Työstäni - itsenäisyydestä, rakkaudesta ja velvollisuuksista (sekä hieman jalkapallosta)

C’mon You Spurs! Pitää juhlia aina, kun siihen on mahdollisuus, olipa juhlan aihe miten pieni tahansa :) 

Eilen juhlan aiheena oli Suomen itsenäisyys ja juhlimme sitä tyttäreni kutsumina pulkkamäessä. Sen lisäksi vanhin poikani väsäsi äitinsä kanssa Suomen lippu –mustikka-rahkapiiraan, joka oli aivan helevetin hyvää. Miro on kyllä melekonen leipuri, siinä missä matemaattis-luonnontieteellisesti ilmeisen lahjakas (ja muutenkin tosi ihana, herkkä poika). Juhlapäivä oli siis varsin onnistunut!

Tänään päivä käynnistyi hitaasti. Oli hauska kuunnella pienempien veljesten Kurun ja Aarnin leikkejä, joissa leikittiin isää ja poikaa ja pelaamista – kotista. Samalla oli hyvä kuunnella Rebekka Karijordia kulta kainalossa. En ole kertonut tätä monille, mutta kultani on ihan se sama kulta, jonka kanssa poikani aikanaan synnytin. Tosin ehkä isyys on enemmän se elämän varrella opittava juttu kuin se elämän alkuun liittyvä juttu…

Iltapäivän koittaessa Miro lähti Kurun kanssa kavereilleen ja järkkäsi yökyläilynkin hyvän kaverinsa luo. Isin tehtäväksi jäi sitten viestitellä omille vanhemmilleen, josko nämä olisivat sekä halukkaita että jaksavaisia ottamaan pienempiä veljeksiä yökylään (kun en minä heitä rasittaa halua, paitsi rakkaudella :) jota en itse välttämättä enää ole heille tarjoamassa, nimim. ”kyl määki sitten ukkina”). En kuitenkaan tuntenut tunkevani lapsiani isovanhemmille, kun nämä tyypilliseen tapaan ilosuin ja ennen kaikkea –silmin ottivat vastaan hieman vaativat lapsukaiset, joille toiselle pitäis olla toisenlaista puuroa ja toiselle toisenlaista. Mut kun katoin Kurua ukin sylissä vääntelehtimässä ja Aarnia touhuamassa leluilla ja mummua väsäämässä puuroja, niin tiesin, että poijilla on maailman paras paikka olla täällä tänään!

Siirryin kotiin duunin kautta. Lupasin aiemmin, että en enää ”varastoi” alkoholia kotona, jottei tule tarve sitä sisäänsä työntää, oli syytä tahi ei. Oli kuitenkin aika selvää, että tänään nautin hyviä oluita, olipa seuraa tai ei. Koitin seuraa löytääkin, mutta en saanut ystävää innostumaan. Toiselle, wanhalle, en saanut aikaiseksi viestiä. Erakoituminen on rankkaa ja yhteydenotto wanhoihin ystäviin vielä vaikeampaa…no, mutta koska tiesin, että siirrynpä kotiin tai kaverille, haluan nauttia tänään parasta, kävin töistä hakemassa sinne ”varastoimani” Siperiat. Kyseessä on Suomen paras olut 2013 –palkinnon fanien kirjoissa voittanut olut, jota myytiin 10500 pullon erä pikavauhtia (oli sitä Kajaanin Alkoissakin pari viikkoa) ja jota on suitsutettu kaikissa lukemissani arvioissa. Hommasin sitä aiemmin neljä pulloa duunipäivän ruokatunnilla työpaikan pöytälaatikkoon, joista yhden nautin aiemmin ja loput tänään. Loistava olut, imperial stout, parhaita perinteitä noudattaen, upea suomalainen käsityöläisolut Tampereelta.

