niinku vaikka SUADin kirjoittaminen capseilla. iben musa on rytmikästä, leppoisaa ja menevää räpäytyksen ja laulun sekoitusta, jossa kerrotaan vaikeistakin asioista ("ehkä helpompaa ois panna silmukkaan se pää") helpon ja kivan kuuloisesti. Biisin sanoman voi hyvin kiteyttää sen lainiin: "Pitäähän sen pään olla vähän sekaisin, että sen voi selvittää."
34. The Linda Lindas: Racist, Sexist Boy (live)
Vuoden punk-löytö. Nuorten likkojen feministipunkkia parhaimmillaan, tykkään!
35. S.O.D.: March of the S.O.D.
Klassikkoakin tuli näköjään kuunneltua. Aina välillä joku riffi vaan alkaa soida päässä ja pitää kaivaa esille SOD tai Anthrax tai Maiden tai mikä vaan vanaha klassikko. Tätä tais muuten Mokoma veivata jollain nettikeikalla vai muistankohan väärin? Se on kyllä ollut tämän korona-ajan pelastus, että musaa on ollut sentään netissä jonkun verran livenä, koska keikoilla käynti on jäänyt ja ai että mä kaipaan sitä livemusan fiilistä. Tarkoitus ois päästä pian käymään kattomassa Dai Kahtia, jospa sitä.
36. Yleislakko: Kännikala
Toinen vuoden punk-löydöistä. Hyvä bändi, tarttuvia biisejä. Tämä ei ehkä parhaita, mutta näköjään kuunnelluin. Kaipa nää dokubiisit aina kolahtaa vanhaan dokuun. Tämähän ei missään nimessä ylistä dokuja vaan vittuilee, mikä on kännikaloille ihan oikein.
37. Kelis feat. Too $hort: Bossy
Välillä vähän myöhempää Kelis-tuotantoa, tosi kova ja tarttuva biisi tiukalla basslinella, naisvoimaa! En tosin tiiä, miks tähän piti äijä ottaa räppäämään, Kelis ois kyl hoitanut homman itekin...mut kai se pistää äijän hiljaiseksi.
38. Petri Nygård: Paska maailma
Biisin alku kertoo kaiken, kun Petri aloittaa: "Vittu mitä paskaa!"
Huumoriräppiä, kuulostaa pahalta. Ja niin varmaan onkin. Epäkorrektia, mutta virkistävää. Tykkäsin erityisesti kohdasta "alkoholi ei ratkaise ongelmia, mutta eipä kyllä vittu maitokaan".
39. Tero-Petri & Korvaamattomat: Omaa aikaa
Klassista Tero-Petri -kamaa, sieltä balladiosaston puolelta. Laulu kertonee rikki menneestä parisuhteesta, jonka jätetty osapuoli toteaa, että eläpä huoli, tee kaikkea kivaa, kun nyt sulla on sitä omaa aikaa, kyllä minäkin pärjään (ehkä).
40. Yleislakko: Paljon lauluja tarvitaan
Lauluja tarvitaan, paljon. Musiikki on parasta!
41. Gasellit: Soijapoika
"Oon Pohjois-Helsingin soijapoika." Kantsun poika kiittää ja kumartaa. Gasellit muistelee uransa alkua ja ottaa kantaa netin vittuilukulttuuriin. Kaikkia julkisia eläimiä saa haukkua niin paljon kuin sielu sietää, eikä siitä saa loukkaantua, kun julkisuus on tärkeätä menestyksen kannalta. Ikävä kyllä julkkiksetkin on ihmisiä ja niihinkin sattuu. He kuitenkin voivat pistää kampoihin, muun muassa tekemällä tällaisen kappaleen, mutta entäs ne maan matoset, joilla ei ole ääntä puolustautua...mut jos tällaisilla biiseillä yksikin haukkuja miettii vähän sanomisiaan, niin ollaan jo plussan puolella.
42. Eevil Stöö feat. MNTTT: Toisiks paskin flow
Eevil Stöö on näitä suomiräppäreitä, joita tulee säännöllisesti kuunneltua ja jonka biiseissä on sekä semmoisia yksinkertaisia bängereitä, jotka jää päähän soimaan ja sellaisia, joita ei jaksa kovin montaa kertaa kuunnella. Tää on ensinmainittu, ehkä Stöön kovin veto koskaan.
43. Paradise Lost: As I Die (live)
Täysi-ikään jo tullut brittiläisen gootti- ja dödömetallin airueen kappale, josta liveversio. Karheata kakkaa, ei mitään siloiteltua tässä. Tätä on kiva kans pyöräillessä kuunnella ja kun tulee lopun hidastettu "As I Dieeeeeeeeeeeeeeeeee" sanoa se naama irveessä ohikulkijoille, kunnes huomaan niin tekeväni ja käännän pääni pian alas.
