On ilo, vaikka sitten keinotekoinen, tavata sinut taas tänään. Eilen huikkasin sulle parin drinkin verran, mutta enempää ei ollut tarjolla, mikä oli ihan hyvä, kun väsytti. Sitäpaitsi eilen sain taas muistutuksen siitä, että sä et ole pelkästään hauska tyyppi.
Kävin rakkaan naisen kanssa Kajaanin Kaupunginteatterin Sissilinnassa katsomassa näytelmän, jonka nimi on "mielenkiintoinen" (lue: ei hirveän vetävä), nimittäin "Tanssii Houstonin kanssa". Avaruudellisia juttuja toki on ympätty mukaan (ja Whitney Houston, ja Kevin Costner), mutta untahan se kaikki on vaan...vai onko sittenkään. Eikö kanssasi viettämäni hetketkin ole tavallaan unta, valve-sellaista, keino paeta hetkeksi jonnekin sfääreihin, joissa tämä hetki ja tulevaisuus näyttävät aika pirun paljon mielenkiintoisammilta kuin aamulla krapulassa lukiessani päivän lehteä. Maailma on ihan vitun synkkä paikka, jos sen niin haluaa nähdä. Mulle se(kään) ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, vaikka sellaisen kuvan esimerkiksi tiedotusvälineistä ja vaikkapa uskonnollisten vaikuttajien tai poliitikkojen suusta usein saakin. On mukamas hyvää ja pahaa, rikasta ja köyhää, lämmintä ja kylmää - on sitä ja on tätä, vaikka kaikki, aivan kaikki, onkin aika "värikästä", jopa sokealle. Eihän elämä mitään sateenkaaren tuijotteluakaan ole - puhumattakaan siitä, että jossain odottaisi aarre...kukaan tai mikään ei odota sinua missään, ellet sinä tee jotain asian hyväksi. Useinkaan en jaksa nähdä omaa katsettani kauemmaksi ja kaikki sen takana oleva - niin fyysinen kuin henkinen oleva tai olematon - uhkaa harmaantua, mustua. Ja kun valkoinen ruutu odottaa minua istahtaessani koneelle näpyttelemään mustia kirjaimia, totean, että kaipaan sinua, ystäväni alkoholi, koska en jaksa "nähdä kauemmas" ja tämä yksinäinen, voimaton olemukseni, on sekin sietämättömän harmaa, mustumassa. Haluan nähdä tähdet! Sikari suussa ulkona saatan ne fyysisesti nähdä, mutta vain sinun kanssasi, ystäväni alkoholi, näen ne vaikka silmät kiinni.
Palatakseni kuitenkin eilisiltaan: Koin teatterissa hienon näytelmän, joka oli tehty suurella sydämellä. Okei, siihen oli "upotettu" faktaa ja ajatuksia, joilla pyrittiin suoraan siihen, mihin näytelmä mielestäni luonnollisesti pyrki - antamaan jopa "valistuksenomaisesti" totuudenmukaisen, vaikuttavan, inhorealistisenkin kuvan alkoholismista - mutta siinä oli myös paljon tunnetta, sydäntä, älykästä koskettavuutta. Enkä sano "älykästä" sillä lailla 'vidun intellektuelli' -äänellä, vaan puhun siis siitä sydämen älykkyydestä, jota näen ja koen herkissä ihmisissä, joista monet ovat taiteilijoita tai muuten vaan näkevät ja kokevat ja tekevät maailmastaan paikan, jossa muut voivat luottaa rehelliseen, avoimeen, suoraan kontaktiin, eikä siihen epäaitoon paskaan, jota suuri osa elämästä ikävä kyllä on. Aina se avoin ja rehellinen tapa nähdä elämä ei ole helppoa - varsinkaan, kun herkkä sielu sairastuu suomalaisten kansantautiin alkoholismiin.
Heikki Törmin näytelmä on niin vaikuttava, että sen kaikki humoristiset ja "teatterimaiset" näkökulmat häviävät mielestä kokonaisuuden jälkeen. Tunne, ajatus ja sanoma välittyivät. Minä vaikutuin ja aihe koskettaa minua syvältä, koska sinä, ystäväni alkoholi, olet näytellyt suurta roolia elämässäni jo pitkään, kauan ennen kuin tutustuin sinuun lähemmin itse - vaikka ihan riittävän lähellä olit myös ollessasi isäni bestis joskus vuosia sitten. Inhosin sinua, mutta silti rakastuin sinuun myöhemmin - ystävänä. Tai no, olihan meillä aika, jolloin taisimme seurustella - mutta onneksi se päättyi, koska olisin pian ollut joko kuollut tai muuten vammautunut. Ystävänä sinut silti pidin ja miksipä en; Sinä olit ja olet ollut monessa elämäni käänteessä mukana tavalla tai toisella.
Varsinkin noiden naispuolisten otusten kanssa on ollut helvetisti hyötyä noin luotettavasta ja hyvästä frendistä kuin sinä, ystäväni alkoholi. En tiiä, oisko mulla noita lapsiakaan ilman sua. Ei varmaankaan. Tai saattais mulla olla muita lapsia. Mutta en mä osaa ajatella elämääni ilman, että oisin ystävystynyt sun kanssa. Ehkä ois pitänyt, sen jälkeen, millainen kusipää olit, kun olin lapsi ja nuori. Mut joo, annan sulle anteeksi, olen aina antanut...itselleni en välttämättä ole, mutta silti en sua ole vielä hylännyt.