Spursin voitonhuudahduksella (tai kannustushuudolla) aloitin ja sillä myös lopetetaan. Päädyin ostamaan netistä suomenkielisellä selostuksella ja hd-kuvalla varustetun Sunderland-Tottenham Hotspur –valioliigamatsin suoran lähetyksen lauantai-illan huvitukseksi. Väsäsin sikahyvät pöperöt päivällisestä ruoasta ja paistetusta halloumi-juustosta, joita nautin Siperian, suomen parhaimman oluen kanssa omalta sohvalta. Syliin kiipesi maailman suloisin Orri-kissa ja kaik oli hyvin. Tosin Sunderland meni johtoon, perkele. Ajattelin, että nyt se iski, se Jarkon jinx, että kun katson Spursin peliä, niin ne häviää. Mutta mulla ei ollut nyt odotuksia. En odottanut jätkiltä mitään. En ollut katsonut yhtään peliä alkukaudesta katsomani tappiopelin jälkeen (jinx!), mutta en myöskään stressannut, lähettänyt yhtään mitään fiboja Sunderlandin suuntaan. Niinpä jatkoin vaan rennosti matsin seuraamista. Pikku hiljaa kävi selväksi, että parempi joukkue on häviöllä. Olihan Sunderlandin maalikin johtunut vain siitä, että Spursin molari Lloris hieman virhearvioi nukuttuaan koko alkumatsin ajan työttömänä. Spurs alkoi pitää palloa suvereenisti, mutta sitä ennen tarvittiin tasoitus. Se syntyi upean vaparin jälkimainingeissa. Kyle Walker pisti vaparin oikealta puolelta vasemmalle, jossa toinen lahjakkuus Nacer Chadli jatkoi pallon keskelle ja kokenut puolustava keskikenttäpelaaja (ja ensi kesänä tuleva maailmanmestari, sano minun sanoneen) Paulinho jatkoi jalallaan pallon maaliin. Tämän jälkeen peli hetkeksi puudutti hyvin ravitun ja Siperiaa nauttineen jalkapallofanin, joka siirtyi kuivasta suomi-selostuksesta Moonsorrow-yhtyeen folk/pakanametallilla ryydytettyyn äänimaailmaan matsin jatkuessa täydellä ruudulla. Väittäisin, että pystyn keskittymään paremmin hyvän musiikin soidessa – olosuhteista välittämättä – ja näin kävi nytkin. Oli kuin olisin seurannut taidetta, näytelmää, jossa oli vain yksi pääosanesittäjä, Tottenham Hotspur. Jokainen joukkueen pelaaja pelasi seuraavat noin 10 minuuttia aivan loistavasti yhteen. Ainoa turhautunut vaikutti olevan joukkueen taiteilijapersoona Walker, joka pyysi palloa isosti elehtien, vaikka olisi ollut paljon huonommin pelattavissa kuin muut. Sen sijaan, että kukaan olisi roiskinut palloa, pelasi joukkue aivan käsittämättömän hienoa lyhytsyöttöpeliä pitäen pallon omalla joukkueellaan lähes yhtäjaksoisesti 10 minuuttia. Siihen ei mikään spugejoukkue pysty. 

Jotta kukaan ei  pääsisi sanomaan, että hyvähän se on pitää palloa johtoasemassa, muistutettakoon, että Spurs ei johtanut peliä, vaan se oli edelleen 1-1. Tarvittiin hieman vaihtomiehenä peliin tulleen Dembelen taikuutta, tai siis sinnikkyyttä, jotta peli saatiin taas Spursin hallintaan myös tilastojen valossa. Siihen ei tarvittu kuin yksi tiukka hyökkäys ja hieman avustusta vastustajan puolustukselta. Toki peli tasoittui, mutta wanhat parrat vakuuttivat useaan otteeseen. Jermain Defoe veti kaksi kertaa tolppaan ja Aaron Lennon pelasi aktiivisesti ollen osallisena ensimmäiseen maaliin johtaneeseen vapariin. Oli myös loistavaa nähdä, että Michael Dawson luuti edelleen tehokkaasti Spursin alakerrassa. Huippulahjakkuuksia vilisevästä joukkueesta vakuutti minut vaihtopelaajana myös Townsend. Eli, vierasvoitto tiukasta Pohjois-Englannin matsista, joten mitä muuta voi todeta kuin ”C’mon You Spurs!” Suosikkijoukkue on aina suosikkijoukkue – niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Sama pätee myös naisiin :)

Sain muuten korruptiolahjana tänään postista (niin, posti oli auki lauantaina, mitä vittua? sitä ei tosin tienneet muutkaan, posti oli tyhjempi kuin koskaan ja kalju postisetä melkein hieman masentunut asiasta :D) Laphroaig 10yo, jota en ole koskaan maistanut. Aika mahtavaa evästä, jos pääsee palvikinkku/savustettu kinkku-assotiaatiosta yli, mutta pääseehän siitä yli, vegetaristikin, kun muistaa, että se on vain savua, ei sianlihaa :)

