Kirosasana on voimasana. Kiroilulla vahvistetaan sanomaa. Kiroilu köyhdyttää kieltä. Kiroilu kuulostaa rumalta. Kiroilu on typerää. Kiroilu kuuluu kommunikointiin.
Väitteitä, joista ainakin jonkun voi jokainen varmastikin allekirjoittaa. Kiroilu herättää tunteita – tai sitten ei herätä. Jotkut kiroilevat päivittäin, jotkut tunneittain. Jotkut kiroilevat harvoin ja vaikkapa vain hermostuessaan. Joillekin kirosanat kuuluvat normaaliin kanssakäymiseen.
Olen pohtinut kiroilua tietty paljon siksi, että minulla on pieniä lapsia. Oikeastaan ihan ihmetyttää, että poikani Miro 5v ei kiroile. Hän saattaa joskus äärimmäisen harvoin sanoa jonkun sanan ihan vain kokeillakseen reaktiotani, mutta hän ei kiroile. Miro ei mielestäni edes osaa kiroilla ja se on hyvä juttu. Mielestäni kiroilua ei tarvitse liittää normaaliin kommunikointiin ja tavallaan ajattelen, että lapsen pitää voida myös puheissaan olla viaton. Onko kiroilu sitten jotenkin vaarallista? Se on niin suhteellista. Jos joku kiroilee vihaisena, se kuulostaa rumalta. Jos joku kiroilee tuskastuneena, voi sekin kuulostaa pahalta. Jos joku sen sijaan kiroilee pienessä hermostuneisuuden tilassa, mutta kuitenkin säilyttäen ”hyvän mielen”, voi kiroilu olla yksi lisämauste kommunikointiin.
Mikä sitten menee meikäläisellä kategoriaan ”hyvän mielen kiroilu”? Töissä tapaan erilaisia ihmisiä ja yksi rempseä täti-ihminen, jolla on muutenkin päällekäypä, mutta kuitenkin ystävällismielinen kommunikointityyli, saattaa todeta vaikkapa puhelun alkajaisiksi, että ”Perkele!” Hänellä on siis tuossa tilanteessa joku ongelma, jota hän pyytää ratkaisemaan. Yksi toinen tyyppi taasen korostaa sanomaansa tekemällä aika ajoin ”saa...” päätteen lauseelle, varmaan ihan huomaamattaan. Hän ei siis sano ”saatana”, mutta melkein. Se kuuluu tuon henkilön kommunikointiin niin vahvasti, että sitä ei varmasti saisi kitkettyä pois perkelekään.
Itse kiroilen välillä ihan liikaa ja se ärsyttää, varsinkin lasten kanssa ollessani. Töissäkin tulee välillä kiroiltua, varsinkin jos on vähänkin tutumpaa seuraa. Vieraiden ihmisten seurassa kiroilua vaistomaisesti pyrkii välttämään. Muistan ihan tässä lähiaikoina pari kertaa, kun olen kiroillut ja vähän kavahtanut sanomaani heti perään, koska vastapuoli ei ollutkaan niin kovin tuttu. Yksi tapahtui asentaessani konetta helevetin pölyiseen ja ahtaaseen paikkaan. Kirosin litanian vähemmän kaunista tekstiä ja vanhempi täti-ihminen totesi, että ”hermostuthan sinäkin näköjään joskus”. Vähän hävetti, mutta olinhan minä kuitenkin pöydän alla piilossa ;-) Toinen tapaus tapahtui puhelimessa, kun kiroilin naiskollegalle kylläkin vain todeten asiakkaista, että ”jos alkavat vittuilla”. Ajattelin heti perään, että kuulostinkohan liian karkealta, koskapa en kyseistä henkilöä oikeastaan tunne. Vaistomaisesti sitä miettii, että minkälaisen kuvan itsestään antaa. Tutumpien kollegojen kanssa saatan kiroilla avoimemmin ja tällöin kiroilun karkeuskin jotenkin on paljon laimeampaa.
Onko sitten tilannetta, mihin kiroilu mielestäni kuuluu – ja toisaalta tilannetta, mihin ei? Minusta ainakin on ihan ok, jos pystyy helpottamaan oloaan huutamalla ääneen perkelettä ja saatanaa esimerkiksi kivun tai äärimmäisen turhautumisen hetkellä, eikä se ole köyhää kieltä vaan tuskanhuutoa ja pahan olon purkamsta. Riitelyn ohessa käytettu kiroilu on mielestäni taasen sellaista, että sen voisi jättää väliin ja opetella oikeasti riitelemään asiallisesti. Jos huudatuttaa, niin huutaisi edes asiaa, eikä kiroaisi toista. Lasten seurassa kiroilua kannattaa välttää, jos ei halua, että kuulee kohta ruokapöydässä jotain tyyliin ”hyi saatana, vitun pahaa tämä paskaruoka!”. Lapset imevät aikuisista vaikutteita koko ajan, joten siinä on kasvamisen paikka, jos huomaa, että kiroilu alkaa olla liian arkipäiväistä.
Isäni serkkupoika oli kova kiroilemaan. Hänen tyylinsä oli sellainen, että kirosanoista hävisi kyllä kaikki glooria, jos niissä semmoista koskaan on ollutkaan. Perkelettä ja saatanaa tuli joka lauseessa, aivan kuin vittua saattaa tulla nuoremman polven kiroilijoiden suusta. Jos kiroilu on noin tärkeä osa kommunikointia, vaatii se jo kanssakeskustelijaltakin jonkinlaista sietokykyä. Siinä mielessä on hyvä ymmärtää, että paljon kiroileva ei ole välttämättä yhtään pahansuopa ihminen – hänen kieleensä vaan kuuluvat ne kirosanat.
Olimme Euroopassa laskettelumatkalla joskus 1980-luvulla. Sieltä jäi mieleeni isäni ärsyyntynyt tokaisu italialaisille, jotka urputtivat siitä, että pelasimme liian äänekkäästi tennistä omalla kentällämme: ”Perkeletto italiano!” Voiko sitä kauniimmin sanoakaan :-)
Kirjoitus 17.2.2008, julkaistu aiemmin varmaankin jo edesmenneessä "kakkosblogissani".
14.3.10
Arkistojen hämäristä: Poliittisesta ateismista
Minulle ateismi on aina merkinnyt henkilökohtaista päätöstä olla uskomatta Jumalaan tai – kuten uskovaiset sanovat – kieltää Jumalan olemassaolo. Ateismi on kuitenkin merkinnyt aikojen saatossa myös poliittista valintaa, koska valtaapitävät ovat jo vuosituhansien ajan käyttäneet uskontoa paimentaakseen ihmisiä. Viimeisimpien parin sadan vuoden aikana ateismi on liittynyt vahvasti sosialistiseen ja kommunistiseen ideologiaan. En ole aiemmin asiaa kauheasti pohtinut, mutta huomasin paikallislehdessä (Kainuun sanomat, 15.4.2008) yleisönosastokirjoituksen, jonka olivat allekirjoittaneet ”Eläkeläiset ja ateistit”. Aiheena oli seurakunnan järjestämä siunaustilaisuus Suomen sisällissodan aikaisille punaisille uhreille, koska kirkko ei mitä ilmeisimmin heitä silloin aikanaan siunannut, koska oli valkoisten puolella. Hämmästelin hiukan allekirjoittaneiden vihaista reaktiota siunaustilaisuuden järjestämiseen, jota he kuvasivat kirjoituksessaan mm. ”murhattujen punaisten muiston hävyttömäksi häpäisyksi”. Toisaalta ymmärrän, mistä nuo vihaiset sanat kumpuavat. Vielä näinkin pitkän ajan jälkeen sisällissodan haavat ovat syviä ja ”luokkaviha” ja katkeruus kalvaa ihmisiä yhä tänäkin päivänä. Silti tuntuu jotenkin oudolta, että ateismin voi määritellä myös poliittisen suuntautumisen kautta. Onko uskonto – ja siis myös ateismi – itse asiassa politiikkaa?
Politiikassa pyritään vaikuttamaan yhteiskuntaan omalle poliittiselle liikkeelle tai aatteelle ominaisten ideologioiden, talousteorioiden ja ylipäätään ihmisten ja ihmisjoukkojen mielipiteiden mukaisesti. Uskonnolla pyritään samalla lailla vaikuttamaan siihen, että ihmiset toimisivat tietyllä tavalla, kuten uskoisivat Jumalaan, maksaisivat kirkollisveroja tai muuten lahjoittaisivat omaisuuttaan ja aikaansa uskonnolliselle liikkeelle tai kirkolle ja käyttäisivät kirkon palveluita. Uskonnon/uskontojen suurin ero politiikkaan on kaiketi siinä, että säännöt ovat tavallaan ”kiveen hakatut”, eikä esimerkiksi uutta lakia siitä, onko Jumala olemassa vai ei, voida laatia, vaikka siihen perusteet olisivatkin. Uskonto vaatii siis ehdotonta ”puoluekuria” ja omistautumista ”pysyvälle puolueohjelmalle”, joka on suorastaan diktatuurinen väline, jolla ihmiset saadaan ajamaan yhtä asiaa. Siinä mielessä uskonto on yhden asian aate, kuten vaikkapa kommunismi. Tämä voisi selittää sen, miksi juuri kommunismissa on tuotu esille ateismin aatetta, koska uskonto on tietyllä tavalla sitä vastaava kiihkoaate, jossa pyritään saamaan ihminen aivopestyä tiettyyn muottiin. Uskontojen sitoutuminen hallitsijasukujen kiemuroihin (varsinkin roomalais- ja kreikkalaiskatoliset uskonnot) aiheutti kommunistisissa vallankumouksissa vastareaktion valtaeliittiin kuuluvaa kirkkoa ja sitä myötä koko uskontoa kohtaan, joka korvattiinkin omalla ”uskonnolla” eli kommunismilla. Onko itse asiassa kommunismi siis uskonto?
Itselleni ateismi on maailmankuva, elämäntapa ja ajattelumalli, kun taas joillekin se voi olla poliittinen väline vaikuttaa asioihin. Ymmärrän kuitenkin ehkä nyt asiaa ajateltuani paremmin sen, miksi esimerkiksi USA:ssa on niin vahva kristillinen oikeisto ja miksi vasta viime vuosina sielläkin on herätty julkisesti hyväksyttävään keskusteluun ateismista. Hiukan kärjistäen voisi kai todeta, että kommunismia vastaan taisteltaessa uskonto on ollut osa länsimaista järjestelmää ja ateismi osa ”kommunistista propagandaa”, joten sitä ei ole hyväksytty. Edelleenkin ateismilla on erittäin huono kaiku ja sitä pidetään negatiivisena asiana suuren yleisön silmissä - siis ainakin USA:ssa, jossa tuoreen Gallupin (24.-27.3.2008 Gallup Panel Survey) kyselyn mukaan 45% vastaajista piti ateismia negatiivisena, 41% neutraalina ja 13% positiivisena. Vain scientologia sai negatiivisemman arvion eri uskontokuntia ja niiden mielikuvaa luodanneessa kyselyssä.
Palatakseni kuitenkin vielä kommunismin ja uskonnon yhteyteen, muistin muutaman vuoden takaa keskusteluja, joissa vaimoni isoäiti pohti sitä, kuinka hän aikanaan (jos oikein muistan) hylkäsi uskonnon kommunismin vuoksi. Sitten kun kommunismi Neuvostoliiton myötä romahti ja tietoisuus ”suuren ja mahtavan” korruptoituneisuudesta lisääntyi, vaimoni isoäiti ”menetti uskonsa kommunismiin”. Sen jälkeen oman elämän suruihin oli etsittävä taas voimaa sieltä, mistä muutkin hänen ikäisensä: uskonnosta. Tämäkin lisää pontta sille ajatukselle, että juuri kommunistinen ateismi on yksi syy siihen, miksi ateismilla on yhä tänäkin päivänä huono kaiku – ainakin oikeistolaisissa.
Olenko minä sitten automaattisesti vasemmistolainen, jos tunnustaudun ateistiksi? Kuten alussa totesin, on ateismi itselleni muuta kuin poliittinen katsantokanta. Toisaalta, kun ajattelen omaa poliittista maailmankuvaani, niin oikeistolaiset kovat arvot, etunenässään kapitalismi, ovat juuri niitä arvoja, joita vastustan. Olen siis siinä mielessä vasemmistolainen, vaikken koskaan ole kuulunut mihinkään puolueeseen tai erityisesti kannattanut mitään puoluetta. En koskaan voisi kuvitella äänestäväni kokoomusta tai keskustaa, mutta olen äänestänyt vihreitä, sosiaalidemokraattia presidentiksi ja viimeksi kunnallisvaaleissa vasemmistoliittolaista naista. Ehkä siis kuitenkin sovin ”vasemmistolaisen ateistin” muottiin, vaikken siihen haluaisikaan.
Ajattelin vielä liittää tähän aiheeseen yhden pätkän CMX-yhtyeen keskustelupalstalta, sikäli mikäli herrat sallivat ja en syyllisty tekijänoikeusrikkomukseen. Kyseisen keskustelupalstan löytää kyllä helposti, enkä tästä kopioinnista tunne mitään hyötyväni (muuta kuin, että hätäisesti kai tämä nyt tätä aihetta läheltä liippaa), joten en lupaa kopiointiini aio tässä tapauksessa pyytää. Tässä siis joku Y kysyy (ehkä Yrjänä itse...) ja A.W.Yrjänä vastaa:
Loppukaneetti:
Ehkä kirkkoa ja valtiota, kuten ei uskontoa (tai ateismia) ja politiikkaa voi sittenkään koskaan erottaa toisistaan. Ne ovat ihmisten keksintöä, kulttuuria ja tärkeitä yhteiskunnan osa-alueita, joita ei pysty mikään tieteellinen tutkimus horjuttamaan. Ei vaikka tiedemaailma on (tai pitäisi olla) ainoa poliittisesti ja uskonnollisesti riippumaton elin, joka voisi antaa meille vastauksen elämämme tarkoitukseen, koska sitähän me asioita määrittelemällä haemme – järjestystä kaaokseen.
Kirjoitus julkaistu alun perin vapaa-ajatteluun keskittyneessä ja jo edesmenneessä blogissani 19.4.2008.
