Olen miettinyt viime viikot jonkinlaisen vuosikatsauksen tekemistä ja se on mielessäni muotoutunut muun muassa plussaa ja miinusta -listasta, yksityiskohtaisista kuvauksista niin hyvistä kuin huonoista hetkistä tai jotain niiden väliltä. Lopulta välähti: Koska musiikki on minulle yksi elämän peruspilareista, päätin lähteä siltä pohjalta, mitä on tullut kuunneltua ja pohdiskella sekä niihin liittyen että muutenkin menneitä aikoja.
Tässä auttaa Spotifyn vuosikatsaus, joka julkaistiin marraskuun lopussa. Loppuvuoden kasarikuunteluita ei siis ole listattu, eikä tarvitsekaan, tässä ovat olennaisimmat siihen mennessä:
Suosikkikappaleeni vuonna 2020
1. Marfa / Mikä sit on muuttunu?
Yllättävä ykkönen! En ois arvannut, vaikka jokin tässä Marfan biisissä onkin kolahtanut aika kovasti. Nuoruuden tai jonkun tärkeän ihmissuhteen muistelu siinä "rakkauden haudalla". Sisältää myös ihanaa naisräppiä, vaikka ei kai pitäis sitä "nais"-etuliitettä enää tänä päivänä mihinkään tunkeakaan. Muutamat kohdat biisissä on itelle aina kolahtaneet, vaikka ei ne minun elämääni mitenkään liitykään, mutta silti. Huippu fiilis, joka kolahti sit vissiin aika syvälle, kun olen kuunnellut tätä biisiä ENITEN koko vuonna. Ihan ihme juttu, mitähän tämä kertoo minusta? Ehkä sen, että oon koittanut ja koitan löytää aina jotain feminiinistä näkökulmaa asioihin (josta kertoo yksi toinen listan biisi myöhemmin), koska haluan ajatella asioita aina eri kanteilta ja itsessäni elää kaikesta miehisestä hapatuksesta huolimatta vahva pro-feministinen vire, halu pystyä ajattelemaan ja tuntemaan asioista isolla asteikoilla inhimillisesti, eikä miehisesti tai naisellisesti. Marfan biisi ei sinänsä liity siihen, vaan tunnelma vaan on jotenkin sellainen kaihoisa, kuten yleensä, kun muistellaan menneitä, joten tämä sopii täydellisesti myös vuodenvaihteen muisteluihin. En tiedä, haluaisinko edes muistella viime vuotta, onko siihen aihetta? Eikö kannattaisi vaan katsoa eteenpäin ja elää, kuten haluankin elää: päivä kerrallaan.
2. My Dying Bride / Your Broken Shore
Komeata doomia Englannista. En tiedä, miksi en ole kuunnellut ´kuolevaa morsiantani´ aiemmin oikeastaan ollenkaan, koska kyseessä on kuitenkin 30 vuotta toiminut yhtye. Varsinkin tästä kappaleesta tuli niin vahva vastinpari muutama vuosi takaperin löytämälleni Paradise Lostin Beneath Broken Earth -kappaleelle, että pysähdyin kuuntelemaan tätä aina vaan uudestaan. Bändin solistin haastattelua katsoessani tuli selväksi, että levy oli kovan työn tulos: se syntyi viiden vuoden tauon jälkeen kovan väännön tuloksena, muu bändi oli saanut levyn jo purkkiin, ennenkuin solisti edes ilmestyi studiolle ja huomasi, että nyt pitää löytää uusia näkökulmia tekemiseen, koska levy on niin hyvä, että ei pysty vaan tekemään asioita kuten tavallisesti, vaan pitää yrittää kaikkensa, että saisi aikaan parasta, mitä pystyy. Lopulta laulujenkin äänitykset kestivät vuoden ja välillä epätoivo meinasi vallata miehen/mielen; hetken hän jo pohti, että ehkä levystä olisi pitänyt tehdä instrumentaalilevytys. Lopulta kidutus loppui ja levy oli purkissa. Lisäksi hän kertoi oman elämänsä rankasta kokemuksesta viisivuotiaan tyttären syövän hoidoissa, joka oli osasyy pitkäksi venyseen levytystaukoonkin ja josta kertoo levyllä oleva kappale Tired of Tears.
3. Vino Puu / Hullu Lintu
Iljan bändi Vino Puu on onnistunut tekemään muutaman hyvän veisun, mutta tämä iski kybällä ja soi korvamatona pitkään. Tykkäsin erityisesti Iljan lauluosiosta, mutta mitä enemmän tätä olen kuunnellut, niin biisi vaan paranee vuoropuhelusta kahden laulajan välillä ja vaikka olen ajatellut, että en löydä sanoituksesta omaan elämääni kosketuspintaa, niin ehkä musta tuntuu vähän siltä, että oon tommonen hullu lintu, joka lentelee päin elämän näyteikkunoita ja sit aina joku ihana saa hoivata mua kuntoon.
"Enhän mä tiennyt, mikä mä oon
ennenkuin lensin, päin näyteikkunaa"
4. Jere & Bulle & MC Rambo / Terve Tauti
Suomiräppiä, jossa ´kaikki unelmat on murskattu´ ja MC Rambo, jolla on suomiräpin tunnistettavimpia ääniä Palefacen ohella ´kävi terapiassa, mut ei ne jaksanu kuunnella´. Eli tyyppien elämässä on perse auki ja se on terve tauti tai jotain :D Tää on tämmönen hauska välipala ja bängeri, joita tarttee tämmönen haist vit, mitä väliä, perseaukinen ihminen päiviensä mantraksi.
5. Jukka Poika & Janna / Haituvat
Vuoden kesäbiisi. Ihanat Jukkis ja Janna duetoi kauniisti, mun suosikkifiilistelijät samassa paketissa, suomireggaeta ja kesä soi korvissa, olipa millanen myräkkä tahansa.
6. Ruuskane / Korkeel
Mun lukion liikunnanope Ruuskanen oli hyvä opettamaan uimista. Sitä on muisteltu eräänkin kerran. Tänä vuonna ei tullu kyl uitua hirveesti. Auton hajottua jäi mökillä käynnit siihen. Ruuskane tekee melodista suomiräbää ja tää on vaan tämmönen tarttuva biisi, joka saa mielen lentoon. Ruuskane kertoo biisissä toteuttavansa unelmaa, eikä enää menevänsä muiden mielihalujen mukaan.
