Hyvää itsenäisyyspäivää! Ajattelin lähteä omissa pohdinnoissani taas kerran musalinjalle, koska se on minulle tärkeä osa elämää. Horisin sitä paitsi jo vuosi sitten itsenäisen Suomen asioista. Tällä kertaa keskityn siihen, mitä pääasiallinen musiikinkuuntelualustani eli ruottalainen Spotify kertoo kuluvan vuoden musankuuntelustani ja miten siinä näkyy suomalaisuuteni.
Eniten kuuntelemani yhtyeet 2019 (joulukuun alkuun mennessä) ovat:
Eppu Normaali
Mustan Kuun Lapset
Etta
Liekki
Jethro Tull
Jo tämä kertoo paljon siitä, miten suomalaisuus näkyy musiikkimaussani; Eput on suomirockin instituutio, klassikkobändi, jota olen rakastanut lapsesta saakka. Tänä vuonna on näköjään taas tullut kuunneltua sitä enemmän kuin mitään muuta. Toisena on tämän vuoden tuttavuus Mustan Kuun Lapset, joka edustaa suomibläkkistä, tai "dark metal" -tyylisuuntaa, jos näihin genre-asioihin on pakko lähteä. Loistava uusi tuttavuus ja antanut minulle paljon voimaa kuluneen vuoden käänteissä. Kolmantena myös tuore tuttavuus, nuori suomalainen räppäri Etta, jota on kritisoitukin kovasti naiivien lyriikoiden takia, mutta toisaalta hänessä on sellaista swägiä, että se on iskenyt kovaa räpistä diggaavaan setämieheen (jollainen väistämättä Ettaan verrattuna olen). Etta kuuluu myös suosikkigenreni edustajiin, josta kohta lisää. Neljäntenä listalla on iki-ihana pop-progeilija Liekki, joka ei valitettavasti ole kohta vuosikymmeneen uutta musiikkia tehnyt, eikä varmaan siis koskaan enää teekään, mutta löysin syksyllä Liekin taas uudelleen ja onhan se oman elämäni tärkeimpiä yhtyeitä vaikutusvoimaltaan. Viidentenä sitten top-vitosen ainoa ulkomaanelävien poppoo eli klassinen progebändi Jethro Tull, johon ihastuin parikymmentä vuotta sitten ja joka on matkannut mukana siitä lähtien.
Kuuntelin vuoden aikana artisteja 45:stä maasta. Melkein yllättävää noinkin iso lukema, koska olen kuitenkin aika vahvasti länsimaisen musiikkimaun omaksunut ihminen. Satunnaisia iskuja toki on tullut tehtyä afrikkalaisiin artisteihin, mutta itäpuoli on aika huonossa kuuntelussa.
Suosikkigenret 2019 olivat:
Finnish hip hop
Suomi rock
Rock
Viking metal
Hip hop
Tämä ei yllätä yhtään. Suomirap-kokoelmani on ehkä eniten kuuntelemani soittolista, joten aivan ansaitusti Finnish hip hop (miksihän se muuten on englanninkielellä kirjoitettu?) kärjessä. Rap ei ole ehkä suomalaiskansallista musaa, mutta Suomirap on nimensä mukaisesti suomenkielistä ilotulitusta - niin hyvässä kuin pahassa. Kieli elää ja kehittyy, mutta toisaalta sen rappeutumisen (jos näin haluaa ajatella) ja anglismin huomaa helposti Suomirappia kuuntelemalla. Toisena ei-niin-yllättäen Suomi rock (esimerkiksi Eput ja Liekki varmaan siihen kategoriaan uponneet), mutta kolmantena oleva Rock ehkä silti vähän yllättää. Yleensä ottaen, jos joku kysyy minulta, mitä kuuntelen, en sano "rokkia". Mutta kai se on hyväksyttävä, siihen varmasti uppoaa monenlainen kitaravetoinen mäiske. Neljäntenä oleva genre Viking metal sen sijaan huvittaa hieman, vaikka myönnän kyllä, että pohjoismaalainen metalli on sydäntä lähellä ja varmasti viikinkiaiheista matskua on näissä Islanti-Norja-Ruotsi-Suomi -bändeissä paljon mukana. Viideksi eniten soitettu genre Hip hop taasen hieman yllättää, mutta kai tuossa yhdessä vaiheessa tuli luukutettua aika paljon amerikkalaistakin rap-matskua, vaikka Rap-soittolistalleni (erikseen siis Suomirap-soittolistasta) on tänä vuonna ilmestynyt vain 21 uutta kappaletta.
Tänä vuonna olen löytänyt Spotifyn mukaan 233 uutta artistia, joista eniten olen kuunnellut Mustan Kuun Lapset -yhtyettä.
Viimeisen viiden vuoden kuunnelluimmat artistit kertovat myös siitä, että olen suomalainen:
2015 Sammal
2016 Yona
2017 Aivovuoto
2018 Paperi T
2019 Eppu Normaali
Kiitos siis Suomi, suomen kieli ja kulttuuri, etunenässä sen musiikintekijät. On hienoa olla suomalainen musiikinystävä.