Politiikassa pyritään vaikuttamaan yhteiskuntaan omalle poliittiselle liikkeelle tai aatteelle ominaisten ideologioiden, talousteorioiden ja ylipäätään ihmisten ja ihmisjoukkojen mielipiteiden mukaisesti. Uskonnolla pyritään samalla lailla vaikuttamaan siihen, että ihmiset toimisivat tietyllä tavalla, kuten uskoisivat Jumalaan, maksaisivat kirkollisveroja tai muuten lahjoittaisivat omaisuuttaan ja aikaansa uskonnolliselle liikkeelle tai kirkolle ja käyttäisivät kirkon palveluita. Uskonnon/uskontojen suurin ero politiikkaan on kaiketi siinä, että säännöt ovat tavallaan ”kiveen hakatut”, eikä esimerkiksi uutta lakia siitä, onko Jumala olemassa vai ei, voida laatia, vaikka siihen perusteet olisivatkin. Uskonto vaatii siis ehdotonta ”puoluekuria” ja omistautumista ”pysyvälle puolueohjelmalle”, joka on suorastaan diktatuurinen väline, jolla ihmiset saadaan ajamaan yhtä asiaa. Siinä mielessä uskonto on yhden asian aate, kuten vaikkapa kommunismi. Tämä voisi selittää sen, miksi juuri kommunismissa on tuotu esille ateismin aatetta, koska uskonto on tietyllä tavalla sitä vastaava kiihkoaate, jossa pyritään saamaan ihminen aivopestyä tiettyyn muottiin. Uskontojen sitoutuminen hallitsijasukujen kiemuroihin (varsinkin roomalais- ja kreikkalaiskatoliset uskonnot) aiheutti kommunistisissa vallankumouksissa vastareaktion valtaeliittiin kuuluvaa kirkkoa ja sitä myötä koko uskontoa kohtaan, joka korvattiinkin omalla ”uskonnolla” eli kommunismilla. Onko itse asiassa kommunismi siis uskonto?
Itselleni ateismi on maailmankuva, elämäntapa ja ajattelumalli, kun taas joillekin se voi olla poliittinen väline vaikuttaa asioihin. Ymmärrän kuitenkin ehkä nyt asiaa ajateltuani paremmin sen, miksi esimerkiksi USA:ssa on niin vahva kristillinen oikeisto ja miksi vasta viime vuosina sielläkin on herätty julkisesti hyväksyttävään keskusteluun ateismista. Hiukan kärjistäen voisi kai todeta, että kommunismia vastaan taisteltaessa uskonto on ollut osa länsimaista järjestelmää ja ateismi osa ”kommunistista propagandaa”, joten sitä ei ole hyväksytty. Edelleenkin ateismilla on erittäin huono kaiku ja sitä pidetään negatiivisena asiana suuren yleisön silmissä - siis ainakin USA:ssa, jossa tuoreen Gallupin (24.-27.3.2008 Gallup Panel Survey) kyselyn mukaan 45% vastaajista piti ateismia negatiivisena, 41% neutraalina ja 13% positiivisena. Vain scientologia sai negatiivisemman arvion eri uskontokuntia ja niiden mielikuvaa luodanneessa kyselyssä.
Palatakseni kuitenkin vielä kommunismin ja uskonnon yhteyteen, muistin muutaman vuoden takaa keskusteluja, joissa vaimoni isoäiti pohti sitä, kuinka hän aikanaan (jos oikein muistan) hylkäsi uskonnon kommunismin vuoksi. Sitten kun kommunismi Neuvostoliiton myötä romahti ja tietoisuus ”suuren ja mahtavan” korruptoituneisuudesta lisääntyi, vaimoni isoäiti ”menetti uskonsa kommunismiin”. Sen jälkeen oman elämän suruihin oli etsittävä taas voimaa sieltä, mistä muutkin hänen ikäisensä: uskonnosta. Tämäkin lisää pontta sille ajatukselle, että juuri kommunistinen ateismi on yksi syy siihen, miksi ateismilla on yhä tänäkin päivänä huono kaiku – ainakin oikeistolaisissa.
Olenko minä sitten automaattisesti vasemmistolainen, jos tunnustaudun ateistiksi? Kuten alussa totesin, on ateismi itselleni muuta kuin poliittinen katsantokanta. Toisaalta, kun ajattelen omaa poliittista maailmankuvaani, niin oikeistolaiset kovat arvot, etunenässään kapitalismi, ovat juuri niitä arvoja, joita vastustan. Olen siis siinä mielessä vasemmistolainen, vaikken koskaan ole kuulunut mihinkään puolueeseen tai erityisesti kannattanut mitään puoluetta. En koskaan voisi kuvitella äänestäväni kokoomusta tai keskustaa, mutta olen äänestänyt vihreitä, sosiaalidemokraattia presidentiksi ja viimeksi kunnallisvaaleissa vasemmistoliittolaista naista. Ehkä siis kuitenkin sovin ”vasemmistolaisen ateistin” muottiin, vaikken siihen haluaisikaan.
Ajattelin vielä liittää tähän aiheeseen yhden pätkän CMX-yhtyeen keskustelupalstalta, sikäli mikäli herrat sallivat ja en syyllisty tekijänoikeusrikkomukseen. Kyseisen keskustelupalstan löytää kyllä helposti, enkä tästä kopioinnista tunne mitään hyötyväni (muuta kuin, että hätäisesti kai tämä nyt tätä aihetta läheltä liippaa), joten en lupaa kopiointiini aio tässä tapauksessa pyytää. Tässä siis joku Y kysyy (ehkä Yrjänä itse...) ja A.W.Yrjänä vastaa:
24/03/2008
Y: Mitä mieltä olet Erkki Tuomiojan väitteestä, että teologiset tiedekunnat tulisi lakkauttaa? Tai niitä ei ainakaan pitäisi tukea julkisin varoin.
Y: Kysehän ei ole väitteestä, vaan mielipiteestä. Teologinen tiedekunta on yliopistojärjestelmän historiallisesti vanhin osa. Se, pitääkö valtiosta riippumattoman kirkon viranhaltijoiden koulutus hoitaa valtion tuella lienee kysymys, jota Tuomioja pohtii. Hän ei ehkä ole miettinyt kuinka hyvä on, että klerikaalisesti ajattelevien ihmisten energia menee kirkon asioiden hoitamiseen. Tämän mahdollisuuden poistuessahan ne saattaisivat lähteä politiikkaan.
Loppukaneetti:
Ehkä kirkkoa ja valtiota, kuten ei uskontoa (tai ateismia) ja politiikkaa voi sittenkään koskaan erottaa toisistaan. Ne ovat ihmisten keksintöä, kulttuuria ja tärkeitä yhteiskunnan osa-alueita, joita ei pysty mikään tieteellinen tutkimus horjuttamaan. Ei vaikka tiedemaailma on (tai pitäisi olla) ainoa poliittisesti ja uskonnollisesti riippumaton elin, joka voisi antaa meille vastauksen elämämme tarkoitukseen, koska sitähän me asioita määrittelemällä haemme – järjestystä kaaokseen.
Kirjoitus julkaistu alun perin vapaa-ajatteluun keskittyneessä ja jo edesmenneessä blogissani 19.4.2008.
13.3.10
Arkistojen hämäriä: Toiveeni kuoleman varalle
Tämmöinenkin tuli joskus kirjoitettua, allekirjoitettua ja hankittua todistajat omista läheisistä :)
Täysissä ruumiin voimissa – sieluahan minulla ei ole, koska en ole uskovainen – ilmoitan täten, että kun kuolen, minua ei saa haudata kirkkomaalle vaan vapaa-ajattelijoiden hautausmaalle. Hautajaisissani ei saa olla läsnä pappi tai kukaan muukaan kirkon edustaja, ellei vaimoni häntä ole paikalle kutsunut. Hautajaiseni ovat vaimoni vastuulla tai jos hän on estynyt, poikani saavat toimia hänen puolestaan hyväksi näkemällään tavalla edellä mainitut seikat huomioonottaen. Toivon siis kuitenkin maallisia jäähyväisjuhlia, jossa soisin kuultavan joko livenä tai tallenteilta hyvää musiikkia, josta olisin itsekin pitänyt. Ruokatarjoiluna voisi olla vaikkapa ruisleipää ja reilun kaupan kahvia/teetä sekä lakritsia ja suklaata.
Kajaanissa 1.11.2008
allekirjoitukset ja todistajien allekirjoitukset
Täysissä ruumiin voimissa – sieluahan minulla ei ole, koska en ole uskovainen – ilmoitan täten, että kun kuolen, minua ei saa haudata kirkkomaalle vaan vapaa-ajattelijoiden hautausmaalle. Hautajaisissani ei saa olla läsnä pappi tai kukaan muukaan kirkon edustaja, ellei vaimoni häntä ole paikalle kutsunut. Hautajaiseni ovat vaimoni vastuulla tai jos hän on estynyt, poikani saavat toimia hänen puolestaan hyväksi näkemällään tavalla edellä mainitut seikat huomioonottaen. Toivon siis kuitenkin maallisia jäähyväisjuhlia, jossa soisin kuultavan joko livenä tai tallenteilta hyvää musiikkia, josta olisin itsekin pitänyt. Ruokatarjoiluna voisi olla vaikkapa ruisleipää ja reilun kaupan kahvia/teetä sekä lakritsia ja suklaata.
Kajaanissa 1.11.2008
allekirjoitukset ja todistajien allekirjoitukset
Arkistojen hämäriä: Naisten uskonto?
Sukupuolierot vaikuttavat kaikkialla ja eriarvoisuus miesten ja naisten välillä on ehkä maailman pahin ihmisoikeusongelma. Erittelemättä tarkemmin sitä, missä ja miten naisia syrjitään, alistetaan, mitätöidään ja kohdellaan ylipäätään huonommin kuin miehiä, keskityn tässä siihen, miten uskonnot edesauttavat edellä mainittua epäkohtaa. Vai pitäisikö sanoa miesten uskonnot.
Jumalhahmot ovat lähes poikkeuksetta ”miehiä” tai sellaisina kuvattuja ja mieleen tulee naisjumalista yleensä vain antiikin kreikan jumalattaret kuten Afrodite tai intian jumalattaret kuten Kali. Nykyisistä valtauskonnoista jumalattaria on kuitenkin turha etsiä. Sen lisäksi lähes kaikki profeetat, papit, piispat ja supersankarit kuten Jeesus ja Mooses ovat miehiä – puhutaanhan muutenkin lähes aina kirkonmiehistä, katolisessa kirkossa ”isästä” ja pyhistä miehistä. Miehisyys hallitsee uskonnollista maailmaa, jossa naisen rooli on lähinnä palvella miestä – onhan nainen luotukin miestä varten?!
Uskonnot ovat kaiken kaikkiaan hyvin patriarkaalisia eli miesten ylivertaisuutta korostavia ja naisen asema on niiden perusteella pahimmillaan olla miehen omaisuutta, jota voi kohdella miten tahtoo. Miehet ovat yhteydessä jumalaan ja naisten paikka on kotona pitää huushollia pystyssä, hoitaa lapset, ruokkia perhe ja palvella miestä tämän kaikissa inhimillisissä tarpeissa huolimatta siitä, haluaako nainen sitä tai ei. Pahimmissa paikoissa maailmaa pienet tytöt naitetaan vanhoille miehille kotiorjiksi, mikä on siis muun muassa laillistettua pedofiliaa, raiskauksia ja pahimman luokan väkivaltaa. Naisen elämä on miehen käsissä, joka kohtelee naista kuten karjaansa – tai huonommin, jos niin haluaa. Kristinuskossakin nainen on luotu miehen kylkiluusta ja muutenkin syypää siihen, että elämme täällä synnin keskellä. Kristinuskon historiassa nainen on ollut ihan yhtä syrjitty kuin vaikkapa islamissa ja naisia on poltettu noitina ja kohdeltu huorina ja alistettu monin eri tavoin. Eikä se naisen hyväksyminen tunnu olevan helppoa nykyäänkään, edes demokratialtaan ja tasa-arvoltaan edistyneissä länsimaissa, joissa esimerkiksi kirkon sisällä kuohutaan yhä naispappeudesta.
Voisi kuvitella, että nykyisin, kun tiedämme jo niin paljon maailmankaikkeudesta, biologiasta ja yleensä elämästä, olisimme viisaampia ja inhimillisempiä – ja edes hieman tasa-arvoisempia miesten ja naisten kesken. Sukupuolten välinen tasa-arvo on kuitenkin varsin uusi käsite ja vaikka muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa, lainsäädännössä ja yleisessä ilmapiirissä onkin tapahtunut hidasta kehitystä parempaan, eivät patriarkaaliset uskonnot seuraa perässä. Ongelma on ainakin siinä, että pääuskonnot perustavat oppinsa muinaisiin kirjoituksiin, joille ei ole enää tänä päivänä käyttöä. Silti ne ovat uskovaisten mielestä ”jumalan sanaa”, joten niitä ei voi myöskään kyseenalaistaa tai alkaa muuttamaan muun maailman mukana. Raamattua tai koraania ei voi kirjoittaa uusiksi ja päivittää ajanmukaisemmaksi, suvaitsevaisemmaksi tai tasa-arvoisemmaksi. Ongelma on myös siinä, että useat uskovaiset – varmaankin pääasiassa miehet – eivät sitä myöskään halua. Uskonnot ovat hallintakeino ja miehet haluavat hallita ja pitää valtaa käsissään. Se on helppoa, jos saadaan perhe perheeltä ihmiset mukaan samaan joukkoliikkeeseen, hoetaan yhteisiä mantroja ja etsitään päivittäiset elämänohjeet noista muinaisista kirjoituksista.
Toki esimerkiksi raamattua tulkitaan nykymaailmassa eri tavalla sen mukaan, onko kyseessä vähän fanaattisempi uskontokunta, joka lukee raamaattua sana sanalta totuutena ja ”jumalan sanana” tai vapaamielisempi uskontokunta, joka yrittää elää raamatun ja ”jumalan lakien” lisäksi myös valtioiden ja yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan. Varmasti monet naisetkin uskovat siihen, että tulkitsemalla raamatun oppeja ja lisäämällä naisten osuutta esimerkiksi papistossa, saadaan uskonnotkin tasa-arvoisemmiksi kuin nykyisin. Toisaalta monet naiset varmasti uskovat myös siihen, mitä raamatussa sana sanalta sanotaan ja etsivät sen mukaan paikkansa perheen hoitajana, miehen alamaisena.
