Vuosikatsaus

Hiljaiseloa, sitä kai se elämä enimmäkseen on. Arki töissä, viikonloput kotona tai välillä muruseni luona, joskus harvoin jopa jossain muualla kuten juhlissa; Toveri Peppasen nelikymppiset, jotka olivat onnistuneet juhlat ja oli hauskaa viettää juhlien alkuosa tyttären, hänen äitinsä ja äidinäidin seurassa sekä tietysti pitkästä aikaa kesäinen Böhém-mökkeily "mörön kakilla", josta jäi parhaiten mieleen ihana kesäilma ja istuminen nuotion äärellä, saunominen ja pallonpeluu sekä Juhan kanssa Suomen EM-futishistorian ensimmäisen matsin seuraaminen - ja mikä matsi se olikaan niin hyvässä kuin pahassa, hurmoksesta kauhunsekaisiin tunteisiin Eriksenin sydämen pysähdyttyä.

Blogin puolella hiljaiseloa on kestänyt jo koko vuoden alkaen viime vuotisesta vuosikatsauksesta peilaten Spotifyn vuosikatsausta. Olen ollut aikeissa kirjoittaa yhdessä vaiheessa työstäni ja sen sisällöstä, mutta se jäi luonnoksen asteelle. Olen miettinyt kirjoittamista "toksisesta maskuliinisuudesta" ja kokemuksistani sen osalta, mutta enpä sitten kehannutkaan. Olen myös kirjoittanut "viinakirjaa" eli rakkaustrilogian toista osaa ja miettinyt ensimmäisen osan kirjoittamista, kun joskus olisi riittävästi aikaa rauhoittua sitä varten. Facebookissakin olen ollut pääasiassa hiljaa, siellä ainoa mainittava postaus oli tämä (RIP rakas Orri 💔):






Kissamaista elämäämme Kopsalassa ovat kuitenkin jatkaneet Kuura ja Karpalo, joiden seikkailuja voi seurata Instassa.

Nyt on siis aika vetää taas vuosilangat yhteen ja Jarkon TOP100-kuunnellut viisut saavat toimia siinä kehyskertomuksena - ja välillä ainoana kertomuksena, koska musiikki on kuitenkin parasta.


1. Stam1na: Memento Mori (ateistin kiitos)

Stamp1oiden uusin levy ilmestyi koronan keskelle ja ihan hieno pläjäyshän se taas oli. Tätä biisiä on tullut sitten huudatettua eniten kaikista, syystä tai toisesta. Hyvä biisihän se on ja yhdyn ateistin kiitoksiin:

Kiitän ajatuksen valkeutta
Kiitos vapautta vihasta
Kiitän vanhempien viisautta
Kiitän tiedettä ja taidetta kuin jumalia

Siinä missä joskus vuosia sitten jaksoin kirjoittaa ateismista omaa blogia ja pohtia uskontojen epäkohtia sekä lukea niistä paljon, tuntuu tällä hetkellä enemmän siltä, että olen Hyrden kiitoslinjoilla, enkä jaksa miettiä asiaa, jolla ei ole minun elämääni mitään kosketuspintaa. Jehovantodistajaukkokaan ei ole aikoihin käynyt ovella, vaikka olen sujuvasti kuunnellut, kuinka vaimokin valitsi ennemmin synnin kuin jumalan, mutta muutoin pyrin olemaan enemmänkin välittämättä taikauskoisista hihhuleista kuin että antaisin heidän vaikuttaa omaan elämääni.


2. Waltteri Torikka: Maailma on kaunis

Vuoden koskettavimman kappaleen titteli. Torikan vedon näin tv-ohjelmassa, jossa hän esitti sen rakkaalle ystävälle. Onneksi se löytyi myös Spotifystä kuunneltavassa muodossa ja on sitä siis tullut kuunneltuakin. Alun perin Kassu Halosen ja Vexi Salmen Irwinille tehty biisi muuttui Veskun käsittelyssä mahtipohtisemmaksi, mutta vasta tämä Torikan oopperalaulajan paatoksella vedetty veto osui ja upposi kuin kuuma veitsi voihin tai puukko sydämeen vai mitä näitä vertauksia on, jotka sopisivat siihen hetkeen, kun tajuaa, että tärkeintä on mielen vapaus, vaikka ei muuten vapaa elämän moninaisista kahleista olisikaan:

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus


3. Obituary: 'Til Death (live)

Death metalin suuria nimiä, jo vuodesta 1984 asti paukuttanut Obituary iski soittolistoilleni voimalla muistaakseni jostain Riston Facebook-päivityksestä. En tiedä miksi olen näitä Floridan dödö-kepittäjiä aiemmin vältellyt, mutta kai se kuolonkorina vaan nyt jotenkin kolahti tässä toisen koronavuoden tiimoilta. Kuolema on aina läsnä elämässäkin, joten sitä syväanalysoivaa rytmimusiikkia pitää aina saada annos jos toinenkin, että saa vähän sylkeä pois elämisen tuskaa.


Kuolemaa on tullut mietittyä myös siltä osin, että omat vanhemmat ovat sairauksien vuoksi päivä päivältä lähempänä kuolemaa ja äidin toinen aivoverenvuoto tänä vuonna sekä hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat tuoneet kuoleman ajattelun konkreettisemmaksi. Ehkä jopa olen alkanut arvostaa omaa elämääni enemmän, kun olen miettinyt, että voin kuitenkin yhä nauttia hetkistä, päivistä, arjesta ja elämästä, eikä kuoleman tavoittelu ole ainakaan kovin korkealla prioriteettilistallani.


4. Mellakka: Traditio

Melodista hooceeta ei ole koskaan liikaa. Asiat voi ja pitää pystyä sanomaan myös tiivistetysti noin minuutti paahtamalla niin saatanasti ja karjumalla siihen päälle:

Tuhotkaa tuo traditio
Hävittäkää armeijat

Pakko kuitenkin vanhan pasifistin myös todeta, että realismi on alkanut vanhoilla päivillä hiipiä puseroon. Armeijat pitäisi toki hävittää, mutta niin kauan, kuin niitä on olemassa, ei liene syytä sinisilmäisyyteen. Natoon liittymistä en näe Suomelle toivottavana (kallis ja hyödytön sotakoneisto pienelle valtiolle) tai lopulta edes mahdollisena, koska en usko, että Natokaan haluaa enempää Venäjän varpaille astua (Suomen liittyminen Natoon lisäisi vaan konfliktin riskiä). Sen sijaan uskon, että Venäjää vastaan paras (tai ainoa) ase on laajin mahdollinen asevelvollisuus, joka on toki kaikkien (miespuolisten) ikäluokkien rasite ja itsekin olen aikanaan sen paskarastin läpi vetänyt, mutta mitä laajempi asevelvollisuus (naisten kutsunnat), sitä parempi kattavuus olisi sellaisten tyyppien osalta, jotka ovat valmiimpia sotimaan eli puolustamaan Venäjän hyökkäystä vastaan tarvittaessa. Samalla kuitenkin ne, joilla vakaumus toista sanoo pitäisi jättää rauhaan ja ohjata muihin palvelutehtäviin, mutta tasapuolisesti niin, että ajallisesti sivari olisi sama kuin varusmiespalvelus. Ja jos pakko on totaalit tuomita, niin eiköhän sitäkin voisi jotenkin järkeistää eikä panna ketään linnaan.


5. Beherit: Nocturnal Evil

Suomalaista vanhaa bläkkistä. Okei, miksi mä kuuntelen bläkkistä, kun uskonnollinen musiikkikin pännii ja onhan bläkkiskin tavallaan "uskonnollista", koska usein niissä seikkailee muuan saatana? Noh, "hirveästi" en lyriikoista saa tässä selvää ja biisi eksyi metelisoittolistalleni Ylen jutusta sekä muistaakseni jostain dokkarin pätkästäkin vai katoinkohan mä vaan poikien keikkaa joltain rovaniemeläisen kauppakeskuksen pihalta :) Eniveis, tämmönen vanha suttunen bläkkis kuulostaa mun korviin enemmänkin hauskalta paahtamiselta kuin että ois mitenkään ryppyotsainen tai vihantäyteinen ilmapiiri. Kuten tuossa Ylen jutussa Beheritin Laihokin toteaa, on bläkkiskulttuurikin mennyt muun yhteiskunnallisen murroksen mukana vähän väärään suuntaan viime vuosina: ”Nykyisin tuntuu, että kaikki ovat jotain oikeistonatseja. Miten se liittyy black metaliin? Aina välillä ne tyypit alkavat ärsyttää jossain netissä. Jos kommentoin niiden juttuja, ne alkavat mulle, että ’pussy’. Ihme touhua. Vetäkää tuo natsipaska vittuun. En halua nähdä sellaista roskaa.”

Töissäkin olen heittänyt joskus vitsillä, kun oli puhetta uskontojen edustajien eroista ja huomioonottamisesta muun muassa joulunviettoon liittyen, että "entäs saatananpalvojat, onko heidät otettu huomioon?"


6. Skálmöld: Árás (live)

Islannin lahja maailman musiikille, tämän hetken kovin metallibändi. Viimeisin levy oli live Reykjavikista, jossa bändi juhli 10-vuotista uraansa. Näin itse asiassa keikoista Ylellä dokkarinkin, kun olivat kutsuneet suomalaiset hengenheimolaisensa eli Finntrollin mukaan kekkereihin. Ei hajuakaan mistä tämä biisi kertoo, mutta rakastan bändin ulosantia, melodista perinneheviä, moniäänistä laulantaa, jossa yksi karjuu ja muut hoilottaa. Viikinkiaiheisia biisejähän ne ovat useimmat ja osasta biisejä jopa tiedän, mistä ne kertovat, mutta tämä on jäänyt täysin mysteeriksi. Tässä on jotenkin ihana tunnelma, yleisö hyvin mukana ja täydellinen kaihomielinen meininki, mutta semmonen "nyt mennään, eikä meinata" -asenne päällimmäisenä. Täydellistä tiskaus-, ruoanlaitto- ja pyöräilymusiikkia :)

No, katoin minä vähän niitä lyriikoita tai niiden englanninnosta: Biisin nimi kääntyy muotoon "The Attack" ja siinä jotkut mulkerot hyökkäävät ja tappavat kertojan kaikki rakkaat. Karu meininki.


7. Obituary: No

Lisää kuolonkorinaa Floridasta. Sanoista ei ota hullukaan selvää. Tällä listalla on havaittavissa selvä kahtiajako: Biisit, joissa tärkeintä on sanoma, ja biisit, joissa tärkeintä on perkeleenmoinen meininki, kuten tässä. Molempia tarvitaan, mutta ei sen niin väliä, tuleeko ne aina samassa paketissa.


8. Mellakka: Syyllinen

Lisää musaa, jota mukana laulaessa naama vääntyy irveeseen ja tuntuu hyvältä. Tämä kertoo mun mielestä siitä kylmästä faktasta, että ihminen tuhoaa vielä elinedellytykset tai ainakin suurimman osan elämän monimuotoisuudesta tällä pallolla:

Raiskattu maa
Tulevaisuus
Syyllinen
Murskattu valtaistuin
Tuomiopäivä


9. Stam1na: Betelgeuse

En tiiä onko tämä scifi-heviä Lemiltä vai jotain Hyrden vertauskuvallista lyriikkaa ihmissuhteista katsellen avaruuteen:

Kaamoksen kaaos syttyi
Kaamoksen kaaos yhtyi
Kaamoksen kaaos syttyi
Kaamoksen kaaos yhtyi ylimpään
Betelgeuse kauneimpain
Kiertolaisen sait

Stam1nan uutukaisella on hyviä biisejä, joissa yhdistyy mukavasti kaikki stamp1oiden elementit: Rytmiikka, paahto, melodiat niin lauluissa kuin kitaroissa, mutta ehkä vielä tällä levyllä entistäkin hienommin koskettimet.


10. Tero-Petri & Korvaamattomat: Parantavia sanoja

Limpparit oli yhdessä vaiheessa todella tärkeä bändi ja Tero-Petrin laulusoundi on aina piirtänyt sieluuni koskettavia sanoja hauskanletkeällä twistillä. Siksi onkin kiva aina bongata hänen uudempia tekemisiään ja olen monia niistä kuunnellutkin. Tämä on muutaman vuoden takaiselta levyltä, jota tuli kuunneltua tänä vuonna.

Tykkään Tero-Petrin lyriikoissa oivalluksista, mutta myös pienistä elämän huomioista:

Lumpeet osaavat jaella parantavia sanoja
Ne mua huomioivat
ja saan rauhoittavaa voimaa


Tämä kohta jäi biisistä eritoten mieleen, sattuneesta syystä :D

Kun joku laittaa oven kii
Kissa häntineen myös ulos ehtii


11. Ursus Factory: HYA! (Miksei kukaan sano?)

Maailman kovin rock-duo, Jussi ja Allu, paukuttavat garagerockiaan ja tässä biisissä tiivistyy mun mielestä bändin hienous. Aivan saatanan kova groove, hupaisat sanat ja kaikin puolin tarttuva HYA!

Kävin viime kesänä Lammen loiskeiden "virallisella" kaukokatseluareenalla, josta oli oikein pusikotkin ajeltu, että ihmiset pääsi rinteelle kattelemaan kauas ja fiilistelemään musaa. Siellä pyörän selässä kattelin Jussin ja Allun menoa, kimonot vaan heilui ja meininki oli hurjaa niin lavalla kuin yleisössä. Tämä bändi pitää vielä kerran nähdä livenä ja läheltä!


12. Kelis: Marathon

Rakas Niina aka muruseni / rakastettuni / naisystäväni vinkkasi mulle joskus tuossa vuoden mittaan biiistä, jolla fiittasi (tai oli sämplätty) Kelis vihaisella lainillaan, jossa tämä huutaa pettäjämiehelle "I hate you so much right now". Siitäpä sitten ajauduin kuuntelemaan Kelisin biisejä ja varsinkin kolmannen albumin "Tasty" kappaleet kolahtivat - tällä TOP100-listalla on biisejä kyseiseltä vuoden 2003 albumilta kokonaiset viisi kappaletta!