7. En kiellä enkä myönnä / Kuusenkerkkiä
Tämäkin räppikombo rikkoo mielikuvaa siitä, millaista miehistä uhoa räppi on. Se on just semmoista, kun tekijät haluaa tehdä, eikä kaikki ole gangstaa ja egoa ja imagoa, vaan elämänmakuista settiäkin tehdään, paljon.
8. Skandaali / Sen lauluja laulat
Pitkän linjan räppäri, jolla on paljon niitä perinteisiä suomiräpin lyriikoita, joista mä en jaksa hirveästi innostua, mut sit muutamia aivan älyttömiä helmiä, varsinkin näissä uusimmissa paluulevyn biiseissä, joissa "setä muistelee" ja kyyninen toteava tyyli lapsikuorotaustoilla kolahtaa täysillä, oikein perinteistä suomilaulujen murheen alhoa siis.
"Sen lauluja laulat, joka ruokkii,
sen pillin mukaan osut joka nuottiin,
kun seuraamaan kai meidät tänne luotiin
ja jos et huku töihin, hukut tuoppiin"
Tämä on ollut kyllä henkilökohtaisesti myös yksi vuoden teemoista. Joko liikaa töitä uuden sairaalan muuttojen vuoksi tai sitten liikaa kaljaa ja jos ei sydän ota osumaa, niin sit meinaan hukkua lampeen tai käsi murtuu. En tiiä, miten tästä alkaneesta vuodesta sitten selviää? Ehkä mä kuuntelen tätä ja muita hyviä biisejä ja koitan löytää sellaiset polut, ettei mene överiksi kummankaan, töiden tai dokaamisen, saralla.
Tää on kyl yks mun suosikkikappaleita koko vuonna, tämmöstä settiä mä ite haluaisin tehdä, jos osaisin.
9. MunkkiTuk / Yellow
Modernia räppiä, jonka "sanomasta" ei ehkä tässä kannata paljon puhua, tässä heilutellaan keltasta korttia ja uhotaan, mut fudiskentällä. Jalkapallofanina Spursin vuosi pitää tietysti myös kerrata, vaikka kausi päättyykin aina yleensä keväällä. Tänä vuonnahan se päättyi vasta heinäkuussa, koska korona keskeytti kauden keväällä. Eipä siinä, aika ankea kausi, mutta Mourinho muutti kurssia sen mitä pystyi ja ainakin surkeisiin europeleihin päästiin. Siirtomarkkinoilta saatiin ihan hyviä pelaajia messiin ja uusi kausi lähti syksyllä todella hyvin käyntiin muutamista harmittavista pistemenetyksistä huolimatta. Sit iski Liverpool ja joulukuu olikin sen jälkeen ihan perseestä. Mut kyl se siitä, toivottavasti. Itse olen ollut tosi tyytyväinen Mourinhoon ja ihmetellyt, miten jotkut "fanit" tuntuu arvostavan enemmän pelityyliä kuin sitä, miten joukkue menestyy. Keltasta niille, vaihtakoot seuraa, tervemenoa.
10. Lama / Paskaa
Perinteistä punkkia, jonka aihepiirinä ovat paskalehdistö ja sen mukaiset juorut. Mä oon siirtynyt jo aikaa sitten pois paskajournalismin parista ja olinkin aika vittuuntunut, kun kuulin, että oikeudessa lehdistö yrittää saada Yleisradion luopumaan uutistoimituksesta netin puolella. Jokainen kansalainen maksaa yle-veroa ja mun mielestä on mahtavaa, että saa lukea ilmaisia laadukkaasti ja ilman skandaalilehdistön paskajuoruja tehtyjä uutisia netistä. Ne on Areenan lisäksi parasta, mitä Yle tuottaa, en minä telkkaria edes katso (eikä ole kanaviakaan telkkarissa, kun kaapeli-tv irtisanottiin jo vuosia sitten).
11. Kuopus feat. Karina / Femme
Nyt ollaan sitten sen profeminismin ytimessä, kun suomalainen (mies)räppäri vetää komean biisin omasta feminiinisyydestään.
12. Skandaali / Linnunradan liftari
Toinen Skandaali-biisi ja tämä on se uuden levyn toinen helmi. Elämäntarkoituksellista pohdintaa, ihmisyyden ihmettelyä, mielenterveysongelmaisen kyynistä tilitystä, nykyelämän epäkohtien ruotimista ja linnunradallekin ollaan ihmiskuntaa pakoon lähtemässä. Kertsi on yksinkertaisuudessaan hyvä ja loppuvaiheissa biisiä palataan ihmisyyden syöpäiseen ytimeen. Me olemme vain lantakasoja avaruudessa.
13. Kettel / Laundry
Välisoitto teknoartistina paremmin tunnetulta Ketteliltä. Piano soi kauniisti. On muuten tullut pyykättyäkin tänä vuonna. Tai no, konehan se pyykkää ja kuivuri kuivaa, joten helppoa on nykyihmisen elämä.
14. Summoning / Old Mornings Dawn
Itävaltalaista Tolkienin tarinoista sisältönsä ja osin musiikillisen fiiliksensäkin saanutta metallia, jossa on sinfoniallisia, folkahtavia, bläkkismäisiä viboja. Upeata, jylhää, eeppistä ja dramaattista matskua, jossa vanhat ajat syntyvät uudelleen ja vanhat aamut kirkastuvat auringonnousun myötä. Ehkä tätä ei tarvitse enempää analysoida, se vain joko vangitsee ja saa fiiliksiin tai sitten ei.
15. Dai Kaht / Helvet Ströi II
Kajaanin lahja häröprogen maailmankartalle. Jätkillä oli hieno striimattu keikka Kulmasta, kun joulunajan keikat oli kielletty. Ehdottomasti mentävä paikalle taas livekeikalle, kun niitä järjestetään ja erityisesti, jos paikalla on Dai Kaht!