Löytyykö sitten uskontoa, joka ei olisi niin pahasti naisten oikeuksia polkeva tai itse asiassa olisikin niitä vahvistava – ja sitä kautta tasa-arvoon pyrkivä? Väitän, että ei löydy, jos uskonnoiksi lasketaan vain isot, vaikutusvaltaiset ja teistiset uskonnot, jossa palvotaan jotain tiettyä jumalolentoa. Jos ajatellaan maailman isoista uskonnoista vaikkapa vähiten epäilyttäviä opinkappaleita viljeleviä uskontoja kuten buddhalaisuutta, jossa on oma ”ateistinen” haaransa, on siinäkin silti miehillä, munkeilla, tärkein osa. Toki on sitten pienempiä teistisiä uskontokuntia, kuten vaikkapa pakanallinen luonnonuskonto wiccalaisuus, jossa sukupuolten väliset erot on onnistuttu häivyttämään ja tasa-arvoon pyritään sillä, että uskotaan jumaluuden ilmentymänä feminiiniseen jumalattareen ja maskuliisineen jumalaan, joista kumpikaan ei kumminkaan ole yli toisen vaan ne yhdessä muodostavat jumaluuden. On kuitenkin kyseenalaista, riittääkö ihmiskunnalla ymmärrystä pienemmille ja sovinnollisemmille uskonnoille, koska pääuskontojen ahdasmielisyys on jo niin juurtunut ihmisiin, vaikka he eivät mielestään uskonnollisia olisikaan.
Ehdotankin ratkaisuksi kaikille naisille ateismia. Se on ainoa todellinen keino taistella sen puolesta, että yksi maailman vahvimmista, miehistä valtaa edelleen ylläpitävistä ja edesauttavista voimista - uskonto - saataisiin kitkettyä pois ja sitä kautta tehtyä maailmasta tasa-arvoisempi paikka. Ateismi on jumaluskon ja uskontokuntien iänikuisten opinkappaleiden orjallisen noudattamisen sijaan esimerkiksi humanistista ja naturalistista ajattelua, joka pyrkii siihen, että ymmärtäisimme maailmankaikkeutta, elämää ja itseämme/toisiamme. En väitä, että naisten asema muuttuisi pelkästään uskonnot hävittämällä, mutta ainakin iso askel siihen suuntaan se olisi. Ateismin varjolla naisia ei voi syrjiä, pakottaa tiettyyn muottiin, syyllistää tai alistaa. Uskontojen varjolla voi. Ateistiset äidit voisivat kasvattaa lapsiaan kunnioittamaan kaikkia sukupuolesta, rodusta ja muusta erilaisuudesta huolimatta ja näin maailma pikku hiljaa tasa-arvoistuisi.
Tämä 12.5.2008 kirjoitettu teksti julkaistu alunperin vapaa-ajatteluun keskittyneessä blogissani, jonka poistin aiemmin siksi, että kyllästyin puolustelemaan ateismia humanistisena ja avoimena vaihtoehtona uskonnoille, kun kommentoijien mielestä syyllistyin ajattelumallieni kanssa jopa samanlaiseen vihamieliseen kiihkoon kuin fundamentalistiuskovaiset.
Jumalhahmot ovat lähes poikkeuksetta ”miehiä” tai sellaisina kuvattuja ja mieleen tulee naisjumalista yleensä vain antiikin kreikan jumalattaret kuten Afrodite tai intian jumalattaret kuten Kali. Nykyisistä valtauskonnoista jumalattaria on kuitenkin turha etsiä. Sen lisäksi lähes kaikki profeetat, papit, piispat ja supersankarit kuten Jeesus ja Mooses ovat miehiä – puhutaanhan muutenkin lähes aina kirkonmiehistä, katolisessa kirkossa ”isästä” ja pyhistä miehistä. Miehisyys hallitsee uskonnollista maailmaa, jossa naisen rooli on lähinnä palvella miestä – onhan nainen luotukin miestä varten?!
Uskonnot ovat kaiken kaikkiaan hyvin patriarkaalisia eli miesten ylivertaisuutta korostavia ja naisen asema on niiden perusteella pahimmillaan olla miehen omaisuutta, jota voi kohdella miten tahtoo. Miehet ovat yhteydessä jumalaan ja naisten paikka on kotona pitää huushollia pystyssä, hoitaa lapset, ruokkia perhe ja palvella miestä tämän kaikissa inhimillisissä tarpeissa huolimatta siitä, haluaako nainen sitä tai ei. Pahimmissa paikoissa maailmaa pienet tytöt naitetaan vanhoille miehille kotiorjiksi, mikä on siis muun muassa laillistettua pedofiliaa, raiskauksia ja pahimman luokan väkivaltaa. Naisen elämä on miehen käsissä, joka kohtelee naista kuten karjaansa – tai huonommin, jos niin haluaa. Kristinuskossakin nainen on luotu miehen kylkiluusta ja muutenkin syypää siihen, että elämme täällä synnin keskellä. Kristinuskon historiassa nainen on ollut ihan yhtä syrjitty kuin vaikkapa islamissa ja naisia on poltettu noitina ja kohdeltu huorina ja alistettu monin eri tavoin. Eikä se naisen hyväksyminen tunnu olevan helppoa nykyäänkään, edes demokratialtaan ja tasa-arvoltaan edistyneissä länsimaissa, joissa esimerkiksi kirkon sisällä kuohutaan yhä naispappeudesta.
Voisi kuvitella, että nykyisin, kun tiedämme jo niin paljon maailmankaikkeudesta, biologiasta ja yleensä elämästä, olisimme viisaampia ja inhimillisempiä – ja edes hieman tasa-arvoisempia miesten ja naisten kesken. Sukupuolten välinen tasa-arvo on kuitenkin varsin uusi käsite ja vaikka muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa, lainsäädännössä ja yleisessä ilmapiirissä onkin tapahtunut hidasta kehitystä parempaan, eivät patriarkaaliset uskonnot seuraa perässä. Ongelma on ainakin siinä, että pääuskonnot perustavat oppinsa muinaisiin kirjoituksiin, joille ei ole enää tänä päivänä käyttöä. Silti ne ovat uskovaisten mielestä ”jumalan sanaa”, joten niitä ei voi myöskään kyseenalaistaa tai alkaa muuttamaan muun maailman mukana. Raamattua tai koraania ei voi kirjoittaa uusiksi ja päivittää ajanmukaisemmaksi, suvaitsevaisemmaksi tai tasa-arvoisemmaksi. Ongelma on myös siinä, että useat uskovaiset – varmaankin pääasiassa miehet – eivät sitä myöskään halua. Uskonnot ovat hallintakeino ja miehet haluavat hallita ja pitää valtaa käsissään. Se on helppoa, jos saadaan perhe perheeltä ihmiset mukaan samaan joukkoliikkeeseen, hoetaan yhteisiä mantroja ja etsitään päivittäiset elämänohjeet noista muinaisista kirjoituksista.
Toki esimerkiksi raamattua tulkitaan nykymaailmassa eri tavalla sen mukaan, onko kyseessä vähän fanaattisempi uskontokunta, joka lukee raamaattua sana sanalta totuutena ja ”jumalan sanana” tai vapaamielisempi uskontokunta, joka yrittää elää raamatun ja ”jumalan lakien” lisäksi myös valtioiden ja yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan. Varmasti monet naisetkin uskovat siihen, että tulkitsemalla raamatun oppeja ja lisäämällä naisten osuutta esimerkiksi papistossa, saadaan uskonnotkin tasa-arvoisemmiksi kuin nykyisin. Toisaalta monet naiset varmasti uskovat myös siihen, mitä raamatussa sana sanalta sanotaan ja etsivät sen mukaan paikkansa perheen hoitajana, miehen alamaisena.
Löytyykö sitten uskontoa, joka ei olisi niin pahasti naisten oikeuksia polkeva tai itse asiassa olisikin niitä vahvistava – ja sitä kautta tasa-arvoon pyrkivä? Väitän, että ei löydy, jos uskonnoiksi lasketaan vain isot, vaikutusvaltaiset ja teistiset uskonnot, jossa palvotaan jotain tiettyä jumalolentoa. Jos ajatellaan maailman isoista uskonnoista vaikkapa vähiten epäilyttäviä opinkappaleita viljeleviä uskontoja kuten buddhalaisuutta, jossa on oma ”ateistinen” haaransa, on siinäkin silti miehillä, munkeilla, tärkein osa. Toki on sitten pienempiä teistisiä uskontokuntia, kuten vaikkapa pakanallinen luonnonuskonto wiccalaisuus, jossa sukupuolten väliset erot on onnistuttu häivyttämään ja tasa-arvoon pyritään sillä, että uskotaan jumaluuden ilmentymänä feminiiniseen jumalattareen ja maskuliisineen jumalaan, joista kumpikaan ei kumminkaan ole yli toisen vaan ne yhdessä muodostavat jumaluuden. On kuitenkin kyseenalaista, riittääkö ihmiskunnalla ymmärrystä pienemmille ja sovinnollisemmille uskonnoille, koska pääuskontojen ahdasmielisyys on jo niin juurtunut ihmisiin, vaikka he eivät mielestään uskonnollisia olisikaan.
Ehdotankin ratkaisuksi kaikille naisille ateismia. Se on ainoa todellinen keino taistella sen puolesta, että yksi maailman vahvimmista, miehistä valtaa edelleen ylläpitävistä ja edesauttavista voimista - uskonto - saataisiin kitkettyä pois ja sitä kautta tehtyä maailmasta tasa-arvoisempi paikka. Ateismi on jumaluskon ja uskontokuntien iänikuisten opinkappaleiden orjallisen noudattamisen sijaan esimerkiksi humanistista ja naturalistista ajattelua, joka pyrkii siihen, että ymmärtäisimme maailmankaikkeutta, elämää ja itseämme/toisiamme. En väitä, että naisten asema muuttuisi pelkästään uskonnot hävittämällä, mutta ainakin iso askel siihen suuntaan se olisi. Ateismin varjolla naisia ei voi syrjiä, pakottaa tiettyyn muottiin, syyllistää tai alistaa. Uskontojen varjolla voi. Ateistiset äidit voisivat kasvattaa lapsiaan kunnioittamaan kaikkia sukupuolesta, rodusta ja muusta erilaisuudesta huolimatta ja näin maailma pikku hiljaa tasa-arvoistuisi.
Tämä 12.5.2008 kirjoitettu teksti julkaistu alunperin vapaa-ajatteluun keskittyneessä blogissani, jonka poistin aiemmin siksi, että kyllästyin puolustelemaan ateismia humanistisena ja avoimena vaihtoehtona uskonnoille, kun kommentoijien mielestä syyllistyin ajattelumallieni kanssa jopa samanlaiseen vihamieliseen kiihkoon kuin fundamentalistiuskovaiset.
Arkistojen hämäriä: Esittäytyminen Koillisen Puolustusliitolle
Travian, S2.fi, syksy 2008. Liittouma on -YK- ja herra blogisti johdossa. Liittoumien välille luodaan liittoja ja yksi liitto muodostetaan K.P.L:n kanssa, joka tosin ei lopulta koskaan oikein johda mihinkään konkreettiseen yhteistyöhön...mutta tässä kyseisen liittouman porukoille kirjoittamani esittäytyminen, jossa muutamia hauskoja juttuja sekä siviili- että Travian-minäni elämästä, jotka sekoittuivat aika lailla lahjakkaasti toisiinsa tuona aikana, jolloin kolmas poikani oli syntymäisillään ja olin paitsi iskä, myös roomalainen "keisari" :)
Ave ystävät,
Pitänee minunkin avautua, varsinkin noille K.P.L:n häiskille ja häiskättärille. Olen elämän ehtoopuolen sankareita, taistellut jo monta ”sotaa” läpi ja lähestyn uhkaavasti keski-ikää. Neljäs lapsi muhii vaimon masussa ja olen elämäni pisimpään kestäneessä työpaikassa (4,5v) – tosin jo kolmannen työnantajan palveluksessa. Olen ollut siis ulkoistettu ja vuokrattu tekninen asiantuntija, mutta nyt olen sisäistetty ja huonosti palkattu atk-tukihenkilö. Mutta en valita – mulla on sentään töitä, toisin kuin kohta monella muulla täällä hiljaksiin pois kuolevalla korpi-Kainuun paikkakunnalla, jossa pian kaupungin toiseksi suurin työnantaja eli paperitehdas lopettaa pörssikeinottelijoiden ja osakepääomistajien ahneuden vuoksi. Nuo suuryritykset ovat kuin isoja liittoumia Travianissa – jos ei saalista irtoa, niin pultataan paskaksi. Ja nauretaan päälle. Ja syljetään päälle. Ja potkitaan maassa makaavaa ruumista. Ja sanotaan, että kuulepas poika, sinun toiminta siirtyy nyt muille servereille. Anteeksi, piti vaan taas päästä sanomaan, kun olen ottanut tavaksi haukkua pro-pelaajia ja natsiliittoumia, joiden komentoketjut ja kuri ovat suoraan jostain fasistien koulutusleiriltä (tai markkinatalouden oppikirjasta) opittuja. Aina silloin tällöin tosin huomaan, että hei, olenkohan mä samanlainen pissipää – ainakin ajattelemattomuuttani (niin ja olenhan mäkin aikoinaan valmistunut tradenomiksi eli päntännyt markkinataloutta). Mutta minä sentään yritän välittää muiden mielipiteistä ja vastustan kapitalismia, fasismia ja kiusaamista. [Jaa, pitäisköhän vähän panna rahaa haisemaan, että saa kultaa, jotta saan tuon rakennuksen, jotta pääsen rakentamaan pultit, jotta pääsen hyökkäämään tuon tyypin kimppuun, joka rakensi kylänsä tuohon, mihin minä olisin halunnut päästä ja tuhoan sen kivikasaksi ja lähetän sille viestin, että ketuttaako.] Eikun siis, oho, luitte mun ajatukseni, tarkoitin siis sanoa, että olen kiltti ja sydämellinen ihminen :D
Lähdin mukaan Travianiin ummikkona kesäkuussa, joskin olin lukenut varoittavia kertomuksia pelin koukuttavuudesta Hattrickin Wanhat parrat -federaation ketjusta, josta kopsasin profiiliinikin jotain. Kiinnostukseni historiaan ja roomalaisiin pani valitsemaan nuo latinan lätkyttäjät, joten olen sit ”harrastanut” tässä ohessa latinankielisten fraasien käyttöä ”puheideni” lopuksi. Puheita pidän siis -YK-n istunnoissa ja varsinkin uusia pelaajia esitellessäni niin, että minun on mm. väitetty syövän sieniä, kirjoittavan liian pitkästi tai vaihtoehtoisesti mielenkiintoisesti – riippuen lukijasta. En tiedä sitten, onko siitä tämän liittoumatoiminnan (tuo sana liittouma ottaa päähän, mutta lienee syytä erottaa sanasta liitto, joka voidaan solmia liittoumien välille, huoh...) kannalta mitään merkitystä, kirjoitanko vaiko en, mutta toivon, että osaksi sen ansiosta olen saanut ainakin osan porukasta ns. ”sitoutettua” ja voinkin ylpeänä ilmoittaa, että tähän mennessä meiltä -YK-sta ei ole vapaaehtoisesti eronnut kukaan (jos ei yhtä pelitilin deletoinutta lasketa – se lähti jonnekin maailmalle rokkaamaan, eikä maailmalla vissiin ole internettiä...) Muutamia on tosin erotettu ja ne ovat aina liittyneet kommunikaatio-ongelmiin. Se on vähän sama, kuin jos sulla ois tosielämän kavereita ja yrittäisit sopia niiden kanssa jotain, mutta vasta, kun olet lähettänyt viidennen tekstarin, saat tietää kiertotietä, että ei sitä kiinnosta. Sit oli tää yks surullisenkuuluisa p****npuhuja, joka ilmoitti hakemuksessaan suureen ääneen, että ”Minua ei farmata!!!! Minä farmaan muita!!!! Pelaan kaikilla servuilla, pultitan, -YK- on serverin paras liittouma!” yms bullshittiä. Ja jostain syystä meidän yleensä niin fiksu Turvallisuusneuvosto ei huomannut, että kyseessä on kommunikaatiotaidoton älykääpiö. Kun sitä sen häiriköintiä oli kestänyt jonkun viikon (jona aikana sitä farmattiin joka päivä varmaan kymmenen kertaa), kenkäisin sen ulos ihan kohteliaalla kirjeellä. Se vastasi, että ”enhän minä puhu rumia”.