Olihan meillä tossa joku vuosi sitten vuoden tauko, etten pitänyt yhteyttä. En vaan muista enää siitä(kään) ajasta mitään. Ei se varmaan ollut kovin ihmeellistä. Oishan se ollut terveellistä jatkaa sitä välirikkoa, mutta vittuako siitä - elämä on muutenkin vähän liian pitkä nykyään. Tai no joo, sehän ois siis tärkein syy olla kaveeraamatta sun kanssas - jos elää pitkään, koska silloin haitat sun kanssa vietetystä ajasta kostautuu ennen pitkää. Siinä mielessä oot kyllä aika vaarallista seuraa :)
Eilen ei kyllä hirveästi naurattanut siellä teatterissa. Se oli just sitä. Isä joi, pojat kärsi, poikakin joi. Arvaa vaan, oliko se helppoa seurattavaa. No ei ollut, kuten tiedät. Mut silti en hylännyt sua eilenkään täysin - mitäpä siitä nyt ois haittaa ollut...tänään sit ajattelin olla hetken jos toisenkin seurassasi, mikä on ihan kivaa, jos nyt ylipäätään jaksan ottaa yhteyttä. Pitää kattoa, miten paljon nukuttaa, kun saan poitsut nukkumaan. Eniveis, näköstellään illemmalla!
J, selvinpäin
30.4.11
28.4.11
pallo, lapsi ja tunne
Katsoin yhtenä iltana jalkapalloa.
Pitkästä aikaa...
Tajusin, miten olen kaivannut sitä tunnelmaa,
joka parhaissa matseissa on;
Vauhti ja viihdyttävyys ja taito,
yhdistettynä rehtiin taisteluun.
Toki myös toisenlaisia matseja
on tullut joskus nähtyä.
Eilen en nähnyt, toisenlaista, kun nukuin.
Tänä aamuna olikin ihmeellisen hyvä olla.
Kuulemma peli oli ollut osin järkyttävää scheissea,
vaikka yksi kultapoika pääsikin taas loistamaan.
Toisaalta joskus draamaa voi syntyä myös paskasta,
ja mikäpä minä olen sanomaan,
onko joidenkin fanien mieleen
korttien kalastelu vastapuolen pelaajille,
törkeät taklaukset, tylsä syöttely ja vastaiskujen kyttäys
- tai pelihousunsa repivä manageri,
joka komennetaan katsomon puolelle jäähtymään.
Jos olisin menettänyt tuon pelin vuoksi aamun hyvän olon,
joka oli ainoastaan pitkien unien ansiota,
olisin varmasti ollut sitä mieltä,
että jalkapalloa ei kannata katsoa.
Nyt kuitenkin jatkan siinä illuusiossa elämistä,
että kyseessä on kuningaslaji.
Long live football!
--
Välillä sitä pysähtyy miettimään,
mitä on saanut elämässään aikaiseksi
- mitä minulla on virkaa maailmankaikkeudessa?
Aivot lyövät ensin tyhjää,
mutta sitten tajuan katselevani lapsiani,
ryntäilen niiden kanssa taloa ympäri,
nauru raikaa, jostain kuuluu "äänimerkki",
ja taas mennään.
Jokainen neljästä niin erilainen,
mutta kuitenkin näen niissä jotain samaa,
palapelin, joka rakentuu päivä kerrallaan,
osaksi minun vaikutuksestani.
On vaikea keksiä paljon muuta merkityksellistä,
sellaista, mikä jää itsestä elämään,
kuin omat lapsensa.
Siksi niitä pitää rakastaa, suojella, vaalia,
halia, pestä ja pukea.
Välillä niille tulee huudettua,
sadateltua maan rakoon,
kiroiltua toisten kädellisten joukkoon kuuluviksi.
Mutta jos siihen vertaa,
mitä tähän mennessä olen "saavuttanut",
on lapsissa kuitenkin kaikki,
mihin voin rakentaa tulevaisuutta,
ja toivoa oman pienen panokseni myötä
kasvattavani - vaikken osaisikaan -
ajattelevia, tuntevia, rakastavia ihmisiä,
joilla on hyvä itsetunto ja elämisen taito,
ja jotka aikanaan ehkä minua paremmin
osaavat todeta,
mikä on heidän panoksensa maailmalle.
--
Rakkaus...
Voimakas tunne, kaunis ajatus.
Ja voihan se olla tekojakin
- vaikka vain pieniä,
pyyteettömiä eleitä.
Lämmin hymy.
Pehmeä kosketus.
Huolenpitoa ja hyvän antamista.
Uhrautumista.
Kaipausta.
Rakkaus on paljon
- ja rakkaus pelastaa.
Pitkästä aikaa...
Tajusin, miten olen kaivannut sitä tunnelmaa,
joka parhaissa matseissa on;
Vauhti ja viihdyttävyys ja taito,
yhdistettynä rehtiin taisteluun.
Toki myös toisenlaisia matseja
on tullut joskus nähtyä.
Eilen en nähnyt, toisenlaista, kun nukuin.
Tänä aamuna olikin ihmeellisen hyvä olla.
Kuulemma peli oli ollut osin järkyttävää scheissea,
vaikka yksi kultapoika pääsikin taas loistamaan.
Toisaalta joskus draamaa voi syntyä myös paskasta,
ja mikäpä minä olen sanomaan,
onko joidenkin fanien mieleen
korttien kalastelu vastapuolen pelaajille,
törkeät taklaukset, tylsä syöttely ja vastaiskujen kyttäys
- tai pelihousunsa repivä manageri,
joka komennetaan katsomon puolelle jäähtymään.
Jos olisin menettänyt tuon pelin vuoksi aamun hyvän olon,
joka oli ainoastaan pitkien unien ansiota,
olisin varmasti ollut sitä mieltä,
että jalkapalloa ei kannata katsoa.