Upeat rytmit, komeat taustat, mielettömät bassolinjat (ts. bassokitara, ei mitään teknojytkettä) ja kaiken päällä upea Kelisin lauluääni, jossa on voimaa, herkkyyttä, koskettavuutta ja karismaa.

Tämä biisi kertoo maratonista nimeltään elämä, jossa voi kohdata elämänkumppanin, sielunkumppanin, sen "oikean" ja mitä näitä nimityksiä nyt on. Olen siitä onnekas mies, että mulla on sellainen. Näin ollen muruseni vinkkaama biisi johti mut ajattelemaan rakasta elämänkumppaniani Lauraa, jonka kanssa olemme olleet sidottuja toisiimme siitä lähtien, kun aikanaan siteen solmimme ja vaikka välillä siteitä löysytettiin ja rämmittiin elämän tieltä ojan puolelle, molempi vuorollaan tai välillä yhtä aikaa, niin taas ollaan yhdessä, tiiviisti, kumppaneina elämän kestävällä matkalla.


13. Stam1na: Metropolio

Progeheviä parhaimmillaan, tästä biisistä ei maalailua puutu. Sen lisäksi messevät murinakohdat, joissa ollaan mahdollisesti tulevaisuuden tuhoon johtavan maailmanmenon ytimessä:

Korroosio
Syöpä
Eroosio
Ajan ien syö


14. Snäfä feat. DJ Puliukko, Iivo ja Laineen Kasperi: Ei huolta menneistä

Mun suosikkigenre Spotifyn vuosikuuntelussa oli Suomiräppi. Se ei ole ihme, kuuntelen ehkä eniten uutuuslistoilta suomiräppiä. Ehkä siksi on yllätys, että tämä on vasta ensimmäinen kyseisen genren edustaja. Ja loistava onkin! Tässä on sämplätty ja/tai muuten taiottu todella komeat/kauniit taustat (mutta toi taustamelodia on aivan saatanan tuttu, onko se joku joululaulu tai lastenlaulu vai mikä?!), jonka päälle sit räpätään.

Usko, pakkanen, viinapäät, aurinko, pakkasukko. Sanoja vilisee ja fiilis on kohillaan. Laineen Kasperi vetää huipun kertsin ja oman versenkin semmoisilla ikiaikaisia teemoja käsittelevillä jutuilla.

Jos jonkun mielestä suomiräppi on tyhmää, idioottimaista uhoa tai junnujen vikinää tai Cheekin junttijuttuja, niin kannattaa kuunnella kunnollista suomiräppiä, jota tekee tyypit, joilla on sanottavaa.


15. Yona: Irti

Mä vähän luulen, että Johanna on Suomen kovin laulaja. Sen lisäksi se on ihan saatanan tyylitajuinen artisti, jolla on myös tiukkaa rytmimusaa ja räppiäkin katalogissa. Tässä tämmöinen irtiotto-kappale suhteesta tai suhteista, joka tietysti resonoi suhteissa olleelle:

Sä oot jo löytäny uuden
Jonku, joka on myös jolleki vanha
Mä oon jo kaukana täällä
Kaupungissa, jossa haamuks muuttuu saa
Ja tässä kaupungissa valot säihkyy
Kirkkaana ja mun sydän säikkyy
Kun se tajuu, mitä se oikein haluaa
Se haluu kaiken eikä tajuu paeta


16. Kelis: Stick Up

Lisää Kelisin monipuolista vokalisointia ja ihania rytmejä.


17. Stam1na: Henkilökohtainen helvetti

Lisää modernia progeheviä, komeata laulantaa ja soitantaa.


18. Steen1 Orkestra: Voi voi minua osa 2

Epäkorrektia heviräppiräisketta Stenkalta.

"Mikä vittu teitä vaivaa, äpärät" on vähemmän epäkorrektia, mutta en viitsi tähän panna sitä enemmän epäkorrektia.


19. Moby: Rise up in Love

Konemusapioneerin biisissä fiittaa joku ihana nainen ja rytmitkin on kosketinsoitinvoittoisina tuttua Moby-laatua olevaa housejytkettä. Sisäinen "houseman" (luokkatoverieni nimitys minusta lukion vuosikirjassa) herää aina kuullessaan tällaista ja toivoisin olevani jossain hämyisellä tanssilattialla heilumassa.


20. Mustan kuun lapset: Aaria

Yksi viime vuosien hienoimpia bändilöytöjä, suomalaisen tummemman metallin pioneereja hekin jo. Tämä biisi vähän ehkä erikoisempaa matskua näiltä, naislaulaja messissä ja muutenkin sellainen rauhallisempi tapaus. Kaunista, mutta niin ovat bändin rajummatkin vedot. Jotain viatontakin tässä on, jollain tapaa. Ehkä myös ikiaikaista, semmoinen kevyt folk-meininki taustalla kuitenkin on.


21. Obituary: Chopped in Half

Lissää oksennusörinää Floridan soilta tai jostain sieltä, paloiksi hakattua lihaa ja sen semmoista, kyllä lähtee, varsinkin kökön kitarasoolon jälkeen alkava armoton blastbeat tai mitä vittua lieneekään, hevipuristit tietänee, minä en.


22. Nightshift feat. Pyhimys, ibe ja Dreas: Kivullisii

Nuoren polven räppihäiskä vetää stooria maailman eriarvoisuudesta ja siitä, kuinka täällä länsimaissa sitten peitellään kivut sisälle ja turrutetaan lääkkeillä, koska vaikka huonomminkin vois mennä kuten monilla muilla tässä maailmassa, niin silti sisimpään sattuu. Tää on just se länsimaisen ihmisen tuska, kun meillä on täällä vaikka mitä ja pidämme saamaamme itsestäänselvyytenä, mutta silti meillä on omat kipupisteemme. Se on inhimillistä, osa ihmisyyttä.


23. Yona: Solut herää eloon

Täydellinen kevään tulon tai kesän alkamisen herättelybiisi, intro jotenkin elokuvamainen, sitten kaunista vokalisointia ja maalailevaa musisointia. Välillä melkein jo euroviisuhenkinen nousu, sitten taas pehmeämpää matskua, ah niin kaunista. Tässä biisissä myös erikoinen autotune-ulina, koska Yona ei sellaista tarvitsisi, tietenkään, mutta tyylikeinona sekin alkaa toimia, kun aikansa sulattelee.

En osaa vieläkään, 48-vuotiaana sanoa, tykkäänkö jostain vuodenajasta enemmän kuin toisesta, mutta ei kai Suomen kesästä kukaan voi tosissaan olla pitämättä, paitsi jos on kalsaa ja vitun itikat ja onko sitä ruohoa saatana kynnettävä joka vitun kesäpäivä (en minä, vaan kaikki muut!) ynnä muita kitinöitä. Mutta ainakin soluissa on eloa, syöpäsoluissakin.


24. Stam1na: Sirkkeli

Perinteisempää rässipaskaa Sm3tanalta. Onko tämä edes hyvä? Lisää paskaa housuun!


25. Nättinassut: Sika on irti

Facebookissa pikkuserkku linkitti virkistävää "akkamusaa" (vrt. "äijämusaa"), jossa sanotaan useammin "vittu" kuin missään biisissä ikinä. Vitun hyvä biisi, kyl.


26. Skálmöld: Narfi (live)

Skandinaavisen viikinkimytologian Loki-jumalan seikkailuista kertova biisi. En osaa laulaa mukana ja tämä vaan kuulostaa mun korvaan taivaalliselta (sic). Melodista metallia hevihengessä, örinälaulua ja sekaan miessakin puhtaampaa laulua, kitarasooloilua ja rytmikästä mäiskettä. Kovin metalli/hevibändi tällä hetkellä, irkkulaisen Cruachanin ohella. Biisin lopussa vielä yleisön kanssa ihana yhteislauluhetki.


27. Petter feat. Myra Granberg: Bara för bra

Ruotsiräpin pioneeri Petter on ihana, tykkään sen flowsta ihan sikana, vaikken ymmärrä puoliakaan (hah, hyvä jos sanan sieltä täältä) mitä se solkottaa. Tässä biisissä fiittaa Myra, josta en tiiä mittään, mut ei se fiittaus haittaakaan, ihan kivalta sekin kuulostaa. Tää on ihan kiva biisi, sellaisiakin tarvitaan. Biisi on rakkauslaulu, jossa ollaan "vaan hyväksi toisillemme".


28. SUAD: Winter

Suad Khalifa on suomalainen laulaja-lauluntekijä, jonka biiseissä on sellainen ihanan melankolinen pohjavire. Kaunista laulua, jota on helppo seurata ja kuunnella. Suad itse kertoi Rumban haastattelussa tästä biisistä: "Tässä biisissä on jotain erityisen tärkeätä ja henkilökohtaista minulle. Tässä käsitellään läheisen menetystä, surua ja sen prosessointia. Tämä kappale on ikävästä ja toipumisesta."


29. Taake: Ein Baat i Foss

Norjalaista bläkkistä. En tiiä mitä ristiä tai symbolia tässä poltellaan, eikä välttämättä mitään, mutta hyvin tunnelmallisissa merkeissä mennään, tässä on sellaista synkkää jynkytystä parhaimmillaan. Ehkä tässä mennään meren myrskyihin ja lopussa on rauha, tyyni, pohja. Mulle ainakin paatuneena maakrapuna pahin helvetti ois olla jossain vitun laivassa, joka seilaa myrskyssä ja taivas ois silloin upota ja hukkua meren aaltoihin.


30. Hiekka: Hiljainen kevät

Jussi "Lauran naapurinpoika" aka furry-Böhém rumpaloi Hiekassa, siksi sitä on tullut kuunneltua. Ei ihan mun kuppi teetä, vaikka kyllä mä näitä indie-touhuja aina yritän välillä kuunnella. Alusta tulee hauskasti mieleen joku kasarin Kajaani-kokoelman biisi, siis laulumelodiasta. Sit tykkään tässä tosi paljon "välikohtauksesta" vai pitäisikö musiikkitermein sanoa esimerkiksi "c-osasta" tai mikä vittu lie, mutta semmonen kosketinsoitinväliosa, jossa laulajakin vain vokalisoi ilman sanoja ja onhan siinä toki muutkin soittimet mukana.

Oliko mulla hiljainen kevät vuonna 2021? En sanoisi. Töissä vitun kiireistä, lisäksi Niinan kanssa aloimme viettää tasaisin väliajoin mukavia "lomaresortti"-yökyläreissuja hänen luonaan. Lomaresortti on aivan mahtava paikka! Siellä voi yöpyä ihanassa seurassa, emännöinti on suorastaan taivaallisella tasolla, tarjoilu pelaa ja vartiointipalvelu makaa lattialla tai välillä saattaa vähän tulla nuolemaankin, jos oikein läheisyyden kipeys iskee.


31. Kelis: Rolling Through The Hood

Tästä Kelisin biisistä tulee varsinkin alkuosan puolesta mieleen joku biisi, mutta en tiedä mikä ja se jos mikä vaivaa mieltä. Sitten kertsi taasen on ehtaa Kelis-matskua, jota on hyvä fiilistellä mukana.


32. Keko Salata: Minä ja mun ajatukset

Yksi vuoden kovimpia biisejä. Saken biiseissä on näitä timantteja, joita rakastan ja sitten niitä, joita ei pysty kuuntelemaan. Mut aivan mahtava biisi tämmöiselle introvertille ja kertsi, jota ei voi olla laulamatta mukana. Tässä on myös itselle kolahtavia ajatuksia siitä, kuinka välillä vaan tulee alakulo, joka pakottaa sohvan pohjalle ja uhkaa masentaa, mut sit se on vaan hetki, josta pääseekin eteenpäin, ja uusi parempi ajatus nostaa taas pystyyn.


33. ibe: sateenkaarenpää

Häiritsevästi sekä suomiräppiartistin iben nimi, biisien nimet ja levyn nimi ovat pienillä kirjaimilla. Perkele! Levyn nimi on muuten "perkele!", vittu sentään. No, kait se on hyväksyttävä, niinku vaikka SUADin kirjoittaminen capseilla. iben musa on rytmikästä, leppoisaa ja menevää räpäytyksen ja laulun sekoitusta, jossa kerrotaan vaikeistakin asioista ("ehkä helpompaa ois panna silmukkaan se pää") helpon ja kivan kuuloisesti. Biisin sanoman voi hyvin kiteyttää sen lainiin: "Pitäähän sen pään olla vähän sekaisin, että sen voi selvittää."


34. The Linda Lindas: Racist, Sexist Boy (live)

Vuoden punk-löytö. Nuorten likkojen feministipunkkia parhaimmillaan, tykkään!


35. S.O.D.: March of the S.O.D.

Klassikkoakin tuli näköjään kuunneltua. Aina välillä joku riffi vaan alkaa soida päässä ja pitää kaivaa esille SOD tai Anthrax tai Maiden tai mikä vaan vanaha klassikko. Tätä tais muuten Mokoma veivata jollain nettikeikalla vai muistankohan väärin? Se on kyllä ollut tämän korona-ajan pelastus, että musaa on ollut sentään netissä jonkun verran livenä, koska keikoilla käynti on jäänyt ja ai että mä kaipaan sitä livemusan fiilistä. Tarkoitus ois päästä pian käymään kattomassa Dai Kahtia, jospa sitä.


36. Yleislakko: Kännikala

Toinen vuoden punk-löydöistä. Hyvä bändi, tarttuvia biisejä. Tämä ei ehkä parhaita, mutta näköjään kuunnelluin. Kaipa nää dokubiisit aina kolahtaa vanhaan dokuun. Tämähän ei missään nimessä ylistä dokuja vaan vittuilee, mikä on kännikaloille ihan oikein.


37. Kelis feat. Too $hort: Bossy

Välillä vähän myöhempää Kelis-tuotantoa, tosi kova ja tarttuva biisi tiukalla basslinella, naisvoimaa! En tosin tiiä, miks tähän piti äijä ottaa räppäämään, Kelis ois kyl hoitanut homman itekin...mut kai se pistää äijän hiljaiseksi.