44. Yleislakko: Varsovan laulu
Työläisten laulu vol. 2017. Hieno punk-marssilaulu.
45. Billie Eilish: Your Power
Koskettava hyminälaulun jumalatar ottaa kantaa hyväksikäyttäjäsikoihin, joita varmasti hänkin on kohdannut, mutta jotka on muutenkin #metoon myötä tuotu framille viime vuosina ja hyvä niin. Tämä on myös yksi syy siihen, että joskus olen halunnut olla ei-mies, koska vituttaa kuulua mieskuntaan, joka käyttää hyväkseen toisia. Toisaalta valta korruptoi myös naisia ja olen kohdannut myös monin tavoin mulkkuja akkoja, joten ehkäpä tämä ei sukupuolista jankuttamalla parane. Ehkä ainoa oikea ratkaisu on Nebulacatin (aka Aakkiboi) ratkaisu: Tapetaan ihmiset ja valta kissoille! Vakavasti puhuen olen kuitenkin sekä yhtäläisten sukupuoli-, ihmis-, eläin- ja kaikkien elävien olentojen oikeuksien kannattaja, joten on aina hyvä, että sorretut saavat äänensä kuuluviin. Ehkä asiat myös niistä puhumalla paranevat, vaikka epäilenkin, että ihmispedot eivät koskaan tämän maan päältä katoa, ennenkuin kaikki katoavat.
46. Taake: Brotne Bein og Mannefall
Lisää Norge-metallia, mustaa siis. Teksti lainattu kuulemma norjalaiselta 1800-1900 -lukujen vaihteessa eläneeltä uusnorjaa kehittäneeltä kirjailja Arne Garborgilta. Ei hajuakaan, mistä tässä puhutaan. Tiedä vaikka ihmiskunnan tuhosta, saatana. Biisissä muuten kuuluu yhdessä kohdassa vissiin ihmislapsen itkua, herttasta.
47. Cypress Hill: Champion Sound
Potheads from Cali, still here. Klassista rap-soundia ysäriltä ja tässä joku sample ysäriltä muutenkin, jostain konebiisistä, oisko joku englantilainen konebiisi. Tosin se sample saattaa tietenkin olla jostain paljon kauempaa, mutta se on mun mielestä vaan musakulttuurin yks ominaisuus, kierrätys.
48. Teemu Kekkonen: Dragonflies in July (live)
Jee, olen 48vee. En sit tiiä, onko siinä paljon juhlimista. Vielä pari vuotta armonaikaa, kunnes olen "kuudennella kymmenennellä". Ehkä minä sitten kuuntelen enää pelkkää "jatsinkakkaa, jatsinkakkaa", kun minusta tulee oikeesti wanha, nythän olen vasta puolivuosisatainen. Tämmönen tunnelmallinen pianojazz uppoaa aina helpommin kuin kitarajazz, vaikka ei pidä yleistää, tietenkään.
49. Billie Eilish feat. Rosalía: Lo Vas A Olvidar
Ihan yhtä vähän osaan espanjaa kuin norjaa, mutta hyvältä kuulostaa. Hyminälaulu on pop, ilmeisesti.
50. Moonspell: Alma Mater
Vuoden metallibiisi. Tai eihän tämä uusi ole, mutta uusi mulle. Äiti jumalatar, äiti joka ravitsee ja tässä tulkittavissa myös Äiti maaksi ts. kotimaaksi. Komeaa hölkyttelyä, kiva löytää menneisyydestä (26 vuotta vanha kappale ysäriltä) hienoja biisejä, pari muutakin hyvää Moonspelliltä löytyi, mutta tämä kolahti kovaa.
51. Entombed: Chief Rebel Angel
Ruotsalainen dödö- eli death metalin konkaribändi, etten jopa sanoisi legenda. Ei kyllä hajuakaan, miten tämä tälle listalle tiensä löysi tai tiedän tietysti, mutta biisistä en osaa sanoa juuri mitään. Se kuulostaa hyvällä tavalla kasari-ysäri -vaihteen rässiltä melodiavivahteilla ja ärjyntälaululla. Vähän Lucifer-horinaa sinne väliin ja meininki on kuorrutettu. Löysin näitä Obituaryn vanavedessä, kun ei tullut kuunneltua silloin aikoinaan, tämäkin jo 20 vuotta vanha.
52. Kelis: Caught Out There
Tästä Kelisin debyyttilevyn hitistä olikin jo puhe aiemmin. Tässä on nyt sitten se pettäjäsian paljastuskappale: "I hate you so much right now!"
Onneksi elän polyamorisessa suhdekiertymässä. Se tarkoittaa avoimuutta, mutta myös vapautta olla ja elää, ihastua ja rakastua.
