Pertti Kurikan Nimipäivien Euroviisujen Suomen karsinnan
voitto nosti taas esiin myös niitä
vatipäitä, joiden elämä perustuu kuoreen ja joille mikä tahansa erilainen on
sylettävää. Heille se, että PKN edustaa Suomea on hävetys ja nuo keharit ovat
huonoja, likaisia ja omituisia otuksia. Näitä pintaliitokusipäitä on syytäkin
halveksua myös julkisesti, vaikka olen jo törmännyt näihin ”ei kannata lähteä
tälle tielle” –ankeuttajiin, joiden mielestä nämä KIUSAAJAT ja ahdasmieliset
paskat pitäisi jättää kieriskelemään omissa visioissaan arjalaisen puhtaasta
elämästä. Eikä vittu pidä! Julkista häpäisyä kehiin niin, että ovat saatana
hiljaa.
Helvetin hienoa sen sijaan on, että tässä maassa asuu myös
ihmisiä, joilla on rohkeutta ja avomielisyyttä sekä äänestää vaikkapa julkihomoa
presidentiksi (Pekka Haavisto sai 2012 presidentinvaaleissa 1.077.425 ääntä ja
vaikka se yli miljoona ääntä ei riittänyt valintaan, oli se upea saavutus
monella tapaa) tai niinku nyt äänestää kehitysvammaisista tyypeistä kasattu
punk-bändi Euroviisuihin. PKN:n pääsy Euroviisuihin (tai no, ensin
semifinaaleihin) junnaavalla punk-biisillä osoittaa, että ihmisillä on
tyylitajua: Näytettiin koko tyhjänpäiväiselle Euroviisuperinteelle keskisormea,
jätettiin muoviset paskat valitsematta ja otettiin messiin räkäistä, aitoa
punkkia esittävä porukka, joka ei hienostele ulkonäköään eikä musiikkiaan. Se
on mitä on ja siinä on bändin omastakin mielestä nimenomaan asennetta. Jopa
keskustalaista kunnallispolitiikkaa tekevä Sami Helle (bändin basisti)
alleviivasi punkin olennaisuuden olevan asenteessa. Sen lisäksi sen lavalla
oleminen ja faneille soittaminen on kuulemma tosi hauskaa. Kari Aalto (bändin
laulaja-sanoittaja) toisti samaa ja on omalta osaltaan myös tietyllä tapaa
bändin punk-asenteen ruumiillistuma; Hän on se, joka näyttää sekä oikeasti että
sanoituksissaan keskisormea päättäjille ja holhousyhteiskunnallemme. Bändin säveltäjä-kitaristi-sanoittaja
Pertti Kurikka on kans punk-musiikin suuri ystävä ja lempibändit lähinnä vanhaa
suomi-punkkia. Rumpali Toni Välitalo vaikuttaa porukasta vähiten sanavalmiilta
ja bändistä tehdyn dokkarin perusteella hän on myös jäbistä eniten ”lapsi”,
mutta silti täysillä messissä.
Kaikkihan me jonkun lapsia ollaan, mutta toki eriasteiset
kehitysvammat vaikuttavat siihen, että bändin jäseniä pidetään myös
yhteiskunnan silmissä aikuisina lapsina, joilla ei ole samanlaisia oikeuksia,
saati kaikkia velvollisuuksiakaan, kuin ”normaaleilla” aikuisilla. Silti tai
siitä huolimatta bändin sanoma kolahtaa kaikkiin punkkareihin ja tämän
kilpailun tuoman julkisuuden myötä myös suurempaan yleisöön. Ensimmäistä
kertaa, kun kuulin PKN:n Euroviisu-biisin ”Aina mun pitää”, totesin sen olevan
ihan helvetin monotoninen ja junnaavan tylsä. Live-versioissa siihen tulee
selvää rosoa ja punkkia, minkä lisäksi biisi on lievän hekottelun - koska se on
myös tosi hauska - ohessa muuttunut anthemiksi kaikille ”vammaisille” – oli syy
sitten kehityshäiriössä, mielen tai ruumiin sairauksissa tai ihan arkensa
kanssa kamppaileville syrjäytyneille tai muuten elämänsä haasteellisiksi
kokeville. Eli kaikille? No, kokkarit ja pintaliitäjät (sekä euroviisufanit - mitä
vittua nekin sitten oikein ovat) ovat asia erikseen, mutta kuten sanottua, nyt
ovat heränneet myös suuri yleisö ja oli hauska lukea mm. siitä, että
sateenkaariväkikin olisi näissä pippaloissa ottanut PKN:n suosikikseen.
Minulle PKN on ennen kaikkea punk-bändi ja näytän bändin
mukana keskisormea koko Euroopalle, jos se saa heräämään kaikkia katsomaan
muovisen kuoren taakse ja miettimään yhteiskuntamme arvoja. Ne eivät ole
syrjäytyneiden tai yhteiskunnasta tieten tahtoen syrjäytettyjen
kehitysvammaisten arvoja, vaikka olen ilokseni todennut, että tämäkin epäkohta
on ilmeisesti kohentumassa. En seuraa erityisesti kehitysvammaisten asioita ja
oma tietämyksenikin koostuu lähinnä työssäni nähdystä. Ainakin täällä
Kajaanissa kehitysvammaisten hyvinvointiin on kuitenkin panostettu
asianmukaisten, modernien tilojen myötä ja vanhoista pystyyn homehtuvista
Kuusanmäen palvelukeskuksen laitosmaisista tiloista on päästy vuoden sisällä
muuttamaan ympäri Kajaania erilaisiin uusiin tai remontoituihin, tilaviin ja
ajanmukaisesti varusteltuisiin tiloihin, joissa korostetaan avoimuutta
sulkemisen sijaan. Itse olen nähnyt kehitysvammaisia vain oman työni ohessa
paikalla pyörivinä ”asiakkaina”, mutta kyllä minusta on aina monta kertaa
miellyttävämpää olla hyväntuulisten kehareiden kuin mielenterveyspuolella
zombieina kävelevien umpilääkittyjen mielenterveyspotilaiden joukossa (eikä
minulla ole mitään hullujakaan vastaan :D). Kun atk-puolen edustajana paikalla
olen, on yksikin tyyppi aina tietyssä asuntolatyyppisessä tilassa aina paikalla
kertomassa omista laitteistaan ja kyselemässä kaikenlaista. En ole kokenut
näiden ihmisten kärsivän muusta kuin siitä, että heitä ei kuunnella tarpeeksi,
eikä heidän anneta päättää omista asioistaan. On hyvä, että yhteiskunta edes
yrittää auttaa näitä ihmisiä pysymään kelkassa, koska ikävä kyllä heitä
pidetään toisarvoisina ihmisinä markkinatalouden rattaissa. Toivon mukaan PKN
auttaa nostamaan keskustelua pintaan myös muualla Euroopassa. Ja näyttää
samalla vähän punk-asenteellista keskisormea kaikille ja pitää hauskaa lavalla
:D
