Töissä koittanut yksin riehua,
kun kollegat lomalla ja töitä ois
- vaikka pienelle armeijalle.
Kotona yhä joulun henki lapsissa,
mikä on tarttunut minuunkin,
ettei nukkua malta.
Lomavaihteella illat,
vitonen silmässä päivät.
Työviikot onneksi lyhyitä,
vaikkakin pirun intensiivisiä.
Olo on puhki kaluttu,
mutta lapset jaksaa innostaa
- ja onni on iso,
kun katsoo heitä sekä keskenään,
mun kans,
ja vielä isovanhempienkin ilona,
koska riesahan nuo apinat ei koskaan
ole, eihän :)
Tätä kirjoitan,
kun poikaset jäivät isovanhempien
hoiviin,
iltasuihkuun, iltapalalle ja unille.
Huomenna nähdään, ihanat lapset!
Tänä iltana isi koomaa omaan tahtiin.
Tahdin antaa Jess and the Ancient Ones,
johon oon rakastunut,
ja jonka viisut soi päässä yötä
päivää,
vaikken kuuntelisikaan.
Koko ajan vaan enemmän tekee mieli heitä kuunnella,
loistavaa soittoa ja sydäntä hyvällä
tavalla viiltelevää laulua.
Hitaasti, mutta varmasti sytyin bändin
meiningille,
biisi kerrallaan, vaikka tuhdeimmat
fiilikset irtoaa edelleen
Sulfur Giantsin huikeasta pläjäyksestä
ja Twilight Witchcraftin antamista
fiiliksistä.
Jess ja ikiaikaiset antaa mulle tahdin,
voiman, rytmin,
joilla mennä kohti yötä
- toivottavasti unten maillekin vielä.
***
Joulun aika oli ja meni.
Ei helevetisti ressannu.
Mummoloitiin, lahjottiin.
Melkein jouduin pukiksi, vissiin.
Enopukki pelasti ja hoiti homman hienosti.
Ehkä sitten ukkina pukiksi.
Böhémien kanssa tapailtiin
jälkeisissä.
Kivaa oli poikain kanssa.
Mut ollaan me jo vanhoja ja väsyneitä,
siitä ei pääse mihkään
- kysy vaikka Villeltä.
Nyt ois sitten keikkojakin Kajaanissa.
Tänään pääsis Palefacen keikalle,
jos sisään sopis.
Tai siis jos jaksais lähteä.
Onhan se kyllä hyvä,
viimeisin levy oli aivan huippu.
Silti lähtisin mieluummin huomenna
Kulmaan,
HC-rientoihin, Terveet Kädetkin.
Mut kaikkea ei voi saada.
Enkä haluakaan.
Ois ees mukavaa seuraa,
väentungoksesta viis.
Huomenna parasta,
kun lapset kotona
ja toipuu taas isäksi.
Vaikka syliäkin kaipaisi,
hellää ja kaunista.