Nyt kuitenkin jatkan siinä illuusiossa elämistä,
että kyseessä on kuningaslaji.
Long live football!
--
Välillä sitä pysähtyy miettimään,
mitä on saanut elämässään aikaiseksi
- mitä minulla on virkaa maailmankaikkeudessa?
Aivot lyövät ensin tyhjää,
mutta sitten tajuan katselevani lapsiani,
ryntäilen niiden kanssa taloa ympäri,
nauru raikaa, jostain kuuluu "äänimerkki",
ja taas mennään.
Jokainen neljästä niin erilainen,
mutta kuitenkin näen niissä jotain samaa,
palapelin, joka rakentuu päivä kerrallaan,
osaksi minun vaikutuksestani.
On vaikea keksiä paljon muuta merkityksellistä,
sellaista, mikä jää itsestä elämään,
kuin omat lapsensa.
Siksi niitä pitää rakastaa, suojella, vaalia,
halia, pestä ja pukea.
Välillä niille tulee huudettua,
sadateltua maan rakoon,
kiroiltua toisten kädellisten joukkoon kuuluviksi.
Mutta jos siihen vertaa,
mitä tähän mennessä olen "saavuttanut",
on lapsissa kuitenkin kaikki,
mihin voin rakentaa tulevaisuutta,
ja toivoa oman pienen panokseni myötä
kasvattavani - vaikken osaisikaan -
ajattelevia, tuntevia, rakastavia ihmisiä,
joilla on hyvä itsetunto ja elämisen taito,
ja jotka aikanaan ehkä minua paremmin
osaavat todeta,
mikä on heidän panoksensa maailmalle.
--
Rakkaus...
Voimakas tunne, kaunis ajatus.
Ja voihan se olla tekojakin
- vaikka vain pieniä,
pyyteettömiä eleitä.
Lämmin hymy.
Pehmeä kosketus.
Huolenpitoa ja hyvän antamista.
Uhrautumista.
Kaipausta.
Rakkaus on paljon
- ja rakkaus pelastaa.
25.4.11
rakkautta ja politiikkaa
Aina aika ajoin tulee hetkiä
jolloin miettii, että miksi sitä on niin julma paskiainen,
paha - mutta ei tunteeton.
Ja sitä on aidoimmillaan vain lapsilleen,
pienille, sinusta riippuvaisille, rakastaville.
Lapsille, jotka antavat anteeksi,
ja jotka sanovat rakkaaksi,
koska heistä pitää huolta,
vaikka välillä huutaisi täyttä kurkkua,
tai sanoisi pahoja sanoja, loukkauksia,
joita kukaan aikuinen ei sulattaisi.
Lapsetkin muistavat.
Kyllä minäkin muistan.
Vanhempani ovat aina sydämessäni,
mutta mikään ei koskaan unohdu.
--
Rakkautta taas pohdin tänään,
ja rakastamista.
Ei se ole tekoja,
vaikka joskus siltä tuntuu.
Se on tunne, joka tulee,
kun tiedät, että haluat pitää huolta,
välität, tunnet.
Rakkauttakin on montaa sorttia,
eikä pidä väheksyä mitään niistä.
--
Politiikka on perseestä.
Olemme kuitenkin hyväksyneet sen.
Se on ihmiskunnan tapa toimia.
Luovutamme vallan koneistolle.
Jonkun on tehtävä päätöksiä,
koska yhteiskunta on muokattu sellaiseksi,
että ei ole helppoa jättäytyä sen ulkopuolelle.
Ehkä se johtuu myös siitä,
että olemme niin sosiaalisia eläimiä.
Erakkona olisi ehkä mahdollista elää ilman politiikkaa.
Lähtisi vaan jonnekin korpeen,
missä metsästäisi, poimisi, kalastaisi,
ja kasvattaisi ravintonsa sekä tekisi vaatteensa
- eläisi ilman riippuvuutta systeemistä, jos osaisi.
Mutta mitä jää niille,
suurimmalle osalle ihmisistä,
jotka elävät valtaväestössä,
muiden keskellä,
yksin tai kaksin tai isommissa porukoissa,
kaupungeissa, joissa on mentävä yhteiskunnan ehdoilla?
Systeemi, jossa jokainen voi ottaa jonkun roolin,
ja ostaa palvelut ja elintarvikkeet,
vaatii jonkun päättämään asioista,
ja poliitikot/politiikka ovat ottaneet sen roolin.
Politiikka ei tunnu moniakaan kiinnostavan,
koska se on koneisto,
johon ihminen ja inhimillisyys hukkuvat.
Mutta niin hukkuu ihminen ja inhimillisyys
- sinne korpeenkin.
Jos siis äänestää,
ja ajattelee, että sillä äänellä on merkitystä,
niin miksi sitten puolueilla on valta,
eikä niillä poliitikoilla,
joita äänestämme?
Puolueiden tehtävä tuntuu olevan
"yhteisen asian" eteenpäin vieminen.
Ihmisillä ei kuitenkaan ole tapana
olla samaa mieltä monestakaan asiasta.
Niinpä puoluetoiminta on aina kompromisseja.
Aivan kuten vaikkapa avioliitto.
Ei voi miellyttää kaikkia, eikä pidäkään.
Ihmiset kuitenkin päättävät - jopa puolueissa.
Siksi äänestämme.
Kuvittelemme, että ääni menee henkilölle,
joka päättää puolestani puolueessa.
Paitsi että ääni ei monesti menekään sille henkilölle,
vaan suositummalle henkilölle, samassa puolueessa.
Pitääkö siis allekirjoittaa puolueen linja,
jos äänestää jotain henkilöä?
Äänestin vihreitä.