53. Gojira: Born For One Thing
53. Gojira: Born For One Thing
Syntynyt yhtä asiaa varten: Rokkaamaan. Tai äh, rakastamaan, mut Ranskan metalli-godzilloiden biisi pohtinee elämisen kiertokulkua, jossa synnymme kuollaksemme, tai jotain. Gojira-innostukseni on hieman vuosien varrella laantunut, mutta tykkään kyllä edelleen heidän tunnistettavasta tyylistään sekä ylipäätään asenteesta maailmaa kohtaan, joka on (inho)realistinen, mutta samalla jollain tavoin toiveikas.
54. Gasellit: Oulunkyläst ikuisuuteen
Gasellitkin ovat jo touhunneet kohta 15 vuotta ja aina en ole heidän tekemisistään välittänyt, mutta jotenkin tuntuu, että bändi vaan parantaa juoksuaan, kun ikää tulee lisää. Tämä(kin) biisi käsittelee ikääntymistä ja uran jatkumista silti tai siitä huolimatta. Vähän sama ajatushan se on itellä aina, kun käy vaikka baariloissa ja siellä on 30 vuotta mua nuorempia ihmisiä pyörimässä, että onko sitä liian vanha kaikkeen, mut äkkiä se yleensä unohtuu, kun on kivaa. Toki se vaatii yleensä hieman olutta, hyvää seuraa ja (elävää) musaa ja kivoja baareja, mukavia baarihenkilöitä ja yleistä dekadenssia. Ehkä sitä on wanha vasta sitten, kun luovuttaa ja toteaa, että en jaksa, en jaksa mennä, en jaksa tehdä, ihan sama, kuolemaa odotellessa...
55. Kalle Kinos feat. Tiedemies: Kaleva teki musta eläimen
Suomirapin konkareita mansesta. Hieman laiskanpulskealta kuulostavaa matskua ja ehkä jonkin sortin vastakohta Gaselleille. Tätä tarvitaan, kaikki eivät voi olla "mainstream"-räppäreitä, enkä toki niistä kovin montaa jaksa kuunnellakaan, ehkä nykyisin "pinnalla" olevista vain Gettomasa ja Kube ovat itselle kolahtaneet, muuten sitten etsinyt erilaisia laitapuolen kulkijoita kuunneltavaksi, vaikka onhan Suomiräppi kai sen verran suosittua nykyään, että vähän vähemmänkin mainstream on enemmän kuin indie.
56. 808 State: Marconi
Muistan yhä, millainen fiilis oli, kun pistin ekoja kertoja 808 Staten "Ninety" LP:n levylautaselle. Elettiin '90-luvun alkua ja teknomusiikki oli nousemassa valtavirtaan, myös tällainen vähemmän kaupallinen fiilistely-house-acid-house-elektroninen humppa, jota 808 State Rolandeillaan sai aikaan (808 viittaa legendaariseen Rolandin syntikkaan, josta irtoaa mm. "acid-narinaa"). Ei muuten ole kuin hetki, kun tuli surutieto, että 808 Staten Andy Barker oli menehtynyt. RIP Andy, musiikki elää. Tämä biisi uudempaa tuotantoa vuodelta 2019, mahdollisesti siis viimeiseltä julkaisulta, jota bändi koskaan tuottaa. Edelleen mennään pääasiassa instrumentaalilinjalla ja acid housen hengessä.
57. Kelis feat. Raphael Saadiq: Attention
Kelis on yksi vuoden artisteja mun kuuntelulistoilla. Ja mikäs siinä, nämähän toimii aina. Tämä on ehkä vähiten "iskenyt", mutta mukana kulkenut kumminkin, helposti rullaava kappale, jossa kaivataan huomiota. Tämä on hyvä huomio, koska helposti elämän rullatessa eteenpäin unohtuu antaa huomiota niille läheisille, jotka ovat koko ajan rinnallasi, tapahtuipa ympärilläsi mitä uutta ja mielenkiintoista tahansa.
58. Gasellit: Kutsu
Gasellien uuden levyn teema tuntuu olevan kasvaminen ja siihen liittyvät pelot. Tässä myös se, että kun ura etenee ja jäbät vanhenee, niin uppoaako uusi matsku enää ja jatkuuko "juhlat".
59. Kalle Kinos feat. Tiedemies ja Silkinpehmee: OHO
Tämä on pieruanthem, koska aina, kun pieraisen kotona ääneen, sanon "oho", vaikka Lauran mukaan ei saisi, koska jos änkää, ei voi olla vahinko.
60. Kettel: Boekebaas
Vuoden konemusabiisi. Hollannista tulee hyviä musavelhoja, Kettel on yksi niistä. Ihanaa pimputusta ja houserytmejä. Tämä on sellaista musaa, jota mä haluisin jorata hämyisissä yökerhoissa. Acid-pimputukset on lisäksi aina bonusta.