No jaa, mutta tämähän oli siis meikäläisen esittely – unohtui jo tuossa, kun vauhtiin pääsin, sori. Mutta mitäs tässä kummempia, hyvin pyyhkii ja sillai. Ai niin, kesäkuussa vielä väitin, että Traviania voi pelata 15 minuuttia päivässä, mutta ai että osaakin ihminen olla väärässä. Tällä hetkellä Travian on ainoa harrastukseni sen lisäksi, että kalenteriin pitää mahduttaa lastenhoitoa, ruoanlaittoa, kodinhoitoa, työssäkäyntiä ja kyläilyjä, joita tosin vältän viimeiseen asti. Mieluummin istun -YK-n pääkallopaikalla Kopsalassa (joka on siis paitsi kotitaloni ”lempinimi” myös pääkaupunki Travianissa) kirjoittelemassa tämmösiä horinoita päivät pääksytysten.
Jos jotain -YK-n toiminnasta haluatte kysyä, niin kysykää minulta. Olen siis liittouman perustaja ja voisko sanoa ”pääsihteeri”, kun toi johtaja-nimitys on vähän mulle vieras. Siksi perustaessani liittoumaakin halusin, että valta on jakautettu ja siitä syntyi Turvallisuusneuvosto. Mut siitä lisää liittoumamme profiilista, ken lukea jaksaa. Sitä on muuten jopa päivitetty tässä ihan vasta...
Toivon K.P.L -yhteistyön kehittyvän siten, että pääsemme piakkoin jakamaan koalitiotason alueellisia taisteluryhmiä, jotka siis omalla lähialueellaan panevat hommat järjestykseen ja viholliset aisoihin. Palataan asiaan!
Aut viam inveniam aut faciam - I will either find a way or make one
Jmlbohem - Kingdom of Kopsala, Augustania and Antebellum - liittouma -YK-
Arkistojen hämäriä: Arto Rahikainen
Olipa kerran Travianissa (Suomi, S2) liittouma nimeltään -YK-. Liittouman perusti ja sitä veti demokratiaan ja inhimilliseen sydämellisyyteen uskova - mikä sotapelistä puhuttaessa on ehkä pienoinen paradoksi - Jmlbohem aka Jimbo eli blogisti itse. Tässä yksi monista liittoumaviesteistä syksyllä 2008, joita siis liittouman pelaajille lähettelin aina, kun oli asiaa - ja sitähän riitti. Tässä tapauksessa uusi pelaaja oli jälleen liittynyt porukkaan ja juttu harhailee sekä pelissä että elämässä, mutta kertonee jotain myös siitä intensiteetistä, jolla peliä paitsi pelattiin, myös elettiin, kun kaikki oli vielä siinäkin itselleni uutta ja hienoa...
Ave ystävät,
Olemme saaneet uuden jäsenen. Hän on Arthur.
Olipa kerran, kauan kauan sitten muinaisessa Englannissa mies, joka kokosi ritarinsa yhteisen pyöreän pöydän ääreen ja lausui: ”Tulin, näin, voitin”...öh, se olikin yksi toinen herra vielä tuota tarujen aikaa aiemmin, mutta kenties tämä uusimman rekrytointimme tarina Artorahista (eli Rahikaisen Artsista) onkin kiinnostavampi. Elämme nimittäin serverillä, jossa ritari-ihanteet, velhot ja kauniit neidot loistavat poissaolollaan. Täällä kansa on numeroita ja vain sotilailla on kasvot. Ja vaikka ne Travianin saksalaisten kehittäjien mielestä ovat hauskoja sarjisukkoja, ovat ne meidän tosikkojen mielissä myös uljaita sotilaita, joille elämä on seuraavan taistelun odottamista, pitkiä marsseja ja jättimäisiä pakituksia. Tai sit joku surkea raidausyritys tuntien päähän jonkun pelaajan kimppuun, joka lähettää pian viestiä, että olet kusipää.
Haukka on varmaan hyvin pettynyt, kun tässä vaiheessa joudun toteamaan, että tarina-arkustani ei tänä iltana löydy oikein mitään...voisin tietysti kertoa teille vaikka ukistani. Menen nimittäin huomenna hänen hautajaisiinsa. Muistan hänestä naurun ja leppoisan puhetavan. Muistan myös ainaisen nortin kärytyksen. Niin ja joka ikisen Kalle Päätalon opuksen tavaamisen useaan otteeseen. Mutta mitä ihmisestä jää jäljelle, kun Altzheimer tuhoaa aivot. Ehkä ne on sitten ne muistot. Ukille, kovalle kalamiehelle: kippis ja kulaus.
Takaisin peliin...Smeedymaan pakitus ja rauhanturvaoperaatio ovat siis historiaa ja on aika alkaa katsoa tulevaisuuteen. Taistelu jatkuu! Yksi uusista taistelijoistamme on nyt siis Arthur, joka liittyy Eteläiseen taisteluryhmäämme. Siellä sinua ohjastavat Eteläisen porukan tavoille korven keskeltä ponnistava tonihell (ryhmän johtaja) sekä Jope (varajohtaja).
Liittoumassamme on hienoa sakkia. Osan heistä tunnen paremmin, osan huonommin, mutta jotenkin minulla on hyvin luottavainen olo heidän suhteensa – tämä on porukka, johon voi luottaa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Voin luottaa siihen, että Jopelta saa foorumilla kommentin melkein asiaan ku asiaan ja voin luottaa siihen, että Haukka jaksaa ainakin lukea nämä viestini, vaikka en tarinoita jaksais aina väsätäkään. Voin luottaa myös siihen, että Raimo jatkaa jatkuvaa raidaustaan, vaikka mitä sattuis ja myös siihen, että Assa pelaa hyvää liittopeliä, vaikkei pitäisikään kovaa ääntä itsestään. Olette hieno ja monimuotoinen sakki, kiitos siitä.
Arthur, "arvonimeksesi" tuli Probus (ei sentään anal probus, hehheh) muinaisen Rooman valtakunnan 37. keisarin mukaan (pari tyyppiä on jo välistä tippunut poiskin, ne keisarit on siis jo salamurhattu ja yks valuu parhaillaan kuiviin tehtyään seppukun). Ave caesar! Morituri te salutamus - Hail Caesar! We who are about to die salute you.
Pääset nyt liiton sisäiselle foorumillemme, jossa kaikki kommentit ja uudet ketjuavaukset ovat tervetulleita. Eikä kannata pelätä "tyhmiä" kysymyksiä tai aiheita - kaikki on vielä kelvannut teutonistooreista (saakos niitä lisää :D) viikonloppusuunnitelmiin (vai eikö niitä enää ole, kun kesä meni jo?). Ja niin pitääkin – ihmisiähän tässä ollaan ja tutustua pitää, jotta voi oikeasti alkaa edes vähäsen välittää siitä, mitä kaverille tapahtuu, jotta on valmis rientämään apuun hädän hetkellä ja voi itsekin odottaa apua saavansa, kun sitä tarvitsee.
Nopeiden asioiden liittotason hoitoon ovat lisäksi liittoviestit tärkeä tapa. Tällaista [ally] -viestiä (tuo hakasulkuineen ja pienellä kirjoitettuna vastaanottaja-kenttään) voisit nyt kokeilla, että onnistuu ja kertoa, miltä tuntuu, kun olet nyt osa -YK-ta. Tämä on siis poikkeuksellinen kehotus käyttää liittoviestiä, vaikka yleensä emme sitä viestintämuotona joka risahduksesta suosi. Ja kaikille vielä muistutukseksi, että kun panette liittoviestiä tärkeistä liittotason asioista, niin osoittakaa se liitolle – tai kuten minä ”ystäville”. Koska sitähän te minulle olette :D
De mortuis nil (nihil) nisi bene. Kuolleista ei (pidä puhua) muuta kuin hyvää.
Jmlbohem, Kingdom of Kopsala and Augustania, -YK-
12.3.10
This blog has moved
This blog is now located at http://jmlbohem.blogspot.com/.
You will be automatically redirected in 30 seconds, or you may click here.
For feed subscribers, please update your feed subscriptions to
http://jmlbohem.blogspot.com/rss.xml.
10.3.10
Arkistojen hämäriä: Kopsalan kuninkaan päiväkirjat
Aloitan uuden "sarjan" arkistojutuista, joita ei löydy - tai ei pitäisi löytyä - enää netistä, jos ovat siellä/täällä koskaan ollutkaan. Ensimmäisenä esittelyssä vuoden 2004 syksyllä nykyiseen kotiimme Kopsalaan muuton jälkeen jonkin aikaa kirjoittamani hämärä "blogi" Kopsalan kuninkaasta ja hänen julistuksistaan :D
Osa 1: CV
Kansalaiset, medborgare.
Kun tietokoneongelmat vaivaavat, kääntykää kuninkaanne puoleen. Kuningas tietää vastauksen ongelmiinne. Tai jos ei heti tiedäkään, niin kuningas kysyy sitten neuvonantajiltaan tai etsii tiedon galaksin sisäisestä tietoverkosta. Tehkää työnne hyvin ja maksakaa veronne, niin minä pidän tietokoneistanne huolta.
Kopsalan kuningas
Osa 2: Etusivu
Tervehdys ystävät, tuttavat, kadunmiehet!
Unelma talosta on totta. Tehtaan varjossa, mutta muuten oikein idyllisessä Purolan kaupunginosassa sijaitsee Kopsala, kotimme. Poikani, jota vastedes prinssiksi hänen arvolleen sopivasti tituleeraan, kutsuu sitä viiden ensimmäisen asumispäivän perusteella "uudeksi kodiksi". Niinhän se on tietysti meillekin, kuninkaalle ja kuningattarelle. Rakenne, lämpötila, äänet - kaikki ovat erilaisia kuin ennen asuessamme vaatimattomassa kerrostalolinnassa. Rintamamiestalomme vuodelta 1949 on lattioistaan nariseva puinen kultainen palatsi, jonka ikkunoista levittäytyy vihreä puutarhamme ja näkymä toisiin uljaisiin valtakuntiin. Palatsissamme tulemme toivottavasti viettämään lukuisia ihania vuosia kasvattaen useita prinssejä ja prinsessoita.
27.10.2004 Kajaanissa
Kopsalan kuningas
Osa 3: Caffein
Kahvin orjat, horkan yöstä nouskaa
Kuninkaanne on mennyt sekaisin galaksin kahviplantaasien orjien keräämistä kahvinpavuista ja niistä puristetusta nektariinista, joka suonissa panee veren liikkumaan, mutta joka iltaa kohden alkaa sumentaa pään ja rumentaa mielen. Kahvin orjat, tämä homma pitää saada kuriin! Kuninkaanne julistaa kahvinvähennystalkoot alkavaksi huomisesta alkaen. Palkinnoksi saatte hyvän mielen, tasaisemman olon ja laadukkaamman yöunen.
27.10.2004
Kopsalan kuningas
Osa 4: Look at Opel now
Vankkurien huolto ja valtakunnan rahakirstut
Kuninkaanne vankkurit hevosineen on huollettu Keisari Puusaaren autohuollossa, josta syystä verotuloihin on tullut suuri lovi ja kuninkaanne yrittää toimia paremmin arvon kansalaisten hyväksi, jotta saisi voudilta seuraavassa kuussa muhkeamman potin. Tämä tarkoittaa valitettavasti sitä, että kuningattarelle lankeaa enemmän vastuuta prinssistä, koska kuningas ei jouda palatsiaan vartioimaan arkena yhtä lailla. Tosin iltahämärässä myrskylyhdyt loimuavat ja kuningas on tavattavissa yhdessä prinssin kanssa. Jos kansalaiset ihmettelevät, että miten kuninkaalla ei ole palvelijoita prinssin kaitsemiseen, niin se taas johtuu siitä, että valtakunnan rahakirstut ovat tyhjentyneet uuden palatsin hankinnan myötä ja rahat palatsin hankkimiseen takonut galaksin iso paha Sampo nyhtää valtakunnalta rahaa vielä pitkän pitkän aikaa, ennenkuin verotuloilla on saatu katettua koko kakku. Tottahan palvelijoita päiväsaikaan käytetään, mutta iltapalvelijoihin ei ole varaa - sitäpaitsi kuninkaanne haluaa pitää huolta jälkikasvustaan - onhan prinssistä kasvatettava hyvä ihminen ja suuri kuningas.
