Minusta on kiva lukea kotimme yläkerran vessassa, omassa
rauhassa, eristyksissä muusta elämästä, syventyen johonkin hetkeksi, mutta vain
hetkeksi. Aiemmin luin mielenkiinnolla Märta Tikkasen vaikuttavaa ”Vuosisadan
rakkaustarina” runokirjaa. Vessassa piti pysähtyä ja syventyä juuri niihin
muutamiin riveihin ja korkeintaan pariin sivuun. Sittemmin luin vähemmän
syvällistä matskua eli vanhoja Pelit-lehtiä, lähinnä niiden kolumneja. Peleistä
voi kirjoittaa fiksusti ja lehdessä on hyviä kolumnisteja. Viime ajat olen
lukenut Yamamoto Tsunetomon legendaarista samurai-opasta ”Hagakure – Samurain
tie”. Pätkät ovat just hyviä hetkellisiin vessasessioihin (en istu pöntöllä
puolta tuntia). Välillä kaiken ”kunnia, häpeä, miekka, tie, kuolema” –jorinan
keskellä sit lukee jotain täysin repeilyttävää ja nauru raikuu yläkerran
vessassa.
Matsudaira Izu no kami
sanoi ylimys Mizuno Kenmotsulle:
-
Sinusta on
paljon hyötyä, sääli vain, että olet niin lyhyt.
-
Totta,
vastasi Kenmotsu. – Joskus asiat eivät tässä maailmassa mene niin kuin
tahtoisimme. Jos minä nyt löisin sinulta pään poikki ja kiinnittäisin sen
jalkapohjiini, olisin pitempi. Mutta eihän sellaista voi tehdä.
Hagakuren innoittamana muistin, että minulla on Clint
Eastwoodin ohjaama sotaeepos ”Letters From Iwo Jima” katsomatta. Se kertoo
yhdestä kuuluisimmista taisteluista Yhdysvaltain ja Japanin välillä toisen
maailmansodan päätösvaiheissa. Leffa on tehty länsimaisella rahalla ja
tekijäporukalla, mutta käytännössä elokuva kuvataan täysin japanilaisten
näkökulmasta. Toki samuraitematiikkaakin käsiteltiin eli aika lailla tuolla
samalla ”kunnia, häpeä, miekka, tie, kuolema” –mentaliteetilla sotivat myös
myöhempien aikojen samurait. Taistelussa sotilaat kohtasivat sotilaita ja
inhimillisyyttä koeteltiin, kun vihollinen piti tappaa, mutta itsekin piti
kuolla kunniakkaasti. Inhimillisyyden rappiota kuvattiin mm. sillä, että
hevosen ja koiran kuolemat olivat tragedioita, ei niinkään sotilaiden, jotka
kuolivat, koska, no, ovat sotilaita. Se, mitä valtiot sodissa tavoittelevat, ei
liity sotilaiden kärsimyksiin. Valtapeliä ja nationalistista uhoa ja vihollisen
demonisointia.
Kävin vähän aikaa sitten elokuvateatterissakin katsomassa
sota-elokuvaa, kun ei parempaakaan ohjelmistosta löytynyt, kun yksin
kaupungille lipesin. Fury ei perustunut tositapahtumiin, mutta kyllä sekin
jotain sodan järjettömyydestä onnistui kertomaan. Sankarit olivat myös
anti-sankareita ja sota välillä yhtä äksöniä, mutta pienissä pysähtyneissä hetkissä
tämäkin onnistui vaikuttamaan.
Sotaa käydään toki oikeastikin, joten sotaviihde on aina
vähän kyseenalaista. Onko hauskaa sotia? Sitä tulee aina välillä mietittyä
pelatessani Traviania, vaikka sen sotiminen tietysti ei ketään oikeasti
satutakaan. Hauskaa ei sen sijaan ole vaikkapa Syyriassa, Palestiinassa,
Irakissa tai Ukrainassa. Sotatehtailijat ja aseita ja asetarvikkeita myyvät
sotaa käymättömät valtiot, kuten Suomi, hierovat käsiään, kun aseita saa myytyä
kriisialueille. Ainakin joku teollisuuden ala kukoistaa, perkele.
Uusi kylmä sotakin on sitten tiedotusvälineiden mukaan alkanut.
Putin ja Venäjän valtaapitävät ovat rakentamassa uutta Neuvostoliittoa tai
sitten tämäkin on vain asetehtailijoiden juoni. Kunhan nyt pitäisivät ne
ydinaseet piilossa, toivoo pieni ihminen Kainuussa, vain 150 km päässä
Venäjältä. Nyt on pelottelijoiden markkinat vauhdissa taas ja Natsi-, eikun
siis Nato-korttia vedellään esiin harva se päivä. En jaksa uskoa, että Natoa
kiinnostaisi pätkän vertaa alkaa puolustamaan Suomea, vaikka Natossa
oltaisiinkin. Eiköhän sieltä kuitenkin samat asekauppiaat paikalle saavu, jos
Venäjä joku päivä vyöryy rajan yli.