61. Entombed: But Life Goes On
Ruotsin dödöistit taas vauhdissa. Elämä jatkuu, vaikka kuolo koittais, koska meistä jää jälki. Joillekin elämä on pahin vihollinen ja kuolema pelastus, mutta itsellä ois toive, että elämä jatkuis niin kauan kuin se on näinkin kivaa.
62. Scandinavian Music Group: Elämä on edessä
Elämä on myös edessä. Varsinkin, jos tässä vielä pysyy hengissä vuosia tai vuosikymmeniä. Se vain muuttuu, mutta silti koitan aina löytää hetkistä hyvää ja nauttia kivoista asioista, jotka saattavat toistua arkisina päivästä toiseen, mutta jos ne eivät olisi elämisen arvoisia, niin miksi niitä sitten tekisi päivästä toiseen. Arki on parasta, vaikka kuka muuta väittäisi.
63. Nohanna: Äidinäidin raivolla
Talvi-anthem Suomi-twistillä ja naisvoimaa ponnistaen sukupolvien takaa. Hieno biisi, oikein suomalainen, tätä ei kyllä ulkomaisille voi kääntää, tässä on nimittäin kaikki, pakkasyöt ja sisuaskit ja ahdistus ja jumalauta.
64. Kelis: Milkshake
Ja vielä kerran Kelis! Tämä on tämmönen party-bangeri, jollaisia myös tarvitaan. Toimii kelis kuin kelis.
65. Yleislakko: Kivinen tie
Yleislakon "hittibiisi" tai tästä mä bändin bongasin, hyvä meininki. Kaksi minuuttia sanallista ja rytmillistä räiskettä elämästä tässä maassa, yhteiskunnassa ja systeemissä.
Järjestelmän käärmeestä lauletaan muun muassa:
Sitä silloin ruokimme ja hoivaamme
Sen kekoon viemme viimeisetkin kortemme
Ja se kiitokseksi hautaa meidät paskaansa
Sillä jonkunhan sen heikkoudet on maksettava
Eikä meitä tuu enkelit pelastamaan
Hyvä sanoitus kokonaisuutenakin, hyvin täytetyt minuutit. Biisi muuten loppuu tyttölapsen laulamaan Suojelusenkeliin eli 'Maan korvessa kulkevi'.
66. Miina: Miina
Suomalaisen rap-kulttuurin tärkeimpiä levy-yhtiöitä on Monsp, joka järjestää nykyään bootcampeja nuorille räppäreille, joissa jo alalla olevat ja levyjä tehneet räppärit voivat tukea nuoria toivoja kohti omaa uraa. Näitä on hauska kuunnella ja parhaimmillaan tuotokset on loistavia bängereitä. Miina ei toki ehkä voi tehdä kuin yhden biisin, jossa leikittelee nimellään, mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle.
67. Marian Valinta: Kyyhky
Ehkä Iljan kaunein kappale? Marian Valinnan biisejähän Ilja on nyt julkaissut käsittääkseni uudelleenmasteroituina. Tässä on tällainen hyvä, koskettava pieni balladi, joka on aina kolahtanut ja koskettanut. Tässä biisissä taitaa muuten taustalla kuulua myös parivuotiaan esikoispoikani Miron huutelua.
68. KAUAN: Maanpako
Venäläinen bändi, joka tekee suomenkielistä musiikkia. Sai nimensä suomalaisen hämymetalliyhtye Tenhin albumin mukaan ja aika hyvää hämyilyä KAUANkin tekee, useita biisejä olen kuunnellut ja nämä ovat tällaista ihanaa maalailua, jossa välillä on hetkittäin melodisia metallirepäisyjä muun fiilistelyn seassa. KAUAN on muuten wikipedian mukaan muuttanut jossain vaiheessa Venäjältä Ukrainan Kiovaan ja mietin, että onko tämän biisin teema myös osin siitä lähtöisin. Venäjän ja Ukrainan konflikti jatkuu ja etupiirijakoa on ainakin tiettyjen tahojen toimesta tehty Suomenkin osalta, mutta toivottavasti järki voittaa, eikä jouduta koskaan kokemaan sotaa ja maanpakoa, vaikka itse olen kyllä ajatellut, että mihin vittuun minä muka täältä lähtisin, jos sota alkaisi, en mihinkään.
69. Yleislakko: Yksi oli hiljaa
Punk-eetokseen kuuluu aina instituutioiden vastustaminen: Armeija, valtio, poliisi, kirkot/uskonto. Tässä biisissä mennään perinteisellä uskonnon vastaisella linjalla ja hoilotetaan tarttuvasti:
Kaikki uskonnot, ovat legendaa
Ei mitään jumalaa oo olemassakaan
Vanha ateisti kiittää ja kumartaa, aina on kiva kuunnella näitä naiivejakin toteamuksia, joita voi ilolla laulaa mukana.