Puolue on saanut lokaa niskaansa, koska ei menestynyt.
Lisäksi sitä on syytetty porvarillisen politiikan tekemisestä.
Aivan niinkuin arvostelijat olisivat unohtaneet,
miten pieni puolue Vihreä liitto oikeasti on.
Tai miten sillä muka olisi valtaa vaikuttaa
muiden hallituspuolueiden toimintaan.
Politiikka on - ja tulee olemaan - kähmimistä.
Otetaan se, mitä saadaan, ja annetaan, mitä vaaditaan.
Vihreä liitto sai lokaa niskaansa muun muassa ehdokasasettelusta.
Ja ehdokkaiden mielipiteistä.
Tyypillinen asenne niiltä, jotka kannattavat puoluejärjestelmää,
koska eihän kukaan saa ajatella omilla aivoillaan,
jos kuuluu puolueeseen, ei helvetissä!
Toki ymmärrän, että on ristiriitaista,
jos tietyissä asioissa on "puolueen kannalla",
ja tietyissä asioissa on sitä mieltä kuin on.
Mutta se on mielestäni tärkeätä,
että on rehellinen,
mitä politiikka ei mielestäni pohjimmiltaan ole.
jolloin miettii, että miksi sitä on niin julma paskiainen,
paha - mutta ei tunteeton.
Ja sitä on aidoimmillaan vain lapsilleen,
pienille, sinusta riippuvaisille, rakastaville.
Lapsille, jotka antavat anteeksi,
ja jotka sanovat rakkaaksi,
koska heistä pitää huolta,
vaikka välillä huutaisi täyttä kurkkua,
tai sanoisi pahoja sanoja, loukkauksia,
joita kukaan aikuinen ei sulattaisi.
Lapsetkin muistavat.
Kyllä minäkin muistan.
Vanhempani ovat aina sydämessäni,
mutta mikään ei koskaan unohdu.
--
Rakkautta taas pohdin tänään,
ja rakastamista.
Ei se ole tekoja,
vaikka joskus siltä tuntuu.
Se on tunne, joka tulee,
kun tiedät, että haluat pitää huolta,
välität, tunnet.
Rakkauttakin on montaa sorttia,
eikä pidä väheksyä mitään niistä.
--
Politiikka on perseestä.
Olemme kuitenkin hyväksyneet sen.
Se on ihmiskunnan tapa toimia.
Luovutamme vallan koneistolle.
Jonkun on tehtävä päätöksiä,
koska yhteiskunta on muokattu sellaiseksi,
että ei ole helppoa jättäytyä sen ulkopuolelle.
Ehkä se johtuu myös siitä,
että olemme niin sosiaalisia eläimiä.
Erakkona olisi ehkä mahdollista elää ilman politiikkaa.
Lähtisi vaan jonnekin korpeen,
missä metsästäisi, poimisi, kalastaisi,
ja kasvattaisi ravintonsa sekä tekisi vaatteensa
- eläisi ilman riippuvuutta systeemistä, jos osaisi.
Mutta mitä jää niille,
suurimmalle osalle ihmisistä,
jotka elävät valtaväestössä,
muiden keskellä,
yksin tai kaksin tai isommissa porukoissa,
kaupungeissa, joissa on mentävä yhteiskunnan ehdoilla?
Systeemi, jossa jokainen voi ottaa jonkun roolin,
ja ostaa palvelut ja elintarvikkeet,
vaatii jonkun päättämään asioista,
ja poliitikot/politiikka ovat ottaneet sen roolin.
Politiikka ei tunnu moniakaan kiinnostavan,
koska se on koneisto,
johon ihminen ja inhimillisyys hukkuvat.
Mutta niin hukkuu ihminen ja inhimillisyys
- sinne korpeenkin.
Jos siis äänestää,
ja ajattelee, että sillä äänellä on merkitystä,
niin miksi sitten puolueilla on valta,
eikä niillä poliitikoilla,
joita äänestämme?
Puolueiden tehtävä tuntuu olevan
"yhteisen asian" eteenpäin vieminen.
Ihmisillä ei kuitenkaan ole tapana
olla samaa mieltä monestakaan asiasta.
Niinpä puoluetoiminta on aina kompromisseja.
Aivan kuten vaikkapa avioliitto.
Ei voi miellyttää kaikkia, eikä pidäkään.
Ihmiset kuitenkin päättävät - jopa puolueissa.
Siksi äänestämme.
Kuvittelemme, että ääni menee henkilölle,
joka päättää puolestani puolueessa.
Paitsi että ääni ei monesti menekään sille henkilölle,
vaan suositummalle henkilölle, samassa puolueessa.
Pitääkö siis allekirjoittaa puolueen linja,
jos äänestää jotain henkilöä?
Äänestin vihreitä.
Puolue on saanut lokaa niskaansa, koska ei menestynyt.
Lisäksi sitä on syytetty porvarillisen politiikan tekemisestä.
Aivan niinkuin arvostelijat olisivat unohtaneet,
miten pieni puolue Vihreä liitto oikeasti on.
Tai miten sillä muka olisi valtaa vaikuttaa
muiden hallituspuolueiden toimintaan.
Politiikka on - ja tulee olemaan - kähmimistä.
Otetaan se, mitä saadaan, ja annetaan, mitä vaaditaan.
Vihreä liitto sai lokaa niskaansa muun muassa ehdokasasettelusta.
Ja ehdokkaiden mielipiteistä.
Tyypillinen asenne niiltä, jotka kannattavat puoluejärjestelmää,
koska eihän kukaan saa ajatella omilla aivoillaan,
jos kuuluu puolueeseen, ei helvetissä!