”Korruptio” on aika huono sana tässä tilanteessa muutenkin. Lähdin ihan normikeikalle KAKS:n labraan ja siellä oli ulkopuolisen firman edustaja pulassa koneensa kanssa – se ei lähtenyt käyntiin. Otin koneen kainaloon ja lupasin katsoa sitä samalla kun edustaja tuskanhiessään soitteli Helsingissä olevalle kollegalleen, että lähtiskö tämä tulemaan Kajaaniin, täällä on kone hajalla. Eli uusi kone, uusi asennus, asentaja Helsingistä pikavauhtia lentokoneella Kajaaniin ja Kainuun keskussairaalan laboratorioon, kone käyntiin ja sassiin! Menin koneen kanssa tiloihimme ja lupasin katsoa sitä. Meidän konehan se ei ole, mutta toki autamme tiloissamme toimivia yhteistyökumppaneita parhaamme mukaan. Täytyy myöntää, että välillä autamme myös meille tutun henkilökunnan omissa tietokoneongelmissa, mutta katson sen työajallakin tehtynä silti vain PR-hommaksi, joka palvelee meitä pitkässä juoksussa. Eniveis, siirrettyäni temppuilevan koneen kiintolevyn toiseen koneeseen, aloin etsiä netistä mahdollisia korjausvaihtoehtoja. Tietty piti etsiä myös toimiva alkuperäinen Windows XP –levy (tai sen kopio), joka ei sekään ole meidän ”firmassamme” itsestäänselvyys, koska byrokratia on välillä aivan järjetöntä. Mulla on jotenkin semmoinen tuntuma, että täällä meidän Kainuussa julkisella puolella ovat töissä ne ihmiset, jotka a) eivät halua lähteä kasvukeskuksiin parempiin firmoihin parempien palkkojen perässä, koska haluavat asua paikkakunnalla x jossain hevonperseessä, b)  ovat päässeet IT-alalle jotenkin ihmeellisesti tai sattuman kautta tai päättäen kouluttautua joltain toiselta alalta IT-alalle luullen, että tällä alalla on jotenkin helpompaa tai ainakin rahakkaampaa (jota tämä ei ainakaan kunnallisella puolella todellakaan ole) tai c) ovat niin vittumaisia ihmisiä, ettei heitä kukaan jaksaisi yksityisellä puolella, koska siellä ei ole samanlaista byrokratiaa. Toisaalta olen sitä mieltä, että meillä on aivan mahtava porukka, joka tekee töitä surkealla palkalla (oman alansa yleiseen palkkaukseen nähden), mutta silti kovalla työmoraalilla, asiakaslähtöisesti. Meillä on aina asiakkaita, mutta jos asiakas ei halua asioida kanssamme, on hommat aika pahasti kusellaan. Aina välillä helpparissa (joka palvelee koko Kainuuta) saa kuulla, että sen ja sen kanssa en enää halua asioida, voiko tälle asialle tehdä jotain. No, vähän vaikea on lähitukea korvata jostain toisesta kunnasta, jos ei ehdi oman lähialueensa keikkojakaan hoitamaan. Äärimmäisissä tapauksissa on mentävä esimiehen kautta, mutta yleensä aina pyrimme auttamaan. Ja se on myös työni tärkein tehtävä.

Sain kuitenkin tätä turpeen ja savustuksen makuista helevetin aromikasta skottilaista viskiä siksi, että korjasin yhden ulkopuolisen vastuulla olevan koneen. Äijä oli yrittänyt korjata sitä itse edellisestä iltapäivästä tuohon aamuun ja oli jo pikkaisen epätoivoinen. Minä ajoin WinXPSP2-levyn korjausajossa fixboot ja fixmbr –komennot, sitten käynnistin perään chkdsk c: /R tai jotain muuta vastaavaa, joka kesti toista tuntia, mutta kannatti. Levy korjautui, vialliset sektorit saatiin aisoihin ja homma pelitti. Helsingistä tilattu korjaaja voitiin perua ja KAKS:lla toimiva Nordlab saattoi perua mahdollisesti noin 1000+ euron hintalapulla Helsingistä tuleva asiantuntijan. Olisin häipännyt paikalta muina miehinä tyytyväisenä, mutta Nordlabin kemisti sanoi, että nyt on kyllä Jarkko ansainnut tästä jonkun palkinnon, tässä ei pelkkä kiitos riitä. Sanoin, että tein vaan työtäni. Kemisti, minun työpanostani suuresti arvostava tyyppi pyysi osoitteeni ja sanoi, että tämä tullaan jotenkin korvaamaan. Sitä korvausta olen nyt maistellut ja tuota tilannetta muistellut. Niin pienestä ovat nuokin tilanteet kiinni. Aina ei korjaus onnistu ”ohjelmallisesti”. Nyt kun onnistui, ei mitään tarvinnut asentaa uusiksi. Säästin paitsi uuden kiintolevyn vaihdon, myös käyttöjärjestelmän asennuksen, ohjelma-asennuksen, säädöt ja ties miten paljon muuta työtä, mahdollisesti työpäivän verran ”konsultointityönä” laskutettavaa hommaa. Välillä kuitenkin kaikki vaan hajoaa, eikä mitään saada pelastettua. Tällöin asiakas maksaa ja me voivotellaan. Olen kuitenkin todennut, että kiitokset ovat harvassa ja ottanutkin siksi tavakseni tulostaa kaikki sähköpostilla tulevat kiitokset. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sain kiitoksena laatuviskiä postipakettina. Tuntuu siltä, että olen tehnyt jotain oikein. Ja kaikista hienointa on silti, että tykkään työstäni ihan helvetisti. Eikä siinä ole mikään kirosana liikaa. Se on ihan helvetin hieno duuni.

Hyvää ja omaa tänään osa 2

pe 13.9.
- ystävän innostunut viesti, kun kutsuin Aivovuoto/Laineen Kasperi -keikalle (ollaan nääs molemmat faneja, ainakin Aivovuodon)

la 14.9.

- ihana kummityttö, hänen siskonsa ja minun rakas siskoni!

- bro-in-law ja good ol' friend sekä livekeikan riemua ja maailmanparannuspuheita!

su 15.9.

- kotiinpaluu! ihanat lapset ja heidän ilmeensä, kun toin odotettuja tulisia :)

ma 16.9.

- Arman ja viimeinen ristiretki!

ti 17.9.

- ihania lahjoja ja lukuisia minua merkkipäivänäni muistaneita, rakkautta, ystävyyttä, Hyvää elämää!

ke 18.9.