Propagandakoneisto suoltaa Venäjällä tuubaa ikävistä
länsimaista, vaikka Putin itse kahmii historian suurmiehen viittaa tavoitellessaan
nyt ensteks ainakin Ukrainaa itselleen. Krimin valloitus oli Putinisteille tärkeä
strateginen ja nationalistinen voitto ja länsimaat hännysteli sen täysin
Venäjän pussiin. ”Ei se haittaa, sehän on joskus ollutkin teillä. Niin ja onhan
teillä siellä se tärkeä laivastotukikohta.” EU ja jenkit tarjosi lopulta talouspakotteita
ja kärsijöitä ovat lähinnä Venäjän kansalaiset, kun ruplan kurssi syöksyy. Tulee
vaan mieleen eräskin nationalistinen nousu, kun Saksaa ja sen kansalaisia kyykytettiin
jätti-inflaation ja massatyöttömyyden sekä äärimmäisen köyhyyden parissa vajaa
sata vuotta sitten. Nyt se Natsikortti esiin! En minä ennää tiiä, mitä tästä
kaikesta ajatella, mutta ne ydinaseet…
Iltaisin olen lukenut pojille tähtitieteellistä
populaarimatskua. Vetää välillä pienen ihmisen hiljaiseksi, kun miettii kaikkia
etäisyyksiä ja avaruuden ihmeitä ja aikaa ja elämää ja kuolemaa. Sitten
kuitenkin toteaa, että en minä, tai kukaan ihminen, saati muukaan orgaaninen
elävä olento, voi perustaa elämäänsä muulle kuin elämiselle. Ja se on
yksinkertaista. Tähtitieteen avulla emme valitettavasti omaa elämäämme ja sen
ongelmia voi ratkaista. Ehkä ihmiskunta joskus löytää jotain vastauksia tuolta
muualta, mutta tämä on meidän maailmamme. Siksi on tärkeätä, että taistelemme
joka päivä paremman maailman puolesta, pieni taistelu kerrallaan. Vapaus,
veljeys, tasa-arvo!
Ihmisten välinen tasa-arvoisuus on puhuttanut Suomessa viime
päivät ja viimein eilen kansanedustuslaitoksemme ja lainsäätäjämme Eduskunta
äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kuuntelin ystäväni ihmettelyä
siitä, miten ihmisille voi olla niin vaikeata hyväksyä luonnollisia asioita,
kuten homoutta tai hyväksyä heille oikeuksia, joita heteroilla on.
Konservatismi ja uskonnollinen fundamentalismi ovat valitettavasti yhtä
läheisiä ihmiskunnalle kuin nationalismi ja sotahulluus. Mietin siinä ystävääni
myötäillessä, että montakohan sukupolvea vielä menee siihen, että tämäkin nyt
minun kasvissyöntiäni lähes päivittäin ääneen ihmettelevä ystäväni olisi valtaväestön
mielestä konservatiivinen raakalainen ihannoidessaan lihansyöntiä ja pitäessään
minua outolintuna. No, eläinten oikeudet eivät taida kuulua ihmiskunnan
prioriteetissa korkealle, jos ei luonnonsuojelukaan. Tärkeämpää on, että pysytään
mukana yhteiskunnan kärrynpyörässä, valmistetaan rojua ja tehdään töitä vaikka
se saastuttaisi planeettamme. Niin ja tapetaan eläimet, jotta ois kupu ravittu.
Rauhaa ihmisille, eläimille ja luonnolle! Mutta ilman
sähköä, lämmitystä, lähikauppoja ja rahaa tilillä en pärjää. Nyt lähden
istumaan pöntöllä ja vetämään puhdasta vettä virtsani mukana alas viemäriin.
Ehkä samalla luen pari valittua Hagakuren koottua ”viisautta” ja jatkan
elämääni. Koska mitä muutakaan minä voin tehdä? Yritän tietysti parhaani mukaan
välttää aiheuttamasta kenellekään tai millekään kärsimystä, mutta toisaalta
elämä itsessään on monille pelkkää kärsimystä, joten koska se ei sitä itselleni
ole, lienee syytä olla tyytyväinen niistä tekijöistä, jotka edesauttavat minun
ja läheisteni hyvää elämää. Paremman tulevaisuuden puolesta, rakastaen elämää.