70. Huora: Oispa kaljaa
Kirjoitin tänä vuonna siis "kirjaakin". Rakkaustrilogia oli ajatuksena, mutta sitten mietin, että vois kirjoittaa yhden kirjan, joka sisältää suunnittelemani kolme kokonaisuutta ts. rakkaustrilogian. En minä sitä paljon ole kirjoittanut, enkä välttämättä koskaan kirjoitakaan, mutta ainakin ajatuksissa on. Unelmiahan pitää ihmisellä olla, muuten elämä alkaa pikku hiljaa muuttua pakkopullaksi. Avaan vielä sen verran, että rakkaustrilogia-opuksessa on siis kolme osaa: 1) Ensirakkauteni, 2) Rakas brenkku ja 3) Uskontoni: Rakkaus, joka on sitten yleismaailmallisempi opus, joka keskittyy kaikkeen, mitä olen kokenut tuon "elämäntarkoitukseni" saralla. Ehkä kirjoitan sen valmiiksi ja testamenttaan jälkeläisilleni. Tosin aika paljon on kirjoittamatta eli lähes kaikki ja ensimmäistä osaa olen vasta miettinyt :D
Toiseen osaan liittyen tässä on kuitenkin vuoden bileanthem, koska eipä tuota ole paljon ollut juhlia tai meininkiä, joten "Oispa kaljaa" on ihan aiheellinen toteamus.
Huorasta tulee myös hyviä muistoja Tampereen reissulta, jossa bändin näin ja totesin, että vittu ku on kova. Tätä biisiä lauloin takuuvarmasti mukana.
71. Method Man feat. Mary J. Blige: I'll Be There for You / You're All I Need
Mary J. Blige on yksi mun suosikkilaulajia amerikkalaisista R&B-hoilottajista. Tässä mukana myös tiukkaa räppiä Method Manilta. Molemmat muuten tänä vuonna jo 50v, joten ehkä tää on sit tämmöstä keski-ikäiseen makuun väännettyä paskaa eli parasta paskaa.
72. Rush: Where's My Thing
Legendaarisen kivijalkabändini Rushin instrumentaalipläjäys eli "misä mun jutut on". No ei ainakaan tääl blogissa, saatana sentään, johan tässä 11kk tuli vietettyä blogihiljaiseloa.
73. Tero-Petri & Korvaamattomat: Oman maailmansa kansalainen
Vähän menevämpi kappale Tero-Petriltä, mutta näitäkin on aina Limonadi Elohopeasta alkaen kuultu. Ihania tarinoita, joita on hauska kuunnella. Rytmikästä ja melodista menoa. Jotenkin muhun myös kolisee ajatus erakosta, joka on "oman maailmansa kansalainen" ja vaikka en itse yhteiskunnan ulkopuolinen yksilö olekaan, niin angstipäissään sitä kuitenkin monesti on.
74. EDEN: Omal taval
Lisää Monspin likkaräppärien bootcampin tuotoksia ja jos tätä ei ole ollut Etta kaverina tsemppaamassa, vaikkei fiittaakaan, niin ihmettelisin, koska tässä on todella vahvat Etta-fibat. Eli hyvät fibat, kovaa settiä tulevaisuuden toivolta.
75. Jess and the Ancient Ones: Summer Tripping Man
Tämä kotimainen "occult-rock" -yhtye pitäisi kyllä päästä näkemään vielä livenä joku päivä. Aivan loistavaa matskua ja aina kuuntelen uutuudet näiltä, jotka kuulostavat tietysti klassisilta rock-biiseiltä jostain kuuskyt-seiskytluvun taitteilta kuorrutettuna pimeyden voimilla ja Jessin upeilla laulusuorituksilla.
En elä menneisyydessä musiikin kuuntelunkaan saralla, mutta menneisyydestä on hyvä kaivaa kivaa kierrätettävää ja koskaan ei ole liian vähän hyvää musiikkia, että pitäisi alkaa kuunnella vaan jotain vanhaa paskaa, koska "nykyään ei tehdä mitään hyvää", tehdäänpäs!
76. Ursus Factory: Sydän on suuri
Ihanan duon rakkausanthem, perusrokkia, jollainen uppoaa, kun on sympaattiset tekijät ja tässä on.
Sydän on suuri, jopa laajentunut. Ihmeen vähän kyllä ollut sydänongelmia tänä vuonna, mut voiskohan se johtua siitä, että ei ole autoa, tulee käveltyä ja pyöräiltyä enemmän, eikä ole tullut baareissakaan oltua ja krapulassa lojuttua niin usein kuin joskus. Ehkä terveelliset elämäntavat kannattavat, ainakin sopivassa määrin :)
77. Sia feat. David Guetta & JIM OUMA: Floating Through Space
Aussilainen Sia on kyllä niin tunnistettava laulaja, että kun yhdestä tykkää, niin tuppaa tykkäämään muistakin ja minä tykkään. Siakin vetelee jo 45v kypsässä iässä, mutta on uransa huipulla, eikä siksi, että keikuttelisi persettään telkkarissa vaan siksi, että kaikki haluaa tehdä sen kanssa biisejä, kun se on niin hyvä (ja tunnistettava). Tässä mukana Ranskan konetanssiguru David Guetta, jota tosin itse en ole hirveästi kuunnellut. Tämmönen "renkutushan" tämäkin on, mutta näköjään on tullut tätäkin kuunneltua.