Toki ymmärrän, että on ristiriitaista,
jos tietyissä asioissa on "puolueen kannalla",
ja tietyissä asioissa on sitä mieltä kuin on.
Mutta se on mielestäni tärkeätä,
että on rehellinen,
mitä politiikka ei mielestäni pohjimmiltaan ole.
24.4.11
Hyvät ja huonot "uutiset"
Hyvää päivää. Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Tai oikeastaan minulla on vain hyviä ja muita uutisia. Tai eivät ne ole edes uutisia. Tosin kun katsoo nykyajan mediaa, kelpaa uutiseksi mikä tahansa sonta, huhupuheet ja uutisankat. Tämän blogin uutishuone keskittyy ihan vaan Kopsalan arkeen :)
Kummat ensteks? No, huonot tietty. Minua väsyttää. Jalat painavat tonnin. Maha on sekaisin. Ystäväni alkoholi tuli eilen kylään ja nautin sitten sen seurasta siinä samalla, kun kulutin aikaa istumalla tietokoneen ääressä liian pitkään. Jossain vaiheessa eksyin lukemaan blogini vanhoja kirjoituksia - joka oli sinänsä mielenkiintoista - jonka kautta eksyin katsomaan yhden aiemminkin linkittämäni pätkän suomalaista karheansuloista ja mustan huumorin sävyttämää arkirealismia (dokumentista Kansakunnan olohuone).
Sieltä sitten jatkoin mutkan kautta suoraan tuijottamaan suomalaisten stand up -koomikoiden edesottamuksia. On niissä kyllä eroja. Helmet nousee pintaan ja parhaimpia juttuja sekä esityksiä räkätin yömyöhään yksikseni. Samojen esiintyjien jutuissakin oli hirveästi tasoeroa; Huomasin vaikkapa Sami Hedberg -nimisen, ilmeisesti nykyään aika suositun, stand up -esiintyjän kehityksen. Muutaman vuoden sisällä juttuihin oli tullut eloa, esitykseen varmuutta ja rentoutta sekä hiton paljon enemmän hauskaa. Mahtaa olla pirunmoista hommaa kirjoittaa stand uppia - homma pitää esittää semmoisella pieteetillä, että sen uskoo itsekin, mitä on kertomassa, aivan kuin olisi ollut itse näkemässä ja kokemassa sitä tilannetta ja osaa sen myös hauskasti esittää. Varmasti parhaat jutut ovatkin tosielämästä sieltä täältä poimittuja helmiä. Eikä välttämättä tartte sanoa paljon, jos osaa ottaa yleisönsä, reagoida yleisön kommentteihin ja improtakin uskottavasti.
Mut joo, näiden piti olla ne huonot uutiset. Niin no, onhan se vähän vittumaista, että on tämmöinen doku ja että tuli valvottua puoli neljään niin, että tietää tämän päivän ja ehkä huomisenkin olevan tämmöistä alavireistä haukottelua. Mutta mulla oli silti hauskaakin eli antaa vaan niiden oikeiden uutisten jatkaa sitä oikeasti huonojen uutisten sarjaa. Se on just niinku 8v-poikani niistä sanoi: "On uutisissa hyvää - se säätiedotus." Yleensä emme noita 'huonoja uutisia' koskaan kotona katso, mutta mummoloissa ovat urautuneet siihen, että maailman paskamaisuutta on tuijotettava uutiskuvien myötä joka päivä ja sit 8v kertoo mulle, että siellä sanottiin levottomien kuvien säestämänä, kuinka jossain mielenosoituksissa oli tapettu 30 ihmistä ynnä muuta mukavaa. Tottahan se tietty on, että maailmassa tapahtuu kaikkea paskaa koko ajan, mutta uutisissa esitettävä maailmankuva on älyttömän vääristynyt: Aivan kuin ihmisten elämä eri puolilla maapalloa olisi vain hätää, kuolemaa, väkivaltaa, kärsimystä, talouskriisejä, politiikkaa jne. Toki uutisissa on myös tärkeätä yhteiskunnallista asiaa, mutta pääasiassa näen uutiset pinnallisena, negatiivis-sävytteisenä kuvauksena maailman tilasta - joka ei todellakaan ole koko kuva, eikä varsinkaan se kuva, jonka haluan esittää maailmasta lapsilleni, koska se on lähes yksinomaan pelon maantiedettä, mitä sieltä tuutista tulee.
Siitä päästäänkin hyviin uutisiini. Aamukoomassa järkkäilin keittiössä aamupalaa itselleni ja taaperolle. 8v oli jo heräillyt aiemmin. Siinä sitten kattelin, että onpas täällä paljon puhtaita astioita, mitä ihmettä...kunnes muistin edellisiltaisen keskustelun 8v-poitsun kanssa. Kerroin itkevälle pojalle, että minä en halua antaa viikkorahaa automaattisesti, koska "raha ei kasva puissa" ynnä muuta perinteistä shaittia. Siinä sit sovittiin, että no jos vaikka joskus tyhjentäisi poika tiskikoneen ja semmoista, auttelisi, jos on tarvis. Ja totta tosiaan - poika oli ensitöikseen aamulla yksin herättyään tyhjentänyt tiskikoneen ja pistänyt astiat siististi omiin paikkoihinsa. Eikä se mainostanut mitenkään tekoaan tai ollut vaatimassa viikkorahaa siitä hyvästä. Se oli melkeinpä hienompaa kuin itse teko. Se, että Mirzu tajusi, että se voi auttaa ja että iskä arvostaa sitä - ja jos hyvin käy, niin saa sit sitä viikkorahaakin :)
Kummat ensteks? No, huonot tietty. Minua väsyttää. Jalat painavat tonnin. Maha on sekaisin. Ystäväni alkoholi tuli eilen kylään ja nautin sitten sen seurasta siinä samalla, kun kulutin aikaa istumalla tietokoneen ääressä liian pitkään. Jossain vaiheessa eksyin lukemaan blogini vanhoja kirjoituksia - joka oli sinänsä mielenkiintoista - jonka kautta eksyin katsomaan yhden aiemminkin linkittämäni pätkän suomalaista karheansuloista ja mustan huumorin sävyttämää arkirealismia (dokumentista Kansakunnan olohuone).