38. Petri Nygård: Paska maailma

Biisin alku kertoo kaiken, kun Petri aloittaa: "Vittu mitä paskaa!"

Huumoriräppiä, kuulostaa pahalta. Ja niin varmaan onkin. Epäkorrektia, mutta virkistävää. Tykkäsin erityisesti kohdasta "alkoholi ei ratkaise ongelmia, mutta eipä kyllä vittu maitokaan".


39. Tero-Petri & Korvaamattomat: Omaa aikaa

Klassista Tero-Petri -kamaa, sieltä balladiosaston puolelta. Laulu kertonee rikki menneestä parisuhteesta, jonka jätetty osapuoli toteaa, että eläpä huoli, tee kaikkea kivaa, kun nyt sulla on sitä omaa aikaa, kyllä minäkin pärjään (ehkä).


40. Yleislakko: Paljon lauluja tarvitaan

Lauluja tarvitaan, paljon. Musiikki on parasta!


41. Gasellit: Soijapoika

"Oon Pohjois-Helsingin soijapoika." Kantsun poika kiittää ja kumartaa. Gasellit muistelee uransa alkua ja ottaa kantaa netin vittuilukulttuuriin. Kaikkia julkisia eläimiä saa haukkua niin paljon kuin sielu sietää, eikä siitä saa loukkaantua, kun julkisuus on tärkeätä menestyksen kannalta. Ikävä kyllä julkkiksetkin on ihmisiä ja niihinkin sattuu. He kuitenkin voivat pistää kampoihin, muun muassa tekemällä tällaisen kappaleen, mutta entäs ne maan matoset, joilla ei ole ääntä puolustautua...mut jos tällaisilla biiseillä yksikin haukkuja miettii vähän sanomisiaan, niin ollaan jo plussan puolella.


42. Eevil Stöö feat. MNTTT: Toisiks paskin flow

Eevil Stöö on näitä suomiräppäreitä, joita tulee säännöllisesti kuunneltua ja jonka biiseissä on sekä semmoisia yksinkertaisia bängereitä, jotka jää päähän soimaan ja sellaisia, joita ei jaksa kovin montaa kertaa kuunnella. Tää on ensinmainittu, ehkä Stöön kovin veto koskaan.


43. Paradise Lost: As I Die (live)

Täysi-ikään jo tullut brittiläisen gootti- ja dödömetallin airueen kappale, josta liveversio. Karheata kakkaa, ei mitään siloiteltua tässä. Tätä on kiva kans pyöräillessä kuunnella ja kun tulee lopun hidastettu "As I Dieeeeeeeeeeeeeeeeee" sanoa se naama irveessä ohikulkijoille, kunnes huomaan niin tekeväni ja käännän pääni pian alas.


44. Yleislakko: Varsovan laulu

Työläisten laulu vol. 2017. Hieno punk-marssilaulu.


45. Billie Eilish: Your Power

Koskettava hyminälaulun jumalatar ottaa kantaa hyväksikäyttäjäsikoihin, joita varmasti hänkin on kohdannut, mutta jotka on muutenkin #metoon myötä tuotu framille viime vuosina ja hyvä niin. Tämä on myös yksi syy siihen, että joskus olen halunnut olla ei-mies, koska vituttaa kuulua mieskuntaan, joka käyttää hyväkseen toisia. Toisaalta valta korruptoi myös naisia ja olen kohdannut myös monin tavoin mulkkuja akkoja, joten ehkäpä tämä ei sukupuolista jankuttamalla parane. Ehkä ainoa oikea ratkaisu on Nebulacatin (aka Aakkiboi) ratkaisu: Tapetaan ihmiset ja valta kissoille! Vakavasti puhuen olen kuitenkin sekä yhtäläisten sukupuoli-, ihmis-, eläin- ja kaikkien elävien olentojen oikeuksien kannattaja, joten on aina hyvä, että sorretut saavat äänensä kuuluviin. Ehkä asiat myös niistä puhumalla paranevat, vaikka epäilenkin, että ihmispedot eivät koskaan tämän maan päältä katoa, ennenkuin kaikki katoavat.


46. Taake: Brotne Bein og Mannefall

Lisää Norge-metallia, mustaa siis. Teksti lainattu kuulemma norjalaiselta 1800-1900 -lukujen vaihteessa eläneeltä uusnorjaa kehittäneeltä kirjailja Arne Garborgilta. Ei hajuakaan, mistä tässä puhutaan. Tiedä vaikka ihmiskunnan tuhosta, saatana. Biisissä muuten kuuluu yhdessä kohdassa vissiin ihmislapsen itkua, herttasta.


47. Cypress Hill: Champion Sound

Potheads from Cali, still here. Klassista rap-soundia ysäriltä ja tässä joku sample ysäriltä muutenkin, jostain konebiisistä, oisko joku englantilainen konebiisi. Tosin se sample saattaa tietenkin olla jostain paljon kauempaa, mutta se on mun mielestä vaan musakulttuurin yks ominaisuus, kierrätys.


48. Teemu Kekkonen: Dragonflies in July (live)

Jee, olen 48vee. En sit tiiä, onko siinä paljon juhlimista. Vielä pari vuotta armonaikaa, kunnes olen "kuudennella kymmenennellä". Ehkä minä sitten kuuntelen enää pelkkää "jatsinkakkaa, jatsinkakkaa", kun minusta tulee oikeesti wanha, nythän olen vasta puolivuosisatainen. Tämmönen tunnelmallinen pianojazz uppoaa aina helpommin kuin kitarajazz, vaikka ei pidä yleistää, tietenkään.


49. Billie Eilish feat. Rosalía: Lo Vas A Olvidar

Ihan yhtä vähän osaan espanjaa kuin norjaa, mutta hyvältä kuulostaa. Hyminälaulu on pop, ilmeisesti.


50. Moonspell: Alma Mater

Vuoden metallibiisi. Tai eihän tämä uusi ole, mutta uusi mulle. Äiti jumalatar, äiti joka ravitsee ja tässä tulkittavissa myös Äiti maaksi ts. kotimaaksi. Komeaa hölkyttelyä, kiva löytää menneisyydestä (26 vuotta vanha kappale ysäriltä) hienoja biisejä, pari muutakin hyvää Moonspelliltä löytyi, mutta tämä kolahti kovaa.


51. Entombed: Chief Rebel Angel

Ruotsalainen dödö- eli death metalin konkaribändi, etten jopa sanoisi legenda. Ei kyllä hajuakaan, miten tämä tälle listalle tiensä löysi tai tiedän tietysti, mutta biisistä en osaa sanoa juuri mitään. Se kuulostaa hyvällä tavalla kasari-ysäri -vaihteen rässiltä melodiavivahteilla ja ärjyntälaululla. Vähän Lucifer-horinaa sinne väliin ja meininki on kuorrutettu. Löysin näitä Obituaryn vanavedessä, kun ei tullut kuunneltua silloin aikoinaan, tämäkin jo 20 vuotta vanha.


52. Kelis: Caught Out There

Tästä Kelisin debyyttilevyn hitistä olikin jo puhe aiemmin. Tässä on nyt sitten se pettäjäsian paljastuskappale: "I hate you so much right now!"

Onneksi elän polyamorisessa suhdekiertymässä. Se tarkoittaa avoimuutta, mutta myös vapautta olla ja elää, ihastua ja rakastua.


53. Gojira: Born For One Thing

Syntynyt yhtä asiaa varten: Rokkaamaan. Tai äh, rakastamaan, mut Ranskan metalli-godzilloiden biisi pohtinee elämisen kiertokulkua, jossa synnymme kuollaksemme, tai jotain. Gojira-innostukseni on hieman vuosien varrella laantunut, mutta tykkään kyllä edelleen heidän tunnistettavasta tyylistään sekä ylipäätään asenteesta maailmaa kohtaan, joka on (inho)realistinen, mutta samalla jollain tavoin toiveikas.


54. Gasellit: Oulunkyläst ikuisuuteen

Gasellitkin ovat jo touhunneet kohta 15 vuotta ja aina en ole heidän tekemisistään välittänyt, mutta jotenkin tuntuu, että bändi vaan parantaa juoksuaan, kun ikää tulee lisää. Tämä(kin) biisi käsittelee ikääntymistä ja uran jatkumista silti tai siitä huolimatta. Vähän sama ajatushan se on itellä aina, kun käy vaikka baariloissa ja siellä on 30 vuotta mua nuorempia ihmisiä pyörimässä, että onko sitä liian vanha kaikkeen, mut äkkiä se yleensä unohtuu, kun on kivaa. Toki se vaatii yleensä hieman olutta, hyvää seuraa ja (elävää) musaa ja kivoja baareja, mukavia baarihenkilöitä ja yleistä dekadenssia. Ehkä sitä on wanha vasta sitten, kun luovuttaa ja toteaa, että en jaksa, en jaksa mennä, en jaksa tehdä, ihan sama, kuolemaa odotellessa...


55. Kalle Kinos feat. Tiedemies: Kaleva teki musta eläimen

Suomirapin konkareita mansesta. Hieman laiskanpulskealta kuulostavaa matskua ja ehkä jonkin sortin vastakohta Gaselleille. Tätä tarvitaan, kaikki eivät voi olla "mainstream"-räppäreitä, enkä toki niistä kovin montaa jaksa kuunnellakaan, ehkä nykyisin "pinnalla" olevista vain Gettomasa ja Kube ovat itselle kolahtaneet, muuten sitten etsinyt erilaisia laitapuolen kulkijoita kuunneltavaksi, vaikka onhan Suomiräppi kai sen verran suosittua nykyään, että vähän vähemmänkin mainstream on enemmän kuin indie.


56. 808 State: Marconi

Muistan yhä, millainen fiilis oli, kun pistin ekoja kertoja 808 Staten "Ninety" LP:n levylautaselle. Elettiin '90-luvun alkua ja teknomusiikki oli nousemassa valtavirtaan, myös tällainen vähemmän kaupallinen fiilistely-house-acid-house-elektroninen humppa, jota 808 State Rolandeillaan sai aikaan (808 viittaa legendaariseen Rolandin syntikkaan, josta irtoaa mm. "acid-narinaa"). Ei muuten ole kuin hetki, kun tuli surutieto, että 808 Staten Andy Barker oli menehtynyt. RIP Andy, musiikki elää. Tämä biisi uudempaa tuotantoa vuodelta 2019, mahdollisesti siis viimeiseltä julkaisulta, jota bändi koskaan tuottaa. Edelleen mennään pääasiassa instrumentaalilinjalla ja acid housen hengessä.


57. Kelis feat. Raphael Saadiq: Attention

Kelis on yksi vuoden artisteja mun kuuntelulistoilla. Ja mikäs siinä, nämähän toimii aina. Tämä on ehkä vähiten "iskenyt", mutta mukana kulkenut kumminkin, helposti rullaava kappale, jossa kaivataan huomiota. Tämä on hyvä huomio, koska helposti elämän rullatessa eteenpäin unohtuu antaa huomiota niille läheisille, jotka ovat koko ajan rinnallasi, tapahtuipa ympärilläsi mitä uutta ja mielenkiintoista tahansa.


58. Gasellit: Kutsu

Gasellien uuden levyn teema tuntuu olevan kasvaminen ja siihen liittyvät pelot. Tässä myös se, että kun ura etenee ja jäbät vanhenee, niin uppoaako uusi matsku enää ja jatkuuko "juhlat".


59. Kalle Kinos feat. Tiedemies ja Silkinpehmee: OHO

Tämä on pieruanthem, koska aina, kun pieraisen kotona ääneen, sanon "oho", vaikka Lauran mukaan ei saisi, koska jos änkää, ei voi olla vahinko.


60. Kettel: Boekebaas

Vuoden konemusabiisi. Hollannista tulee hyviä musavelhoja, Kettel on yksi niistä. Ihanaa pimputusta ja houserytmejä. Tämä on sellaista musaa, jota mä haluisin jorata hämyisissä yökerhoissa. Acid-pimputukset on lisäksi aina bonusta.


61. Entombed: But Life Goes On

Ruotsin dödöistit taas vauhdissa. Elämä jatkuu, vaikka kuolo koittais, koska meistä jää jälki. Joillekin elämä on pahin vihollinen ja kuolema pelastus, mutta itsellä ois toive, että elämä jatkuis niin kauan kuin se on näinkin kivaa.


62. Scandinavian Music Group: Elämä on edessä

Elämä on myös edessä. Varsinkin, jos tässä vielä pysyy hengissä vuosia tai vuosikymmeniä. Se vain muuttuu, mutta silti koitan aina löytää hetkistä hyvää ja nauttia kivoista asioista, jotka saattavat toistua arkisina päivästä toiseen, mutta jos ne eivät olisi elämisen arvoisia, niin miksi niitä sitten tekisi päivästä toiseen. Arki on parasta, vaikka kuka muuta väittäisi.


63. Nohanna: Äidinäidin raivolla

Talvi-anthem Suomi-twistillä ja naisvoimaa ponnistaen sukupolvien takaa. Hieno biisi, oikein suomalainen, tätä ei kyllä ulkomaisille voi kääntää, tässä on nimittäin kaikki, pakkasyöt ja sisuaskit ja ahdistus ja jumalauta.


64. Kelis: Milkshake

Ja vielä kerran Kelis! Tämä on tämmönen party-bangeri, jollaisia myös tarvitaan. Toimii kelis kuin kelis.


65. Yleislakko: Kivinen tie

Yleislakon "hittibiisi" tai tästä mä bändin bongasin, hyvä meininki. Kaksi minuuttia sanallista ja rytmillistä räiskettä elämästä tässä maassa, yhteiskunnassa ja systeemissä.

Järjestelmän käärmeestä lauletaan muun muassa:

Sitä silloin ruokimme ja hoivaamme
Sen kekoon viemme viimeisetkin kortemme
Ja se kiitokseksi hautaa meidät paskaansa
Sillä jonkunhan sen heikkoudet on maksettava
Eikä meitä tuu enkelit pelastamaan


Hyvä sanoitus kokonaisuutenakin, hyvin täytetyt minuutit. Biisi muuten loppuu tyttölapsen laulamaan Suojelusenkeliin eli 'Maan korvessa kulkevi'.