78. MF DOOM: THAT'S THAT
Räppärien räppäri MF DOOM, jonka sanotaan joskus jopa lähettäneen keikalle ihan jonkun muun tyypin, koska käytti koko uransa maskeja, delasi 49-vuotiaana ja se oli totta puhuen ensimmäinen kerta, kun edes kuulin koko ukosta. Tämmöstä helevetinmoista höpötystähän se tämän herran räpäytys on, enkä tiiä edes, tykkäänkö niin kauhiasti, mutta tulihan näitä silti kuunneltua, post mortem.
Tästä tulee vähän mieleen Suomen skenessä jatkuvasti biisejä julkaiseva Huge L, joka ei keikkaile ja jolla kans on joka biisissä about miljoona asiaa ja harvemmin ees sanottavasti kertsiä. Näitä ug-kunkkuja tarvitaan myös, populaarimman laidan lisäksi.
79. Sami Jaakkola Quartet: Aava
Pianojazz from Finland. Aava on aukea ja rytmikäs. Jossain mielentilassa jazz on parhaimmillaan kuin mieli, joka poukkoilee paikasta toiseen hetkessä. Loistavaa soitantaa, jota ei voi olla arvostamatta. Jazziakin ois kiva käydä livenä kattomassa, ainakin tällaista loistavaa jazzia.
80. Pessi Parviainen: Rise By Descent
Lisää Suomijatsia heti perään. Hankala päättää, kirjoittaisko jatsia vai jazzia. Jotenkin jälkimmäinen kuulostaa oikeammalta. Vähän sama kuin että kirjoitan mieluummin rock kuin rokki. Mut joo, se kielenhuollollisista asioista. Tässä on vähän tämmöinen jännä tunnelma tässä biisissä, niinkuin koko ajan oltaisiin lähdössä jonnekin, lähdössä liikkeelle, mutta sit lopulta tuleekin vain hiljaisuus. Eipä sitä aina jaksa lähteä.
81. Hamradun: Jallgríms Kvæði
Färsaarten folk-rock -jumalat. Tai en ainakaan muita tiiä, niin nämä herrat on. Itse asiassa ehkä koko folk-rockin jumalat! Týrin laulajana tunnetuksi tulleen Pól Arni Holmin keulittama bändi soi komeasti ja kertoo tarinoita saarilta, joissa ois ehkä mulle maakravulle liian kylmää ja kosteata, mutta aivan kuten Islannin Skálmöldin meininki, tämä kolahtaa täysillä. Yhdessä vaiheessa kuuntelin näiden kahta levyä monen monta kertaa, mutta en ilmeisesti riittävän monta kertaa, että olisivat kiilanneet listan kärkisijoille. Ehdottomasti siis kuitenkin rakkaimpia löytöjäni viimeisen vuoden ajalta.
82. Machinedrum feat. Rochelle Jordan: The Relic
Machinedrum on konemusiikin tunnistettavia suuruuksia, siis mulle. En tiiä, miten tunnettu Travis Stewartin Machinedrum on edes genren sisällä, mutta uskoisin, että tietäjät tietää. Olen digannut jo monta vuotta ja ehdottomia konemusapuolen suosikkiartistejani. Aina jytisee, kun konerumpu paukuttaa. Mä olen rytmimusiikki-ihminen, olen kai jo kertonut?
83. Makaveli: Hail Mary
Jännä "löytö" 25 vuoden takaa, yksi Tupac Shakurin aliaksista. Loistavaa rappia, taustat täyttä kultaa ja Tupacin flowta nyt on aina kiva kuunnella. Kai tää on myös äitibiisi. Tämä vuosikin on mennyt kantaessa huolta äidistä, mutta nyt syksyllä olen kyllä ollut huono poika. Pitäisi käydä äitiä kattomassa ja jututtamassa, mutta en vaan ole jaksanut. Harmitti ihan saatanasti, kun äidillä tuli uusi aivoverenvuoto ja odotettu kesä muuttui sairaalareissuksi. Hyviä keskusteluita kyllä käytiin ja kannan niitä mukana loppuun saakka. Lapsena olin äidin poika, kunnes oli aikuisiässä alettava kapinoimaan, että pystyi viimein itsenäistymään. Mut aivan loistava mutsihan mulla on aina ollut.