- läheiset

to 19.9.

- minä

pe 20.9.

- ystävät ja laulu

la 21.9.

- koti

su 22.9.

- hippaleikki pihamaastossa

ma 23.9.

- lasten positiivinen asenne

- ahkeroin duunissa

- lapsi soitti Espanjasta

 The end for now.

Hyvää ja omaa tänään

KE 28.8.

- Istuin olohuoneen lattialla ja Aarni sekä Vilmiina kiipeilivät päälläni. Isyyden riemua, kun sain päivän mukavimman läheisyysannoksen rakkailta lapsiltani - ja varsinkin tietty Vilmiinan osalta, koska tapaan häntä vain kerran viikossa.

- Panin Spotifystä soimaan Suomirap-kokoelmani ja oivalsin Aivovuoto-yhtyeen biisin "Piilotajunnasta sylkee myrkkyy" lyriikoista jälleen kerran enemmän hienoja yksityiskohtia.

TO 29.8.

- Turisas teki jälleen mielenkiintoisen levyn, jolta kolahti erityisesti biisi "The Days Passed". Sitä makustelin ja sen merkityksistä nautiskelin.

- Oli hauska hetki kahdestaan Kurun kanssa, kun muut lapset toisaalla hoidossa - ostettiin "salaiset jätskit" ja nautiskeltiin niitä pihakeinussa kahdestaan.

- Kirjoitin mukamas hauskan salaviestin ihanalle naiselle :)

PE 30.8.

- Mukava hetki Miron ja Lauran kanssa Hoikkalan lasiterassilla jutellen.

LA 31.8.

- Piiloleikkiä skidien kanssa pihalla.

SU 1.9.

- Egyptiläisen underground-metallibändin levyn löytäminen Spotifystä.

MA 2.9.

- Upeat laulajat, suuret tunteet.

TI 3.9.

- Huomasin uutuuksia!

KE 4.9.

- Koulun aloittanut poikani Kuru kertoi saunanraikkaana innoissaan ensimmäistä kertaa tänä syksynä koulun oppitunnista, joka oli ollut ET:tä ja jonka aikana oppilaat olivat pareittain puhuneet heille elämässään tärkeistä asioista kuten lemmikeistä (Kuru kertoi äidillään olevan Orri-kissan) ja Kurun lempiaiheesta peleistä: Minecraft! Mikä hauskinta, oli Outi-ope kertonut, että hänenkin poikansa tykkää Minecraftista. Siitä tuli yhtäkkiä asia, joka on jollain pienellä tavalla yhteistä Kurulle ja opelle :)

- Vanhin poikani Miro ja minä nauroimme ääneen klassikko-sarjakuva Piko&Fantasion ruudulle, jossa Piko (tai Fantasio) kertoo poliisille, kuinka heidän kuljettamansa apinat ovat todella hauskoja esittäessään naurettavia hahmoja - ja samaan aikaan Pikon (tai Fantasion) takana yksi kolmesta apinasta on pukeutunut poliisimiehen pukuun ja alkaa viheltää pilliin (siis pilkaten poliisia :D)...

To 5.9.

- Kurun ja nuorimmaisen Aarnin kanssa pelattiin Minotaurus lego-lautapeliä ja alkupelin katkeraa kalkkia kohdattuaan ja siitä hermottuaan Kuru piti loppupeleissä hermonsa. Lisäksi Aarnin voitettua lähes tunnin pituiseksi venyneen pelisessiomme, Kuru totesi: "Aarni pelasi tosi hyvin!" Mahtavaa. On ilo huomata, että häviötä yli kaiken inhoava Kuru on alkanut oppia iloitsemaan siitä, että pelikin voi olla hyvä, eikä aina ole tärkeintä voittaa siinä :)

pe 6.9.

- naurua ystävien kesken

la 7.9. 

- kuuntelin punkkia

su 8.9.

- tytär kylässä (SYDÄN!)

ma 9.9.

-  uusi viikko, uudet kujeet!

ti 10.9.

- upea suomalainen sarja jälkikatselmuksena nostatti suuria tunteita ja hymyn huulille :)

ke 11.9.

- vanhempainillassakin voi kokea suuria tunteita.

to 12.9.

- iihqu iltatee :)

 ...to be continued

Musiikin arvostelijoille

En koskaan arvostele musiikkia. Arvostelen toki omien mielipiteitteni mukaan bändien ja artistien tuotoksia sekä joskus heidän tekemisiäänkin, mutta musiikki on minulle lähimpänä pyhää, mitä elämässä olen löytänyt. Rakastan musiikkia, elän sen rytmissä, ja minun jumaliani ovat kaikki musiikkia samalla tavalla palvovat muusikot, laulajat ja artistit. Viimeisimpään ryhmään lasken mm. kaikki musiikin kanssa leikkivät taidokkaat ja tuntevat tyypit ja kollektiivit, jotka luovat uutta vanhoista samplaamalla ja miksaamalla ja remiksaamalla ja yhdistelemällä pätkiä sieltä täältä. Musiikki on rajaton ja genrerajat tai "aito musiikki" ovat vain ahdasmielisten asettamia keinotekoisia rajoja.