16. Power Trip / Soul Sacrifice
Tämä tuli vastaan Banger TV:n vuoden levyjen listalla saatesanoilla "bändi, josta vanhan liiton hevifanit innostuvat festareilla". Thrash metallin ja hardcoren sekametelisoppa kyseessä. Ikävä kyllä solisti Riley Gale kuoli elokuussa ja ensi vuoden koronan jälkeiselle ajalle suunniteltu iso Euroopan rundi jää tekemättä, liekö bändiäkään enää siis. Jotkut lähtee ennen aikojaan, kuten Riley 34-vuotiaana, jotkut musauralta eläkkeelle jäämisen jälkeen kuten Neil Peart tammikuussa 67-vuotiaana ja Eddie Van Halen lokakuussa 65-vuotiaana. Musiikki kuitenkin elää ikuisesti!
17. Purplape / Tuuli
Uuden aallon suomalaisia räppäreitä. Tässäkin biisissä sekä höpötellään jotain riimeihin sopivaa coolia että kerrataan perhehistoriaa, mutta kyllähän tää vie eteenpäin kuin lämmin tuuli.
18. Pekka Pohjola / Oivallettu matkalyhty
Vähän vanhempaakin matskua eksynyt soittolistoille eli yhdessä vaiheessa kuunneltuani Verneri Pohjolaa palasin isänsä proge-tuotannon pariin ja tämä tarttui listalle kovaan soittoon. Aina tulee kyllä lämmin olo, kun kuuntelee seitkytlukulaista progea ja Pohjolan rytmejä.
19. Oskari Olematon feat. OG Ikonen / Nää vuodet
Poliisi ja roisto -räppiä, mutta twistillä, jossa muistellaan menneitä vuosia ja ylistetään "lapsenmielisyyttä".
20. F / Vapaa
Skandaalin ja Kuopuksen veisujen ohella mun suosikkilyriikoita viime vuoden biiseistäni. Tästä olen kirjoittanut itsekin usein. Vapaus olla mitä on, vapaus olla olematta toisen määrittelemä. Pellehän lauloi, että "vapaus on suuri vankila", mutta mä oon vapauden kannalla.Tosi kova. F:n toinen biisi, jota fanitan ihan kybällä "Hajoaa"-kappaleen ohella. Lyriikassa yksilön vapaus (suhteessa) sanoitetaan hienosti, hienoa modernia rap-runoutta ja girl poweria.
21. Einstürzende Neubauten / Z.N.S.
Luin saksaa ammattikorkeakoulussa. En ymmärrä tästä biisistä yhtään mitään. Jostain tanssista siinä hoetaan. Neubautenin industriaalimeteli on kyllä jostain syystä hypnoottista. Rytmi, pauke, Blixan hokemat. Elämässä on oltava rytmiä.
22. Kuopus / Mitä jos
Skandaalin ja F:n lisäksi parasta ja samalla koskettavinta lyriikkaa vuonna 2020 teki Kuopus. Jälleen teemana ulkopuolisuus rap-genressä ja kulttuurissa ja jopa sukupuolessa (vrt. biisi Femme). "Mitä jos suoraan vinoon vaan kasvettais?" ja varsinkin rap-genren mies-hegemoniaa kommentoiva "Ennemmin tässä mä änkytän ku testoissa räppäävä änkyrä" ovat hauskoja riimejä, joita biisi on pullollaan. Vuoden kovin uusi artisti.
23. Mari Johanna / Ovella
Kuopuksen peesissä nimitän Mari Johannan toiseksi kovimmaksi vuoden uusi artisti -kategoriassa, vaikka tainnut hänkin jo useamman vuoden kyllä uraa tehdä, mutta tämä olikin "Jarkon musagaalan vuoden 2020 valinnat". Mari Johannan setti on elämän synkemmästä päästä, omakohtaisia tarinoita ankean lähiöelämän varjoista. Hyvä muistutus siitä, että kaikilla ei elämän lähtökohdat ole ihan samanlaiset, mut silti voi selviytyä ja pärjätä.
"Mami tais skipata ne peittelyt ja iltahalit
Kun mamin lempinami oli Diapami
Mut ennen pamii piti saada manii
Kaikki kiva mitä saatiin aina vietiin kaniin"
24. Aleksi Heinola Quintet / Three Fiddy
Kokoelman jazz-osuma. Kuuntelen aina välillä satunnaisia suomi-jazzareita ja ois kyllä hauska käydä jollain jazz-klubilla fiilistelemässä tällaista livenä.
25. Urfaust / Meditatum II
Kuuntelen aika vähän black metal -tyyppistä matskua, mutta välillä aina jotkut kolahtaa ja tässä hollantilaisen Urfaustin pläjäyksessä on just sellaisia komponentteja, jotka muhun on aina osuneet. Lainaan tähän vähän Infernon levyarvostelua, koska siinä on jo asia pureskeltu hyvin: "Kuuteen osaan jaettu Empty Space Meditation näyttää todelliset kyntensä lähes kymmenminuuttisella Meditatum II -kappaleella, jonka unenomaiset koskettimet ja monotoninen takominen vievät oikean hetken tullen transsiin." Lisäksi tietysti kolahtaa aina välillä kaikenlainen räkäinen karjuminen ja huutolaulu; tässä lauluosuudet ovat sekä alussa että lopussa pelkkää älämölö-karjumista rujoon bläkkistyyliin, välissä sitten puhtaita vokaaleja. Huikea tunnelmallinen pläjäys, joka tietyssä mielentilassa toimii meikäläiselle kuin häkä.
26. Lumsk / On hundrede aar er alting glemt
'Sadan vuoden sisään kaikki on unohdettu' on yhden pitkään tykkäämäni norjalaisen folk metal -yhtye Lumskin biisi, joka alkaa herkällä urkujen soitolla ja kuten Lumskin tyyliin kuuluu, todella kauniilla lauluosuudella. Lumskin paluuta on odotettu pitkään, koska kolme levyä 2001-2007 välillä julkaistuaan osa jäsenistä lähti bändistä, mutta aina silloin tällöin Facebookissa on ollut jotain vihjailua siitä, että uuttakin matskua on tulossa. Tässä biisissä on harras tunnelma ja vuoropuhelua nais- ja mieslaulajan välillä, eikä niin metallinen meininki, mutta tykkään silti. Lumskiin on aina kiva palata, se toimii aina.
27. Billy Joel / And So It Goes
Koskettava kipale kasarilta, jonka löysin aika vasta. Varsinkin biisin alku kolahtaa, koska siinä on laini sydämessä olevasta huoneesta, mutta siinä missä Billy Joelin mukaan se on huone särkyneen sydämen korjaamiseksi uutta rakkautta odotellessa, on se mulle huone, jonne säilöä hyviä muistoja ihmisistä, joita olen kohdannut:
"In every heart there is a room
A sanctuary safe and strong"
28. Laineen Kasperi / Mieleni
Tässä kappaleessa on vaan yksi vika eli heti biisin alussa oleva viittaus Mieleen kodinkoneena, pyh, köyhää, Pertti Jarla ehti ensin ja teki sen paremmin. Mut ihan hauskaa riimittelyähän tää muuten on. Vaikka tää ei mitään perinteistä räppiuhoa olekaan, niin kyllä tässäkin menee asiat päin vittua ja oiskohan ainoa biisi, jonka olen koskaan kuullut, jossa mainitaan "pieru".
29. Joji / Run
Vuoden mielenkiintoisimpia kappaleita ulkomaan eläviltä. Joji on japanilais-australialainen Youtube-videoilla tunnetuksi tullut tyyppi, mutta omalle kartalle herra tuli vasta tämän biisin myötä. Tausta tukee yksinkertaisella rytmillä ja tunnelmalla koskettavaa laulusuoritusta. Rakkauslaulu tai laulu päättyneestä rakkaudesta ja siitä, kuinka toinen juoksee sitä pakoon ja lopulta kertojakin juoksee pakoon. Kitarasoolokin sopii biisiin kuin häkä, hypnoottinen hitti.
30. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus / Kolme vuotta sitten
Kertomus avioerosta. Ei missään nimessä suosikeitani Niskalaukauksen tuotannossa. Yhtä eroa olen sivusta seurannut tänä vuonna, onhan se ihan perseestä olevaa hommaa. Onneksi omasta erosta on jo aikaa ja haavat ovat parantuneet. Ehkä tässä biisissä eniten tökkii loppu, kun katkerana tilitetään syyllisen näyttävän syytöntä katsetta. Kai se on ihmisluonnolle ominaista, että pitää löytää aina syy, syypää, syytösten kohde, kun jotain menee pieleen. Ehkä vois katsoa myös peiliin, ennen kuin alkaa syyttelemään. Elämä on perseestä ja ihmismieli heikko, eiköhän erotkin johdu siitä, että niiden kuuluikin tapahtua - ei missään ole kiveen hakattu, että jotkut "kuuluvat toisilleen" tai että joku olisi ikuista. Aina edelleen jaksan kauhistella ihmisiä, jotka etsivät sitä "oikeaa", jonka kanssa olla loppuelämänsä. Voihan sitä etsiä, mutta kannattaa muistaa, että se on ihan sattuman kauppaa, löytääkö jonkun, joka pysyy vierellä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
31. Pikku Kukka / Missä sinä oot?
Erikoinen laulelma, jossa kysellään/haikaillaan kadonneen ystävän/rakkaan perään. Ei suosikeitani Pikku Kukan tuotannossa, mutta näillä mennään, mitä ilmestyy, vähän niinku Niskalaukauksenkin osalta. Tykkään kuunnella uutta musaa, enkä aina samaa vanhaa, vaikka sieltä onkin hyvä aina välillä ammentaa sitä perspektiiviä, koska eikös se niin mene, että musamaku muodostuu tietyssä kriittisessä iässä sen oman itsen muodostumisen kanssa. Tämä on tämmöinen tunnelmapala, joka on ollut minulle vaikea lähestyttävä, mutta olen minä alkanut tykätäkin tästä vähän. Aika synkkä pläjäys, varsinkin "Ei mitään kesiä oo jäljellä" -hokema kertoo siitä, että tässäkin ollaan nyt lopun äärellä, mut ei vielä katkerana, enemmänkin surun murtamana.
32. Kuopus / Suhteissa
Lisää Kuopusta, ihanaa. Joka kerta kiva kuunnella näitä riimejä. Sympaattista, pehmoa, sydämellistä. Tässä riimitellään myös iskästä, vaikka onkin enemmän parisuhteen kuvausta.
"Avoimissa suhteissa tunteista kai puhutaan ja
suututaan ku suututtaa mut toista ei voi muuttaa
Omat halut ihastukset täytyy aina tunnustaa
vaik mustat sukat puristaa ni kukaan ei mua uhkaa"
33. Paradise Lost / Fall From Grace
Toinen perinteinen doom-artisti Englannista julkaisi myös uuden levyn ja löytyihän sieltäkin soittolistalle kipale, vaikkei Beneath Broken Earthin tunnelmaa tavoitakaan. Mutta hyvä.
34. Clannad / Na Buachaillí Álainn
Clannad eli perhe on mun ikisuosikeitani. En ole kuitenkaan kahlannut läpi koko tuotantoa kovin tarkkaan ja jostain syystä löysin vielä levynkin, mitä en ole oikeastaan kuunnellut eli 1982 vuoden Fuaim. Tässä lauletaan iiriksi "My blessing for the lads", jotka lähtevät merille. Hyväntuulista Clannadia, jota on aina helppo kuunnella.
35. ALMA / Stay All Night
Alman levy ilmestyi viimein, mut ei siitä ole ihan löytynyt samanlaista hittikamaa kuin aiemmista sinkuista. Tätä on tullut kuunneltua jonkin verran. Almamaista hieman melankolista tanssipoppia, jossa haikaillaan, että rakastaja ei lähtis pois, vaan jäis yöksi.
36. Dai Kaht / Dai Körönenn
Taas Kajaanin lahjaa zeuhl-progen ihmeelliseen maailmaan. Biisin alun polveileva soitto ihanaa, tuota ekaa minuuttia vois kuunnella luupilla vaikka kuinka pitkään. Ai sheitana, kun ois kiva päästä tulevaisuudessa vielä kattomaan tätä oikeasti livenä.
37. Pekka Pohjola Group / Kätkävaaran lohikäärme
Luin Verneri Pohjolan haastatteluita, kun kuuntelin hänen tuotantoaan ja isänsä tuotannosta nosti esiin tämän lohikäärme-levyn. Isä-suhde oli hankala ja monipolvinen, iskällä oli aika rikkinäinen taiteilijaelämä, mutta tietyt asiat antoivat myös hyvää ja musiikki oli luonnollisesti yksi asia, joka auttoi pääsemään vähän lähemmäksi isää, jota ei elämässä muuten juurikaan ollut.
38. Clannad / The Green Fields Of Gaothdobhair
Tässä sitten Clannadilta sitä koskettavaa balladiosastoa, ai että. Tämäkin Fuaim-levyltä, joten ei uusinta uutta, mutta minulle vähemmän tuttua. Clannadilla on muuten menossa tai olisi pitänyt olla menossa jäähyväiskiertue, jonka piti tulla Helsinkiinkin, mutta sitten tulikin tauti. Keikat siirtyivät tälle vuodelle, joten jos korona antaa myöden, on Clannad sunnuntaina 28. maaliskuuta Helsingin Kulttuuritalolla. Jäänee kuitenkin väliin, kaikkea ei elämässä ehdi ja Clannadin musa elää mukanani aina, olinpa heitä livenä nähnyt tai en.
39. Sepultura / Pentagram
Ysärin alun suosikkihevibändini oli Sepultura ja niihin biiseihin ja levyihin on tullut palattua monesti. Maxin lähdettyä bändistä en ole heidän edesottamuksiaan juurikaan seurannut, mutta aina välillä katsastanut jotain tekemisiään. Tässä uuden levyn instrumentaalissa on aika rouhea meininki ja tullut tätä kuunneltua.
40. Mokoma / Leikin loppu
Mokoman uudelta rouheimman pään matskua. Hyvä, että jaksavat heilua. Livestriimistäkin tuli bändiä katottua ja onhan niillä aina hyvä meininki. Tätäkin pittää saaha livenä taas joskus.
41. Olli Antonio / Ota happee
Edellisen henkeä vetämättömän kappaleen jälkeen tämmöistä vähän rennompaa settiä, joka saa aikaan hyvän tunnelman. Verseissä muun muassa nuoruuden muistoja mukavalla otteella. Kertsi on kyl hyvä jokaiseen hetkeen, kun ottaa pattiin ja ei muista hengittää.
42. Einstürzende Neubauten / Alles in Allem
Uutta Neubautenia eli sedät jaksaa heilua. Tässä kuitenkin harras tunnelma eikä industriaalimeteliä laisinkaan, vaikka rummut toki kuulostaakin joltain peltipurkeilta tehdashallissa - kuten asiaan kuuluu. Tunnelmallinen, tykkään.
43. MKDMSK / Salut
Nuorena 2019 menehtynyt suomiräppäri, jonka kesken jääneen levyn Pyhimys saatteli valmiiksi ja julkaisi rap-skenen iloksi ja muistoksi. Dokauslaulu dokuille, edesmenneille ja nykyisille, siis myös mulle eli kolahtaa ja koskettaa.
"Ku matka päättyy nii ei se ees satu
Lasi tyhjäks, silmät kiinni ja salut"
44. Mokoma / Ilmoitusluontoista asiaa
Lissää Mokomaa. Täten ilmoitan, että ikinä enää en! Vaan en ossoo sanoa, mitä en :D
45. Peregoyo y Su Combo Vacana / El Mundo al Reves
Narcos 🙂 Tämän tahdissa olen tanssahdellut jotain salsan tapaista itsekseni monet kerrat itsekseen kotona - ja hymyillyt.
46. Judicator / Tomorrow's Sun
Historiallista melodista power metallia. Joo, taistelumeteliä siis. Tämäkin tais tarttua matkaan Headbangerin vuosilistauksesta. En kuuntele hirveästi tällaista, mutta onhan tässä jotain tarttuvaa ja tietysti vanha hevin ystävä nauttii melodisesta mätöstä, kunhan ei mene ihan kiljumiseksi tai munien puristeluheviksi.
47. Clannad / Strange Land
Clannadin Robin of Sherwood -soundtrackin myötä tehtyyn Legend-levyyn tulee palattua aina aika ajoin. Oi niitä aikoja, kun Albion (eli vanha kirveenvarresta veistetty miekka, jonka nimesin Robin Hoodin taikamiekan mukaa) heilui Leinolassa, niitä aikoja on välillä ikävä.
48. Mokoma / Syyttävä sormi
Mokoman uutuudelta lisää mättöä. Tässä on osuvat ja tarttuvat sanat, statementtia toisen perään. "Tahdon rakastaa, tahdon elää!"
49. Lumsk / Fagran fljotan folen
Lumskin metallisempaa meininkiä, jossa ihanan jynkyt kitarat, joita säestää viulu ja huilu ja laulu, nam.
50. Havukruunu / Vainovalkeat
Pakanametallia, jossa monotoninen bläkkisrytmi takoo ja melodinen kitaravalli saa raavaan hevarin lähes herkistymään. Karjuva laulutyyli ja mieskuorolaulu toimivat. Tästä kyllä välittyy semmoinen kylmän pimeän suomalaisen talven tunnelma, ja vain kaipuun vainovalkeat valaisevat synkkää mielenmaisemaamme.
51. Clannad / Darkmere
Lisää legendaarista irkkumusaa. Näitä voi kuunnella missä ja milloin vain. Mieli palaa menneeseen, muinaiseen ja antaa semmoista sisäistä lämpöä, vaikka sisältääkin melankolisen pohjavireen.
52. Stinako & Antti Autio / Paino
Yksi viime vuoden kauneimmista duo-lauluista. Anttia kävin kattomassa Kajaanissa olikse nyt toissavuonna ja diggaan kyl täysillä. Stinako ois ollut käymässä Kajaanissa viime vuonna, mut jäi väliin. Hieno duetto ja mielestäni kauneimpia suomalaisia uusia lauluja.
53. Madboiali / Pikku hiljaa
Lisää uuden aallon suomalaisia räppäreitä. Tää on jotenkin niin sympaattinen räppi: "Pikku hiljaa pienest pojast tuli stara", eikä siltikään yhtään uhoa.
54. Terrian / Let Love Lead
Viime vuotta leimasi koronan lisäksi Black Lives Matter -liikehdintä ja tässäpä kaunis kannanotto siihen kaikkeen. Gospelia en paljon kuuntele, mutta tämä toimii: rakkauden ylistyslaulu.
55. Tame Impala / Lost in Yesterday
Australian hämypoppareilta tulee aina hauskoja soundeja ja rytmejä pop-kentälle. Viime vuonna julkaistulta levyltä yksi matkaan tarttuneista. Näitä on helppo kuunnella, rytmikästä, melodista ja tarttuvaa, mutta aina jotain pieniä koukkuja siellä täällä, ettei mene ihan tusinatavarana toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
56. Matti Johannes Koivu / Opetan lintuja lentämään
Kerkesinhän minä keikallakin käymään, ennenkuin helvetti repes. Ihana Matti Johannes Koivu. Tässä on viuluineen oikein semmoinen suomalainen meininki. Minusta tämä kertoo isyydestä, kauniisti.
57. Alma feat. Tove Lo / Worst Behaviour
Alman surumielinen laulu aloittaa biisin, sit kaadetaan uus paukku ja jatketaan taas huonoa käytöstä. Kuulostaa niin tutulta, että symppaan kovasti.
58. Janita / Our Love is All We Have
Janita oli Suomessa teinitähti ysärillä, kunnes muutti Yhdysvaltoihin ja alkoi luoda uraansa siellä. Uudempaa matskua kuunnellessa äänenvärin tunnisti heti ja tästä tuli vähän mieleen joku muukin naislaulaja, mut vielä en ole saanut päähäni, että kuka, pitänee kuunnella lisää.
59. Mari Johanna / Moshpit
Jos ei lasketa hooceeta, niin tää on kovinta mättöä, eikä siihen tarvita kuin syletyt sanat, vähän skittataustaa ja jyskyttävä basso.
60. R.E.M. / Try Not To Breathe
Jostain takavasemmalta vanha kunnon remmi palasi mun soittolistoille. Heti alkaa hytkyntä. "I - want - you - to - remember". Ja kylhän mie muistan.
61. La Roux / 21st Century
Vuosisadastamme kertova ihmeellisellä kasarikompilla käyntiin lähtevä kappale muuttuu heti paremmaksi, kun solisti Elly Jackson alkaa laulaa nasaaliäänellä. Jokin tässä tartuttaa, vaikka alun perusteella oisin heivannut biisin roskiin alta aika yksikön.
62. Pää Kii / Kerran puliukko, aina puliukko
Kertomus elämästäni, eiku.
63. The Mystery Of The Bulgarian Voices / Zaidi Sluntse
Aina välillä tulee eteen tämmöisiä kummallisia yhtyeitä, joiden soundia ei voi vastustaa. Heti alkuun lähdetään beatbox-bassolla ja ihanilla kansanlauluäänillä. Vuoden oudoin -kategorian paras.
64. Skálmöld / Sverðið
Tämän hetken kovin metallibändi on islantilainen Skálmöld. Nämä jos perkele sentäs joskus pääsee livenä näkemään, niin oispa ihan mahtavaa. Mutta mielelläni minä kuuntelenkin ja kattelen, Youtubesta olen näiden sinfoniaorkesterin kanssa tekemiä erikoiskeikkoja tiiraillut ihastuneena - Maidenin Live After Death -meininkien ja Rush in Rio -hurmoksen jälkeen ehdottomasti paras livemeininki tallenteena koskaan missään. Mutta on bändi itsessäänkin aivan loistava. Melodista, tarttuvaa. Välillä mennään laukkaheviä Iron Maidenin ja kumppanien jalanjäljissä, mutta islantilaisella twistillä, jota tietysti korostaa islanniksi lauletut tarinat, joista ei aina ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta oon minä jotain niistä koittanut käydä uutsimassa netin syövereistä. Tykkään kahden erityylisen karjujan tyylistä ihan helvetisti, on matalaa räkää ja on korkeampaa räkää, pitää olla räkää. Aina tekee itekin mieli huutaa, kun näitä kuuntelee, vaikka en osaakaan karjua yhtä komeasti. Onneksi on Skálmöld, toivottavasti jatkavat vielä pitkään ja äänet kestää ja uusia melodisia eepoksia syntyy. Näidenkin takia ois kiva lähteä joku päivä myös sinne Islantiin kattomaan, mitä ne viikinkien jälkeläiset siellä tulivuorisaarella oikein touhuaa.
65. Petter feat. Eye-N-I & FranskaTrion / Natten
Jazz-hämyistä ruotsalaisen rap-legendan puhelaulumatskua. Yön hämyistä ja tyylikästä, tykkään todella paljon. Petterillä on muutamia muitakin aivan legendaarisia vetoja ja onhan hänellä Fintelligensin kanssa tehty fiittibiisikin. Tämä on kuitenkin klubijazzia ja komeaa sellaista.
66. Patti Smith / Summer Cannibals
Tämä soi Billions-sarjassa ja oli pakko heti nostaa listalle. Todella tarttuva ja toimiva kappale, jolla mentiin kesä 2020 rokaten läpi.
67. Jukka Nousiainen / Sun kanssas mä lähden minne vaan
Jukka esiintyi striimattuna Koutalaivan rock-risteilyllä ja tämä nousi sieltä soittolistalle. Trubaduureja aina tarvitaan, sympaattista.
68. Johnny Klimek & Tom Tykwer feat. Natalia Mateo / Wir sind uns lang verloren gegangen
Babylon Berlin on yksi mieleenpainuneimmista sarjoista viime vuosina tai koskaan. Saksan historiaa 1920-30 -luvuilta ja Berliinin yöelämää, poliiseja, rikollisia, ihmisiä, yhteiskunnallista liikehdintää. Huikean sarjan kruunaa upeat musiikit, jotka luovat tunnelmaa.
69. Nina Simone / I Wish I Knew How It Would Feel to Be Free
BLM-listalta poimittu klassikko ehkä kaikkien aikojen tulkitsijalta.
70. Jones / Marjamies
Tämä uuden aallon räppi on oikeasti tosi ärsyttävä biisi! En tiiä, miksi tämä on soinut niinkin paljon, mutta kai se on jokin rytmiriippuvuus, mikä tätä miestä (siis minua) eteenpäin vie.
71. Petter med Daniel Adams-Rey / Håll om mig
Tämmöinen menevähkö pop-räppi Petteriltä ja fiitissä ihanaa ruotsalaista mieslaulua. Mikäs siinä, rytmikästä poppista aina tarvitaan, rytmiriippuvaisuus jatkuu.
72. Xmies & Paleface / Osa meist
Tämäkin on aluksi vähän ärsyttävä, mutta minkäs teet, kuuntelen paljon uutta musaa ja niitä sit tulee kuunneltua eniten, mitä on listoille lätkinyt. Palefacesta tykkään itse asiassa tosi paljon, sillä on todella hyviä biisejä todella monta ja se on oikeasti suomen kärkilyyrikoita, ellei kovin kaikista. Tämäkin paranee, kun alun hokemista päästään verseihin, mut ihan bueno.
73. Lucette / Bobby Reid
Modernia kantria Amerikasta. En tiiä, mistä tämä tähän on tarttunut. Mut jotenkin tarttuva rytmihän tässä on ja riittävän kohtalokas esitys toimiakseen.
74. Sini Sabotage / Käärmeet
Sini on tainnut olla rap-skenessä jo aika pitkään, mut en ole hirveästi kuunnellut. Tämä uus biisi oli ihan hauska, mesitsiä erilaisille hännystelijöille ja ikäville ihmisille: "Jos haluisin käärmeit mun elämään, niin ostaisin terraarion".
75. My Dying Bride / The Long Black Land
Komea sellointro vaihtuu kitaravalliksi ja siitä sitten tutuksi doom-jynkyksi. Pitkä ja mustahan se on tämäkin maa, joten metallisydän sykkii tätäkin kuunnellessa.
76. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus / Aikamatkaaja
Lapsuutta ja sen viattomuutta haikaileva Timo ja Niskalaaki toimittaa.
77. Haamu feat. Miss Heini / Kahdes paikas
Urbaania musiikkia. Mun mielestä Haamu ja Heini sanoo kyl "kahes paikas" eikä kahdes, mut menköön.
78. HENRIK! / HURMOS!
Härömusiikkia Henrikiltä, jossa aina hauskoja lyyrisiä koukkuja outojen rytmien seassa. Aina ei tartte olla hei niin vakavaa, eihän.
79. Clannad / Together We
Perheen eli Clannadin perhe-anthemi ja samalla myös vapauden, ystävyyden ja toveruuden ylistyslaulu. Ai jai, rakastan, niin Clannadia kuin perhettäni.
80. The Mystery Of The Bulgarian Voices & Lisa Gerrard / Shandai Ya
Bulgarialainen kuoro ja Lisa Gerrard luovat äänillään semmoisen äänivallin, että siinä ei enää paljon sitten muuta tarvitakaan, huikea laulullinen ilotulitus.
81. Mari Johanna feat. Semihellu / Paine
Vähän vanhempaa Mari Johannaa, jossa selvästi vielä vähän räppitouhussa ollaan hakemassa omaa ydintä, mutta sanoma, lyriikat, ne ovat kovaa ydintä.
82. Norah Jones / Were You Watching?
Norah Jonesin musiikissa on jotain todella sielukasta ja aina välillä joku hänen biisinsä kolahtaa tosissaan ja pysäyttää kuuntelemaan. Tässä on jotain jännää peräkylän meininkiä viuluineen.
Päättyneen suhteen kuvaukseltahan tämä vaikuttaa, retrospektiivisesti:
"Were you listening
When there was nothing more to say?
Were you listening?
I sang sad songs, anyway
Were you hiding
When our love was in the deepest danger?
Were you watching
As we slowly turned into strangers?"
83. Slipknot / Disasterpiece
Vierastin pitkään näitä ameriikan maskihevareita, kunnes huomasin, että näillähän on ihan saatanan kova meno päällä koko ajan, rytmisesti erittäin toimivia, rankkoja kappaleita, joiden kertomiseen on myös omakohtaista taustaa - tämä ei ole mitään show-heviä.
84. Dave Thomas Junior / Silence
Sopivasti heviräimeen jälkeen kuulasta mieslaulua ja kaikukitaraa. Tämän bongasin Ricky Gervaisin upean Afterlife-sarjan myötä, joka on tumman humoristinen kuvaus leskeksi jääneen mieleen elämästä. Tämä biisi sopi sarjan toisen kauden päätökseen täydellisesti: pysäyttävän koskettavaa ja kaunista.
85. Myrkur / Leaves of Yggdrasil
Myrkur tuli tunnetuksi omalaatuisella yhden naisen bläkkiksellään. Viimeisin levy sisälsi kuitenkin pohjoismaisia kansanlauluja uusia sovituksina. Tämä biisi on hänen omansa kansanlaulumaisilla mausteilla ja kertoo siitä, kun joutuu olemaan erossa rakkaimmistaan.
86. Stam1na / Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
Toivo toi tämän biisin uudestaan tietoisuuteeni jakaessaan sitä Facebookissa ystävänsä kuoleman jälkeen. Niin koskettava kuin hevibiisi voi olla.
87. MunkkiTuk & MC Rambo / Meidän kotimaa
"Kirkkonummi on meidän kotimaa!" Suomen rap-skenen yksi omalaatuisimmista keskittymistä on vähän Kajaania isommalla Kirkkonummella. Näitä hoilotuksia sitä on tullut kuunneltua melko paljon.
88. Souce & Kolitsi / En myönnä, en kiellä
Räppivuoropuhelua, ihan hauska ja harmiton höpöttely.
"En myönnä, en kiellä, en sano mitään niin sä et tiedä
En myönnä, en kiellä ja jos sä kysyt, niin mä en tiedä"
89. NCO feat. Pyhimys / Mania
NCO on yksi, jonka tyylin ja soundin jo uusista suomiräppäreistä tunnistaa ja osa riimeistä on ihan hauskoja. Tässä on vähän tämmöistä ärsyttävää äijäpullistelua messissä, mutta toisaalta NCO:lla kaikki lyriikat tuntuu olevan kieli poskessa väännettyjä, joten ei kai tätä tosissaan voi ottaa tai "paheksua" hirveästi, kuitenkaan. Pyhimys toimittaa hyvin omat versensä, kuten aina. Tässä leikitellään siis sekä sillä, että mania voi tarkoittaa mielenterveydellistä ongelmaa tai massia, riippuu vähän.
90. Raappana / Kaunis on maa
Raappanan rakkaus-anthem on kesäinen kappale, joka saa aina hyvälle tuulelle.
91. Carach Angren / Skull with a Forked Tongue
Listamusiikkia. Suomen virallisen listan kärkeen ponnahti jossain vaiheessa viime vuotta hollantilainen sinfonista bläkkistä tekevä bändi uudella levyllään Franckensteina Strataemontanus. Kauhutarinoita biisien muodossa, mikäs siinä. Muutamia biisejä valkkasin soittolistallenikin, toimivia pläjäyksiä, tunnelmallista heviä, joiden tarinoihinkin alkoi päästä sisään, kun kuunteli useaan otteeseen. En ole kauhun ystävä, mutta tämä ei toki minua kauhistutakaan.
92. SOFA / Kysymyksii
Naisduon elektro-räppi-hässäkässä on jotain hauskoja juttuja, kivoja taustahuutoja ja tanssittavat rytmit.
93. Pyhimys / 4:20 (live 2020 Spotify Studios)
Vanhan biisin uusversio toimii hienosti. Pyhimyksen vähän vittumaisen kuuloinen biisi ei ollutkaan minulle tuttu aiemmin, mutta tässä oli kyllä tuotu tuttu Pyhimysmäinen lyyrinen iloittelu komeasti nykypäivään. Aina kuunnellessa pitää bongata sana "polyamoristi".
94. Hassan Maikal feat. Lukas Leon / Hullu
Ihan joka biisin listalle päätymistä en osaa selittää, mut ehkä mä oonkin vähän hullu?
95. Mustan Kuun Lapset / Tropaeum
Toissa vuonna eniten luukuttamaani Mustan Kuun Lapsien levyyn oli palattava aina aika ajoin, ainakin pistojen osalta. Tämä on yksi kyseisen levyn suosikeitani, joten sitä taisin kuunnella ihan levypistokkaana silloin, kun teki mieli saada annos mustaa kuuta. Melodista matskua, joka menee suoraan ihon alle. "Se tulee taas!" pitää aina hiljaisesti huutaa mörinä-äänellä. Tajusin muuten just, että tässäkin bändissä on kaksi erikuuloista karjujaa, kuten Skálmöldissä. Siinäpä siis meikäläisen kirjoissa kaksi kovinta metalliyhtyettä tällä hetkellä.
96. R.E.M. / Drive
Taas paluu menneeseen. Tämäkin on kyllä hauska tapaus, biisi jossa ei oikeastaan ole kertsiä vai onko se "Hey Kids Rock and Roll, Nobody Tells You Where To Go"? Alussa kierrätetään hidasta alkua ja pikku hiljaa lisätään kierroksia vähän niinku autolla painettais kaasua ja lopulta vedetään moottoritiellä sinne minne nokka näyttää, vaikka ei kai tätä autoilumusiikiksi tai miksikään kaahailuksi toki muuten voikaan kutsua.
97. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus / Elämänohje
Suosikkini viime vuosien Niskalaakituotannosta. Oikeastaan kuin käsikirjoitettu Jarkko Markus Leinosen elämänohjeen rinnalle. Setä kertoo, miten asiat on ja mutta ei sillai "anna minä sano, miten asiat on" -saarnaamalla vaan tässäkin setä toteaa, että näkee toisessa nuoren itsensä ja antaa vain ystävällisiä neuvoja:
"Älä tuhlaa elämääsi vihaan ja katkeruuteen
Meillä ei ole tilaisuutta toiseen mahdollisuuteen
Muista, et yhtään päivää sinä takaisin voi saada koskaan
Sattuma se täällä määrää
Ja johdattaa se joskus harhaan
Ei onni ole itsestäänselvää
Vain hetkessä voit kadottaa kaiken
Sattuma se täällä määrää
Siksi rakasta ja muista se kertoa"
98. ERO! / Honduras
Hauska kasikytlukulaistyylinen pimputus, josta tulee hyvällä tavalla mieleen jotkut Leevi & The Leavings -kappaleet. Hauska stoori, jota tulee aina jammailtua, vaikka ei kosketuspintaa omaan elämään annakaan. Mut aina ei tartte olla niin vakavaa, sekin lienee toistuva motto mun musavalinnoissa, kun välillä on niin pirun vakavaa ja ryppyotsaista, että pitää olla myös vastapainoja.
99. The Mystery Of The Bulgarian Voices / Rano Ranila
Ja vielä kerran bulgaarilaulantaa. Tässä on hauskaa tuo tamperelainen Rano Ranila, vaikka eihän sitä ärrää ihan tamperelaisittain kai lausutakaan, mut on tuossa vähän kotimaisen kansanlaulumeininkin tapaistakin laulantaa. Sit välisoiton aikana mennäänkin vahvasti itään päin soitannollisesti, mikä antaa lisää kivoja mausteita tälle. On nää kyllä hyviä.
100. HENRIK! / Näiden sanojen jälkeen emme nähneet enää
Täydellinen lopetusbiisi tälle kokoelmalle sekalaisia kappaleita, jotka koostuivat vuoden 2020 kuunnelluimmistani. Suomirap-kokoelmaa tais tulla luukutettua aika paljon ja eihän tämä mikään best of -kokoelma toki ollutkaan, vain jostain syystä kuunnelluimmat kipaleet. Mut ehkä biisin lyriikat vois vaikka leikkimielisesti laulaa vuodelle 2020:
"Haista vittu
Minä toivon että palat
Helvetissä
Haista vittuaaaa
Haista vittuaaaa-aaa
En tahdo nähdä
Sua enää koskaan
Tää oli tässä
Toivon että kuolet
Haista vittuaaaa..."