84. Finntroll: Forsen
Suomenruottalaiset trollit liikenteessä yhä edelleen. Tunnistettavaa, tuttua ja turvallista. Ehkä peikkohevi on vähän menettänyt mulla te(n)hoaan, mutta aina näiden melodisia örinänsekaisia tykityksiä on kiva silti kuunnella.
85. Hamradun: Naglfar
Toinenkin Hamradun onneksi nousi listalle. Tässä ihan mieletön seiskytlukulainen sähköurkusoundi alussa, nam. Pól Arnin laulusuorituksessa jotain jännän koskettavaa, vaikka tää onkin klassista heviä.
86. Megan Thee Stallion feat. Beyoncé: Savage
Akkaräppärien (vrt. "äijäräppärit") ykkönen eli Megan Thee Stallion vetää aina kovalla asenteella ja suosion noususta kertoo, että Beyoncékin on saatu fiittaamaan. Mieluummin minä akkaräppiä kuuntelen kuin äijäräppiä, sen verran akka oon itekin.
87. Gracias feat. Gettomasa: G (Älä unohda)
Suomiräpin kaksi kovaa G:tä ja biisikin siitä.
88. Gasellit: Kuvittele meidät siellä
Ysikytluvun alkuun palataan taustanarinoissa ja biisi on varmaan myös kunnianosoitus California-skenelle, jota nämäkin hemmot ovat nuorina fiilistelleet.
89. Love Generator feat. Calvin Harris: Hypnagogic (I Can't Wait)
Acid house kolahti mulle kovaa kasikyt-ysikytlukujen vaihteessa. Kuuntelin radiosta Ocsidia ja ostin house-musalevyjä. Tässä on paljon elementtejä niistä ajoista nykytatsilla. Kovaa settiä, jota soittaisin omalla DJ-keikallani satavarmasti, jos sellaisen joskus pitäisin. Tänä vuonna tein jo valmiin DJ-keikkasettilistankin ajatusleikillä, että 50v-juhlissani vedän DJ-keikan. Haavehuumasta olen kuitenkin jo laskeutunut alas ja todennut, että voipi jäädä toteuttamatta, liikaa liikkuvia osia, liian vähän rahaa hankkia kunnon laitteita esiintymiseen, tilojen vuokraamiseen ja muuhun. Elämä on kallista, mut haaveillahan aina voi. Ja jotain kevyemmän sortin viritystä "keikan" osalta voi yhä miettiä.
90. Yleislakko: NATO
Natoon ei kannata lähteä, vaikka tuskin ottaisivatkaan. Mutta jos pääsisimme, niin se rampauttaisi Suomen oman puolustuksen, koska rahat menisivät kalliisiin asejärjestelmiin ja se olisi viimeinen niitti Venäjälle. Tosin, jos emme ole Natossa, niin Putinia saattaa liikaa kiinnostaa lähteä kokeilemaan - paitsi jos oma laaja maanpuolustusrykelmämme on vastassa.
Sisäinen pasifistini huutaa, että mikä vitun militaristipaska susta on tullut, Jarkko? Ehkä se on vaan kyynisyyttä. En enää jaksa uskoa maailmanparantamiseen tai siihen, että hyvä voittaisi tai että diktaattorin ajatusmalli olisi jotenkin järkevä. Ehkä pienempi paha on kuitenkin laaja maanpuolustusvelvollisien armeija, jolloin suurimmalla osalla kansasta olisi edes jonkinlaiset valmiudet lähteä puolustamaan kotiaan, jos konflikti joskus alkaa.
91. Tommishock: Pelotuksen uskonto
Suomirapin pioneerilta kaivoin biisejä esiin katsottuani Areenasta rap-dokumenttia. Hienoa flowta, ajatuksia herättävää lyriikkaa vapaudesta päättää omista ajatuksistaan, toimii.
katon ulkoa sisään ja en nää siellä mitään
ismejä, oppeja, ristejä palasina
vapaus on anarkia
ja me selvitään
kaikki selviää
mut sä et päätä sitä
92. Machinedrum feat. Rochelle Jordan: Tell U
Lisää "konerummun" kovia vetoja, ehkä kovin? Tässä on eniten semmoisia nykimisrytmejä, joita mun rakas esikoispoikani Miro kans kuuntelee. Ehdittiin pitää tänä vuonna semmoisia kuuntelusessioiltoja Miron ja Lauran kans, joissa ajatuksen kanssa valittiin teemoittain biisejä, sit istuttiin olkkarissa niitä kuunnellen ja lopuksi kommentoiden. Ihanaa yhdessäoloa ja meille kaikille niin tärkeän musiikin jakamista. Noita iltoja jotenkin arvostaa entistä enemmän nyt, kun poika on lähtenyt "maailmalle".
93. Tchami feat Ibranovski: Omega
Lisää DJ-setin biisejä. Saatanan kova rumpusoundi, kun pääsee liikenteeseen.