66. Miina: Miina

Suomalaisen rap-kulttuurin tärkeimpiä levy-yhtiöitä on Monsp, joka järjestää nykyään bootcampeja nuorille räppäreille, joissa jo alalla olevat ja levyjä tehneet räppärit voivat tukea nuoria toivoja kohti omaa uraa. Näitä on hauska kuunnella ja parhaimmillaan tuotokset on loistavia bängereitä. Miina ei toki ehkä voi tehdä kuin yhden biisin, jossa leikittelee nimellään, mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle.


67. Marian Valinta: Kyyhky

Ehkä Iljan kaunein kappale? Marian Valinnan biisejähän Ilja on nyt julkaissut käsittääkseni uudelleenmasteroituina. Tässä on tällainen hyvä, koskettava pieni balladi, joka on aina kolahtanut ja koskettanut. Tässä biisissä taitaa muuten taustalla kuulua myös parivuotiaan esikoispoikani Miron huutelua.


68. KAUAN: Maanpako

Venäläinen bändi, joka tekee suomenkielistä musiikkia. Sai nimensä suomalaisen hämymetalliyhtye Tenhin albumin mukaan ja aika hyvää hämyilyä KAUANkin tekee, useita biisejä olen kuunnellut ja nämä ovat tällaista ihanaa maalailua, jossa välillä on hetkittäin melodisia metallirepäisyjä muun fiilistelyn seassa. KAUAN on muuten wikipedian mukaan muuttanut jossain vaiheessa Venäjältä Ukrainan Kiovaan ja mietin, että onko tämän biisin teema myös osin siitä lähtöisin. Venäjän ja Ukrainan konflikti jatkuu ja etupiirijakoa on ainakin tiettyjen tahojen toimesta tehty Suomenkin osalta, mutta toivottavasti järki voittaa, eikä jouduta koskaan kokemaan sotaa ja maanpakoa, vaikka itse olen kyllä ajatellut, että mihin vittuun minä muka täältä lähtisin, jos sota alkaisi, en mihinkään.


69. Yleislakko: Yksi oli hiljaa

Punk-eetokseen kuuluu aina instituutioiden vastustaminen: Armeija, valtio, poliisi, kirkot/uskonto. Tässä biisissä mennään perinteisellä uskonnon vastaisella linjalla ja hoilotetaan tarttuvasti:

Kaikki uskonnot, ovat legendaa
Ei mitään jumalaa oo olemassakaan

Vanha ateisti kiittää ja kumartaa, aina on kiva kuunnella näitä naiivejakin toteamuksia, joita voi ilolla laulaa mukana.


70. Huora: Oispa kaljaa

Kirjoitin tänä vuonna siis "kirjaakin". Rakkaustrilogia oli ajatuksena, mutta sitten mietin, että vois kirjoittaa yhden kirjan, joka sisältää suunnittelemani kolme kokonaisuutta ts. rakkaustrilogian. En minä sitä paljon ole kirjoittanut, enkä välttämättä koskaan kirjoitakaan, mutta ainakin ajatuksissa on. Unelmiahan pitää ihmisellä olla, muuten elämä alkaa pikku hiljaa muuttua pakkopullaksi. Avaan vielä sen verran, että rakkaustrilogia-opuksessa on siis kolme osaa: 1) Ensirakkauteni, 2) Rakas brenkku ja 3) Uskontoni: Rakkaus, joka on sitten yleismaailmallisempi opus, joka keskittyy kaikkeen, mitä olen kokenut tuon "elämäntarkoitukseni" saralla. Ehkä kirjoitan sen valmiiksi ja testamenttaan jälkeläisilleni. Tosin aika paljon on kirjoittamatta eli lähes kaikki ja ensimmäistä osaa olen vasta miettinyt :D

Toiseen osaan liittyen tässä on kuitenkin vuoden bileanthem, koska eipä tuota ole paljon ollut juhlia tai meininkiä, joten "Oispa kaljaa" on ihan aiheellinen toteamus.
Huorasta tulee myös hyviä muistoja Tampereen reissulta, jossa bändin näin ja totesin, että vittu ku on kova. Tätä biisiä lauloin takuuvarmasti mukana.


71. Method Man feat. Mary J. Blige: I'll Be There for You / You're All I Need

Mary J. Blige on yksi mun suosikkilaulajia amerikkalaisista R&B-hoilottajista. Tässä mukana myös tiukkaa räppiä Method Manilta. Molemmat muuten tänä vuonna jo 50v, joten ehkä tää on sit tämmöstä keski-ikäiseen makuun väännettyä paskaa eli parasta paskaa.


72. Rush: Where's My Thing

Legendaarisen kivijalkabändini Rushin instrumentaalipläjäys eli "misä mun jutut on". No ei ainakaan tääl blogissa, saatana sentään, johan tässä 11kk tuli vietettyä blogihiljaiseloa.


73. Tero-Petri & Korvaamattomat: Oman maailmansa kansalainen

Vähän menevämpi kappale Tero-Petriltä, mutta näitäkin on aina Limonadi Elohopeasta alkaen kuultu. Ihania tarinoita, joita on hauska kuunnella. Rytmikästä ja melodista menoa. Jotenkin muhun myös kolisee ajatus erakosta, joka on "oman maailmansa kansalainen" ja vaikka en itse yhteiskunnan ulkopuolinen yksilö olekaan, niin angstipäissään sitä kuitenkin monesti on.


74. EDEN: Omal taval

Lisää Monspin likkaräppärien bootcampin tuotoksia ja jos tätä ei ole ollut Etta kaverina tsemppaamassa, vaikkei fiittaakaan, niin ihmettelisin, koska tässä on todella vahvat Etta-fibat. Eli hyvät fibat, kovaa settiä tulevaisuuden toivolta.


75. Jess and the Ancient Ones: Summer Tripping Man

Tämä kotimainen "occult-rock" -yhtye pitäisi kyllä päästä näkemään vielä livenä joku päivä. Aivan loistavaa matskua ja aina kuuntelen uutuudet näiltä, jotka kuulostavat tietysti klassisilta rock-biiseiltä jostain kuuskyt-seiskytluvun taitteilta kuorrutettuna pimeyden voimilla ja Jessin upeilla laulusuorituksilla.

En elä menneisyydessä musiikin kuuntelunkaan saralla, mutta menneisyydestä on hyvä kaivaa kivaa kierrätettävää ja koskaan ei ole liian vähän hyvää musiikkia, että pitäisi alkaa kuunnella vaan jotain vanhaa paskaa, koska "nykyään ei tehdä mitään hyvää", tehdäänpäs!


76. Ursus Factory: Sydän on suuri
Ihanan duon rakkausanthem, perusrokkia, jollainen uppoaa, kun on sympaattiset tekijät ja tässä on.

Sydän on suuri, jopa laajentunut. Ihmeen vähän kyllä ollut sydänongelmia tänä vuonna, mut voiskohan se johtua siitä, että ei ole autoa, tulee käveltyä ja pyöräiltyä enemmän, eikä ole tullut baareissakaan oltua ja krapulassa lojuttua niin usein kuin joskus. Ehkä terveelliset elämäntavat kannattavat, ainakin sopivassa määrin :)


77. Sia feat. David Guetta & JIM OUMA: Floating Through Space

Aussilainen Sia on kyllä niin tunnistettava laulaja, että kun yhdestä tykkää, niin tuppaa tykkäämään muistakin ja minä tykkään. Siakin vetelee jo 45v kypsässä iässä, mutta on uransa huipulla, eikä siksi, että keikuttelisi persettään telkkarissa vaan siksi, että kaikki haluaa tehdä sen kanssa biisejä, kun se on niin hyvä (ja tunnistettava). Tässä mukana Ranskan konetanssiguru David Guetta, jota tosin itse en ole hirveästi kuunnellut. Tämmönen "renkutushan" tämäkin on, mutta näköjään on tullut tätäkin kuunneltua.


78. MF DOOM: THAT'S THAT

Räppärien räppäri MF DOOM, jonka sanotaan joskus jopa lähettäneen keikalle ihan jonkun muun tyypin, koska käytti koko uransa maskeja, delasi 49-vuotiaana ja se oli totta puhuen ensimmäinen kerta, kun edes kuulin koko ukosta. Tämmöstä helevetinmoista höpötystähän se tämän herran räpäytys on, enkä tiiä edes, tykkäänkö niin kauhiasti, mutta tulihan näitä silti kuunneltua, post mortem.
Tästä tulee vähän mieleen Suomen skenessä jatkuvasti biisejä julkaiseva Huge L, joka ei keikkaile ja jolla kans on joka biisissä about miljoona asiaa ja harvemmin ees sanottavasti kertsiä. Näitä ug-kunkkuja tarvitaan myös, populaarimman laidan lisäksi.


79. Sami Jaakkola Quartet: Aava

Pianojazz from Finland. Aava on aukea ja rytmikäs. Jossain mielentilassa jazz on parhaimmillaan kuin mieli, joka poukkoilee paikasta toiseen hetkessä. Loistavaa soitantaa, jota ei voi olla arvostamatta. Jazziakin ois kiva käydä livenä kattomassa, ainakin tällaista loistavaa jazzia.


80. Pessi Parviainen: Rise By Descent

Lisää Suomijatsia heti perään. Hankala päättää, kirjoittaisko jatsia vai jazzia. Jotenkin jälkimmäinen kuulostaa oikeammalta. Vähän sama kuin että kirjoitan mieluummin rock kuin rokki. Mut joo, se kielenhuollollisista asioista. Tässä on vähän tämmöinen jännä tunnelma tässä biisissä, niinkuin koko ajan oltaisiin lähdössä jonnekin, lähdössä liikkeelle, mutta sit lopulta tuleekin vain hiljaisuus. Eipä sitä aina jaksa lähteä.


81. Hamradun: Jallgríms Kvæði

Färsaarten folk-rock -jumalat. Tai en ainakaan muita tiiä, niin nämä herrat on. Itse asiassa ehkä koko folk-rockin jumalat! Týrin laulajana tunnetuksi tulleen Pól Arni Holmin keulittama bändi soi komeasti ja kertoo tarinoita saarilta, joissa ois ehkä mulle maakravulle liian kylmää ja kosteata, mutta aivan kuten Islannin Skálmöldin meininki, tämä kolahtaa täysillä. Yhdessä vaiheessa kuuntelin näiden kahta levyä monen monta kertaa, mutta en ilmeisesti riittävän monta kertaa, että olisivat kiilanneet listan kärkisijoille. Ehdottomasti siis kuitenkin rakkaimpia löytöjäni viimeisen vuoden ajalta.


82. Machinedrum feat. Rochelle Jordan: The Relic

Machinedrum on konemusiikin tunnistettavia suuruuksia, siis mulle. En tiiä, miten tunnettu Travis Stewartin Machinedrum on edes genren sisällä, mutta uskoisin, että tietäjät tietää. Olen digannut jo monta vuotta ja ehdottomia konemusapuolen suosikkiartistejani. Aina jytisee, kun konerumpu paukuttaa. Mä olen rytmimusiikki-ihminen, olen kai jo kertonut?


83. Makaveli: Hail Mary

Jännä "löytö" 25 vuoden takaa, yksi Tupac Shakurin aliaksista. Loistavaa rappia, taustat täyttä kultaa ja Tupacin flowta nyt on aina kiva kuunnella. Kai tää on myös äitibiisi. Tämä vuosikin on mennyt kantaessa huolta äidistä, mutta nyt syksyllä olen kyllä ollut huono poika. Pitäisi käydä äitiä kattomassa ja jututtamassa, mutta en vaan ole jaksanut. Harmitti ihan saatanasti, kun äidillä tuli uusi aivoverenvuoto ja odotettu kesä muuttui sairaalareissuksi. Hyviä keskusteluita kyllä käytiin ja kannan niitä mukana loppuun saakka. Lapsena olin äidin poika, kunnes oli aikuisiässä alettava kapinoimaan, että pystyi viimein itsenäistymään. Mut aivan loistava mutsihan mulla on aina ollut.


84. Finntroll: Forsen

Suomenruottalaiset trollit liikenteessä yhä edelleen. Tunnistettavaa, tuttua ja turvallista. Ehkä peikkohevi on vähän menettänyt mulla te(n)hoaan, mutta aina näiden melodisia örinänsekaisia tykityksiä on kiva silti kuunnella.


85. Hamradun: Naglfar

Toinenkin Hamradun onneksi nousi listalle. Tässä ihan mieletön seiskytlukulainen sähköurkusoundi alussa, nam. Pól Arnin laulusuorituksessa jotain jännän koskettavaa, vaikka tää onkin klassista heviä.


86. Megan Thee Stallion feat. Beyoncé: Savage

Akkaräppärien (vrt. "äijäräppärit") ykkönen eli Megan Thee Stallion vetää aina kovalla asenteella ja suosion noususta kertoo, että Beyoncékin on saatu fiittaamaan. Mieluummin minä akkaräppiä kuuntelen kuin äijäräppiä, sen verran akka oon itekin.


87. Gracias feat. Gettomasa: G (Älä unohda)

Suomiräpin kaksi kovaa G:tä ja biisikin siitä.


88. Gasellit: Kuvittele meidät siellä

Ysikytluvun alkuun palataan taustanarinoissa ja biisi on varmaan myös kunnianosoitus California-skenelle, jota nämäkin hemmot ovat nuorina fiilistelleet.


89. Love Generator feat. Calvin Harris: Hypnagogic (I Can't Wait)

Acid house kolahti mulle kovaa kasikyt-ysikytlukujen vaihteessa. Kuuntelin radiosta Ocsidia ja ostin house-musalevyjä. Tässä on paljon elementtejä niistä ajoista nykytatsilla. Kovaa settiä, jota soittaisin omalla DJ-keikallani satavarmasti, jos sellaisen joskus pitäisin. Tänä vuonna tein jo valmiin DJ-keikkasettilistankin ajatusleikillä, että 50v-juhlissani vedän DJ-keikan. Haavehuumasta olen kuitenkin jo laskeutunut alas ja todennut, että voipi jäädä toteuttamatta, liikaa liikkuvia osia, liian vähän rahaa hankkia kunnon laitteita esiintymiseen, tilojen vuokraamiseen ja muuhun. Elämä on kallista, mut haaveillahan aina voi. Ja jotain kevyemmän sortin viritystä "keikan" osalta voi yhä miettiä.