Toki jokainen saa olla sitä mieltä kuin haluaa. Joku tykkää yhdestä, joku toisesta, joku väittää tykkäävänsä hiljaisuudesta. Ehkä hänkin löytää jostain rytmin ja oman ”musiikkinsa” oli se sitten vaikka lintujen laulua, mutta jotenkin en vain halua sulattaa ajatusta ihmisestä, joka väittää, ettei mikään musiikki ole häntä varten. Minulle musiikki on lähimpänä uskontoa, mutta ei saarnaavalla tavalla vaan voimana, josta ammennan itseeni voimaa kaikenlaisten tunteiden ja ajatusten ja hetkien aikana.

Minua on jo pitkään ottanut päähän musiikin arvostelu. Se ei tunnu riittävän arvostelijoille, että he arvostelisivat jotain tiettyä muusikkoa hänen lava-työskentelystään (Metallican rumpali Lars Ulrich lienee tästä hyvä populäärimusiikin esimerkki – ja Lars itse totesi hauskan itseironisesti yhdessä tammikuussa 2013 tehdyssä videohaastattelussa, että hänen 14-vuotias poikansa soittaa paremmin kuin hän ja ettei se nyt paljon vaadi muutenkaan, soittaminen paremmin kuin hän ;D) tai sitten arvostellaan jotain bändiä siitä, että lavashow on sitä ihteään eikä live-esiintymistä. Joskus ajattelin, että rokin puolella oltaisiin vapaamielisempiä ja vähemmän arvostelevia, mutta toisaalta yleisö tuntuu vittuilevan melkein mistä tahansa. HC-punkbändeille todennäköisesti vittuillaan siitä, jos he soittavat liian hyvin. Harmittaa, että ihmiset ovat niin kapeakatseisia, etteivät voi nauttia musiikista, vaan keskittyvät keksimään jotain negatiivista jopa siitä, mistä tykkäävät.

En sano, että olisin joku pyhimys, vaikka pyhää musiikkia palvonkin, vaan että koitan löytää kaiken musiikin ytimen ja merkityksen. Kaikkea en vaan voi ymmärtää tai en löydä siihen yhtymäkohtia, mutta halpamaisinta minusta on alkaa arvostella vaikkapa muuten arvostamaansa yhtyettä siitä, että joku yhtyeen jäsen on mukamas huonompi muusikko kuin muun bändin tyypit ja että tämä mukamas siksi häpäisee bändin ja sen musiikin. Samaten joskus ihmetyttää kuolleiden musiikintekijöiden glorifiointi verrattuna siihen, mitä elossa olevat nykyartistit tekevät, vaikka onhan se mielenkiintoista ollut itsestäkin etsiä helmiä sellaisten artistien ja bändien tuotannosta, joiden ura on keulahahmon tai tärkeän bändin jäsenen kuoleman jälkeen tavallaan noussut koko maailman tietoisuuteen, koska kuolema myy. Silti sitäkään ei saa käyttää syynä kyseisen artistin/bändin tuotannon glorifioimiseen tai dissaamiseen. Musiikki puhuu puolestaan. Musiikki jää, se voittaa ja jää elämään kuoleman jälkeenkin.

Kun maailmanloppu on käsillä, sähköäkään ei ehkä enää ole, ja toivo on menetetty, meillä on silti musiikki. Meillä on se kaikki musiikki, jota olemme kuunnelleet, kaikki laulut ja rytmit ja biitit, joita voimme hyräillä niin kauan kuin meissä henki pihisee. Minusta paras esimerkki tästä ovat alzheimer-potilaat, jotka eivät enää osaa puhua, mutta reagoivat – ja jopa laulavat/hyräilevät – biisejä, jotka ovat heille olleet rakkaita. Olen itsekin todistanut aikanaan lähes puhekyvyttömän ihmisen pystyvän laulamaan hänelle tärkeätä kappaletta. Se ei ole sattumaa. Se on musiikin voima, magia.

Twiitteiei

Jotkut kirjoittelee twiittei, siinä missä osa feisbukkaa. Mä pääasiassa blogailen, kun sille päälle satun. Tai no, kokeillaan, kuinka käy Leinoselta rock’n’roll. #some

Kokeilen tota aivojen sorkkijamömmöä kuurimaisesti, jotta elimistö tottuis. Puoli tabua aamulla, puoli illalla, ehkä viikon verran. Huimaa heti aamusta! #selincro #alkoholi

Oon kuunnellut aika paljon räppiä männäaikoina, lähinnä suomalaista laatua. Jostain syystä kaikki äänessäolijat on äijiä. Siks on kiva välillä, kun tulee vastaan tämmösiä hiphopleidejäkin, kuten Snow Tha Product. #rap #snowthaproduct

Haaveilen ihan tosissaan rumpujen hankkimisesta. Netissä on tosi hyviä ja asiallisia opetusvideoita aloittelijoille. Sen lisäksi olen päättänyt, että jos saan aikaiseksi ne oikeasti hankkia, on ensimmäisen vuoden tavoitteena tämän jäbän osaamistaso J #rummut #harrastukset