27.10.2004
Kopsalan kuningas
Osa 5: Muutto Kopsalaan
13. kerta toden sanokoon
Kuninkaanpalatsi on järjestyksessään 13. asujaimisto, jossa kuninkaanne on virallisesti asustanut, jos ei yhtä väliresidenssiä lasketa. Aloitin elämäni pienen pienessä kerrostalolinnassa, jossa kuningataräitini hoisi minua isäni ollessa etelässä sotaretkellä hankkimassa perheelle aarteita. Lopulta seurasimme kuningataräitini kanssa etelään kaukaiseen Hellsinkiin, jossa Hanurilan kerrostalolinnaa ympäröi metsät ja puistot. Prinssin elämä Kannelmäessä oli jännittävää, kunnes isäni sai yllättäen galaksien välisistä arvonnoista aarteita, joiden innoittamana palasimme pohjoiseen Kajjjaanin valtakuntaan, jossa olen kasvattanut kuninkaallista habitustani. Prinssinä ensimmäinen asujaimistoni oli vaatimaton kerrostalolinna silloisen rakastajattaren kanssa ja sitä seurasi toinen moinen myöhemmin toisaalla, kunnes vietin elämäni ainoan kerran aikaa rivitalolinnakkeessa Huuhkajan huutaessa taustalla. Tavatessani kuningattaren, muutimme jossain välissä väliaikaisesti hänen keisarillisen perheensä puulinnaan, kunnes lähdimme etelään etsimään onnea ja oppimaan elämää. Pyhän Mikaelin valtakunnassa ehdimme asua muutamia vuosia ja harjoittelin jo kuninkaallista ammattiani. Matka jatkui pian etelään ja asuttuamme aikamme syrjäisessä Esbon herttuakunnassa, muutimme sitten lähigalaksimme vaikutusvaltaisimpaan paikkaan eli jo lapsuudessani tutuksi tulleeseen Hellsinkiin. Kuninkaallinen ammattini sai viimein toteutuspaikan ja sain kuninkaan statuksen, kun prinssimme syntyi. Palasimme parin eri kerrostalolinnoitusasujaimiston jälkeen pohjoiseen innokkaina, mutta rahakirstut tyhjinä. Onneksi valtakunnassa oli kaikki hyvin ja prinssin kanssa tiiviisti vietetty aika ei varmasti mene hukkaan. Lopulta kuninkaallinen ammattini sai uuden täyttymyksen, kuningatar alkoi luoda omaa uraa ja saimme Sammon takomaan meille keisariperheen aarrelahjoituksen myötä Kopsalan hankintaan tarvittavat varat.
28.10.2004
Kopsalan kuningas
Osa 6: Makuelämyksistä
Kuninkaallinen kakkahätä
Sehän lienee tunnustettu tosiasia, että kun paskattaa, niin ajatus lentää. Niinpä pohdiskellessani kakin syvintä olemusta mieleeni tuli pahanmakuista royal-purkkaa jauhaessani, että miksi jokin maistuu hyvältä ja miksi joku toinen ihan hirveältä? Uskoisin vastauksen löytyvän biologiasta, koska emmehän me ihmiset koneita sentään ole, emmehän (sanoi kyborgi). Kuninkaanne on siis tullut siihen johtopäätökseen, että koska luonto pitää meistä huolen, vaikka me emme pitäisi luonnosta, niin pystymme syömään vain asioita, jotka ovat meille hyväksi. Tämän hienon luonnon suojelun (ei siis luonnonsuojelun) pilaa se tosiasia, että me ihmiset olemme liian ovelia, jopa itsellemme. Olemme nimittäin keksineet mausteet, joilla peitämme kammottavat maut. Mausteet sinänsä eivät liene haitallisia, mutta kukapa jotain chiliä tai suolaa voisi syödäkään kahmalokaupalla. Mutta siis koska mausteet olemme keksineet, niin saatamme ihan hyvin syödä terveydelle haitallisia aineita, kuten esimerkiksi maustettua kakkaa, koska emme havaitse mausteläjän takaa öklöttävää ödööriä. Voipi myös olla, että koska lapsethan eivät syö moniakaan vahvoja mausteita tai esimerkiksi kasveja, joissa on niille ominaisia suoja-aineita (esim. sipuli), niin lapsen suu on oikeasti ainoa, mihin voimme oikeasti luottaa. Kuninkaanne ei kehota käyttämään lapsia koemaistajina, mutta jos lapsi ei jotain suostu syömään tai juomaan, niin voinee hyvin jättää kyseisen aineen syömättä.
Osa 7: Viisi vuotta
Viisi vuotta ihmiseloa on tietokoneen koko elämä
Ollapa pieni tavu tai vähäsen jo sähkömagneettista staffia ympärilleen kerännyt kilotavu tai jo hieman lihonnut megatavu tai ylensyönyt ja elämässä kovin pirstaloitunut gigatavu. Ei olisi se elämä turhan tehotonta ja liian pitkää, ei olisi aikaa miettiä, ei pysähtyä turhuuksiin. Lentäisi vaan sähkösiivin eteenpäin, kunnes ikuisuus olisi ohi ja universumin sähköpiuha irtoaisi viimeisen kerran. Sitten alkaisi loputon lepo ja vain viiden ihmisvuoden pituinen elo olisi loppu...vai olisiko? Onko kuolemanjälkeistä elämää? Onneksi on verkko, on tallennusmediat, on jopa tiedostonpalautusohjelmat, jos vaikka kuolema olisikin näyttänyt kohdanneen. Olipa tavun elämä kuinka salattua tahansa, niin tuhoon tuomittua sitä ei helpolla saa. Sen sijaan tavujen elinympäristöiksi rakennetut sentraaliprosessointiyksiköt ovat tuhoontuomittuja ja ne hakataan paloiksi ennen multiin nakkaamista...sellaista on elämä ihmisenkin. Ajatuksemme ovat tavuja, joita keräämme elämämme ajan ja tallennamme erinäisiin paikkoihin, kunnes fyysinen olemuksemme kuolee ja vain ajatuksemme jäävät elämään. Kirjoittakaa, kansalaiset, ja elätte fyysisen olemuksenne kuoleman jälkeisen elämän.
29.10.2004
Kopsalan kuningas
Osa 8: Speed dial diarrhea aka diary-markings
30-11-2004 Verta lentää, sydän pampattaa, ääni on paineessa, heisulivei
Kuninkaanne on työn orja. Näin voisi tulkita siitä, että otsikon kaltaisista oireista huolimatta alamaisten hyväksi on tehtävä duunia, vaikka sitten klo 20 asti illalla. Eihän siinä mitään järkeä tietysti ole, mutta king's gotta do what king's gotta do. Mietin vaan, että milloin olisi aika kuninkaallisten kauneusunien, varsinkin kun palatsimme suuret avajaisjuhlat häämöttävät tulevana viikonloppuna. Ehkäpä ne kauneusunet voi siirtää ensi viikkoon, kyllähän tuota kauneutta piisaa muutenkin.
Tänään jäähyväistelin yhden alamaisia kanssani palvelleen kollegan, joka pääsi voudin keräämillä varoilla galaksin eläkejärjestelmän pariin. Eloneuvottareksi on hyvä astua, kun on nelkytävuotta herännyt aamuisin ja lähtenyt duuniin. Kyllähän tuota vähemmälläkin työllä ihminen pärjäisi, kuninkaallinenkin. Kiitokseksi saa sitten kuninkaallisen ruusutarhan antimia sekä kirjoituksia kellarista, mutta suurin kiitos lienee siinä, että on yhteiskunnan silmissä tehnyt tarpeeksi ja voi relata.
25-11-2004 Eikö kuningaskunnassa tapahdu mitään?
Onko kuninkaallinen runosuoli tyhjentynyt? Eikö kuningaskunnassa tapahdu mitään? Miksi kuninkaalliset konekirjoittajat istuvat tyhjänpanttina päivästä toiseen? Ei, kuningas ei ole kuollut, kauan eläköön kuningas, mutta jotenkin vaan on sekä kuninkaallisia arkiaskareita että kuningasperheen touhua riittänyt niin, että ei ole syntynyt alamaisille luettavaa. Jaahans, pitäneekin ruveta sanelemaan vähän kuninkaallisia raportteja, kun olen tehnyt niin paljon hyviä tekoja alamaisten hyväksi, että pino on kasvanut ylettömäksi. Kuninkaallisen kahvitarhan papujakin tosin voisin keitellä, josko sitten irtoaisi suolestakin sitä juttua.
15-11-2004 Levon hetki on ohi
Kuninkaalliseen viikonloppuun kuului riemukasta illanviettoa, hieno elokuvaelämys ja kuninkaallinen isäinpäivä. Riemukas illanvietto, joka sisälsi sekä oman että vieraan galaksin panimotuotteiden nautiskelua, pidettiin viikonlopun alkajaisiksi. Ruhtinas Rautainen, yksi pöydän pyöreistä ritareista, sekä kaukaisen Hellsingin maan Ritari Rimpula, istuivat juhlasalimme arvokkailla soffilla kuunnellen kamariorkesterin sovittamia kappaleita, kuten Kulmale maale ja Viimeinen päivä taivaan? Kuningatarkin innostui juhlimaan ja oli ilomielellä koko illan. Seuraavana päivänä mieli oli vähän väsyneempi, mutta ei se juhlinnan jälkeistä iloa vähentänyt. Kuninkaallisessa elokuvakerhossa näimme loistavan 21 grammaa, josta välittyi inhimillisyyden koko olemus. Viikonloppu päättyi isäinpäivän juhlallisuuksiin, joka sisälsi vankkuriajelua Riekkolan ja Hoikkalan kuninkaallisten vanhempien luona. Prinssi Miro I oli niin innoissaan, ettei nukkunut edes päiväunia, mikä sitten kostautui illalla ja seuraavana yönä - onneksi kuninkaallisessa sängyssä on tilaa. Nyt alkaa uusi aherrus, muuttokuormia suurilla pakettivankkureilla heti tekemään, kunhan kuninkaalliset aamukakit kakittu.
12-11-2004 Väsymyksen syvin olemus
Kun ei nuku tarpeeksi, tulee univelkaa. Kun tulee univelkaa, muuttuu zombiksi. Kun muuttuu zombiksi, alkaa hortoilla. Kun hortoilee, satuttaa itsensä. Kun satuttaa itsensä, pitää panna laastari. Kun panee laastarin, alkaa haava muhia. Kun haava muhii, keskittyy kaikki ajatukset kipeään kohtaan. Kun ajatukset keskittyvät kipeään kohtaan, ei huomaa olevansa väsynyt. Kun ei huomaa olevansa väsynyt, ei nuku tarpeeksi. Jne. Kuninkaallinen viikko jälleen lopuillaan, onneksi.
11-11-2004 Sellaista se on
Aiemmin tällä viikolla kuninkaallinen Kopsalan valtakunta sai vieraan, kun Ruhtinas Rautainen tuli kylään, pitkästä aikaa. Iloinen jälleennäkeminen kesti iltamyöhään ja kuninkaallisen panimon tuotteitakin tuli jonkun verran nautittua, joten loppuviikon kestävä väsymys oli taattu sen jälkeen. Muitakin vieraita on käynyt. Entisessä kotilinnassamme asustava Nalle Puh -prinsessa ja hänen isäntäehdokkaansa kävivät kuningattareni kutsumana. Mukavata, kun käy vieraita, muuten palatsimme käytävät kaikuvat onttouttaan. Paitsi että eilen kuninkaallinen oleskelutila sai ihka uudet sohvat, jotka eivät tietenkään ole mitä tahansa sohvia, vaan punaisia sohvia. Kuninkaallinen aamu meni tänäänkin vähän hötinäksi, kun ensin Prinssin pissa kaatui lattialle ja sitten Prinssin juoma kaatui lattialle ja sitten Prinssin hampaanpesuvesi kaatui sukille. Mutta kuninkaallinen aherrus jatkukoon, vankkurit on jo valjastettu kohti kaukaista puiden keskellä sijaitsevaa työmaata, jonne timanttinen tulostinyksikkö olisi kansalaisten iloksi vietävä.
04-11-2004 Iliman silimiä on paha kattella
Kuninkaanne arkinen aherrus kansalaisten hyväksi jatkuu uudessa paikassa, koska kuninkaanne muutti uuteen työpalatsiin, joka on ydinlaskeumalta suojaava bunkkeri suuren kuninkaallisen hospitaalin alakerrassa. Ydinlaskeumaltahan on hyvä suojautua, kun kaukaisen galaksin ylisotaherraksi valittiin jälleen kerran tyhmän kansan enemmistöllä muuan Puska-soturi. Omituisinta bunkkerissa istuskelussa on se, että täällä ei näe vuorokaudenaikojen vaihteluita - vähän kuin olisi avaruudessa (paitsi en kellu ilmassa). Itse asiassa tämä arvokkaan betoninen tila on kuin avaruusalus, jatkuva koneiden humina vaan kuuluu korvissa ja valot vilkkuvat kuin scifi-elokuvissa ikään. Täällä siis istun arvokkaasti kuluneella mahonkisella jalokivin reunustetulla istuimella ja mietin, miksi mietin, miksi en. Vankkurit tosin olisi pitäny valjastaa kohti kuninkaallisia tienrakentajia ja heidän koneitaan, mutta ei anna aikataulu myöten kuninkaallakaan. Sitä paitsi aina pitää sen verran priorisoida asioita, että ehtii raportoida tapahtumia kuninkaalliseen lokikirjaan.