Sieltä sitten jatkoin mutkan kautta suoraan tuijottamaan suomalaisten stand up -koomikoiden edesottamuksia. On niissä kyllä eroja. Helmet nousee pintaan ja parhaimpia juttuja sekä esityksiä räkätin yömyöhään yksikseni. Samojen esiintyjien jutuissakin oli hirveästi tasoeroa; Huomasin vaikkapa Sami Hedberg -nimisen, ilmeisesti nykyään aika suositun, stand up -esiintyjän kehityksen. Muutaman vuoden sisällä juttuihin oli tullut eloa, esitykseen varmuutta ja rentoutta sekä hiton paljon enemmän hauskaa. Mahtaa olla pirunmoista hommaa kirjoittaa stand uppia - homma pitää esittää semmoisella pieteetillä, että sen uskoo itsekin, mitä on kertomassa, aivan kuin olisi ollut itse näkemässä ja kokemassa sitä tilannetta ja osaa sen myös hauskasti esittää. Varmasti parhaat jutut ovatkin tosielämästä sieltä täältä poimittuja helmiä. Eikä välttämättä tartte sanoa paljon, jos osaa ottaa yleisönsä, reagoida yleisön kommentteihin ja improtakin uskottavasti.
Mut joo, näiden piti olla ne huonot uutiset. Niin no, onhan se vähän vittumaista, että on tämmöinen doku ja että tuli valvottua puoli neljään niin, että tietää tämän päivän ja ehkä huomisenkin olevan tämmöistä alavireistä haukottelua. Mutta mulla oli silti hauskaakin eli antaa vaan niiden oikeiden uutisten jatkaa sitä oikeasti huonojen uutisten sarjaa. Se on just niinku 8v-poikani niistä sanoi: "On uutisissa hyvää - se säätiedotus." Yleensä emme noita 'huonoja uutisia' koskaan kotona katso, mutta mummoloissa ovat urautuneet siihen, että maailman paskamaisuutta on tuijotettava uutiskuvien myötä joka päivä ja sit 8v kertoo mulle, että siellä sanottiin levottomien kuvien säestämänä, kuinka jossain mielenosoituksissa oli tapettu 30 ihmistä ynnä muuta mukavaa. Tottahan se tietty on, että maailmassa tapahtuu kaikkea paskaa koko ajan, mutta uutisissa esitettävä maailmankuva on älyttömän vääristynyt: Aivan kuin ihmisten elämä eri puolilla maapalloa olisi vain hätää, kuolemaa, väkivaltaa, kärsimystä, talouskriisejä, politiikkaa jne. Toki uutisissa on myös tärkeätä yhteiskunnallista asiaa, mutta pääasiassa näen uutiset pinnallisena, negatiivis-sävytteisenä kuvauksena maailman tilasta - joka ei todellakaan ole koko kuva, eikä varsinkaan se kuva, jonka haluan esittää maailmasta lapsilleni, koska se on lähes yksinomaan pelon maantiedettä, mitä sieltä tuutista tulee.
Siitä päästäänkin hyviin uutisiini. Aamukoomassa järkkäilin keittiössä aamupalaa itselleni ja taaperolle. 8v oli jo heräillyt aiemmin. Siinä sitten kattelin, että onpas täällä paljon puhtaita astioita, mitä ihmettä...kunnes muistin edellisiltaisen keskustelun 8v-poitsun kanssa. Kerroin itkevälle pojalle, että minä en halua antaa viikkorahaa automaattisesti, koska "raha ei kasva puissa" ynnä muuta perinteistä shaittia. Siinä sit sovittiin, että no jos vaikka joskus tyhjentäisi poika tiskikoneen ja semmoista, auttelisi, jos on tarvis. Ja totta tosiaan - poika oli ensitöikseen aamulla yksin herättyään tyhjentänyt tiskikoneen ja pistänyt astiat siististi omiin paikkoihinsa. Eikä se mainostanut mitenkään tekoaan tai ollut vaatimassa viikkorahaa siitä hyvästä. Se oli melkeinpä hienompaa kuin itse teko. Se, että Mirzu tajusi, että se voi auttaa ja että iskä arvostaa sitä - ja jos hyvin käy, niin saa sit sitä viikkorahaakin :)
Örinää vol. 2.7%
Kuunnella Circleä sumein silmin
kuin kuuntelisi krapulaisia korviaan
jotka soivat omaa sinfoniaansa
samalla kun yrität rauhoittaa sydämenlyöntejä
ja nukahtaa, jottei mahassa velloisi
kuin vatsataudin alkaessa
tai kun pää räjähtää
migreenin koittaessa
kun valot vilkkuu
tai kofeiinin vieroitusoireet iskevät.
Ykkösoluesta nauttiminen
on samanlainen vitsi
kuin väittää
että kalapuikot ovat kalaruokaa
tai että pizza on terveellistä.
Tää ei kerro mun elämästä, mut vois kertoakin:
Jos joutuu eroon rakastetustaan,
mies jää kaipaamaan ennenkaikkea seksiä.