90. Yleislakko: NATO

Natoon ei kannata lähteä, vaikka tuskin ottaisivatkaan. Mutta jos pääsisimme, niin se rampauttaisi Suomen oman puolustuksen, koska rahat menisivät kalliisiin asejärjestelmiin ja se olisi viimeinen niitti Venäjälle. Tosin, jos emme ole Natossa, niin Putinia saattaa liikaa kiinnostaa lähteä kokeilemaan - paitsi jos oma laaja maanpuolustusrykelmämme on vastassa.

Sisäinen pasifistini huutaa, että mikä vitun militaristipaska susta on tullut, Jarkko? Ehkä se on vaan kyynisyyttä. En enää jaksa uskoa maailmanparantamiseen tai siihen, että hyvä voittaisi tai että diktaattorin ajatusmalli olisi jotenkin järkevä. Ehkä pienempi paha on kuitenkin laaja maanpuolustusvelvollisien armeija, jolloin suurimmalla osalla kansasta olisi edes jonkinlaiset valmiudet lähteä puolustamaan kotiaan, jos konflikti joskus alkaa.


91. Tommishock: Pelotuksen uskonto

Suomirapin pioneerilta kaivoin biisejä esiin katsottuani Areenasta rap-dokumenttia. Hienoa flowta, ajatuksia herättävää lyriikkaa vapaudesta päättää omista ajatuksistaan, toimii.

katon ulkoa sisään ja en nää siellä mitään
ismejä, oppeja, ristejä palasina
vapaus on anarkia
ja me selvitään
kaikki selviää
mut sä et päätä sitä


92. Machinedrum feat. Rochelle Jordan: Tell U

Lisää "konerummun" kovia vetoja, ehkä kovin? Tässä on eniten semmoisia nykimisrytmejä, joita mun rakas esikoispoikani Miro kans kuuntelee. Ehdittiin pitää tänä vuonna semmoisia kuuntelusessioiltoja Miron ja Lauran kans, joissa ajatuksen kanssa valittiin teemoittain biisejä, sit istuttiin olkkarissa niitä kuunnellen ja lopuksi kommentoiden. Ihanaa yhdessäoloa ja meille kaikille niin tärkeän musiikin jakamista. Noita iltoja jotenkin arvostaa entistä enemmän nyt, kun poika on lähtenyt "maailmalle".


93. Tchami feat Ibranovski: Omega

Lisää DJ-setin biisejä. Saatanan kova rumpusoundi, kun pääsee liikenteeseen.


94. Ashnikko feat. Kelis: Deal With It

Tämän biisin syytä on se, että tällä listalla on niin monta Kelisin kappaletta. Niinan linkattua tämän joskus jossain innostuin kaivamaan Kelisiä esiin, joten kiitos ehkä myös Ashnikkolle, vaikka ei tämä rehellisyyden nimissä ole mulle lähellekään niin hyvä kuin Kelisin biisit.


95. Yleislakko: Jos sä pelkäät

Punk elää ja voi hyvin. Mun lanko Ristokin tekee punkkia. Kuten biisissä todetaan: "Jos sä pelkäät, sä oot hävinnyt jo!" Punk on asenne, jota tarvitaan, jotta selviää kaikesta paskasta, jota tämä maailma on täynnä - kaiken hyvän lisäksi.


96. Harry Mack: Betrayal, Pain, Love

Harry Mack on maailman kovin freestyle-räppäri. Tarkista vaikka Youtubesta, jos et usko. H Mack pystyy vetämään sujuvaa flowta aiheesta kuin aiheesta ja tyypin Omegle-videot ovat olleet koko vuoden mun viikonloppuohjelmistossa. Aina oon täyttä hymyä, kun Harry pyytää tuntemattomilta random-sanoja ja sit vetää minuuttikaupalla freestyleä. Pari levyllistä näitä biisejä päätyi myös Spotify-julkaisuiksi, mut parasta ne on audio-visuaalisessa muodossa, kun näkee sen ihmisten hämmästyksen ja ilon, kun joku esittää heille livenä magiaa.


97. Kube: Bars

Kube oli toinen artisti, jota kävin kattomassa Lammen loiskeiden "yleisöalueella" eli kaukana rinteessä tiirailemassa ja kuuntelemassa basson jytkettä. Hakunilan pieni suuri mies on itse asiassa varmaan mun kuunnelluin Suomirap-artisti biisien määrässä laskettuna, joten vaikka välillä mietin, että mitä hittoo näistä saa irti, niin silti tykkään. Ei mikään suuren mesitsin mies, vaan enemmänkin spittaaja ja fiilaaja ja mitä näitä nyt on, mut Kuben tuottama Mari Johanna sit sitäkin enemmän, josta hatunnosto Kubelle myös. Tästä biisistä ei hirveästi sanottavaa olekaan, jostain syystä nousi listalle, joten oispa hauska nähdä seuraavat 100, oisko se sit täynnä suomiräppiä :)


98. Kebu: Discovering Utopia

Jean-Michel Jarren ja Jan Hammerin jalanjäljissä kosketinvoittoista instrumentaali-elektroa tekevä Kebu on Suomen konemusajättiläinen. Unohtakaa Darude, Kebu ei tee pelkkiä looppeja vaan soittaa kaiken itse. Aivan saatanan hienoja syntikkamaalailuja täynnä ja aina tulee jotenkin hyvällä tuulelle, kun kuulee Kebun musaa.


99. Yleislakko: Rillumarei!

Vielä kerran, Yleislakko ja puolitoista minuuttia asiaa: "Tasan ei käy täällä onnemme lahjat, toisille jaetaan ja toisille ei, tasan ei mee täällä onnemme lahjat, rillumarillumarillumarei!" Köyhyydestä ja syrjäytymisestä ei koskaan ole liikaa biisejä, epäkohdat pitää pystyä huutamaan ääneen ja punk on sitä(kin) varten.




100. Arctic Monkeys: 505

Listan viimeisenä brittiläistä "vaihtoehtomusiikkia", joka toki on ollut ihan vitun suosittua. Ehkä se ysärin "brittipop" oli parempi termi, koska vaikka arktiset apinat ehkä ovat jonkun määritelmän mukaan indie tai alternative rockia niin kai 20 miljoonaa myytyä levyä kertoo vähän isommastakin suosiosta. Ei toki mikään jättibändi ja itsekin olen nämä ohittanut, vaikka esimerkiksi vähän samasta laarista ammentanutta Interpolia fanitin aikoinaan kovastikin. No, jostain Arctic Monkeysit bongasin ja koitin kuunnella tuotantoa läpi ja olihan siellä moniakin hyviä biisejä, joista osa pääsi mun yleiselle suosikkilistalle (ts. "Jarkon koottuja" jossa on muuten tällä hetkellä jo 2295 kappaletta eli 165 tuntia 22 minuuttia hyvää musiikkia). Tässä biisissä mietitään, millä liikennevälineellä pääsisi nopeiten kullan luokse, joka odottelee jo sua kiimaisena. Mukavan leppoisaa bassovoittoista poprockia tämä, vähän niinkuin elämäkin parhaimmillaan.

Lauran loppukaneetti vuodesta 2021: "Tähän asti on selvitty hengissä." Mä sanoisin jopa, että hyvin on selvitty, paljon paskemminkin ois voinut mennä.

Vuonna 2020

Olen miettinyt viime viikot jonkinlaisen vuosikatsauksen tekemistä ja se on mielessäni muotoutunut muun muassa plussaa ja miinusta -listasta, yksityiskohtaisista kuvauksista niin hyvistä kuin huonoista hetkistä tai jotain niiden väliltä. Lopulta välähti: Koska musiikki on minulle yksi elämän peruspilareista, päätin lähteä siltä pohjalta, mitä on tullut kuunneltua ja pohdiskella sekä niihin liittyen että muutenkin menneitä aikoja. 

Tässä auttaa Spotifyn vuosikatsaus, joka julkaistiin marraskuun lopussa. Loppuvuoden kasarikuunteluita ei siis ole listattu, eikä tarvitsekaan, tässä ovat olennaisimmat siihen mennessä: 

Suosikkikappaleeni vuonna 2020

1. Marfa / Mikä sit on muuttunu?

Yllättävä ykkönen! En ois arvannut, vaikka jokin tässä Marfan biisissä onkin kolahtanut aika kovasti. Nuoruuden tai jonkun tärkeän ihmissuhteen muistelu siinä "rakkauden haudalla". Sisältää myös ihanaa naisräppiä, vaikka ei kai pitäis sitä "nais"-etuliitettä enää tänä päivänä mihinkään tunkeakaan. Muutamat kohdat biisissä on itelle aina kolahtaneet, vaikka ei ne minun elämääni mitenkään liitykään, mutta silti. Huippu fiilis, joka kolahti sit vissiin aika syvälle, kun olen kuunnellut tätä biisiä ENITEN koko vuonna. Ihan ihme juttu, mitähän tämä kertoo minusta? Ehkä sen, että oon koittanut ja koitan löytää aina jotain feminiinistä näkökulmaa asioihin (josta kertoo yksi toinen listan biisi myöhemmin), koska haluan ajatella asioita aina eri kanteilta ja itsessäni elää kaikesta miehisestä hapatuksesta huolimatta vahva pro-feministinen vire, halu pystyä ajattelemaan ja tuntemaan asioista isolla asteikoilla inhimillisesti, eikä miehisesti tai naisellisesti. Marfan biisi ei sinänsä liity siihen, vaan tunnelma vaan on jotenkin sellainen kaihoisa, kuten yleensä, kun muistellaan menneitä, joten tämä sopii täydellisesti myös vuodenvaihteen muisteluihin. En tiedä, haluaisinko edes muistella viime vuotta, onko siihen aihetta? Eikö kannattaisi vaan katsoa eteenpäin ja elää, kuten haluankin elää: päivä kerrallaan.

2. My Dying Bride / Your Broken Shore

Komeata doomia Englannista. En tiedä, miksi en ole kuunnellut ´kuolevaa morsiantani´ aiemmin oikeastaan ollenkaan, koska kyseessä on kuitenkin 30 vuotta toiminut yhtye. Varsinkin tästä kappaleesta tuli niin vahva vastinpari muutama vuosi takaperin löytämälleni Paradise Lostin Beneath Broken Earth -kappaleelle, että pysähdyin kuuntelemaan tätä aina vaan uudestaan. Bändin solistin haastattelua katsoessani tuli selväksi, että levy oli kovan työn tulos: se syntyi viiden vuoden tauon jälkeen kovan väännön tuloksena, muu bändi oli saanut levyn jo purkkiin, ennenkuin solisti edes ilmestyi studiolle ja huomasi, että nyt pitää löytää uusia näkökulmia tekemiseen, koska levy on niin hyvä, että ei pysty vaan tekemään asioita kuten tavallisesti, vaan pitää yrittää kaikkensa, että saisi aikaan parasta, mitä pystyy. Lopulta laulujenkin äänitykset kestivät vuoden ja välillä epätoivo meinasi vallata miehen/mielen; hetken hän jo pohti, että ehkä levystä olisi pitänyt tehdä instrumentaalilevytys. Lopulta kidutus loppui ja levy oli purkissa. Lisäksi hän kertoi oman elämänsä rankasta kokemuksesta viisivuotiaan tyttären syövän hoidoissa, joka oli osasyy pitkäksi venyseen levytystaukoonkin ja josta kertoo levyllä oleva kappale Tired of Tears.

3. Vino Puu / Hullu Lintu

Iljan bändi Vino Puu on onnistunut tekemään muutaman hyvän veisun, mutta tämä iski kybällä ja soi korvamatona pitkään. Tykkäsin erityisesti Iljan lauluosiosta, mutta mitä enemmän tätä olen kuunnellut, niin biisi vaan paranee vuoropuhelusta kahden laulajan välillä ja vaikka olen ajatellut, että en löydä sanoituksesta omaan elämääni kosketuspintaa, niin ehkä musta tuntuu vähän siltä, että oon tommonen hullu lintu, joka lentelee päin elämän näyteikkunoita ja sit aina joku ihana saa hoivata mua kuntoon.

"Enhän mä tiennyt, mikä mä oon
ennenkuin lensin, päin näyteikkunaa"

4. Jere & Bulle & MC Rambo / Terve Tauti

Suomiräppiä, jossa ´kaikki unelmat on murskattu´ ja  MC Rambo, jolla on suomiräpin tunnistettavimpia ääniä Palefacen ohella ´kävi terapiassa, mut ei ne jaksanu kuunnella´. Eli tyyppien elämässä on perse auki ja se on terve tauti tai jotain :D Tää on tämmönen hauska välipala ja bängeri, joita tarttee tämmönen haist vit, mitä väliä, perseaukinen ihminen päiviensä mantraksi.

5. Jukka Poika & Janna / Haituvat

Vuoden kesäbiisi. Ihanat Jukkis ja Janna duetoi kauniisti, mun suosikkifiilistelijät samassa paketissa, suomireggaeta ja kesä soi korvissa, olipa millanen myräkkä tahansa.

6. Ruuskane / Korkeel

Mun lukion liikunnanope Ruuskanen oli hyvä opettamaan uimista. Sitä on muisteltu eräänkin kerran. Tänä vuonna ei tullu kyl uitua hirveesti. Auton hajottua jäi mökillä käynnit siihen. Ruuskane tekee melodista suomiräbää ja tää on vaan tämmönen tarttuva biisi, joka saa mielen lentoon. Ruuskane kertoo biisissä toteuttavansa unelmaa, eikä enää menevänsä muiden mielihalujen mukaan. 