01-11-2004 Syrtti Marja ja tyhjän paperin kirous
Aivan kuin lumi olisi haudannut ajatukseni. Kuninkaallisia työtehtäviäkin on harvassa ja osa niistä tuntuu kaiken kaikkiaan turhauttavilta. Kuninkaallisen Dinosaurus-jumal-rokkiyhtye Eppu Normaalin levy soi prinsessa Ruususen hengessä sadan vuoden päästäkin, mutta ei siinä mennyt kuin 11 vuotta kärsiessä tyhjän paperin kammosta Martti-jumalaltakaan, joten ei kuninkaanne ajatustyhjiö ole kai vielä kovin paha. AOR, EVVK, etc.
01-11-2004 Hopeinen laskeuma
Kirkkaus, lumenvalkoinen, on laskeutunut keskuuteemme. Valoisuus on hyvää lääkettä pimeyden valtakunnassa, mutta kylmyys ei. Talvi on kuitenkin pitkä ja se on kestettävä. Kuninkaalliset viitat siis niskaan ja kansalaisten ongelmia ratkaisemaan.
31-10-2004 Keisari Leopoldin sunnuntailounas
Rentouttava kuninkaallinen viikonloppu on edennyt sunnuntaihin ja saimme kellankultaiseen palatsiimme vieraiksi keisari Leopoldin ja keisarinna Helenan. Keisarin taiteilema erittäin maukas sunnuntailounas kruunattiin kuninkaallisen viinikellarin antimilla ja keisarinnan upea jälkiruoka täydensi kuninkaallisen pöhötyksen. Takkatulen hulmutessa palatsimme värisi lämpimänä huuruisessa säässä ja galaksin visioverkko teletti digitaalikanavilta salatutkin ohjelmat, joten niitä palatsimme juhlasalissa ihmettelimme. Viikonlopun aikana kävimme myös kansalaisten joukossa tutustumassa Kuninkaallisen elokuvanäytäntöklubin tarjontaan, jossa näimme kyldyrellin elokuvaelämyksen Barbaarien invaasio, joka kertoi tunteisiin vetoavasti elämästä ja kuolemasta kaukaisessa Canada-galaksissa. Prinssin lauantai sujui samanaikaisesti mukavissa merkeissä kuninkaallisten isovanhempien Riekkola-linnassa. Illemmalla palatsimme kuninkaallisessa juhlasalissa viihdyimme vielä kuningattaren kanssa myrskylyhdyn loimutessa, seilaten liikkuvissa kuvissa maailman merillä palatsin elokuvakompleksin näyttäessä meille elokuvan uljaista valtamerilaivoista ja miehisistä seikkailuista.
29-10-2004 Kuninkaallinen aherrus tältä viikolta vaietkoon
Täysikuu tervehti kuninkaallista perhettä ja jos mahdollista, väsymys oli edellisiäkin aamuja väsyneempi (päätellen kuninkaallisten juttujen ala-arvoisuudesta). Kuninkaallinen valjakko oli lämmitellyt hyvin, mutta talvi oli tehnyt jo tuloaan ja huurruttanut vankkurit niin, että kuningas joutui heti aamutuimaan jäänpoistohommiin. Viitta hulmuten huuruisessa säässä vankkurit kolisivat kohti kansalaisten avuntarvetta ja ensimmäinen hyvä työ tuli tehtyä. Sitten kuninkaallinen aamiainen, joka koostui tänä aamuna gruusialaisesta näkkileivästä ja reilun kaupan kahvista höystettynä lapsentappokermalla. Päivä on alkanut, se viimeinen kuninkaallisen työviikon on, päivä-ä.
28-10-2004 Terveiset Gayningelle
Kerrostalolinnan viimeisetkin kellariloukot tuli käytyä koluamassa, irtisanottua tuli vankkurin lämmittäjän sopimus ja vesihiiden kanssa sovittiin loppukorvauksesta. Sitten kuninkaanne avasi vielä punaisen linjan kärähtäneelle sähkölaitokselle ja kertoi, että linnan saapi pimentää. Nyt voi keskittyä palatsista huolehtimiseen. Kuninkaan aamu alkoi jälleen hyvin hyvin (kumoaa toisensa = huonosti) väsyneenä, kun kuningattaren henkilökohtainen aamufanfaari pärähti soimaan. Lopulta kuninkaanne nousi mahtavalta silkkipediltään vasta, kun oma piipitysfanfaari alkoi soida korvan juuressa. Prinssi oli hieman vastahakoinen istumaan jäiselle virtsaamisvaltaistuimelleen, mutta lopulta päiväpalvelijat ottivat prinssin vastaan tarjoten hänelle heti aamutuimaan kunniapaikalta herkullisen ja täyttävän aamiaisen. Yhden alamaisen kone odottaa jo tuossa palauttamistaan - palveluksessanne!
27-10-2004 Jäähyväiset kerrostalolinnalle
Kohta pitäisi käydä jättämässä jäähyväiset puolitoista vuotta kuningasperheen kotina palvelleelle kerrostalolinnalle, jossa haju- ja melusodat naapurivaltakunta Kohosen kanssa ovat siis jatkossa mennyttä elämää. Tosin sodat ovat jääneet sadattelun asteelle, koska kuningaskunnallamme ei ole armeijaa - mehän olemme pasifismia korostava kuningaskunta. Suuren portin avaimet käyn luovuttamassa vahtimestarille ja suuren sähköpylvään vartijalle kaksi muuta avainta. Pesulaitoksemme kytkentäosa on sitä ennen irroitettava ja sammutettava viimeinen myrskylyhty. Hyvästi Kantula!
27-10-2004
Tänä aamuna herätys leppoisampi kuin eilen. Eilen väsymys oli hirveä, tänään vain kauhea. Mutta asenne on oltava pehmeä, kun menee herättämään prinssiä, muuten aamu menee tappeluksi. Kuningatar lähti työharjoitteluun ja minä kärsivällisesti, kuninkaan arvokkuudella, odottelin, että prinssi suostuisi vaatteiden pukemiseen. Päiväkodissa meno oli jo valloillaan ja prinssi istui pöydän päähän puurolautanen nenänsä alla ihmetellen suureen ääneen tiellä liikkuvaa roska-autoa. Töihinkin piti kuninkaan vääntäytyä, valtakunnassa ei koskaan kaikki hyvin. Yhden alamaisen monitori jo vaihdettu, toinen pitäisi käydä vaihtamassa kohta, jotta eivät kapinaan ryhdy.
Osa 9: Guesthouse
Ookko nää hullu? Tekijä: ville 29-10-2004
Niin tuota, ookko nää Jarkko hullu?
se mikään hullu oo! Tekijä: timo 29-10-2004
se o seonnu täysin! mahtavaa! taidanpa tulla kattomaan kunkun tilukset parin viikon päästä.
ahhaa, pitäskö huolestua Tekijä: Kimmo 29-10-2004
Ei, kyllä nyt on sekaisin mennyt jonkun mieli. Vai? Millä perusteella olet ittes "kuninkoinut"?
Onko mahdollisuutta saada ritarin arvoa? Semmoseksi kaukaisen maan puolustajaRitakiksi. Että kun Kuningas haluaa vierailla Etelän-Maalla niin olis turvallisuus taattu.
Kuningas vastaa kansalaisten kysymyksiin Tekijä: Kunkku 29-10-2004
Hyvät ystävät, veljet. Olen seonnut, onnesta. Se, että kirjoitan mielestänne sekoja, johtuu siitä, että te ette ymmärrä olevanne etuoikeutettuja, uljaat ritarini. Pyöreä pöytä odottaa herkkuineen meitä kaikkia, viimeistään ison pomon luona. Sitä ennen, nauttikaamme elämästä, puolisoista, jälkikasvusta, terveydestä, oluesta, musiikista ja kaiken kaikkiaan hyvästä sekä monipuolisesta elämästä. PS. Ei Jeesukselle, Ei Bushille, ei pissipäille ahdasmielisille. Jeesus oli venäläinen kantoraketti. Bush on diktaattori. Pissipäät ahdasmieliset ovat kusipäisiä hulluja. Kuningas on puhunut, kauan puhukoon kuningas.
Osa 1: CV
Kansalaiset, medborgare.
Kun tietokoneongelmat vaivaavat, kääntykää kuninkaanne puoleen. Kuningas tietää vastauksen ongelmiinne. Tai jos ei heti tiedäkään, niin kuningas kysyy sitten neuvonantajiltaan tai etsii tiedon galaksin sisäisestä tietoverkosta. Tehkää työnne hyvin ja maksakaa veronne, niin minä pidän tietokoneistanne huolta.
Kopsalan kuningas
Osa 2: Etusivu
Tervehdys ystävät, tuttavat, kadunmiehet!
Unelma talosta on totta. Tehtaan varjossa, mutta muuten oikein idyllisessä Purolan kaupunginosassa sijaitsee Kopsala, kotimme. Poikani, jota vastedes prinssiksi hänen arvolleen sopivasti tituleeraan, kutsuu sitä viiden ensimmäisen asumispäivän perusteella "uudeksi kodiksi". Niinhän se on tietysti meillekin, kuninkaalle ja kuningattarelle. Rakenne, lämpötila, äänet - kaikki ovat erilaisia kuin ennen asuessamme vaatimattomassa kerrostalolinnassa. Rintamamiestalomme vuodelta 1949 on lattioistaan nariseva puinen kultainen palatsi, jonka ikkunoista levittäytyy vihreä puutarhamme ja näkymä toisiin uljaisiin valtakuntiin. Palatsissamme tulemme toivottavasti viettämään lukuisia ihania vuosia kasvattaen useita prinssejä ja prinsessoita.
27.10.2004 Kajaanissa
Kopsalan kuningas
Osa 3: Caffein
Kahvin orjat, horkan yöstä nouskaa
Kuninkaanne on mennyt sekaisin galaksin kahviplantaasien orjien keräämistä kahvinpavuista ja niistä puristetusta nektariinista, joka suonissa panee veren liikkumaan, mutta joka iltaa kohden alkaa sumentaa pään ja rumentaa mielen. Kahvin orjat, tämä homma pitää saada kuriin! Kuninkaanne julistaa kahvinvähennystalkoot alkavaksi huomisesta alkaen. Palkinnoksi saatte hyvän mielen, tasaisemman olon ja laadukkaamman yöunen.
27.10.2004
Kopsalan kuningas
Osa 4: Look at Opel now
Vankkurien huolto ja valtakunnan rahakirstut
Kuninkaanne vankkurit hevosineen on huollettu Keisari Puusaaren autohuollossa, josta syystä verotuloihin on tullut suuri lovi ja kuninkaanne yrittää toimia paremmin arvon kansalaisten hyväksi, jotta saisi voudilta seuraavassa kuussa muhkeamman potin. Tämä tarkoittaa valitettavasti sitä, että kuningattarelle lankeaa enemmän vastuuta prinssistä, koska kuningas ei jouda palatsiaan vartioimaan arkena yhtä lailla. Tosin iltahämärässä myrskylyhdyt loimuavat ja kuningas on tavattavissa yhdessä prinssin kanssa. Jos kansalaiset ihmettelevät, että miten kuninkaalla ei ole palvelijoita prinssin kaitsemiseen, niin se taas johtuu siitä, että valtakunnan rahakirstut ovat tyhjentyneet uuden palatsin hankinnan myötä ja rahat palatsin hankkimiseen takonut galaksin iso paha Sampo nyhtää valtakunnalta rahaa vielä pitkän pitkän aikaa, ennenkuin verotuloilla on saatu katettua koko kakku. Tottahan palvelijoita päiväsaikaan käytetään, mutta iltapalvelijoihin ei ole varaa - sitäpaitsi kuninkaanne haluaa pitää huolta jälkikasvustaan - onhan prinssistä kasvatettava hyvä ihminen ja suuri kuningas.
27.10.2004
Kopsalan kuningas
Osa 5: Muutto Kopsalaan
13. kerta toden sanokoon
Kuninkaanpalatsi on järjestyksessään 13. asujaimisto, jossa kuninkaanne on virallisesti asustanut, jos ei yhtä väliresidenssiä lasketa. Aloitin elämäni pienen pienessä kerrostalolinnassa, jossa kuningataräitini hoisi minua isäni ollessa etelässä sotaretkellä hankkimassa perheelle aarteita. Lopulta seurasimme kuningataräitini kanssa etelään kaukaiseen Hellsinkiin, jossa Hanurilan kerrostalolinnaa ympäröi metsät ja puistot. Prinssin elämä Kannelmäessä oli jännittävää, kunnes isäni sai yllättäen galaksien välisistä arvonnoista aarteita, joiden innoittamana palasimme pohjoiseen Kajjjaanin valtakuntaan, jossa olen kasvattanut kuninkaallista habitustani. Prinssinä ensimmäinen asujaimistoni oli vaatimaton kerrostalolinna silloisen rakastajattaren kanssa ja sitä seurasi toinen moinen myöhemmin toisaalla, kunnes vietin elämäni ainoan kerran aikaa rivitalolinnakkeessa Huuhkajan huutaessa taustalla. Tavatessani kuningattaren, muutimme jossain välissä väliaikaisesti hänen keisarillisen perheensä puulinnaan, kunnes lähdimme etelään etsimään onnea ja oppimaan elämää. Pyhän Mikaelin valtakunnassa ehdimme asua muutamia vuosia ja harjoittelin jo kuninkaallista ammattiani. Matka jatkui pian etelään ja asuttuamme aikamme syrjäisessä Esbon herttuakunnassa, muutimme sitten lähigalaksimme vaikutusvaltaisimpaan paikkaan eli jo lapsuudessani tutuksi tulleeseen Hellsinkiin. Kuninkaallinen ammattini sai viimein toteutuspaikan ja sain kuninkaan statuksen, kun prinssimme syntyi. Palasimme parin eri kerrostalolinnoitusasujaimiston jälkeen pohjoiseen innokkaina, mutta rahakirstut tyhjinä. Onneksi valtakunnassa oli kaikki hyvin ja prinssin kanssa tiiviisti vietetty aika ei varmasti mene hukkaan. Lopulta kuninkaallinen ammattini sai uuden täyttymyksen, kuningatar alkoi luoda omaa uraa ja saimme Sammon takomaan meille keisariperheen aarrelahjoituksen myötä Kopsalan hankintaan tarvittavat varat.