Jalat puutuu, kädet puutuu, naama puutuu, pää puutuu, oksettaa. Ei hyvä. Taidanpa jättää mömmöt sikseen hetkeksi. #selincro #olotila

Pojan synttärit järjestettävä. Viimeinen lomaviikko edessä. Vanhat Travian-kamut kutsui irc-kannulleen. Ei kyl innosta oikein mikään taas vaihteeksi… #lastensynttärit #loma #travian

Viinapulloko se ois pitänyt juua tämän paskan kanssa, että ois normaali olo, saatana!? En ole toimintakyvytön, mutta "puutunut" on todella hyvä sana kuvaamaan kokonaisvaltaista olotilaa. Kielikin on puutunut, se suussa oleva.  #selincro #viina

Haaveilin puolitosissani, että vois aloittaa itsensä kuntoon saattamisen ja koittaa änkäytyä paikalliselle nyrkkeilysalille. Sitten leikimme ystäväni Kimmon kanssa boffereilla ja hän mojautti minua käteen. Seurasi mustelma ja kipua. En kestä kipua. Nyrkkeilyssä kuulemma lyödään ihmisiä turpaan. #turhathaaveet #nyrkkeily #bofferit #ystävä

Liekköhän olen pysynyt 140 merkin säännön rajoissa? Ihan sama, perseestähän tämä on. Kiitos ja jatkajaa twiittailuanne siellä oikeassa twitterissä ken haluaa. Mun harjoitus-twiittailut loppu ny. #twitter

Yksinkertaista tai sitten ei

On helppoa sanoa asioita, kuten "vastustan rasismia" tai "kannatan homojen oikeuksia yhtäläiseen avioliittoon ja adoptioon". Mutta mitä teen sen eteen, että - esimerkkilausahduksia ajatellen - rasismia ei olisi tai että homot saisivat oikeuksia, jotka kuuluvat heterokansalaisillekin? Riittääkö se, että tilanteen eteen tullessa, vastustan rasismia, aktiivista rotuvihaa ja syrjintää, aktiivisesti esimerkiksi puhumalla, menemällä väliin tai kieltäytymällä osallistumasta? Tai että äänestän eduskuntaan ja kunnanvaltuustoon ja presidentiksi ihmistä, jonka tiedän kannattavan homojen oikeuksia yhtäläisesti heteroväestön kanssa?

Vaikka vastustan rasismia, kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani osin sympatisoiden Varg Vikernesistä, joka pidätettiin Ranskassa "joukkomurhan suunnitelusta" mm. hänen rasististen blogikirjoitustensa vuoksi. Median antama kuva ja oma käsitykseni tyypistä eivät kohdanneet. Ja toisaalta, Ranskan viranomaisethan ne olivat herneen nenäänsä vetäneet, eikä media, joka toisteli vaan tunnettuja "faktoja", joissa tosin aina vilisee myös virheitä kuten että Vikernes olisi aikanaan tappanut "bänditorverinsa", koska näinhän ei ole. Kyseessä oli Norjan black metal -piirien kahden tärkeän vaikuttajan välienselvittely, jossa toinen pipipää sai puukosta otsaan ja syyllinen istui sen johdosta 15 vuotta linnassa. Näitähän sattuu, kun tyypit uhkailevat toisiaan ja väkivallan uhka on ilmeinen. Vikernesin puukottama tyyppi oli itse uhannut aiemmin tappaa Vikernesin ja tietäen tämän tyypin vaikutusvallan "piireissä", oli uhka melkoinen. Kirkonpoltotkaan eivät olleet murhapolttoja, joten hirveän vaarallista "joukkomurhaajaa" ei Vikernesistä saa historiaa tonkimallakaan.

Kokonaan eri juttu ovat sitten juutalaisvastaiset sionismista varoittelevat tekstit, jonka kaltaisia (joskin syyttäen suoraan Länsi-Eurooppalaisen äärioikeiston nykyistä lempikohdetta islamia/islamismia/muslimeita) monet eurooppalaiset ja suomalaiset poliitikotkin ovat nettiin kirjoitelleet. Ne ovat rasismia, avointa rotuvihaa, mutta ehkä nahkani on sitten paksuuntunut, kun en enää jaksa pitää sitä niin vakavana, varsinkin, kun teksti on todella yleisellä tasolla olevaa jorinaa, kuten: juutalaiset toivat kristinuskon pakanoille -> kristinusko suvaitsuvaisuudessaan on sallinut islamin leviämisen Eurooppaan -> juutalaiset ovat alkuperäisiä syypäitä kristinuskon leviämiselle, jonka perässä islamkin on valtaamassa Eurooppaa, joka on pohjimmaltaan pakanallinen. Tuosta on kuitenkin mielestäni vielä pitkä matka natsien tuhopolitiikkaan ja aktiiviseen rodun tuhoamiseen. Toki ymmärrän, että myös yleisellä tasolla tuollainen puhe palauttaa mieleen natsien valta-ajan ja on siksi herkkä kohta kaikkialla Euroopassa. Mutta että joukkomurhaaja?