Kun taas nainen jää kaipaamaan yhdessäoloa,
vastuunottamista, elämän jakamista, hellyyttä.
Ja sitten, kun tavataan, riidellään,
että etkö muuta kaivannut, kuin naimista.
Vaikka just sitä kaikkea muutahan seksikin on,
jos sen oikein tulkitsee.
Mä ainakin kaipaan kovasti just nyt keskustelua.
Ja ois ihana, jos pääsis siinä sivussa sit iholle.
kuin kuuntelisi krapulaisia korviaan
jotka soivat omaa sinfoniaansa
samalla kun yrität rauhoittaa sydämenlyöntejä
ja nukahtaa, jottei mahassa velloisi
kuin vatsataudin alkaessa
tai kun pää räjähtää
migreenin koittaessa
kun valot vilkkuu
tai kofeiinin vieroitusoireet iskevät.
Ykkösoluesta nauttiminen
on samanlainen vitsi
kuin väittää
että kalapuikot ovat kalaruokaa
tai että pizza on terveellistä.
Tää ei kerro mun elämästä, mut vois kertoakin:
Jos joutuu eroon rakastetustaan,
mies jää kaipaamaan ennenkaikkea seksiä.
Kun taas nainen jää kaipaamaan yhdessäoloa,
vastuunottamista, elämän jakamista, hellyyttä.
Ja sitten, kun tavataan, riidellään,
että etkö muuta kaivannut, kuin naimista.
Vaikka just sitä kaikkea muutahan seksikin on,
jos sen oikein tulkitsee.
Mä ainakin kaipaan kovasti just nyt keskustelua.
Ja ois ihana, jos pääsis siinä sivussa sit iholle.
23.4.11
Poliittinen manifesti
Säälittävä paskiainen
juo kaljaa yön hämyssä
kuuntelee heviä
ja lukee poliittista jargonia
jossa sankarit ja konnat
erottaa lähinnä puolueen käyttämistä väreistä.
Kaljoissakin on eroja
ja tottakai kotimainen voittaa
vaikka säälittävä paskiainen
ei haluakaan olla nationalisti.
Tänään säälittävää paskiaista
tosin haukuttiin.
Oli yllättävää kuulla olevansa
riistokapitalisti
vaikka tietääkin olevansa
säälittävä paskiainen.
Ehkä säälittävän paskiaisen
on sit alettava riistokapitalistiksi,
ihan vaan näyttääkseen, mitä se oikein tarkoittaa.
Jätettävä kaikki
riistokapitalistien säälimä,
naurettavaksi haukkuma toiminta.
Luomu? Pyh.
Reilu? Hyh.
Vihreä? Vitut.
Kierrätys? Syö paskaa.
Kestävä kehitys? Ime munaa.
Ekologisuus? Tapa ittes.
Säälittävä paskiainen ei tunne sääliä
toisia säälittäviä paskiaisia kohtaan.
Niitä, jotka ampuisivat omaisuutta tuhoavan
polttopullon heittäjän.
Tai hakkaisivat tyypin,
joka tägää seinään.
Vitun pykälien vartijat,
saatanan natsit.
Pitäkää huolta omasta elämästänne,
ennenku lähdette huutelemaan turuille ja toreille.
Joku päivä säälittävä paskiainen ottaa pesäpallomailan
ja käy vetämässä jotain toista säälittävää paskiaista naamaan.
Eikä silloin mietitä, oliko se oikeus tai kohtuus.
Säälittävä paskiainen ei paljon yhden verisen pään edessä kostu.
Kaikkihan ne pitäis tappaa.
juo kaljaa yön hämyssä
kuuntelee heviä
ja lukee poliittista jargonia
jossa sankarit ja konnat
erottaa lähinnä puolueen käyttämistä väreistä.
Kaljoissakin on eroja
ja tottakai kotimainen voittaa
vaikka säälittävä paskiainen
ei haluakaan olla nationalisti.
Tänään säälittävää paskiaista
tosin haukuttiin.
Oli yllättävää kuulla olevansa
riistokapitalisti
vaikka tietääkin olevansa
säälittävä paskiainen.
Ehkä säälittävän paskiaisen
on sit alettava riistokapitalistiksi,
ihan vaan näyttääkseen, mitä se oikein tarkoittaa.
Jätettävä kaikki
riistokapitalistien säälimä,
naurettavaksi haukkuma toiminta.
Luomu? Pyh.
Reilu? Hyh.
Vihreä? Vitut.
Kierrätys? Syö paskaa.
Kestävä kehitys? Ime munaa.
Ekologisuus? Tapa ittes.
Säälittävä paskiainen ei tunne sääliä
toisia säälittäviä paskiaisia kohtaan.
Niitä, jotka ampuisivat omaisuutta tuhoavan
polttopullon heittäjän.
Tai hakkaisivat tyypin,
joka tägää seinään.
Vitun pykälien vartijat,
saatanan natsit.
Pitäkää huolta omasta elämästänne,
ennenku lähdette huutelemaan turuille ja toreille.
Joku päivä säälittävä paskiainen ottaa pesäpallomailan
ja käy vetämässä jotain toista säälittävää paskiaista naamaan.
Eikä silloin mietitä, oliko se oikeus tai kohtuus.
Säälittävä paskiainen ei paljon yhden verisen pään edessä kostu.
Kaikkihan ne pitäis tappaa.
Hengitä
Aina välillä on hyvä antaa jonkun muun lyriikoiden, ajatusten, runojen, sanojen puhutella.
Nämä puhuttelivat...
If You are feeling low
It is best to expose any thoughts of doubt
You gotta air out
Awake
Your greeting of the day
With the choices that you make
Decide what you will leave
Decide what you will take
Decision are the key
To release what you don't need
If you gonna let it be
Then
You have to let it be!