28.10.2004
Kopsalan kuningas
Osa 6: Makuelämyksistä
Kuninkaallinen kakkahätä
Sehän lienee tunnustettu tosiasia, että kun paskattaa, niin ajatus lentää. Niinpä pohdiskellessani kakin syvintä olemusta mieleeni tuli pahanmakuista royal-purkkaa jauhaessani, että miksi jokin maistuu hyvältä ja miksi joku toinen ihan hirveältä? Uskoisin vastauksen löytyvän biologiasta, koska emmehän me ihmiset koneita sentään ole, emmehän (sanoi kyborgi). Kuninkaanne on siis tullut siihen johtopäätökseen, että koska luonto pitää meistä huolen, vaikka me emme pitäisi luonnosta, niin pystymme syömään vain asioita, jotka ovat meille hyväksi. Tämän hienon luonnon suojelun (ei siis luonnonsuojelun) pilaa se tosiasia, että me ihmiset olemme liian ovelia, jopa itsellemme. Olemme nimittäin keksineet mausteet, joilla peitämme kammottavat maut. Mausteet sinänsä eivät liene haitallisia, mutta kukapa jotain chiliä tai suolaa voisi syödäkään kahmalokaupalla. Mutta siis koska mausteet olemme keksineet, niin saatamme ihan hyvin syödä terveydelle haitallisia aineita, kuten esimerkiksi maustettua kakkaa, koska emme havaitse mausteläjän takaa öklöttävää ödööriä. Voipi myös olla, että koska lapsethan eivät syö moniakaan vahvoja mausteita tai esimerkiksi kasveja, joissa on niille ominaisia suoja-aineita (esim. sipuli), niin lapsen suu on oikeasti ainoa, mihin voimme oikeasti luottaa. Kuninkaanne ei kehota käyttämään lapsia koemaistajina, mutta jos lapsi ei jotain suostu syömään tai juomaan, niin voinee hyvin jättää kyseisen aineen syömättä.
Osa 7: Viisi vuotta
Viisi vuotta ihmiseloa on tietokoneen koko elämä
Ollapa pieni tavu tai vähäsen jo sähkömagneettista staffia ympärilleen kerännyt kilotavu tai jo hieman lihonnut megatavu tai ylensyönyt ja elämässä kovin pirstaloitunut gigatavu. Ei olisi se elämä turhan tehotonta ja liian pitkää, ei olisi aikaa miettiä, ei pysähtyä turhuuksiin. Lentäisi vaan sähkösiivin eteenpäin, kunnes ikuisuus olisi ohi ja universumin sähköpiuha irtoaisi viimeisen kerran. Sitten alkaisi loputon lepo ja vain viiden ihmisvuoden pituinen elo olisi loppu...vai olisiko? Onko kuolemanjälkeistä elämää? Onneksi on verkko, on tallennusmediat, on jopa tiedostonpalautusohjelmat, jos vaikka kuolema olisikin näyttänyt kohdanneen. Olipa tavun elämä kuinka salattua tahansa, niin tuhoon tuomittua sitä ei helpolla saa. Sen sijaan tavujen elinympäristöiksi rakennetut sentraaliprosessointiyksiköt ovat tuhoontuomittuja ja ne hakataan paloiksi ennen multiin nakkaamista...sellaista on elämä ihmisenkin. Ajatuksemme ovat tavuja, joita keräämme elämämme ajan ja tallennamme erinäisiin paikkoihin, kunnes fyysinen olemuksemme kuolee ja vain ajatuksemme jäävät elämään. Kirjoittakaa, kansalaiset, ja elätte fyysisen olemuksenne kuoleman jälkeisen elämän.
29.10.2004
Kopsalan kuningas
Osa 8: Speed dial diarrhea aka diary-markings
30-11-2004 Verta lentää, sydän pampattaa, ääni on paineessa, heisulivei
Kuninkaanne on työn orja. Näin voisi tulkita siitä, että otsikon kaltaisista oireista huolimatta alamaisten hyväksi on tehtävä duunia, vaikka sitten klo 20 asti illalla. Eihän siinä mitään järkeä tietysti ole, mutta king's gotta do what king's gotta do. Mietin vaan, että milloin olisi aika kuninkaallisten kauneusunien, varsinkin kun palatsimme suuret avajaisjuhlat häämöttävät tulevana viikonloppuna. Ehkäpä ne kauneusunet voi siirtää ensi viikkoon, kyllähän tuota kauneutta piisaa muutenkin.
Tänään jäähyväistelin yhden alamaisia kanssani palvelleen kollegan, joka pääsi voudin keräämillä varoilla galaksin eläkejärjestelmän pariin. Eloneuvottareksi on hyvä astua, kun on nelkytävuotta herännyt aamuisin ja lähtenyt duuniin. Kyllähän tuota vähemmälläkin työllä ihminen pärjäisi, kuninkaallinenkin. Kiitokseksi saa sitten kuninkaallisen ruusutarhan antimia sekä kirjoituksia kellarista, mutta suurin kiitos lienee siinä, että on yhteiskunnan silmissä tehnyt tarpeeksi ja voi relata.
25-11-2004 Eikö kuningaskunnassa tapahdu mitään?
Onko kuninkaallinen runosuoli tyhjentynyt? Eikö kuningaskunnassa tapahdu mitään? Miksi kuninkaalliset konekirjoittajat istuvat tyhjänpanttina päivästä toiseen? Ei, kuningas ei ole kuollut, kauan eläköön kuningas, mutta jotenkin vaan on sekä kuninkaallisia arkiaskareita että kuningasperheen touhua riittänyt niin, että ei ole syntynyt alamaisille luettavaa. Jaahans, pitäneekin ruveta sanelemaan vähän kuninkaallisia raportteja, kun olen tehnyt niin paljon hyviä tekoja alamaisten hyväksi, että pino on kasvanut ylettömäksi. Kuninkaallisen kahvitarhan papujakin tosin voisin keitellä, josko sitten irtoaisi suolestakin sitä juttua.
15-11-2004 Levon hetki on ohi
Kuninkaalliseen viikonloppuun kuului riemukasta illanviettoa, hieno elokuvaelämys ja kuninkaallinen isäinpäivä. Riemukas illanvietto, joka sisälsi sekä oman että vieraan galaksin panimotuotteiden nautiskelua, pidettiin viikonlopun alkajaisiksi. Ruhtinas Rautainen, yksi pöydän pyöreistä ritareista, sekä kaukaisen Hellsingin maan Ritari Rimpula, istuivat juhlasalimme arvokkailla soffilla kuunnellen kamariorkesterin sovittamia kappaleita, kuten Kulmale maale ja Viimeinen päivä taivaan? Kuningatarkin innostui juhlimaan ja oli ilomielellä koko illan. Seuraavana päivänä mieli oli vähän väsyneempi, mutta ei se juhlinnan jälkeistä iloa vähentänyt. Kuninkaallisessa elokuvakerhossa näimme loistavan 21 grammaa, josta välittyi inhimillisyyden koko olemus. Viikonloppu päättyi isäinpäivän juhlallisuuksiin, joka sisälsi vankkuriajelua Riekkolan ja Hoikkalan kuninkaallisten vanhempien luona. Prinssi Miro I oli niin innoissaan, ettei nukkunut edes päiväunia, mikä sitten kostautui illalla ja seuraavana yönä - onneksi kuninkaallisessa sängyssä on tilaa. Nyt alkaa uusi aherrus, muuttokuormia suurilla pakettivankkureilla heti tekemään, kunhan kuninkaalliset aamukakit kakittu.
12-11-2004 Väsymyksen syvin olemus
Kun ei nuku tarpeeksi, tulee univelkaa. Kun tulee univelkaa, muuttuu zombiksi. Kun muuttuu zombiksi, alkaa hortoilla. Kun hortoilee, satuttaa itsensä. Kun satuttaa itsensä, pitää panna laastari. Kun panee laastarin, alkaa haava muhia. Kun haava muhii, keskittyy kaikki ajatukset kipeään kohtaan. Kun ajatukset keskittyvät kipeään kohtaan, ei huomaa olevansa väsynyt. Kun ei huomaa olevansa väsynyt, ei nuku tarpeeksi. Jne. Kuninkaallinen viikko jälleen lopuillaan, onneksi.
11-11-2004 Sellaista se on
Aiemmin tällä viikolla kuninkaallinen Kopsalan valtakunta sai vieraan, kun Ruhtinas Rautainen tuli kylään, pitkästä aikaa. Iloinen jälleennäkeminen kesti iltamyöhään ja kuninkaallisen panimon tuotteitakin tuli jonkun verran nautittua, joten loppuviikon kestävä väsymys oli taattu sen jälkeen. Muitakin vieraita on käynyt. Entisessä kotilinnassamme asustava Nalle Puh -prinsessa ja hänen isäntäehdokkaansa kävivät kuningattareni kutsumana. Mukavata, kun käy vieraita, muuten palatsimme käytävät kaikuvat onttouttaan. Paitsi että eilen kuninkaallinen oleskelutila sai ihka uudet sohvat, jotka eivät tietenkään ole mitä tahansa sohvia, vaan punaisia sohvia. Kuninkaallinen aamu meni tänäänkin vähän hötinäksi, kun ensin Prinssin pissa kaatui lattialle ja sitten Prinssin juoma kaatui lattialle ja sitten Prinssin hampaanpesuvesi kaatui sukille. Mutta kuninkaallinen aherrus jatkukoon, vankkurit on jo valjastettu kohti kaukaista puiden keskellä sijaitsevaa työmaata, jonne timanttinen tulostinyksikkö olisi kansalaisten iloksi vietävä.
04-11-2004 Iliman silimiä on paha kattella
Kuninkaanne arkinen aherrus kansalaisten hyväksi jatkuu uudessa paikassa, koska kuninkaanne muutti uuteen työpalatsiin, joka on ydinlaskeumalta suojaava bunkkeri suuren kuninkaallisen hospitaalin alakerrassa. Ydinlaskeumaltahan on hyvä suojautua, kun kaukaisen galaksin ylisotaherraksi valittiin jälleen kerran tyhmän kansan enemmistöllä muuan Puska-soturi. Omituisinta bunkkerissa istuskelussa on se, että täällä ei näe vuorokaudenaikojen vaihteluita - vähän kuin olisi avaruudessa (paitsi en kellu ilmassa). Itse asiassa tämä arvokkaan betoninen tila on kuin avaruusalus, jatkuva koneiden humina vaan kuuluu korvissa ja valot vilkkuvat kuin scifi-elokuvissa ikään. Täällä siis istun arvokkaasti kuluneella mahonkisella jalokivin reunustetulla istuimella ja mietin, miksi mietin, miksi en. Vankkurit tosin olisi pitäny valjastaa kohti kuninkaallisia tienrakentajia ja heidän koneitaan, mutta ei anna aikataulu myöten kuninkaallakaan. Sitä paitsi aina pitää sen verran priorisoida asioita, että ehtii raportoida tapahtumia kuninkaalliseen lokikirjaan.
01-11-2004 Syrtti Marja ja tyhjän paperin kirous
Aivan kuin lumi olisi haudannut ajatukseni. Kuninkaallisia työtehtäviäkin on harvassa ja osa niistä tuntuu kaiken kaikkiaan turhauttavilta. Kuninkaallisen Dinosaurus-jumal-rokkiyhtye Eppu Normaalin levy soi prinsessa Ruususen hengessä sadan vuoden päästäkin, mutta ei siinä mennyt kuin 11 vuotta kärsiessä tyhjän paperin kammosta Martti-jumalaltakaan, joten ei kuninkaanne ajatustyhjiö ole kai vielä kovin paha. AOR, EVVK, etc.
01-11-2004 Hopeinen laskeuma
Kirkkaus, lumenvalkoinen, on laskeutunut keskuuteemme. Valoisuus on hyvää lääkettä pimeyden valtakunnassa, mutta kylmyys ei. Talvi on kuitenkin pitkä ja se on kestettävä. Kuninkaalliset viitat siis niskaan ja kansalaisten ongelmia ratkaisemaan.
31-10-2004 Keisari Leopoldin sunnuntailounas
Rentouttava kuninkaallinen viikonloppu on edennyt sunnuntaihin ja saimme kellankultaiseen palatsiimme vieraiksi keisari Leopoldin ja keisarinna Helenan. Keisarin taiteilema erittäin maukas sunnuntailounas kruunattiin kuninkaallisen viinikellarin antimilla ja keisarinnan upea jälkiruoka täydensi kuninkaallisen pöhötyksen. Takkatulen hulmutessa palatsimme värisi lämpimänä huuruisessa säässä ja galaksin visioverkko teletti digitaalikanavilta salatutkin ohjelmat, joten niitä palatsimme juhlasalissa ihmettelimme. Viikonlopun aikana kävimme myös kansalaisten joukossa tutustumassa Kuninkaallisen elokuvanäytäntöklubin tarjontaan, jossa näimme kyldyrellin elokuvaelämyksen Barbaarien invaasio, joka kertoi tunteisiin vetoavasti elämästä ja kuolemasta kaukaisessa Canada-galaksissa. Prinssin lauantai sujui samanaikaisesti mukavissa merkeissä kuninkaallisten isovanhempien Riekkola-linnassa. Illemmalla palatsimme kuninkaallisessa juhlasalissa viihdyimme vielä kuningattaren kanssa myrskylyhdyn loimutessa, seilaten liikkuvissa kuvissa maailman merillä palatsin elokuvakompleksin näyttäessä meille elokuvan uljaista valtamerilaivoista ja miehisistä seikkailuista.
29-10-2004 Kuninkaallinen aherrus tältä viikolta vaietkoon
Täysikuu tervehti kuninkaallista perhettä ja jos mahdollista, väsymys oli edellisiäkin aamuja väsyneempi (päätellen kuninkaallisten juttujen ala-arvoisuudesta). Kuninkaallinen valjakko oli lämmitellyt hyvin, mutta talvi oli tehnyt jo tuloaan ja huurruttanut vankkurit niin, että kuningas joutui heti aamutuimaan jäänpoistohommiin. Viitta hulmuten huuruisessa säässä vankkurit kolisivat kohti kansalaisten avuntarvetta ja ensimmäinen hyvä työ tuli tehtyä. Sitten kuninkaallinen aamiainen, joka koostui tänä aamuna gruusialaisesta näkkileivästä ja reilun kaupan kahvista höystettynä lapsentappokermalla. Päivä on alkanut, se viimeinen kuninkaallisen työviikon on, päivä-ä.