Huvittavaa oli lukea Vikernesin kommentteja pidätysajastaan Ranskan poliisin hallussa. Häneltä oli tivattu mm. lastenkasvatusperiaatteista, koska hänen blogissaan oli kuvia hänen kahdesta lapsestaan, jotka harjoittelivat niissä jousiammuntaa ja leikkivät puumiekoilla. Meikäläinenkin varmaan suunnittelee joukkomurhaa, kun tein just tällä viikolla lapsille bofferiaseita, joilla mätkiä toisiaan. Mut joo, Vikernes on vapaa ja asianajaja oli vakuutellut, että mies ei ole joukkomurhaaja vaan "survivalisti". Niinpä. Ja Ranskassa ei herra Vikernes tai hänen vaimonsa enää saa aseita kantaa, koska aseenkantoluvat oli evätty, joten ehkä tuokin täysin typerä ja turha kohu laantuu. Saipahan taas Vikernes omille ideologioilleen mahdollisia uusia lukijoita ja seuraajia nuorista, jotka seuraavat mediaa ja kiinnostuvat tyypistä, jota yhteiskunta yrittää pistää ruotuun kaiken maailman keksityillä syytöksillä.

Ja silti, silti minä sanon, että vastustan rasismia, jota Vikernesinkin juutalaisvastaiset kannanotot eittämättä ovat. Kannatan myös uskonnonvapautta, kunhan sitä ei tulla tuputtamaan mulle tai perheelleni. Kirkotkin saavat puolestani toimia, kuten tahtovat, kunhan eivät ole yhteiskunnassa erikoisasemassa, joten verotusoikeus on heiltä Suomessakin poistettava ja saatava edustuksellinen demokratia toimimaan kaikilla yhteiskunnan tahoilla niin, että kirkolla ei ole mitään valtaa yhteiskunnallisiin asioihin. Mukaanlukien siihen, voidaanko homot vihkiä avioliittoon tai sallitaanko heille adoptio-oikeus. Nykyisin kirkko voi omalla mandaatillaan estää tai ainakin nostaa niin suuren haloon tietyistä asioista, että sen valta-asema on edustuksellisen demokratian kannalta muun muassa edellämainituissa asioissa suhteettoman kova. Suoran demokratian kannalta kirkon valta on täysin kohtuutonta ja siksi välillä tuntuu, että radikaalimpikin toiminta kirkkojen vastustamiseksi olisi tarpeen. Olen kuitenkin rauhan mies - ainakin tiettyyn rajaan saakka - joten päätettäköön tämä(kin) pohdinta rakkauden sanomaan: Toivon, että rasismi saadaan kitkettyä - mielellään tietysti väkivallattomasti ja vainoamatta yksilöitä tai instansseja, jotka ovat toista mieltä - ja että homot saavat yhtäläiset oikeudet kuin heterotkin.

Kirjoitin äskettäin kummitytölleni jälleen "elämänohjeita" kummikirjaan, jonka hänelle kummilahjana lahjoitin ja päätin sen myös rakkauden sanomaan pohdittuani siinäkin ihmisyyttä yleensä ja syrjintää keskuudessamme: "Meissä ihmisissä on kyky äärimmäiseen hyvään. Meillä on valta oppia, valta tajuta, valta ymmärtää, valta nousta sen yläpuolelle, että toimisimme aistiemme mukaan vain omaa tai läheisien parasta ajatellen – vaikka sekin aisti tai vaisto on sinne juurrutettu eloonjäämisen vuoksi. Mutta osa meistä myös uhrautuu. Enkä tarkoita tällä sitä, että uhrautuisi siksi, että joku paskiainen voisi elää tyydyttävämmän elämän, vaan uhrautumista siksi, että joku tai jotkut tai ehkä koko tämä planeettamme voisi selviytyä paremmin. Eläimistä sanotaan usein, että ne tekevät asioita vaistojensa varassa. Miksi emme siis tekisi mekin. Pitääkö meidän tuhota oma asuinplaneettamme siksi, että olisi kivempaa, helpompaa ja sujuvampaa? Jos meillä on mahdollisuus toimia aivojemme kapasiteetin suomina fiksummin kuin muut lajit tai lajikumppanit, niin tehkäämme niin. Olkaamme parempia, tehkäämme hyvin. Rakastakaamme, todella."

Vikernes ja höpöpuhe

Vihapuhetta yritetään näköjään kitkeä muuallakin Euroopassa ja onhan se tietty pahinta mitä ihminen voi maan päällä tehdä, että syyttää juutalaisia jostain, kuten vaikkapa islamin maihinnoususta Eurooppaan. Hieman himmeä on ehkä Varg Vikernesin järjenjuoksu, mutta kun äijää on kattonut haastatteluissa sekä mainiossa "Until the Light Takes Us" -dokumentissa (vuodelta 2009, löytyy mm. torrenttina netistä, suosittelen etsimään, jos norjalaisen black metal skenen touhujen ruodinta kiinnostaa, muitakin tosi mielenkiintoisia tyyppejä mukana), niin en minä ehkä ensimmäisenä antaisi julkisuuteen lausuntoa, jossa Vikernesin mainitaan suunnitelleen joukkomurhaa. Vittu, jäbä on tehnyt kaksi lasta ja on naimisissa, sekä osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun joidenkin mielestä tietysti helvetin epäilyttävillä kirjoituksillaan, mutta sitten, kun hänen vaimonsa ostaa aseita, mies pidätetään epäiltynä "joukkomurhan suunnittelusta". Öö, minkä joukkomurhan? Juutalaisten joukkomurhan? Sen toteuttaminen vaatisi hieman enemmän kuin vaimon ostamat neljä asetta.

