Tervepä terve!
Päätin tällä kertaa tarttua aina ajankohtaiseen aiheeseen, nimittäin valittamiseen! Se me suomalaiset - vai oliko se vain kainuulaisten helmasynti - osataan. Ja mikäs helpompaa, kuin valittaa netissä. Perinteisesti valitukset suoritetaan mm. yleisönosastoissa, kuuloluurissa (aiheesta Koti-Kajaani kohta lisää - valitusta) sekä tietysti kaikkien ihmisten keskinäisissä juoruiluissa, jotka tehdään pääasiassa selän takana. Äänekkäimpiä valittajia nääs katsotaan totta kai kieroon, mikä kärjistyy pahimmilleen palvelutilanteissa, kun suomalainen perusjuntti saa mielestään huonoa palvelua/tuotteen, mutta ei valita siitä - hän vain jättää menemättä liikkeeseen toiste ja haukkuu sen kaikille tutuille ja tuntemattomille. Tuo on toki tuttu ja hyväksi havaittu toimintatapa myös blogistille itselleen :)
Yksi syy jatkaa tämän blogin kirjoittamista oli edellinen kirjoitukseni, joka otsikkoa myöten huusi ilmoille Rakkautta - tuota universumin suurinta asiaa, jota ilman kaikki näyttää synkältä :D Varmaankin 50% blogini lukijoista (tämä oli täysin hatusta revitty arvio) valitti kirjoituksen sisällöstä/aihepiiristä ja toki myönnän, että voi olla ärsyttävää lukea suitsutuksia Rakkaudesta, joka on elämän suurin juttu. Tähän, jos mihinkään, sopii puhkikulunut sanonta: Kel onni on, se onnen kätkeköön. Eli hyi hyi, onni on olla onnekas, mutta Rakkaudesta ei enää sanaakaan.
Sen sijaan rakastamisen vaikeudesta on vielä pakko puhua. Seksuaalinen suuntautuminen oli toki sivujuonteena edellisessäkin kirjoituksessani, mutta Suomen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien yhteydessä pidetyissä Linnan juhlissa koettiin jälleen ahdasmielisten mielestä pohjanoteeraus. Eikä se riittänyt, että valtakunnan julkinen idiootti (ja ilmeisen ylpeä siitä) Timo T.A. Mikkonen oli kirjoittaa päräyttänyt mielestään hauskaa (siis ihan vitun tekohauskaa paskaa) siitä, kuinka kadeteille on alettava opettaa pakenemista tanssitilanteissa homojen varalta jne. Ei ei, jopa minun kotikaupunkini lehti, tuo suuri ja mahtava Koti-Kajaani, päätti lähteä päätoimittajansa suulla samaan huutokuoroon. Mukavitsikkäästi tietenkin, mikä vaan pahentaa asiaa. Päätoimittajan "tuttava" (idiootti ei edes uskalla myöntää keksineensä itse idioottimaisinta vitsiään) oli kuulemma todennut, että Linnassa on nykyään vähemmän niitä juhlittuja sotaveteraaneja kuin näitä SETAveteraaneja. Hahhah...huoh. Vittu, lopettaisin Koti-Kajaanin tilauksen heti, jos sen olisin tilannut. Onneksi voin perua tuon paikallista journalistista laatua edustavan (Kuuloluuri rules ok!) ja sinänsä paikalliskuvioista esimerkiksi musiikkirintamalla mukavan pienimuotoisesti raportoivan lehden helpomminkin: Kirjoittamalla postiluukkuun EI MAINOKSIA.
Samaan syssyyn on todettava, että henkilökohtaisella tasolla on aika myös toimia. Vituttaa suoraan sanoen idioottimaiset "kavereiksi" Facebookissa eksyneet ihmiset. Onhan noita urpoja eksynyt joskus työkavereiksikin ynnä muiksi, joista ei niin helposti eroon pääsekään, mutta miksi siedän esimerkiksi sitä, että yksikin aivokääpiö piti aikanaan jossain Facebookin kysymys-vastaus -listassa homoseksuaalisuutta sairautena. No, pitäköön "kantansa", onhan se tietty myös "syntiä" ja mitä lieneekään. Kuten suurin piirtein kaikki kiva elämässä, mutta tuo ei ollut kiva kommentti, joten valitukset sikseen ja kaverin poisto listoilta, click.
Ja kun valituksen tielle lähdin, niin valitettakoon myös bulkki-tavarana marketeissa myytävien Thinsulate-sormikkaiden suunnitteluvirheestä, jonka myötä pikkusormi on lähes yhtä pitkä kuin nimetön (siis niissä sormikkaissa) ja näin ollen muuten suht istuvissa sormikkaissa jää pikkusormen päähän noin sentin mittainen tyhjä lärpäke. Ja sehän ei tunnu kivalta - sen nyt tietää lapsikin, että sormet on sormikkaissa saatava tunkea pohjaan saakka, perkele!
Joulun alla on pirunmoista hommaa vältellä leipätiskeillä ruisleipää, joka ei olekaan ruisleipää. Minä en halua ruisleivän maistuvan siirapille, saatana! Pullaleivät ja paahtoleivät erikseen - miksi leipien kuningas, suomalaisuuden huipentuma, voimakasmakuinen ja ravitseva ruisleipä pitää pilata makeudella, joka ei siihen kuulu, hyi!
Mikähän mua vielä vituttais niin paljon, että jaksaisin valittaa. Eipä paljon mikään. Monet asiat huolettaa ja harmittaa, mutta kyllä ne siitä ajan kanssa lutviutuvat ihan kaikki. Ja jos eivät lutviudukaan, niin aina on oikeus valittaa, minullekin ;)