28-10-2004 Terveiset Gayningelle
Kerrostalolinnan viimeisetkin kellariloukot tuli käytyä koluamassa, irtisanottua tuli vankkurin lämmittäjän sopimus ja vesihiiden kanssa sovittiin loppukorvauksesta. Sitten kuninkaanne avasi vielä punaisen linjan kärähtäneelle sähkölaitokselle ja kertoi, että linnan saapi pimentää. Nyt voi keskittyä palatsista huolehtimiseen. Kuninkaan aamu alkoi jälleen hyvin hyvin (kumoaa toisensa = huonosti) väsyneenä, kun kuningattaren henkilökohtainen aamufanfaari pärähti soimaan. Lopulta kuninkaanne nousi mahtavalta silkkipediltään vasta, kun oma piipitysfanfaari alkoi soida korvan juuressa. Prinssi oli hieman vastahakoinen istumaan jäiselle virtsaamisvaltaistuimelleen, mutta lopulta päiväpalvelijat ottivat prinssin vastaan tarjoten hänelle heti aamutuimaan kunniapaikalta herkullisen ja täyttävän aamiaisen. Yhden alamaisen kone odottaa jo tuossa palauttamistaan - palveluksessanne!
27-10-2004 Jäähyväiset kerrostalolinnalle
Kohta pitäisi käydä jättämässä jäähyväiset puolitoista vuotta kuningasperheen kotina palvelleelle kerrostalolinnalle, jossa haju- ja melusodat naapurivaltakunta Kohosen kanssa ovat siis jatkossa mennyttä elämää. Tosin sodat ovat jääneet sadattelun asteelle, koska kuningaskunnallamme ei ole armeijaa - mehän olemme pasifismia korostava kuningaskunta. Suuren portin avaimet käyn luovuttamassa vahtimestarille ja suuren sähköpylvään vartijalle kaksi muuta avainta. Pesulaitoksemme kytkentäosa on sitä ennen irroitettava ja sammutettava viimeinen myrskylyhty. Hyvästi Kantula!
27-10-2004
Tänä aamuna herätys leppoisampi kuin eilen. Eilen väsymys oli hirveä, tänään vain kauhea. Mutta asenne on oltava pehmeä, kun menee herättämään prinssiä, muuten aamu menee tappeluksi. Kuningatar lähti työharjoitteluun ja minä kärsivällisesti, kuninkaan arvokkuudella, odottelin, että prinssi suostuisi vaatteiden pukemiseen. Päiväkodissa meno oli jo valloillaan ja prinssi istui pöydän päähän puurolautanen nenänsä alla ihmetellen suureen ääneen tiellä liikkuvaa roska-autoa. Töihinkin piti kuninkaan vääntäytyä, valtakunnassa ei koskaan kaikki hyvin. Yhden alamaisen monitori jo vaihdettu, toinen pitäisi käydä vaihtamassa kohta, jotta eivät kapinaan ryhdy.
Osa 9: Guesthouse
Ookko nää hullu? Tekijä: ville 29-10-2004
Niin tuota, ookko nää Jarkko hullu?
se mikään hullu oo! Tekijä: timo 29-10-2004
se o seonnu täysin! mahtavaa! taidanpa tulla kattomaan kunkun tilukset parin viikon päästä.
ahhaa, pitäskö huolestua Tekijä: Kimmo 29-10-2004
Ei, kyllä nyt on sekaisin mennyt jonkun mieli. Vai? Millä perusteella olet ittes "kuninkoinut"?
Onko mahdollisuutta saada ritarin arvoa? Semmoseksi kaukaisen maan puolustajaRitakiksi. Että kun Kuningas haluaa vierailla Etelän-Maalla niin olis turvallisuus taattu.
Kuningas vastaa kansalaisten kysymyksiin Tekijä: Kunkku 29-10-2004
Hyvät ystävät, veljet. Olen seonnut, onnesta. Se, että kirjoitan mielestänne sekoja, johtuu siitä, että te ette ymmärrä olevanne etuoikeutettuja, uljaat ritarini. Pyöreä pöytä odottaa herkkuineen meitä kaikkia, viimeistään ison pomon luona. Sitä ennen, nauttikaamme elämästä, puolisoista, jälkikasvusta, terveydestä, oluesta, musiikista ja kaiken kaikkiaan hyvästä sekä monipuolisesta elämästä. PS. Ei Jeesukselle, Ei Bushille, ei pissipäille ahdasmielisille. Jeesus oli venäläinen kantoraketti. Bush on diktaattori. Pissipäät ahdasmieliset ovat kusipäisiä hulluja. Kuningas on puhunut, kauan puhukoon kuningas.
8.3.10
To be or not to be
Olen tällä viikolla lomalla ja yleensä olen asennoitunut lomiin viime aikoina siten, että ne ovat itse asiassa vain "toisenlaista työtä". Kolmen pojan isänä toimiminen ei ole aina helppoa ja olen hermoherkkä faija menettäen suhteellisuudentajunikin aika usein. Ihan viime aikoina tosin olen alkanut oppia itsestäni asioita. Huomaan, milloin minulla alkaa mennä hermot ja kuinka voin toimia toisin, jos minulla on siinä hetkessä vielä henkisiä ja fyysisiä voimavaroja jäljellä. Voin ohjata tilanteen täysin rauhassa läpi - kuten varmasti kaikki kasvatusoppaat ynnä muu pedagoginen hapatus (ei millään pahalla siis kyseistä tieteenalaa harjoittaville) kertovat - ilman, että räjähdän järjettömään huutoon. Se on kuitenkin edelleen lähes päivittäinen tapahtuma, mutta silloinkin tiedostan tilanteen ja pyrin korjaamaan sen niin, että lasten perusturvallisuus ei järkkyisi. Sitä paitsi - ja tämä on ollut jännä huomata - enemmän noita näyttää järkyttävän, jos joku muu kuin minä räjähtää eli ehkä lapset tietävät jo, millainen olen ja pystyvät paremmin sopeutumaan - tai kapinoimaan - minun kanssani. Tiedän myös kuitenkin, että he luottavat minuun ja rakastavat minua, koska halimme ja nauramme ja leikimme päivittäin.
Tämä ensimmäinen virallinen lomapäivä (viikonloppua ei lasketa) oli siis mukava ja onnistunut. Nyt iltasella pystyn jo vähän analysoimaan miksi ja yksinkertaistettuna se toimi, koska a) joustin tilanteissa, joissa saatoin ottaa hetken omaa aikaa ja rentoutua täysin itseeni sulkeutuen ja b) otin Aarnin Manduca-reppuun lähes aina, kun se hinkui syliin - se rauhoittaa sekä poikaa että antaa minulle mahdollisuuden toimia, tehdä ruokaa, siivota yms ja c) ehdotin korvaavaa tekemistä, kun en jaksanut tehdä jotain, mitä Miro vonkui (ja Kuruhan seuraa nykyään Miroa melkein mihin hommaan vain...) Nyt minusta tuntuu jopa siltä, että voisin vaikka olla pidempiäkin aikoja täysin tyytyväinen koti-isän rooliin, jos tarve niin vaatisi tai se olisi mahdollista. Toistaiseksi ei työn puolesta ole, mutta toki työ joutuisi joustamaan, jos tulisi sellainen tilanne, etten voi olla kotoa pois...
Ai miksikö en voisi olla kotoa pois? No, joskus elämä on kuin tässä pätkässä dokumentista Kansakunnan olohuone: http://www.youtube.com/watch?v=atWpl6pkvs8&feature=player_embedded
Tämä ensimmäinen virallinen lomapäivä (viikonloppua ei lasketa) oli siis mukava ja onnistunut. Nyt iltasella pystyn jo vähän analysoimaan miksi ja yksinkertaistettuna se toimi, koska a) joustin tilanteissa, joissa saatoin ottaa hetken omaa aikaa ja rentoutua täysin itseeni sulkeutuen ja b) otin Aarnin Manduca-reppuun lähes aina, kun se hinkui syliin - se rauhoittaa sekä poikaa että antaa minulle mahdollisuuden toimia, tehdä ruokaa, siivota yms ja c) ehdotin korvaavaa tekemistä, kun en jaksanut tehdä jotain, mitä Miro vonkui (ja Kuruhan seuraa nykyään Miroa melkein mihin hommaan vain...) Nyt minusta tuntuu jopa siltä, että voisin vaikka olla pidempiäkin aikoja täysin tyytyväinen koti-isän rooliin, jos tarve niin vaatisi tai se olisi mahdollista. Toistaiseksi ei työn puolesta ole, mutta toki työ joutuisi joustamaan, jos tulisi sellainen tilanne, etten voi olla kotoa pois...
Ai miksikö en voisi olla kotoa pois? No, joskus elämä on kuin tässä pätkässä dokumentista Kansakunnan olohuone: http://www.youtube.com/watch?v=atWpl6pkvs8&feature=player_embedded
7.3.10
Vieläkin mä jaksan pelata...
...nimittäin Traviania.
Tänään tuli päivitettyä peliprofiiliakin (olut-teema, joka näkyy myös kylien nimissä):
Tänään tuli päivitettyä peliprofiiliakin (olut-teema, joka näkyy myös kylien nimissä):
Genesis-liittoumassa oppimassa parhailta
Genesis-yhteistyön voima on siinä, että kokeneita ja vahvoja pelaajia löytyy joka puolelta: Liittoumamme operaatioiden kohteiksi ei kannata hankkiutua ;)
---
Hyviä olutmerkkejä:
Duvel (Belgia)
Tässäpä olut, jota ei suomioluen normikuluttaja varmaan "kaljaksi" edes tunnistaisi.
Esterinen, kukkainen, alkoholinen. Puraiseva.
Petollisen kevyesti kaaliin kajahtava Paholainen...kuten nimi suomentuu :)
Ja Alkokin sai äskettäin uuden satsin tätä herkkua:
http://www.viisitahtea.fi/olutkulttuuri/uutiset/4916-hienostunut-duvel-palaa-alkon-valikoimiin
Kuohu Punertava Amber täysmallasolut (Suomi)
Punaisenruskea Amber on loistavaa suomalaisen pienpanimon työtä. Jos kuulet jonkun sanovan: "kaikki Suomi-olut on samaa kusta", kysy häneltä: "Oletko maistanut Kuohu Amberia? Siinäpä vasta hyvä suomalainen perusolut, ei tosin kusenkeltainen, ei kansainvälisten isojen panimoiden bulkkituote, eikä maistu samalle kuin kaikki muut. Siitä on sitten hyvä jatkaa Alkon olutosastolle ja tutustua vieläkin maukkaampiin oluisiin!"
Pilsner Urquell (Tsekki)
Ei mitään "pilsneriä" vaan kunnon perinteistä lageria - joka ei maistu ollenkaan suomi-lagereille - eikä välttämättä suomi-lagereiden ystävillekään, koska oluessa on todella katkera - enkä puhu nyt tunteesta vaan mausta :D - jälkimaku. Siksi se onkin niin erottuva ja hyvä peruslager, jollaisia soisi Suomessakin tehtävän halvemmalla ja lähempänä.
---
Jos korjaa kuolo, pistän soimaan Gojiran Death of Me -veisun:
http://www.youtube.com/watch?v=b4hiBP5BGUA
Genesis-viisu käyköön sitten hautajaismusana: http://www.youtube.com/watch?v=ThKNt-GY1ww
---
Rauha maassa,
teutoneilla hyvä tahto ;)
---
"Se oli oluen synty; kalevalaisten kaljan alku;
siitä sai hyvän nimensä, siitä kuulun kunniansa,
kun oli hyvänoloinen, hyvä juoma hurskahille;
pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle,
hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan."
(Kalevala, 20:415-424)
---
Grolsch!
Jos joku haluaa päästä keskustelemaan oluen vaahdon ja olutlasin muodon merkityksestä IGM:ää vivahteikkaammin, niin Jimbo idlailee IRCNet:ssä & QuakeNetissä nikillä Jmlbohem.
Jimboksi minut ristivät vuoden 2008 syksyllä arvon liittoumatoverit -YK-ssa (2009 alussa voitettuun hopeaan lopulta Bustereissa päättynyt S2-kiekka). Ne olivat hienoja aikoja muutenkin ja moni jo tämän hölmöyden lopettanut tyyppi on yhä muistoissa - ne olivat aikoja, jolloin taistelimme avoimesti, rehdisti, liittoumana. Ryvimme pohjamudissa yhdessä ja nousimme isojen poikien areenalle tiiviinä porukkana, jolla oli omanarvontuntoa huolimatta siitä, mitä pro-pelaajanatsit sanoivat.
Lopulta tietenkin liityimme yhteen niistä sakeista :D ja Bustereissa kävimme sitten pokkaamassa kunniaa ja mainetta servun päättyessä muutamien pelaajien irtiottoon Triskelionin ja Bustereiden nenän edestä.
Pakkohan se oli siis S4:llä sitten jatkaa taistoa keväällä 2009 ja Saksi oli liittouman nimi, joka lähti liikkeelle vanhojen -YK-kamujen pohjalta. Aina vaan lisää porukkaa lopetti ja haikeita jäähyväisiä vietettiin, kunnes oli aika koota Saksienkin jo levähtäneet rivit ja mahtavan johtoporukan voimin sekä Bustereista lähtöisin olevilla suhteilla sulauduimme O&N-organisaatioon, joka otti lopulta työvoiton syksyllä 2009. Reilussa vuodessa siis n00bista voittajaksi, mutta vieläkään ei tuntunut siltä, että kaikki olisi koettu. Nimittäin teutoneilla servun läpipelaaminen :)
Täällä sitä sitten ollaan oltu jo monta kuukautta Genesis-veljien ja -siskojen kanssa typerehtimässä ja keulilla mennään, josta ei ole kuin yksi suunta! Eiku...no joo, mut rehellistä ja avointa taistoa sekä hyviä pelejä kaikille - niin vihuille kuin kamuille. Pitäkäähän yhteyttä tovereihin, ettei peli käy liian tylsäksi.
Oluthuuruisin terveisin panimomestari Jimbo
---
Profiilia kippistelty viimeksi 6.3.2010