Levätköön kaikki murhatut rauhassa - ja niinhän he lepäävätkin, koska heidän elämänsä on ohi, ja taivasta tai helvettiä ei ole olemassa. Surunvalittelut omaisille, läheisille sekä kaikille muille järkyttyneille ja sureville.
Pariisissa tapahtuneet raakalaismaisuudet aloittivat taas maailmanlaajuisen herätyskampanjan netissä. God bless sitä ja I pray for tätä. Ikävä kyllä myös tappajat toimivat fanaattisen uskonnon voimalla käyden pyhää sotaa, joten Charlie Hebdon piirtäjä Joann Sfarin sanat Twitterissä olivat mielestäni osuvat tapahtuneesta järkyttyneille ja meille kaikille asiaa sureville (osin suomennettu):
Ystävät
ympäri maailmaa, kiitos #prayforparis-viesteistä, mutta emme tarvitse lisää
uskontoa! Uskomme musiikkiin! Suudelmiin! Elämään! Sampanjaan ja iloon!
#Parisisaboutlife!
Niinpä. Emme tarvitse yhtään enempää uskontoa. En sano, etteivätkö
ateistitkin syyllistyisi raakalaismaisuuksiin, mutta tällaiset joukkoharhaiset
murhajoukkiot ovat yleensä aivopestyjä uskonnon voimalla. Toki löytyy samanlaisia
joukkioita, joita jokin ei-uskonnollinen väkivaltainen ideologia, kuten
kansallissosialismi, voi yhdistää, samoin esimerkiksi valtiokoneistoja, joissa
kurin ja koneiston avulla luodaan kaikkeen pystyviä tappojoukkoja. En siis tietenkään
syytä sinänsä uskontoa murhien motiiviksi, enkä moiti niitä, jotka uskonnosta
lohtua etsivät tai löytävät, mutta olisi hyvä muistaa, että uskonto näyttelee
isoa roolia monien fanaattisten uskonnollisten liikkeiden joukossa. Näistä esimerkiksi
jihadistit on nimetty yleismaailmallisesti terroristeiksi, kun taas Israelin siionistit
ovat sitten kai lähinnä valtioterroristeja, koska yleismaailmallinen mielipide
ei heidän sortotoimiaan terrorismina pidä. Samaten vaikkapa Burman
theravadabuddhalainen hallinto (tosin onko hallinto sinänsä buddhalainen ja
onko buddhalaisuus edes uskonto) terrorisoi (on esitetty, että kyseessä olisi
kansanmurhaan verrattavat toimet) islaminuskoista vähemmistöä, mutta tämänkin
voinee laskea valtioterrorismiksi (ja kun valtio terrorisoi kansalaisiaan, se
on ilmeisesti valtion sisäinen asia niin kauan kuin YK toisin päättää...) Länsimaiden
väkivaltakoneisto taasen on armeijoiden ja erikoisjoukkojen käyttöön keskittyvää
yleensä kaiketi ei-uskonnollisena esitettävää ”turvallisuustoimintaa”, ”ennaltaehkäisyä”
tai muuten vaan sotaa, jonka erottaa terrorismista lähinnä se, että sille
haetaan yleensä esimerkiksi YK:n mandaatti tai perustellaan se ”terrorismin
vastaisena sotana”, jotta sille olisi ”siunaus”. Aika hyvä sanavalinta, eikö :P
Tämmöinen kuva levisi Facebookissa Pariisin joukkomurhien
jälkeen:
Mietin ensin, että onpa hyvin sanottu, mutta entäs jos tämän
ajattelee siten, että se itsensä tappaja on itsemurhapommittaja, joka kyllä aloittaa itsestään, mutta vie mukanaan ties
kuinka paljon muita...
Minä kyllä liityn niihin (ehkä naiivisti) ajatteleviin, joiden mielestä
rauhanaatetta on aina kaikista iskuista ja murhista ja järjettömyydestä huolimatta
jaksettava levittää, ja yritettävä luoda ilmapiiriä, jossa ei ole
vastakkainasettelua, jossa mm. turvapaikanhakijat nähdään potentiaalisina
terroristeina. Otetaan ihmiset ihmisinä, eikä uskonnon tai rodun tai
kansallisuuden edustajina. Ei uskontokaan tee itsessään kenestäkään
terroristia, olitpa jeesustelija, buddhalainen, hindu, juutalainen, muslimi tai
joku muu hörhö, mutta rauhanaate voisi mielestäni irtisanoutua näistä rukoilu-
ja jumalapiireistä, kun tiedetään, ettei niiden avulla ainakaan ihmisten
väkivaltaisia harhoja paranneta. Ei rasismille. Ei fasismille. Ei fanatismille.
Ei ääriliikkeille. Ei kiitos.
Rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto. Olisipa, koska
kostonkierre ei valitettavasti lopu koskaan. Tähän Jean Jullienin piirrokseen
on hyvä lopettaa:
