Liian vähän täysii

En mä tappas itteäni,
viinan takia.
Ellen menettäisi muuten kaikkea.
Hyvä on hyvä on hyvä on hyvä.
Olo, mieli, tilaisuus.
Yksin kun taapertaa,
on turhauttavaa selitellä.
Ja yksin on jokainen tän kans.
En sanois stenkan sanoin,
mut yhdyn niihin,
koska oon doku.

---

Ei paljon tarttis,
ett ois hyvä olla.
Joku, jota koskettaa...
Hymy, elävä sellainen.
Nyt on isin aika issekseen,
mut huomenna oon tyytyväinen,
kun lapset taas kotona,
vaikka väsynyt paska,
tietty.

---

Kyl se siit,
mullakin on lääkettä
ja en oo enää nimetön,
ehkä tästä seuraa jotain.
Ainakaan mä en luovuttanut.

---

Mä vähän luulen,
että pikkusen anarkismia
seuraa mua hautaan saakka.
Olen toki tyytyväinen läski,
mutta kyllä mäkin polttasin autoni,
kun ois viimenen päivä.

Kuplassa elävät tyypit ei tajua,
että kun alkaa riehua,
on jo syvällä.

Mä tappasin harvasta syystä,
mutta tappasin,
jos mut pantais todella selkä seinää vasten.
Se on sekä pelottavaa,
että lohdullista.
Ei hyvä taivu pahan edessä,
vaikka luoti tappaskin.

---

Se on se pointti.
Vittu idiootit ei välitä.
Lihaanit, paviaanit, kusipäät.
En tiiä, vittu idiootit.
Ihan mahotonta yrittää,
yrittää olla mukamas ihminen,
joka vois kunnioittaa itseään,
ja tekojaan.
Enkä oo koskaan lähelläkään parhaimpii,
joita kunnioitan niin paljon,
etten vois kunnioittaa enempää,
tai koskaan sanoa mitään,
että ne tajuis,
miten hienoja ihmisiä ne on.

Voi helvetti,
siellähän me ollaan,
keskellä ei mitään,
keskellä kaiken päättymistä,
vaikka jotkut silti jaksaa yrittää,
ja suojella meitä muita.

---

Kyl se niin vaan on:
Musa meidät pelastaa!
Se meidät erottaa elukoista,
jotka vaan vaeltavat saaliin,
suojan ja seksin perässä.

Valossa, lämmössä, tuoksuissa, tuulessa

Aurinkohoitoa pohjoisen pojalle
Kodin portailla
Musan soidessa
Maltaiden maistuessa kitalaessa
Hymyillen naapuruston pienelle
isäänsä leikkisästi pakoilevalle pojalle
Tuoksutellen grillauksen tuoksuja
Katsellen vihertävää ruohoa
Nauttien lämmöstä ja valosta
Suomen kesästä

---

Otin askeleen kohti selvempää elämää
Yritän ainakin
Pyysin apua korkeammilta voimilta
Mutta en jumalilta
Ehkä ensi perjantaina en ota yhden jälkeen toista :)

---

Oikeastaan grillaus haisee vitun pahalle
Tai siis ei vittu pahalle haise
Mutta tuo kuollut liha,
jota naapuri käristää

---

Biisi toi mieleen lapset
Ja vanhemmat
Appivanhemmat, olkoonkin sitten vaikka ex
Ex-vaimon
ja kaikki muutkin sydämeni taloon rakkaudellanne
pysyvän muistojen huoneen rakentaneet naiset
Ystävät, toverit
"Korvaamattomat
Teistä mun ilo rakentuu"

---

Hyvyyttä ja pahuutta tänään töissä pohdittiin
Fiktion ja fantasian kautta, mutta kuitenkin
Olen itse ajatellut,
että hyvä ja paha asuu kaikissa
Mutta luin myös toisenlaisia ajatuksia,
jotka tuntuivat järkeviltä;
Ehkä hyvyyttä ja pahuutta ei ole olemassakaan.
Uskovaisten hapatusta, sanon minä.
Mutta jotenkin sen vaan tietää,
mikä on oikein ja väärin,
vaikka ei osaisi selittää miksi.
Mutta onko oikein hyvää,
ja väärin pahaa
- siinäpä kysymys.
Vääryydet ovat moninaiset,
tässä ihmisten dominoimassa maailmassa.
Oikeus ja kohtuuskin toteutuvat,
aina välillä.
Mutta hyvä ja paha,
ne ovat suhteellisia käsitteitä,
joita on vaikeampi selittää
- ellei selitä niitä yksioikoisesti kuten jeesustelijat.
Onko pieni lapsi hyvä,
koska ei tietoisesti voi olla pahakaan?
Onko viattomuus hyvää?
Miksei sitten naiivisuuskin?
Onko hyvä tietoista?
Onko kiusaaja paha,
koska purkaa omaa tuskaansa vahingoittamalla toisia?
Onko tietoinen satuttaminen pahaa?
Miksei sitten jonkun lopettaminenkin,
vaikka vain armosta?
Onko paha tietoista?
Armo oikeudesta,
silmä silmästä,
kosto,
anteeksianto,
hyvitys,
luopuminen.
Minulle hyvän ja pahan taistelu
on fantasiaa,
jolla selittää sisäänrakennettua
ja oppimaamme
luonnollista ja luonnonvastaista
elämän ja kuoleman taistelua
rauhaa ja rakkautta.
Silti on tapanani ollut sanoa,
että meissä on hyvyyttä ja pahuutta,
mutta joillekin luonto vain on armollisempi
ja suo enemmän mahdollisuuksia
toimia oikein tai väärin.

---

Stadin American Pale Ale.
Kukkaista, hedelmäistä, raikasta.
Greippistä, sitruksista, humalaisen puraisevaa.
Lempeää, nautinnollista, suunmyötäistä.
Tätä olutta ei saa syyttää,
kun puhutaan pahasta alkoholista,
joka meidät turmioon vie
ja lopulta tappaa.
Näin hyvä ei koskaan voi olla paha :)

---

Jos nyt syntyisin uudelleen,
alkaisin muusikoksi.
Opettelisin pienestä pitäen,
kun aivot eivät ole vielä muusia,
olo levoton,
elämä täynnä velvollisuuksia,
joilla päivät täyttää.
Kun vaan vanhemmat antaisivat mahdollisuuden
Huolehtisivat, tukisivat.
Ja saisin vaan keskittyä oppimaan.
Seuraavassa elämässä musiikki ei ole enää elämäni soundtrack.
Se on oleva elämäni sisältö.

---

Aurinko aurinko
Kiitos valosta ja lämmöstä ja elämästä
Täällä on ihanaa
Täällä maan päällä
Otsonikerroksen alla
Lempeän kesätuulen helliessä
Maapallolla
64 astetta pohjoista leveyttä
27 astetta itäistä pituutta
Siuta mie palvon,
oi aurinko, aurinko

---

Aiemmin viikolla ajattelin,
että onko minulle häpeäksi
aiemmat kirjoitukseni,
joissa humalaa käsittelen
ja selvästi osoitan,
että eipä niitä tullut kirjoitettuakaan
selvinpäin.
Pari hyvää olutta olen nauttinut nytkin,
ja kirjoittanut koko ajan.
Tajunnanvirtaa,
koska siltä tuntuu.
Musiikin - valitun sellaisen,
soidessa korvissa,
naapurin grillijuhlien tuoksuessa
tai lemutessa
Auringon helliessä
illan pikku hiljaa viiletessä
kauneimmassa säässä
ihanan hellivässä tuulessa.
Yritinhän selittää jo sen,
miltä humala minusta tuntuu.
Ja ei kännissä voi kirjoittaa.

---

Äitini taitaa luulla,
että käyn useinkin treffeillä
tai että perjantaini ovat aina sosiaalisia tapahtumia.
Ikävä kyllä usein on päinvastoin.
En tapaa ketään,
en edes netissä.
Mutta nautin olostani,
yleensä aina.
Arvostan näitä hetkiä suunnattomasti.
Kun olen vapaa vastuusta.
Muut kantavat vastuun elämäni hedelmistä,
ihanista rakkaista lapsistani.
Ja katoan hetkeksi muihin maailmoihin.
Joko ystävien parissa
tai yksin - eli lähes aina.
Mutta olenko yksin maailmankaikkeudessa,
ja mitä se edes on.
Tänään luin yksinäisyydestä:
Joidenkin laulukaskaiden elämästä 13 tai 17 vuotta
kuluu munavaiheessa maan alla,
kunnes ne nousevat joukolla sieltä ylös
tai sitten eivät.
Aika yksinäinen elämä,
jos sinne multaan jäävät - 13 tai 17 vuoden jälkeen.
Vaikka liekköpä niillä hirveästi aivokapasiteettia turhuuksia ajatella.
Kuten meillä ihmisillä.
Voivat ehkä korkeintaan todeta,
että mitäpä se hyvejää,
sieltä mullasta nousta.
Kosteusprosentti ei geeniperimän mukaan vaikuta tällä kertaa sopivalta.
Tai jotain vastaavaa, tieteellistä, kuten me ihmiset todettais.
Selittäjäelukat, koska kaikellahan pitää olla tarkoitus, eikö?
Ihmiset elävät
ja ponnistelevat maan päällä,
kunnes multaan lasketaan.
Jotta madoilla ois evästä, kunhan mullaksi muutumme.
Jossa kasvit kasvavat.
Jota laulukaskaat syövät.
[tämän viimeisimmän kirjoituksen inspiroi tämä mielenkiintoinen hesarin kolumni: http://www.hs.fi/ulkomaat/17+vuoden+yksin%C3%A4isyys/a1368668385391]

Mitä v****a mä olin kirjoittamassa?

En ole Tielläni matkustajana,
matkustamassa.
Tie on kotini.
Valehtelisin, jos väittäisin
(on myös hieno biisi)
etten välillä haluaisi
myös matkustaa.
Olla vaan, nauttia.
Ja enkö muka nauti?

No, voe tokkiisa.
Musiikista, läheisyydestä,
syömisestä, juomisesta
(viimeisestä välillä vähän liikaakin...)
Tiellä ne hetket ovat
se suola,
jolla saa paskan maistumaan paremmalta.

---

Eikä voi sanoa,
että kaikki musiikki
voitelisi mun sielua
ja hellisi.
Tai että aina olis
ihanaa olla lasteni kanssa
tai että ruoastakaan tulis hyvä olo
- juomisesta puhumattakaan.
Seksi on ollut yleensä aina ihanaa,
mutta siihenkin liittyy monesti muuta,
tunteita, ihmissuhteita, nautinnon varjopuoliakin.
Kyllä sitä silti aina kaipaa,
kun se jää vähäksikin aikaa pois elämästä...

---

Kohtasin siis jumalattaren
ja tunne oli huikea:
Aloitan Uuden Elämän!
Julistin huikeutta maailmalle,
pistin parastani, hehkutin.
Elämäntaparemonttikin alkoi.
Tupakanpolton lopetin - s'oli mulle helppoa.
Jumalatar ei kuitenkaan rakastunut,
enkä minäkään - it takes two to tango.
Jumalatar antoi minulle kuitenkin valon.
Se ei ollut uskonnollista,
vaan voimauttavaa.
Hirmu hyvä fiilis
ja muistot
tuosta hetken huumasta jäivät :)
 

---

Paluu arkeen.
Hymy ex-heilan kanssa.
Nauru ystävän kanssa.
Yhteisymmärrys poikain äidin kanssa.
Elämän hyvät hetket.




 
***

Luin nettiuutista, jonka mukaan vain seksi ja alkoholi antavat suurta tyydytystä ihmisille (tai jotain siihen suuntaan). Ymmärrän sen hyvin, aivosähköä! Ymmärrän sen siksikin, että rakastan seksiä ja alkoholia. Harmi, ettei niitä molempia voi nauttia ylettömiin. Ja seksiä muutenkin saa ihan liian vähän, liian vaikeasti. Mieluumminhan sitä harrastaisi illan hämyssä seksiä kuin dokaisi, mutta kun aina ei elämässä onnista, niin sit ei. Ja onhan elämässä paljon muutakin. Olen kuitenkin huomannut, että ainakin minulla, ehkä muillakin, elämä näyttäytyy ihan erilaisena sekstaillessa ja alkoholin vaikutuksen alaisena. Ihmisethän tuppaavat olemaan heikkoina aivosähkön (jota nyt käytän tässä verrokkisanana käsittelemään tätä tunnetilaa/ilmiötä/olotilaa/mitävittualie) vaihteluille ja jos huippuhetket koetaan sekstatessa ja dokatessa, niin sitten vaan on niin. Toki molemmissa koetaan myös pahimmat aallonhuiput. Seksi sinänsä ei anna muuta kuin sen nautinnon, euforian. Saman antaa nousuhumala. Mutta kun seksin purkautuminen on (miehillä - naiset ovat kokonaan oma lajinsa tässäkin touhussa) tapahtunut, seuraa anti-kliimaksi. Tällöin on oltava oikeasti rakkautta, jotta voi nauttia sen jälkeisistä, näin olen kokenut. Jos on pelkkää seksiä, mutta ei rakkautta, on seksin suurin huuma siinä, kun tavoitellaan sitä kliimaksia, mutta sen jälkeen ei ole enää suurta halua olla lähellä toista, paitsi tietysti jos toinen houkuttelee esimerkiksi uuteen kiimaan. Sama on alkoholin kanssa. Alkuhuuma ja kliimaksi on euforista, nousuhumalassa on maailman huipulla, mutta kun se menee ohi, seuraa vaihe, jossa riippuu niin monesta asiasta, onko edes oikeasti enää hyvä olla. Humala voi olla ihan vitun perseestä. Se voi olla ahdistava pöhnä tai öklöttävä kaatokänni.

Olen huomannut - ja tämä on oikeasti jännä juttu - että humalassa maailma muuttuu, maailmankuva muuttuu, tunnemaailma muuttuu ja pian huomaat ajattelevasi tietyistä ihmisistä eri tavalla kuin ajattelisit heistä humalassa. Tämä ei ole vitsi - humala todella muuttaa ajattelua, aivosähköä ja koko elämän. Ei ole turhaa puhetta se, että humalassa tulee "tehtyä tyhmyyksiä", haviteltua naisia, joita ei havittelisi selvin päin syystä tai toisesta, tai ajateltua ylipäätään samalla tavalla. Ei, koska humalassa on eri maailmassa, eri todellisuudessa. Yritän nyt kuvata tunnetta sellaisille, jotka eivät koe humalaa (tai koe sitä samalla tavalla kuin minä...ja ehkä monet muut alkoholiin "taipuvaiset" yksilöt...) , eivät ole humalassa koskaan tai eivät ymmärrä, mistä puhun. Toki käytän omaa esimerkkiäni, joka ei taas kaikille anna mitään. Minulle musiikki antaa humalan selvin päin, tunteita ja ajatuksia laidasta laitaan, vaikka en ajattelisi tai tuntisi mitään erityistä, ennenkuin musiikin soimaan panin. Siispä musiikin kuuntelu keskittyneesti ja juurikin kuulokkeista, käy parhaiten esimerkistä kuvaamaan selvän ja humalan maailman eroa. Kävelet kadulla, maailma tulee päällesi sellaisena kuin se on. Mutta kun panet kuulokkeet korvillesi ja musiikin soimaan, menet sen avulla eri maailmaan, eri tunnelmiin, vaikka näkisit saman - mutta kokien kaiken eri tavalla. Saat musiikista voimaa tai tunnet itsesi iloiseksi, tai surulliseksi, vaikka vain kävelisit tiellä, etkä ajattelisi mitään erityistä. Musiikilla on se voima. Samalla tavalla alkoholia nautittuasi (jos aivosi ovat sille vastaanottavaisia) koet saavasi voimaa tai tunteesi heittelevät iloisesta surulliseen ilman estoja, koska ne hämärtyvät, aivosähkö pätkii. Siksi elämä on erilaista humalassa ja jos tarpeeksi monesti olet humalassa, koet eläväsi kaksoiselämää. [RIP Saarikoski ja Bukowski ja muut humalaisessa maailmassaan luoneet - uskon teidän tehneen elämäntyönne humalaisessa maailmassanne ja ymmärrän teitä.] Kun olen selvin päin, pidän yhteyttä tiettyihin ihmisiin. Kun olen humalassa, pidän yhteyttä tiettyihin. Maailmat eivät kohtaa, koska ne ovat eri maailmoita. Tai ehkä ne joskus kohtaavatkin. En ole ensirakkauttani ja yhtä viime vuosien heilaa lukuunottamatta kohdannut yhtään tyttöystävääni selvin päin. En varmaan olisi ollut samassa paikassa samaan aikaan ilman alkoholia, ehkä eivät hekään. Tämä ei ole mikään alkoholin ylistys, tämä on oma tutkielmani tänä iltana, tänä perjantaina, humalassa yksin kotona kuunnellen ihanaa ranskalaista naislaulua by lovely Zaz

Ja jos minä tällaisessa olotilassa saisin valita, missä seurassa olisin ja mitä tekisin, niin voin sanoa, että tiettyjen naisten kanssa nauttisimme jumalaisen musiikin soidessa lihallisista iloista :D

"Oikeasti" tietysti elän elämääni lähes aina selvin päin, mutta mitä sekin on, aivosähkön kanssa temppuilua niin ruoalla, juomalla, kuntoilemalla, sekstailemalla kuin vaikkapa lukemalla, kattomalla leffoja ynnä muuta. Ja oishan se kiva voida nauttia elämästä täysillä - selvästä elämästä, eikä kadota välillä siihen toiseen maailmaan, jossa humalan myötä kirjoittelee vaikkapa tämänkaltaisia juttuja ;)

PS. Kohtuus kaikessa, paitsi musiikin kuuntelussa :)

Tie El Doradoon

Joskus on hyvä olla tietämättä kohtaloaan.
Entäs jos ei tiedä ollenkaan, koskaan.
Sehän on minun uskoni, olla uskomatta.
Mitään selityksiä, yliluonnollisia, varsinkaan jumalallisia, ei ole.
Miten sitten voisin luottaa kohtaloon,
siihen, että "niin oli tarkoitettu"?
Mitä oli ja miksi - jos en usko, kun en usko, kumminkaan.
"Kohtalo" on osa selitystä, kun kohtaamme selittämätöntä.
Ja Tumman Valon Soturi ei lakkaa laukkaamatta kohti selittämättömiä seutuja.

Tänään, musiikin pauloissa

Kirjoittelin aiemmin tänään tämmöisen jorinan naamakirjaan, mutta onhan tässä nyt jotain semmoista sanottavaa, jonka voi sanoa myös koko maailmalle :)

"Meinasin kertoa Teille, naamakirja-kamuni, illallisestani, joka oli pihveineen kaikkineen maukas (vaikka ei sisältänyt tapettua eläintä ja eläintenkin tuottamat ainekset olivat luomua), mut sit muistin, ettei kannata liikaa avautua (punkkarihenkinen julistuskin on tosin joskus kivaa, vaikkei oikein sovellukaan omaan ajatusmaailmaani hyvän levittämisestä, koska en usko tuomitsemisella asioiden parantamiseen), kun joku voi ottaa senkin saarnana. Teissä, arvon fb-kamut, on selviytyjiä, joilla on elämässänne jos jonkinlaista haastetta, kauheita sairauksia, pirunmoisia ongelmia, ja muutamilla oikeita elämän katastrofejakin, jotka heikomman muuttaisi jo ihmisraunioksi, joten iloitkaamme siitä, että me silti elämme ja toivottavasti jokainen teistä voi nimetä läheisen ihmisen, jota voi kutsua ystäväksi, tai että rakastatte, olipa kohde sitten lapsi, eläin tai joku sydämen valittu, sekä tietysti tärkeimpänä itsenne, koska jos ei oma napa miellytä, on vaikea rakkautta jakaakaan. Minulla on ollut valtavan hieno päivä, jos ajattelee sen tärkeimpiä elementtejä: Autoin ystävää, halin lapsiani, hymyilin, söin hyvin. Ei aina tartte niin ihmeellisiä tapahtua. Ainakaan mua ei auta yhtään todeta vaikkapa, että olipa paska työpäivä tai että vittu kun vituttaa, kun on läski ja saamaton, vaikka oikein synkällä hetkelllä voisi niinkin todeta :) Sen sijaan nautin hyvistä asioista ja löydän onnen hetkistä, joista voin olla tyytyväinen. Niitä riittää, joka päivä."

---

Kirjoittelin myös sekalaisia tunnelmia kuunnellen Pikku Kukka -yhtyeen Voimalauluja:

Kuusivarpainen tytön jalka
Kaunis sielu lötkössä ruumiissa
Rytmiltään sekava jumalainen biisi
Epätäydellisyydessään täydellistä

 
---

Juopunut mies
Onnen kyyneleet silmissään
Kun on niin hyvä biisi
Kun pystyin kirjoittamaan niin kauniisti
Kun mahani on täynnä hyvää ruokaa
Kun juomani on ehkä parasta koskaan
Kun ei satu
Kun hymyilyttää koko ajan itkun keskelläkin
Kun on voimaton ja voimakas olo yhtä aikaa
Ei voi vihata olotilaansa
Vaikka se tappaakin minua nielaus kerrallaan...

---

Mulla on tavoite:
Karsin elämäni paskat pois.
Vaikka sitten yksitellen.
Ensin jätin tupakan.
Se oli helppoa.
Seuraavaksi on viinan vuoro.
Olutkin sisältää viinaa, juu nou!
Siihen auttaa yksi resepti.
Toivottavasti.
Tuhoavista riippuvuuksista on päästävä eroon.
Vaikka se osaltaan vähentäisi luomistani, yhteyksiäni.
Sit mä alan Elää enemmän.
Enkä vaan kuihdu pois...
Haluan nähdä lapsenlapseni!

---

Jos saisin valita,
elettäis maailmassa toisin.
Kenenkään ei tarttis harrastaa hyväntekeväisyyttä.
Kukaan ei ois pakolainen.
Ketään ei syötäis.
Jos tapettais,
olis se armoa.

Syötäis hyvin,
mutta ei siten,
että ruoan eteen
pitää tuhota luontoa.
 

En halua palata kylmään,
nälkään tai kärsimykseen.
Vaikka sitähän tää nykyinenkin elämänmeno
ihmiskunnalle tarjoaa.
Siksi muutosta toivon.

---

Musiikissa on uskomaton voima.

Yksikään orgasmi ei korvaa
täydellisen musiikkielämyksen väreitä,
kylmiä mutta sellaisia,
jotka koskettavat sielua,

syvältä

ja kouraisevat munaskuista
lempeimmällä lämmöllä.

Hierovat sydämesi
taas oikeaan rytmiin.

Kotiinpaluu

Kirjoitetun sanan paino
Läheisyyden mahdollisuus ja -uhka
Luottaako kohtaloon, sanaan, katseeseen
Tunne kertoo joskus enemmän
Ja totuus on hetkissä
(tai löytyy kaurapuurosta)

***

Oluen katkerien humalten ihana puraisu
Maistuvan juuston suolainen täyteläisyys
Lämmin kiitos hyvin tehdystä työstä
Lapsen rehellistäkin rehellisempi kehu
Hieno musiikkielämys
Halaukset läheisiltä
Arjen helpottavat rutiinit
Kipinä itseni kehittämiseen ja parempaan jaksamiseen
Elämäni eväät

***

Välillä luulee tietävänsä, minne on matkalla
Kunnes pysähtyy ja huomaa,
ettei tiedä mistään mitään
Eilen, tänään, huomenna
- kolme eri maailmaa
Päivä kerrallaan jatkan matkaani
Valonpilkahdus uudella tiellä
Saa nähdä, minne asti sen säteillä näkee