94. Ashnikko feat. Kelis: Deal With It
Tämän biisin syytä on se, että tällä listalla on niin monta Kelisin kappaletta. Niinan linkattua tämän joskus jossain innostuin kaivamaan Kelisiä esiin, joten kiitos ehkä myös Ashnikkolle, vaikka ei tämä rehellisyyden nimissä ole mulle lähellekään niin hyvä kuin Kelisin biisit.
95. Yleislakko: Jos sä pelkäät
Punk elää ja voi hyvin. Mun lanko Ristokin tekee punkkia. Kuten biisissä todetaan: "Jos sä pelkäät, sä oot hävinnyt jo!" Punk on asenne, jota tarvitaan, jotta selviää kaikesta paskasta, jota tämä maailma on täynnä - kaiken hyvän lisäksi.
96. Harry Mack: Betrayal, Pain, Love
Harry Mack on maailman kovin freestyle-räppäri. Tarkista vaikka Youtubesta, jos et usko. H Mack pystyy vetämään sujuvaa flowta aiheesta kuin aiheesta ja tyypin Omegle-videot ovat olleet koko vuoden mun viikonloppuohjelmistossa. Aina oon täyttä hymyä, kun Harry pyytää tuntemattomilta random-sanoja ja sit vetää minuuttikaupalla freestyleä. Pari levyllistä näitä biisejä päätyi myös Spotify-julkaisuiksi, mut parasta ne on audio-visuaalisessa muodossa, kun näkee sen ihmisten hämmästyksen ja ilon, kun joku esittää heille livenä magiaa.
97. Kube: Bars
Kube oli toinen artisti, jota kävin kattomassa Lammen loiskeiden "yleisöalueella" eli kaukana rinteessä tiirailemassa ja kuuntelemassa basson jytkettä. Hakunilan pieni suuri mies on itse asiassa varmaan mun kuunnelluin Suomirap-artisti biisien määrässä laskettuna, joten vaikka välillä mietin, että mitä hittoo näistä saa irti, niin silti tykkään. Ei mikään suuren mesitsin mies, vaan enemmänkin spittaaja ja fiilaaja ja mitä näitä nyt on, mut Kuben tuottama Mari Johanna sit sitäkin enemmän, josta hatunnosto Kubelle myös. Tästä biisistä ei hirveästi sanottavaa olekaan, jostain syystä nousi listalle, joten oispa hauska nähdä seuraavat 100, oisko se sit täynnä suomiräppiä :)
98. Kebu: Discovering Utopia
Jean-Michel Jarren ja Jan Hammerin jalanjäljissä kosketinvoittoista instrumentaali-elektroa tekevä Kebu on Suomen konemusajättiläinen. Unohtakaa Darude, Kebu ei tee pelkkiä looppeja vaan soittaa kaiken itse. Aivan saatanan hienoja syntikkamaalailuja täynnä ja aina tulee jotenkin hyvällä tuulelle, kun kuulee Kebun musaa.
99. Yleislakko: Rillumarei!
Vielä kerran, Yleislakko ja puolitoista minuuttia asiaa: "Tasan ei käy täällä onnemme lahjat, toisille jaetaan ja toisille ei, tasan ei mee täällä onnemme lahjat, rillumarillumarillumarei!" Köyhyydestä ja syrjäytymisestä ei koskaan ole liikaa biisejä, epäkohdat pitää pystyä huutamaan ääneen ja punk on sitä(kin) varten.
100. Arctic Monkeys: 505
Listan viimeisenä brittiläistä "vaihtoehtomusiikkia", joka toki on ollut ihan vitun suosittua. Ehkä se ysärin "brittipop" oli parempi termi, koska vaikka arktiset apinat ehkä ovat jonkun määritelmän mukaan indie tai alternative rockia niin kai 20 miljoonaa myytyä levyä kertoo vähän isommastakin suosiosta. Ei toki mikään jättibändi ja itsekin olen nämä ohittanut, vaikka esimerkiksi vähän samasta laarista ammentanutta Interpolia fanitin aikoinaan kovastikin. No, jostain Arctic Monkeysit bongasin ja koitin kuunnella tuotantoa läpi ja olihan siellä moniakin hyviä biisejä, joista osa pääsi mun yleiselle suosikkilistalle (ts. "Jarkon koottuja" jossa on muuten tällä hetkellä jo 2295 kappaletta eli 165 tuntia 22 minuuttia hyvää musiikkia). Tässä biisissä mietitään, millä liikennevälineellä pääsisi nopeiten kullan luokse, joka odottelee jo sua kiimaisena. Mukavan leppoisaa bassovoittoista poprockia tämä, vähän niinkuin elämäkin parhaimmillaan.
Lauran loppukaneetti vuodesta 2021: "Tähän asti on selvitty hengissä." Mä sanoisin jopa, että hyvin on selvitty, paljon paskemminkin ois voinut mennä.