7. En kiellä enkä myönnä / Kuusenkerkkiä

Tämäkin räppikombo rikkoo mielikuvaa siitä, millaista miehistä uhoa räppi on. Se on just semmoista, kun tekijät haluaa tehdä, eikä kaikki ole gangstaa ja egoa ja imagoa, vaan elämänmakuista settiäkin tehdään, paljon. 

8. Skandaali / Sen lauluja laulat

Pitkän linjan räppäri, jolla on paljon niitä perinteisiä suomiräpin lyriikoita, joista mä en jaksa hirveästi innostua, mut sit muutamia aivan älyttömiä helmiä, varsinkin näissä uusimmissa paluulevyn biiseissä, joissa "setä muistelee" ja kyyninen toteava tyyli lapsikuorotaustoilla kolahtaa täysillä, oikein perinteistä suomilaulujen murheen alhoa siis. 

"Sen lauluja laulat, joka ruokkii,
sen pillin mukaan osut joka nuottiin,
kun seuraamaan kai meidät tänne luotiin
ja jos et huku töihin, hukut tuoppiin"

Tämä on ollut kyllä henkilökohtaisesti myös yksi vuoden teemoista. Joko liikaa töitä uuden sairaalan muuttojen vuoksi tai sitten liikaa kaljaa ja jos ei sydän ota osumaa, niin sit meinaan hukkua lampeen tai käsi murtuu. En tiiä, miten tästä alkaneesta vuodesta sitten selviää? Ehkä mä kuuntelen tätä ja muita hyviä biisejä ja koitan löytää sellaiset polut, ettei mene överiksi kummankaan, töiden tai dokaamisen, saralla. 

Tää on kyl yks mun suosikkikappaleita koko vuonna, tämmöstä settiä mä ite haluaisin tehdä, jos osaisin.

9. MunkkiTuk / Yellow

Modernia räppiä, jonka "sanomasta" ei ehkä tässä kannata paljon puhua, tässä heilutellaan keltasta korttia ja uhotaan, mut fudiskentällä. Jalkapallofanina Spursin vuosi pitää tietysti myös kerrata, vaikka kausi päättyykin aina yleensä keväällä. Tänä vuonnahan se päättyi vasta heinäkuussa, koska korona keskeytti kauden keväällä. Eipä siinä, aika ankea kausi, mutta Mourinho muutti kurssia sen mitä pystyi ja ainakin surkeisiin europeleihin päästiin. Siirtomarkkinoilta saatiin ihan hyviä pelaajia messiin ja uusi kausi lähti syksyllä todella hyvin käyntiin muutamista harmittavista pistemenetyksistä huolimatta. Sit iski Liverpool ja joulukuu olikin sen jälkeen ihan perseestä. Mut kyl se siitä, toivottavasti. Itse olen ollut tosi tyytyväinen Mourinhoon ja ihmetellyt, miten jotkut "fanit" tuntuu arvostavan enemmän pelityyliä kuin sitä, miten joukkue menestyy. Keltasta niille, vaihtakoot seuraa, tervemenoa.

10. Lama / Paskaa

Perinteistä punkkia, jonka aihepiirinä ovat paskalehdistö ja sen mukaiset juorut. Mä oon siirtynyt jo aikaa sitten pois paskajournalismin parista ja olinkin aika vittuuntunut, kun kuulin, että oikeudessa lehdistö yrittää saada Yleisradion luopumaan uutistoimituksesta netin puolella. Jokainen kansalainen maksaa yle-veroa ja mun mielestä on mahtavaa, että saa lukea ilmaisia laadukkaasti ja ilman skandaalilehdistön paskajuoruja tehtyjä uutisia netistä. Ne on Areenan lisäksi parasta, mitä Yle tuottaa, en minä telkkaria edes katso (eikä ole kanaviakaan telkkarissa, kun kaapeli-tv irtisanottiin jo vuosia sitten).

11. Kuopus feat. Karina / Femme

Nyt ollaan sitten sen profeminismin ytimessä, kun suomalainen (mies)räppäri vetää komean biisin omasta feminiinisyydestään.

12. Skandaali / Linnunradan liftari

Toinen Skandaali-biisi ja tämä on se uuden levyn toinen helmi. Elämäntarkoituksellista pohdintaa, ihmisyyden ihmettelyä, mielenterveysongelmaisen kyynistä tilitystä, nykyelämän epäkohtien ruotimista ja linnunradallekin ollaan ihmiskuntaa pakoon lähtemässä. Kertsi on yksinkertaisuudessaan hyvä ja loppuvaiheissa biisiä palataan ihmisyyden syöpäiseen ytimeen. Me olemme vain lantakasoja avaruudessa.

13. Kettel / Laundry

Välisoitto teknoartistina paremmin tunnetulta Ketteliltä. Piano soi kauniisti. On muuten tullut pyykättyäkin tänä vuonna. Tai no, konehan se pyykkää ja kuivuri kuivaa, joten helppoa on nykyihmisen elämä.

14. Summoning / Old Mornings Dawn

Itävaltalaista Tolkienin tarinoista sisältönsä ja osin musiikillisen fiiliksensäkin saanutta metallia, jossa on sinfoniallisia, folkahtavia, bläkkismäisiä viboja. Upeata, jylhää, eeppistä ja dramaattista matskua, jossa vanhat ajat syntyvät uudelleen ja vanhat aamut kirkastuvat auringonnousun myötä. Ehkä tätä ei tarvitse enempää analysoida, se vain joko vangitsee ja saa fiiliksiin tai sitten ei.

15. Dai Kaht / Helvet Ströi II

Kajaanin lahja häröprogen maailmankartalle. Jätkillä oli hieno striimattu keikka Kulmasta, kun joulunajan keikat oli kielletty. Ehdottomasti mentävä paikalle taas livekeikalle, kun niitä järjestetään ja erityisesti, jos paikalla on Dai Kaht!

16. Power Trip / Soul Sacrifice

Tämä tuli vastaan Banger TV:n vuoden levyjen listalla saatesanoilla "bändi, josta vanhan liiton hevifanit innostuvat festareilla". Thrash metallin ja hardcoren sekametelisoppa kyseessä. Ikävä kyllä solisti Riley Gale kuoli elokuussa ja ensi vuoden koronan jälkeiselle ajalle suunniteltu iso Euroopan rundi jää tekemättä, liekö bändiäkään enää siis. Jotkut lähtee ennen aikojaan, kuten Riley 34-vuotiaana, jotkut musauralta eläkkeelle jäämisen jälkeen kuten Neil Peart tammikuussa 67-vuotiaana ja Eddie Van Halen lokakuussa 65-vuotiaana. Musiikki kuitenkin elää ikuisesti!

17. Purplape / Tuuli

Uuden aallon suomalaisia räppäreitä. Tässäkin biisissä sekä höpötellään jotain riimeihin sopivaa coolia että kerrataan perhehistoriaa, mutta kyllähän tää vie eteenpäin kuin lämmin tuuli.

18. Pekka Pohjola / Oivallettu matkalyhty

Vähän vanhempaakin matskua eksynyt soittolistoille eli yhdessä vaiheessa kuunneltuani Verneri Pohjolaa palasin isänsä proge-tuotannon pariin ja tämä tarttui listalle kovaan soittoon. Aina tulee kyllä lämmin olo, kun kuuntelee seitkytlukulaista progea ja Pohjolan rytmejä. 

19. Oskari Olematon feat. OG Ikonen / Nää vuodet

Poliisi ja roisto -räppiä, mutta twistillä, jossa muistellaan menneitä vuosia ja ylistetään "lapsenmielisyyttä".

20. F / Vapaa

Skandaalin ja Kuopuksen veisujen ohella mun suosikkilyriikoita viime vuoden biiseistäni. Tästä olen kirjoittanut itsekin usein. Vapaus olla mitä on, vapaus olla olematta toisen määrittelemä. Pellehän lauloi, että "vapaus on suuri vankila", mutta mä oon vapauden kannalla.Tosi kova. F:n toinen biisi, jota fanitan ihan kybällä "Hajoaa"-kappaleen ohella. Lyriikassa yksilön vapaus (suhteessa) sanoitetaan hienosti, hienoa modernia rap-runoutta ja girl poweria.

21. Einstürzende Neubauten / Z.N.S.

Luin saksaa ammattikorkeakoulussa. En ymmärrä tästä biisistä yhtään mitään. Jostain tanssista siinä hoetaan. Neubautenin industriaalimeteli on kyllä jostain syystä hypnoottista. Rytmi, pauke, Blixan hokemat. Elämässä on oltava rytmiä.

22. Kuopus / Mitä jos

Skandaalin ja F:n lisäksi parasta ja samalla koskettavinta lyriikkaa vuonna 2020 teki Kuopus. Jälleen teemana ulkopuolisuus rap-genressä ja kulttuurissa ja jopa sukupuolessa (vrt. biisi Femme). "Mitä jos suoraan vinoon vaan kasvettais?" ja varsinkin rap-genren mies-hegemoniaa kommentoiva "Ennemmin tässä mä änkytän ku testoissa räppäävä änkyrä" ovat hauskoja riimejä, joita biisi on pullollaan. Vuoden kovin uusi artisti.

23. Mari Johanna / Ovella

Kuopuksen peesissä nimitän Mari Johannan toiseksi kovimmaksi vuoden uusi artisti -kategoriassa, vaikka tainnut hänkin jo useamman vuoden kyllä uraa tehdä, mutta tämä olikin "Jarkon musagaalan vuoden 2020 valinnat". Mari Johannan setti on elämän synkemmästä päästä, omakohtaisia tarinoita ankean lähiöelämän varjoista. Hyvä muistutus siitä, että kaikilla ei elämän lähtökohdat ole ihan samanlaiset, mut silti voi selviytyä ja pärjätä. 

"Mami tais skipata ne peittelyt ja iltahalit
Kun mamin lempinami oli Diapami
Mut ennen pamii piti saada manii
Kaikki kiva mitä saatiin aina vietiin kaniin"

24. Aleksi Heinola Quintet / Three Fiddy

Kokoelman jazz-osuma. Kuuntelen aina välillä satunnaisia suomi-jazzareita ja ois kyllä hauska käydä jollain jazz-klubilla fiilistelemässä tällaista livenä.

25. Urfaust / Meditatum II

Kuuntelen aika vähän black metal -tyyppistä matskua, mutta välillä aina jotkut kolahtaa ja tässä hollantilaisen Urfaustin pläjäyksessä on just sellaisia komponentteja, jotka muhun on aina osuneet. Lainaan tähän vähän Infernon levyarvostelua, koska siinä on jo asia pureskeltu hyvin: "Kuuteen osaan jaettu Empty Space Meditation näyttää todelliset kyntensä lähes kymmenminuuttisella Meditatum II -kappaleella, jonka unenomaiset koskettimet ja monotoninen takominen vievät oikean hetken tullen transsiin." Lisäksi tietysti kolahtaa aina välillä kaikenlainen räkäinen karjuminen ja huutolaulu; tässä lauluosuudet ovat sekä alussa että lopussa pelkkää älämölö-karjumista rujoon bläkkistyyliin, välissä sitten puhtaita vokaaleja. Huikea tunnelmallinen pläjäys, joka tietyssä mielentilassa toimii meikäläiselle kuin häkä.

26. Lumsk / On hundrede aar er alting glemt

'Sadan vuoden sisään kaikki on unohdettu' on yhden pitkään tykkäämäni norjalaisen folk metal -yhtye Lumskin biisi, joka alkaa herkällä urkujen soitolla ja kuten Lumskin tyyliin kuuluu, todella kauniilla lauluosuudella. Lumskin paluuta on odotettu pitkään, koska kolme levyä 2001-2007 välillä julkaistuaan osa jäsenistä lähti bändistä, mutta aina silloin tällöin Facebookissa on ollut jotain vihjailua siitä, että uuttakin matskua on tulossa. Tässä biisissä on harras tunnelma ja vuoropuhelua nais- ja mieslaulajan välillä, eikä niin metallinen meininki, mutta tykkään silti. Lumskiin on aina kiva palata, se toimii aina.

27. Billy Joel / And So It Goes

Koskettava kipale kasarilta, jonka löysin aika vasta. Varsinkin biisin alku kolahtaa, koska siinä on laini sydämessä olevasta huoneesta, mutta siinä missä Billy Joelin mukaan se on huone särkyneen sydämen korjaamiseksi uutta rakkautta odotellessa, on se mulle huone, jonne säilöä hyviä muistoja ihmisistä, joita olen kohdannut:

"In every heart there is a room
A sanctuary safe and strong"

28. Laineen Kasperi / Mieleni

Tässä kappaleessa on vaan yksi vika eli heti biisin alussa oleva viittaus Mieleen kodinkoneena, pyh, köyhää, Pertti Jarla ehti ensin ja teki sen paremmin. Mut ihan hauskaa riimittelyähän tää muuten on. Vaikka tää ei mitään perinteistä räppiuhoa olekaan, niin kyllä tässäkin menee asiat päin vittua ja oiskohan ainoa biisi, jonka olen koskaan kuullut, jossa mainitaan "pieru". 

29. Joji / Run

Vuoden mielenkiintoisimpia kappaleita ulkomaan eläviltä. Joji on japanilais-australialainen Youtube-videoilla tunnetuksi tullut tyyppi, mutta omalle kartalle herra tuli vasta tämän biisin myötä. Tausta tukee yksinkertaisella rytmillä ja tunnelmalla koskettavaa laulusuoritusta. Rakkauslaulu tai laulu päättyneestä rakkaudesta ja siitä, kuinka toinen juoksee sitä pakoon ja lopulta kertojakin juoksee pakoon. Kitarasoolokin sopii biisiin kuin häkä, hypnoottinen hitti. 

30. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus / Kolme vuotta sitten

Kertomus avioerosta. Ei missään nimessä suosikeitani Niskalaukauksen tuotannossa. Yhtä eroa olen sivusta seurannut tänä vuonna, onhan se ihan perseestä olevaa hommaa. Onneksi omasta erosta on jo aikaa ja haavat ovat parantuneet. Ehkä tässä biisissä eniten tökkii loppu, kun katkerana tilitetään syyllisen näyttävän syytöntä katsetta. Kai se on ihmisluonnolle ominaista, että pitää löytää aina syy, syypää, syytösten kohde, kun jotain menee pieleen. Ehkä vois katsoa myös peiliin, ennen kuin alkaa syyttelemään. Elämä on perseestä ja ihmismieli heikko, eiköhän erotkin johdu siitä, että niiden kuuluikin tapahtua - ei missään ole kiveen hakattu, että jotkut "kuuluvat toisilleen" tai että joku olisi ikuista. Aina edelleen jaksan kauhistella ihmisiä, jotka etsivät sitä "oikeaa", jonka kanssa olla loppuelämänsä. Voihan sitä etsiä, mutta kannattaa muistaa, että se on ihan sattuman kauppaa, löytääkö jonkun, joka pysyy vierellä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

31. Pikku Kukka / Missä sinä oot?

Erikoinen laulelma, jossa kysellään/haikaillaan kadonneen ystävän/rakkaan perään. Ei suosikeitani Pikku Kukan tuotannossa, mutta näillä mennään, mitä ilmestyy, vähän niinku Niskalaukauksenkin osalta. Tykkään kuunnella uutta musaa, enkä aina samaa vanhaa, vaikka sieltä onkin hyvä aina välillä ammentaa sitä perspektiiviä, koska eikös se niin mene, että musamaku muodostuu tietyssä kriittisessä iässä sen oman itsen muodostumisen kanssa. Tämä on tämmöinen tunnelmapala, joka on ollut minulle vaikea lähestyttävä, mutta olen minä alkanut tykätäkin tästä vähän. Aika synkkä pläjäys, varsinkin "Ei mitään kesiä oo jäljellä" -hokema kertoo siitä, että tässäkin ollaan nyt lopun äärellä, mut ei vielä katkerana, enemmänkin surun murtamana.

32. Kuopus / Suhteissa

Lisää Kuopusta, ihanaa. Joka kerta kiva kuunnella näitä riimejä. Sympaattista, pehmoa, sydämellistä. Tässä riimitellään myös iskästä, vaikka onkin enemmän parisuhteen kuvausta. 

"Avoimissa suhteissa tunteista kai puhutaan ja
suututaan ku suututtaa mut toista ei voi muuttaa

Omat halut ihastukset täytyy aina tunnustaa
vaik mustat sukat puristaa ni kukaan ei mua uhkaa"

33. Paradise Lost / Fall From Grace

Toinen perinteinen doom-artisti Englannista julkaisi myös uuden levyn ja löytyihän sieltäkin soittolistalle kipale, vaikkei Beneath Broken Earthin tunnelmaa tavoitakaan. Mutta hyvä.

34. Clannad / Na Buachaillí Álainn

Clannad eli perhe on mun ikisuosikeitani. En ole kuitenkaan kahlannut läpi koko tuotantoa kovin tarkkaan ja jostain syystä löysin vielä levynkin, mitä en ole oikeastaan kuunnellut eli 1982 vuoden Fuaim. Tässä lauletaan iiriksi "My blessing for the lads", jotka lähtevät merille. Hyväntuulista Clannadia, jota on aina helppo kuunnella.

35. ALMA / Stay All Night

Alman levy ilmestyi viimein, mut ei siitä ole ihan löytynyt samanlaista hittikamaa kuin aiemmista sinkuista. Tätä on tullut kuunneltua jonkin verran. Almamaista hieman melankolista tanssipoppia, jossa haikaillaan, että rakastaja ei lähtis pois, vaan jäis yöksi. 

36. Dai Kaht / Dai Körönenn

Taas Kajaanin lahjaa zeuhl-progen ihmeelliseen maailmaan. Biisin alun polveileva soitto ihanaa, tuota ekaa minuuttia vois kuunnella luupilla vaikka kuinka pitkään. Ai sheitana, kun ois kiva päästä tulevaisuudessa vielä kattomaan tätä oikeasti livenä.

37. Pekka Pohjola Group / Kätkävaaran lohikäärme

Luin Verneri Pohjolan haastatteluita, kun kuuntelin hänen tuotantoaan ja isänsä tuotannosta nosti esiin tämän lohikäärme-levyn. Isä-suhde oli hankala ja monipolvinen, iskällä oli aika rikkinäinen taiteilijaelämä, mutta tietyt asiat antoivat myös hyvää ja musiikki oli luonnollisesti yksi asia, joka auttoi pääsemään vähän lähemmäksi isää, jota ei elämässä muuten juurikaan ollut.

38. Clannad / The Green Fields Of Gaothdobhair

Tässä sitten Clannadilta sitä koskettavaa balladiosastoa, ai että. Tämäkin Fuaim-levyltä, joten ei uusinta uutta, mutta minulle vähemmän tuttua. Clannadilla on muuten menossa tai olisi pitänyt olla menossa jäähyväiskiertue, jonka piti tulla Helsinkiinkin, mutta sitten tulikin tauti. Keikat siirtyivät tälle vuodelle, joten jos korona antaa myöden, on Clannad sunnuntaina 28. maaliskuuta Helsingin Kulttuuritalolla. Jäänee kuitenkin väliin, kaikkea ei elämässä ehdi ja Clannadin musa elää mukanani aina, olinpa heitä livenä nähnyt tai en.

39. Sepultura / Pentagram

Ysärin alun suosikkihevibändini oli Sepultura ja niihin biiseihin ja levyihin on tullut palattua monesti. Maxin lähdettyä bändistä en ole heidän edesottamuksiaan juurikaan seurannut, mutta aina välillä katsastanut jotain tekemisiään. Tässä uuden levyn instrumentaalissa on aika rouhea meininki ja tullut tätä kuunneltua. 

40. Mokoma / Leikin loppu

Mokoman uudelta rouheimman pään matskua. Hyvä, että jaksavat heilua. Livestriimistäkin tuli bändiä katottua ja onhan niillä aina hyvä meininki. Tätäkin pittää saaha livenä taas joskus.

41. Olli Antonio / Ota happee

Edellisen henkeä vetämättömän kappaleen jälkeen tämmöistä vähän rennompaa settiä, joka saa aikaan hyvän tunnelman. Verseissä muun muassa nuoruuden muistoja mukavalla otteella. Kertsi on kyl hyvä jokaiseen hetkeen, kun ottaa pattiin ja ei muista hengittää.

42. Einstürzende Neubauten / Alles in Allem

Uutta Neubautenia eli sedät jaksaa heilua. Tässä kuitenkin harras tunnelma eikä industriaalimeteliä laisinkaan, vaikka rummut toki kuulostaakin joltain peltipurkeilta tehdashallissa - kuten asiaan kuuluu. Tunnelmallinen, tykkään.

43. MKDMSK / Salut

Nuorena 2019 menehtynyt suomiräppäri, jonka kesken jääneen levyn Pyhimys saatteli valmiiksi ja julkaisi rap-skenen iloksi ja muistoksi. Dokauslaulu dokuille, edesmenneille ja nykyisille, siis myös mulle eli kolahtaa ja koskettaa.

"Ku matka päättyy nii ei se ees satu
Lasi tyhjäks, silmät kiinni ja salut"

44. Mokoma / Ilmoitusluontoista asiaa

Lissää Mokomaa. Täten ilmoitan, että ikinä enää en! Vaan en ossoo sanoa, mitä en :D

45. Peregoyo y Su Combo Vacana / El Mundo al Reves

Narcos 🙂 Tämän tahdissa olen tanssahdellut jotain salsan tapaista itsekseni monet kerrat itsekseen kotona - ja hymyillyt.

46. Judicator / Tomorrow's Sun

Historiallista melodista power metallia. Joo, taistelumeteliä siis. Tämäkin tais tarttua matkaan Headbangerin vuosilistauksesta. En kuuntele hirveästi tällaista, mutta onhan tässä jotain tarttuvaa ja tietysti vanha hevin ystävä nauttii melodisesta mätöstä, kunhan ei mene ihan kiljumiseksi tai munien puristeluheviksi.

47. Clannad / Strange Land

Clannadin Robin of Sherwood -soundtrackin myötä tehtyyn Legend-levyyn tulee palattua aina aika ajoin. Oi niitä aikoja, kun Albion (eli vanha kirveenvarresta veistetty miekka, jonka nimesin Robin Hoodin taikamiekan mukaa) heilui Leinolassa, niitä aikoja on välillä ikävä.

48. Mokoma / Syyttävä sormi

Mokoman uutuudelta lisää mättöä. Tässä on osuvat ja tarttuvat sanat, statementtia toisen perään. "Tahdon rakastaa, tahdon elää!"

49. Lumsk / Fagran fljotan folen

Lumskin metallisempaa meininkiä, jossa ihanan jynkyt kitarat, joita säestää viulu ja huilu ja laulu, nam.

50. Havukruunu / Vainovalkeat

Pakanametallia, jossa monotoninen bläkkisrytmi takoo ja melodinen kitaravalli saa raavaan hevarin lähes herkistymään. Karjuva laulutyyli ja mieskuorolaulu toimivat. Tästä kyllä välittyy semmoinen kylmän pimeän suomalaisen talven tunnelma, ja vain kaipuun vainovalkeat valaisevat synkkää mielenmaisemaamme.

51. Clannad / Darkmere

Lisää legendaarista irkkumusaa. Näitä voi kuunnella missä ja milloin vain. Mieli palaa menneeseen, muinaiseen ja antaa semmoista sisäistä lämpöä, vaikka sisältääkin melankolisen pohjavireen.

52. Stinako & Antti Autio / Paino

Yksi viime vuoden kauneimmista duo-lauluista. Anttia kävin kattomassa Kajaanissa olikse nyt toissavuonna ja diggaan kyl täysillä. Stinako ois ollut käymässä Kajaanissa viime vuonna, mut jäi väliin. Hieno duetto ja mielestäni kauneimpia suomalaisia uusia lauluja.

53. Madboiali / Pikku hiljaa

Lisää uuden aallon suomalaisia räppäreitä. Tää on jotenkin niin sympaattinen räppi: "Pikku hiljaa pienest pojast tuli stara", eikä siltikään yhtään uhoa.

54. Terrian / Let Love Lead

Viime vuotta leimasi koronan lisäksi Black Lives Matter -liikehdintä ja tässäpä kaunis kannanotto siihen kaikkeen. Gospelia en paljon kuuntele, mutta tämä toimii: rakkauden ylistyslaulu.

55. Tame Impala / Lost in Yesterday

Australian hämypoppareilta tulee aina hauskoja soundeja ja rytmejä pop-kentälle. Viime vuonna julkaistulta levyltä yksi matkaan tarttuneista. Näitä on helppo kuunnella, rytmikästä, melodista ja tarttuvaa, mutta aina jotain pieniä koukkuja siellä täällä, ettei mene ihan tusinatavarana toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

56. Matti Johannes Koivu / Opetan lintuja lentämään

Kerkesinhän minä keikallakin käymään, ennenkuin helvetti repes. Ihana Matti Johannes Koivu. Tässä on viuluineen oikein semmoinen suomalainen meininki. Minusta tämä kertoo isyydestä, kauniisti.

57. Alma feat. Tove Lo / Worst Behaviour

Alman surumielinen laulu aloittaa biisin, sit kaadetaan uus paukku ja jatketaan taas huonoa käytöstä. Kuulostaa niin tutulta, että symppaan kovasti. 

58. Janita / Our Love is All We Have

Janita oli Suomessa teinitähti ysärillä, kunnes muutti Yhdysvaltoihin ja alkoi luoda uraansa siellä. Uudempaa matskua kuunnellessa äänenvärin tunnisti heti ja tästä tuli vähän mieleen joku muukin naislaulaja, mut vielä en ole saanut päähäni, että kuka, pitänee kuunnella lisää. 

59. Mari Johanna / Moshpit

Jos ei lasketa hooceeta, niin tää on kovinta mättöä, eikä siihen tarvita kuin syletyt sanat, vähän skittataustaa ja jyskyttävä basso. 

60. R.E.M. / Try Not To Breathe

Jostain takavasemmalta vanha kunnon remmi palasi mun soittolistoille. Heti alkaa hytkyntä. "I - want - you - to - remember". Ja kylhän mie muistan. 

61. La Roux / 21st Century

Vuosisadastamme kertova ihmeellisellä kasarikompilla käyntiin lähtevä kappale muuttuu heti paremmaksi, kun solisti Elly Jackson alkaa laulaa nasaaliäänellä. Jokin tässä tartuttaa, vaikka alun perusteella oisin heivannut biisin roskiin alta aika yksikön.

62. Pää Kii / Kerran puliukko, aina puliukko

Kertomus elämästäni, eiku.

63. The Mystery Of The Bulgarian Voices / Zaidi Sluntse

Aina välillä tulee eteen tämmöisiä kummallisia yhtyeitä, joiden soundia ei voi vastustaa. Heti alkuun lähdetään beatbox-bassolla ja ihanilla kansanlauluäänillä. Vuoden oudoin -kategorian paras.

64. Skálmöld / Sverðið

Tämän hetken kovin metallibändi on islantilainen Skálmöld. Nämä jos perkele sentäs joskus pääsee livenä näkemään, niin oispa ihan mahtavaa. Mutta mielelläni minä kuuntelenkin ja kattelen, Youtubesta olen näiden sinfoniaorkesterin kanssa tekemiä erikoiskeikkoja tiiraillut ihastuneena - Maidenin Live After Death -meininkien ja Rush in Rio -hurmoksen jälkeen ehdottomasti paras livemeininki tallenteena koskaan missään. Mutta on bändi itsessäänkin aivan loistava. Melodista, tarttuvaa. Välillä mennään laukkaheviä Iron Maidenin ja kumppanien jalanjäljissä, mutta islantilaisella twistillä, jota tietysti korostaa islanniksi lauletut tarinat, joista ei aina ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta oon minä jotain niistä koittanut käydä uutsimassa netin syövereistä. Tykkään kahden erityylisen karjujan tyylistä ihan helvetisti, on matalaa räkää ja on korkeampaa räkää, pitää olla räkää. Aina tekee itekin mieli huutaa, kun näitä kuuntelee, vaikka en osaakaan karjua yhtä komeasti. Onneksi on Skálmöld, toivottavasti jatkavat vielä pitkään ja äänet kestää ja uusia melodisia eepoksia syntyy. Näidenkin takia ois kiva lähteä joku päivä myös sinne Islantiin kattomaan, mitä ne viikinkien jälkeläiset siellä tulivuorisaarella oikein touhuaa. 