Toki Vikernesin kirjoittamat jorinat yhden miehen black metal -bändi Burzumin kotisivuilla ehkä aiheuttavat joillekin Euroopan synkän menneisyyden tunteville vilun värinöitä ja ovat avoimen rasistisia juutalaisia kohtaan, mutta en ole varma, että niiden perusteilla voi demokraattisessa valtiossa ketään pistää linnaan, vaikka kuinka vaimo hankkisi aseita. Niin tai joo, sehän se vasta epäilyttävää on, että vaimo hankkii aseita. Mutta ehkä kyse on myös  siitä, että Vikernes ei niitä itse saisi - hänhän on jo ollut vankilassa Norjassa, aika pitkäänkin, pistettyään puukon toisen sekopää-black-metallistin päähän ja poltettuaan muutaman kirkon. Mut olihan sillä siihen oikein syykin, periaate, eli kristinuskon häätäminen maasta, joka ei ole pohjimmiltaan kristitty. Silti en itse polttaisi kirkkoja, vaikka kieltämättä aina nautiskellen luen uutisia Räsäsen viimeisimmistä tempauksista ja siitä, kuinka moni ihminen on jälleen jättänyt valtiokirkon ja sen tapauskovaisuuden, joka meitä skandinaavisissa maissa eläviä "luonnonuskonnollisia" on riivannut jo tuhannen vuotta. Pitäkää tunkkinne, jeesustelijat.

Vaikka kuinka avomielisenä olisi uskontoja kohtaan - ja onhan minullakin esimerkiksi (maallinen) muslimi tärkeänä ystävänä - niin kristinusko on jo kuolinkorinoissaan ja islaminkin olisi sopeuduttava siihen, ettei se sovi ainakaan pohjois-Eurooppalaiseen mentaliteettiin, jossa ehkä on totuttu hallitsemaan tyhmää kansaa periaatteella "koti, uskonto ja isänmaa", mutta jossa ihmiset ovat kuitenkin enemmän "perhe, vapaus ja luonto" -linjoilla. Tai mistä minä tiedän, ehkä olen vain anarkistista äärilinjaa ja siksi "ymmärrän" jopa Vikernesiä, vaikka en rotuvihaan alennukaan, koska en ymmärrä, miten sen kautta elämä paremmaksi muuttuisi. Se on aina ongelmani kaikkien "fiksujen psykopaattien" - tai miksi nyt heitä haluaa kutsuakaan - kanssa: Touhussa ei loppupeleissä ole mitään "järkeä" tai järki on perusteltu jollain omalla agendalla.

Breivik on tietysti hyvä esimerkki, koska hän on esillä myös Vikernesin kirjoituksissa. Nationalistina Vikernes tietysti pistää Breivikin ruotuun "norjalaisten ja tulevien norjalaisten lapsien äitien tappajana", mutta samaan hengenvetoon muistaa mainita todelliset viholliset, jotka ovat niitä jo Adolf-sedän aikanaan vainoamia. Ei se Eurooppa paljon parantunut siinä suuressa "puhdistuksessa", jota Hitler teki, enkä oikein usko, että mikään aate tai usko tai ismi tulee koskaan viemään meitä pidemmälle kuin olemme: Tyhmyyteen. Joukossa se nimittäin tiivistyy ja ihmiskunta on aika iso joukko.

Pentti Linkolaa on syytä kuunnella, vaikka ei haluaisi. Silti on myös mahdollista suhtautua elämään, kuten tänään Unicefin kuukausilahjoittajia etsivä tyttö: Innokkain silmin, vapaaehtoisena, hyvää varten, iloa autettavien ihmisten elämään etsien. Meissä on voimaa, jos haluamme. Kun vain katsoisimme omaa nokkaa pidemmälle, vaikka se on vaikeata, tiedän sen. Eikä kukaan katso omaa nokkaa pidemmälle, jos joutuu olosuhteisiin, joissa ei voi toimia viettiensä mukaan. Ihmiset sotivat, ovat ahneita, levittävät omaa uskoaan. En tiiä, mistä se kaikki juontaa juurensa. Miksi niin on oltava? Ei mulla ole tarvetta julistaa ja saada seuraajia.

Tehkää omat johtopäätöksenne. Eläkää oman harkintanne mukaan. Jos se toimii sinulle ja läheisillesi, niin se toimii. Eikä mulle ole suurta väliä sillä, saako Vikernes linnatuomion kirjoituksistaan vai ei, mutta toivon, että oma intuitioni ei ole väärässä ja tyyppi ei saa kohtelustaan vaan lisäpontta sille, että jotain typerää on tehtävä eikä vain kirjoitettava siitä.