65. Petter feat. Eye-N-I & FranskaTrion / Natten

Jazz-hämyistä ruotsalaisen rap-legendan puhelaulumatskua. Yön hämyistä ja tyylikästä, tykkään todella paljon. Petterillä on muutamia muitakin aivan legendaarisia vetoja ja onhan hänellä Fintelligensin kanssa tehty fiittibiisikin. Tämä on kuitenkin klubijazzia ja komeaa sellaista.

66. Patti Smith / Summer Cannibals

Tämä soi Billions-sarjassa ja oli pakko heti nostaa listalle. Todella tarttuva ja toimiva kappale, jolla mentiin kesä 2020 rokaten läpi.

67. Jukka Nousiainen / Sun kanssas mä lähden minne vaan

Jukka esiintyi striimattuna Koutalaivan rock-risteilyllä ja tämä nousi sieltä soittolistalle. Trubaduureja aina tarvitaan, sympaattista.

68. Johnny Klimek & Tom Tykwer feat. Natalia Mateo / Wir sind uns lang verloren gegangen

Babylon Berlin on yksi mieleenpainuneimmista sarjoista viime vuosina tai koskaan. Saksan historiaa 1920-30 -luvuilta ja Berliinin yöelämää, poliiseja, rikollisia, ihmisiä, yhteiskunnallista liikehdintää. Huikean sarjan kruunaa upeat musiikit, jotka luovat tunnelmaa. 

69. Nina Simone / I Wish I Knew How It Would Feel to Be Free

BLM-listalta poimittu klassikko ehkä kaikkien aikojen tulkitsijalta.

70. Jones / Marjamies

Tämä uuden aallon räppi on oikeasti tosi ärsyttävä biisi! En tiiä, miksi tämä on soinut niinkin paljon, mutta kai se on jokin rytmiriippuvuus, mikä tätä miestä (siis minua) eteenpäin vie. 

71. Petter med Daniel Adams-Rey / Håll om mig

Tämmöinen menevähkö pop-räppi Petteriltä ja fiitissä ihanaa ruotsalaista mieslaulua. Mikäs siinä, rytmikästä poppista aina tarvitaan, rytmiriippuvaisuus jatkuu.

72. Xmies & Paleface / Osa meist

Tämäkin on aluksi vähän ärsyttävä, mutta minkäs teet, kuuntelen paljon uutta musaa ja niitä sit tulee kuunneltua eniten, mitä on listoille lätkinyt. Palefacesta tykkään itse asiassa tosi paljon, sillä on todella hyviä biisejä todella monta ja se on oikeasti suomen kärkilyyrikoita, ellei kovin kaikista. Tämäkin paranee, kun alun hokemista päästään verseihin, mut ihan bueno.

73. Lucette / Bobby Reid

Modernia kantria Amerikasta. En tiiä, mistä tämä tähän on tarttunut. Mut jotenkin tarttuva rytmihän tässä on ja riittävän kohtalokas esitys toimiakseen.

74. Sini Sabotage / Käärmeet

Sini on tainnut olla rap-skenessä jo aika pitkään, mut en ole hirveästi kuunnellut. Tämä uus biisi oli ihan hauska, mesitsiä erilaisille hännystelijöille ja ikäville ihmisille: "Jos haluisin käärmeit mun elämään, niin ostaisin terraarion".

75. My Dying Bride / The Long Black Land

Komea sellointro vaihtuu kitaravalliksi ja siitä sitten tutuksi doom-jynkyksi. Pitkä ja mustahan se on tämäkin maa, joten metallisydän sykkii tätäkin kuunnellessa.

76. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus / Aikamatkaaja

Lapsuutta ja sen viattomuutta haikaileva Timo ja Niskalaaki toimittaa. 

77. Haamu feat. Miss Heini / Kahdes paikas

Urbaania musiikkia. Mun mielestä Haamu ja Heini sanoo kyl "kahes paikas" eikä kahdes, mut menköön. 

78. HENRIK! / HURMOS!

Härömusiikkia Henrikiltä, jossa aina hauskoja lyyrisiä koukkuja outojen rytmien seassa. Aina ei tartte olla hei niin vakavaa, eihän.

79. Clannad / Together We

Perheen eli Clannadin perhe-anthemi ja samalla myös vapauden, ystävyyden ja toveruuden ylistyslaulu. Ai jai, rakastan, niin Clannadia kuin perhettäni. 

80. The Mystery Of The Bulgarian Voices & Lisa Gerrard / Shandai Ya

Bulgarialainen kuoro ja Lisa Gerrard luovat äänillään semmoisen äänivallin, että siinä ei enää paljon sitten muuta tarvitakaan, huikea laulullinen ilotulitus.

81. Mari Johanna feat. Semihellu / Paine

Vähän vanhempaa Mari Johannaa, jossa selvästi vielä vähän räppitouhussa ollaan hakemassa omaa ydintä, mutta sanoma, lyriikat, ne ovat kovaa ydintä.

82. Norah Jones / Were You Watching?

Norah Jonesin musiikissa on jotain todella sielukasta ja aina välillä joku hänen biisinsä kolahtaa tosissaan ja pysäyttää kuuntelemaan. Tässä on jotain jännää peräkylän meininkiä viuluineen. 

Päättyneen suhteen kuvaukseltahan tämä vaikuttaa, retrospektiivisesti:

"Were you listening
When there was nothing more to say?

Were you listening?
I sang sad songs, anyway

Were you hiding
When our love was in the deepest danger?

Were you watching
As we slowly turned into strangers?"

83. Slipknot / Disasterpiece

Vierastin pitkään näitä ameriikan maskihevareita, kunnes huomasin, että näillähän on ihan saatanan kova meno päällä koko ajan, rytmisesti erittäin toimivia, rankkoja kappaleita, joiden kertomiseen on myös omakohtaista taustaa - tämä ei ole mitään show-heviä.

84. Dave Thomas Junior / Silence

Sopivasti heviräimeen jälkeen kuulasta mieslaulua ja kaikukitaraa. Tämän bongasin Ricky Gervaisin upean Afterlife-sarjan myötä, joka on tumman humoristinen kuvaus leskeksi jääneen mieleen elämästä. Tämä biisi sopi sarjan toisen kauden päätökseen täydellisesti: pysäyttävän koskettavaa ja kaunista.

85. Myrkur / Leaves of Yggdrasil

Myrkur tuli tunnetuksi omalaatuisella yhden naisen bläkkiksellään. Viimeisin levy sisälsi kuitenkin pohjoismaisia kansanlauluja uusia sovituksina. Tämä biisi on hänen omansa kansanlaulumaisilla mausteilla ja kertoo siitä, kun joutuu olemaan erossa rakkaimmistaan.

86. Stam1na / Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen

Toivo toi tämän biisin uudestaan tietoisuuteeni jakaessaan sitä Facebookissa ystävänsä kuoleman jälkeen. Niin koskettava kuin hevibiisi voi olla. 

87. MunkkiTuk & MC Rambo / Meidän kotimaa

"Kirkkonummi on meidän kotimaa!" Suomen rap-skenen yksi omalaatuisimmista keskittymistä on vähän Kajaania isommalla Kirkkonummella. Näitä hoilotuksia sitä on tullut kuunneltua melko paljon. 

88. Souce & Kolitsi / En myönnä, en kiellä

Räppivuoropuhelua, ihan hauska ja harmiton höpöttely. 

"En myönnä, en kiellä, en sano mitään niin sä et tiedä
En myönnä, en kiellä ja jos sä kysyt, niin mä en tiedä" 

89. NCO feat. Pyhimys / Mania

NCO on yksi, jonka tyylin ja soundin jo uusista suomiräppäreistä tunnistaa ja osa riimeistä on ihan hauskoja. Tässä on vähän tämmöistä ärsyttävää äijäpullistelua messissä, mutta toisaalta NCO:lla kaikki lyriikat tuntuu olevan kieli poskessa väännettyjä, joten ei kai tätä tosissaan voi ottaa tai "paheksua" hirveästi, kuitenkaan. Pyhimys toimittaa hyvin omat versensä, kuten aina. Tässä leikitellään siis sekä sillä, että mania voi tarkoittaa mielenterveydellistä ongelmaa tai massia, riippuu vähän.

90. Raappana / Kaunis on maa

Raappanan rakkaus-anthem on kesäinen kappale, joka saa aina hyvälle tuulelle. 

91. Carach Angren / Skull with a Forked Tongue

Listamusiikkia. Suomen virallisen listan kärkeen ponnahti jossain vaiheessa viime vuotta hollantilainen sinfonista bläkkistä tekevä bändi uudella levyllään Franckensteina Strataemontanus. Kauhutarinoita biisien muodossa, mikäs siinä. Muutamia biisejä valkkasin soittolistallenikin, toimivia pläjäyksiä, tunnelmallista heviä, joiden tarinoihinkin alkoi päästä sisään, kun kuunteli useaan otteeseen. En ole kauhun ystävä, mutta tämä ei toki minua kauhistutakaan.

92. SOFA / Kysymyksii

Naisduon elektro-räppi-hässäkässä on jotain hauskoja juttuja, kivoja taustahuutoja ja tanssittavat rytmit. 

93. Pyhimys / 4:20 (live 2020 Spotify Studios)

Vanhan biisin uusversio toimii hienosti. Pyhimyksen vähän vittumaisen kuuloinen biisi ei ollutkaan minulle tuttu aiemmin, mutta tässä oli kyllä tuotu tuttu Pyhimysmäinen lyyrinen iloittelu komeasti nykypäivään. Aina kuunnellessa pitää bongata sana "polyamoristi".

94. Hassan Maikal feat. Lukas Leon / Hullu

Ihan joka biisin listalle päätymistä en osaa selittää, mut ehkä mä oonkin vähän hullu?

95. Mustan Kuun Lapset / Tropaeum

Toissa vuonna eniten luukuttamaani Mustan Kuun Lapsien levyyn oli palattava aina aika ajoin, ainakin pistojen osalta. Tämä on yksi kyseisen levyn suosikeitani, joten sitä taisin kuunnella ihan levypistokkaana silloin, kun teki mieli saada annos mustaa kuuta. Melodista matskua, joka menee suoraan ihon alle. "Se tulee taas!" pitää aina hiljaisesti huutaa mörinä-äänellä. Tajusin muuten just, että tässäkin bändissä on kaksi erikuuloista karjujaa, kuten Skálmöldissä. Siinäpä siis meikäläisen kirjoissa kaksi kovinta metalliyhtyettä tällä hetkellä.

96. R.E.M. / Drive

Taas paluu menneeseen. Tämäkin on kyllä hauska tapaus, biisi jossa ei oikeastaan ole kertsiä vai onko se "Hey Kids Rock and Roll, Nobody Tells You Where To Go"? Alussa kierrätetään hidasta alkua ja pikku hiljaa lisätään kierroksia vähän niinku autolla painettais kaasua ja lopulta vedetään moottoritiellä sinne minne nokka näyttää, vaikka ei kai tätä autoilumusiikiksi tai miksikään kaahailuksi toki muuten voikaan kutsua.

97. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus / Elämänohje

Suosikkini viime vuosien Niskalaakituotannosta. Oikeastaan kuin käsikirjoitettu Jarkko Markus Leinosen elämänohjeen rinnalle. Setä kertoo, miten asiat on ja mutta ei sillai "anna minä sano, miten asiat on" -saarnaamalla vaan tässäkin setä toteaa, että näkee toisessa nuoren itsensä ja antaa vain ystävällisiä neuvoja:

"Älä tuhlaa elämääsi vihaan ja katkeruuteen
Meillä ei ole tilaisuutta toiseen mahdollisuuteen

Muista, et yhtään päivää sinä takaisin voi saada koskaan
Sattuma se täällä määrää
Ja johdattaa se joskus harhaan

Ei onni ole itsestäänselvää
Vain hetkessä voit kadottaa kaiken
Sattuma se täällä määrää
Siksi rakasta ja muista se kertoa"

98. ERO! / Honduras

Hauska kasikytlukulaistyylinen pimputus, josta tulee hyvällä tavalla mieleen jotkut Leevi & The Leavings -kappaleet. Hauska stoori, jota tulee aina jammailtua, vaikka ei kosketuspintaa omaan elämään annakaan. Mut aina ei tartte olla niin vakavaa, sekin lienee toistuva motto mun musavalinnoissa, kun välillä on niin pirun vakavaa ja ryppyotsaista, että pitää olla myös vastapainoja.

99. The Mystery Of The Bulgarian Voices / Rano Ranila

Ja vielä kerran bulgaarilaulantaa. Tässä on hauskaa tuo tamperelainen Rano Ranila, vaikka eihän sitä ärrää ihan tamperelaisittain kai lausutakaan, mut on tuossa vähän kotimaisen kansanlaulumeininkin tapaistakin laulantaa. Sit välisoiton aikana mennäänkin vahvasti itään päin soitannollisesti, mikä antaa lisää kivoja mausteita tälle. On nää kyllä hyviä.

100. HENRIK! / Näiden sanojen jälkeen emme nähneet enää

Täydellinen lopetusbiisi tälle kokoelmalle sekalaisia kappaleita, jotka koostuivat vuoden 2020 kuunnelluimmistani. Suomirap-kokoelmaa tais tulla luukutettua aika paljon ja eihän tämä mikään best of -kokoelma toki ollutkaan, vain jostain syystä kuunnelluimmat kipaleet. Mut ehkä biisin lyriikat vois vaikka leikkimielisesti laulaa vuodelle 2020:

"Haista vittu
Minä toivon että palat
Helvetissä

Haista vittuaaaa
Haista vittuaaaa-aaa

En tahdo nähdä
Sua enää koskaan
Tää oli tässä
Toivon että kuolet

Haista vittuaaaa..."