Be mindful not to keep
The residue of anything that had you feelin weak
Like, What was said
Versus what you think
Sometimes your own assumptions
Are the ways that make you sink
Feeling down
It can be an addiction
Getting up
Can be filled with hesitations
It takes determination
To fool proof the distractions
These attractions are the target on your soul
Asking you to stay
When you know you have to go
Know the things you know
Is your path just your own
Lessons will be Lessons
If you listen to that fear
Hear your truth
Keep it near
& then You just...
Breathe,
You gotta let it go
Let it go
So U can Grow!
You gotta let it go
Let it go
Just Breathe
Avoid all this confusion
Refuse the solution
If your destiny is not blessed
But It is your time
No matter who came before you
Don't let them wear you down
With the pain of their past
Shape your own mind
It's irrelevant
If relevance is measured by the elements
Without baring a reference
To your own kind
Earthling
You mind find that
We are living in an era
That can't be defined
By those
Who thought that this was the end
By those
Who thought that their enemy's would win
By those
Who let paranoia turn them inside out
Do you know what this life is all about?
Can you remember
Before anyone taught you
To feel as if life is never gonna treat you
Better than the lesser
But that was in the prequel
What about now?
You took kidding,
so let it out
Breathe,
You gotta let it go
Let it go
So U can Grow!
You gotta let it go
Let it go
Just Breathe,
You can do anything that you want to do
Anything that your heart truly chooses
It may be a lonely journey
But it's yours!
It's your purpose
You may have to leave something's behind
You may have to change your mind
You can't bring everybody with you
But they will be better off
For having known you
Breathe,
You gotta let it go
Let it go
So U can Grow!
You gotta let it go
Let it go
Just Breathe.
"Breathe" by The Floacist
Tässä sama musiikin kera:
http://www.youtube.com/watch?v=iSI88UNxihM
Nämä puhuttelivat...
If You are feeling low
It is best to expose any thoughts of doubt
You gotta air out
Awake
Your greeting of the day
With the choices that you make
Decide what you will leave
Decide what you will take
Decision are the key
To release what you don't need
If you gonna let it be
Then
You have to let it be!
Be mindful not to keep
The residue of anything that had you feelin weak
Like, What was said
Versus what you think
Sometimes your own assumptions
Are the ways that make you sink
Feeling down
It can be an addiction
Getting up
Can be filled with hesitations
It takes determination
To fool proof the distractions
These attractions are the target on your soul
Asking you to stay
When you know you have to go
Know the things you know
Is your path just your own
Lessons will be Lessons
If you listen to that fear
Hear your truth
Keep it near
& then You just...
Breathe,
You gotta let it go
Let it go
So U can Grow!
You gotta let it go
Let it go
Just Breathe
Avoid all this confusion
Refuse the solution
If your destiny is not blessed
But It is your time
No matter who came before you
Don't let them wear you down
With the pain of their past
Shape your own mind
It's irrelevant
If relevance is measured by the elements
Without baring a reference
To your own kind
Earthling
You mind find that
We are living in an era
That can't be defined
By those
Who thought that this was the end
By those
Who thought that their enemy's would win
By those
Who let paranoia turn them inside out
Do you know what this life is all about?
Can you remember
Before anyone taught you
To feel as if life is never gonna treat you
Better than the lesser
But that was in the prequel
What about now?
You took kidding,
so let it out
Breathe,
You gotta let it go
Let it go
So U can Grow!
You gotta let it go
Let it go
Just Breathe,
You can do anything that you want to do
Anything that your heart truly chooses
It may be a lonely journey
But it's yours!
It's your purpose
You may have to leave something's behind
You may have to change your mind
You can't bring everybody with you
But they will be better off
For having known you
Breathe,
You gotta let it go
Let it go
So U can Grow!
You gotta let it go
Let it go
Just Breathe.
"Breathe" by The Floacist
Tässä sama musiikin kera:
http://www.youtube.com/watch?v=iSI88UNxihM
22.4.11
Pasha on pahaa
Katsoin elokuvaa ja opin,
että itsemurhaa ei kannata tehdä
ajamalla päin seinää
vaan viiltämällä pystysuunnassa ranteet auki.
Tosin eihän sekään monesti onnistu, elokuvassakaan.
On vaikeata kuolla, kun ruumis pitää elossa.
Tai joku toinen pitää elossa - joku huolehtii.
Aina itsemurhaa harkitessa on myös kysyttävä "entäs jos..."
Entäs jos elämä alkaakin maistua siedettävältä?
Entäs jos kohtaankin rakkauden?
Entäs jos löydänkin onnen?
Luin, että vankilassa olevilla on päällimmäisinä
kaksi tunnetta: ilo ja vitutus.
Ilo syntyy päihteiden avulla ja muuten vituttaa.
Mutta vasta läheisten kanssa yhdessä
on mahdollista löytää koko tunteiden kirjo.
Vankila on epäinhimillinen paikka - elävä kuolema.
Silti se voi varmasti myös pelastaa ihmisen.
Joskus "kuolema" on uuden elämän alku.
Lasten ja nuorten suosikkihaku netissä: Justin Bieber.
En tiedä yhtään sen biisiä tai tiedä kuulleeni.
Onko sillä niin väliäkään.
Sen tiedän, että se leikkasi hiuksensa
ja että fanit ei tykänneet siitä.
Vai olikohan sekin jotain huijausta.
Mutta huomaan kyllä,
että alan tulla vanhaksi,
enkä enää pysy tai jaksa pysyä ajan ilmiöissä mukana.
Kohta koittaa aika, jolloin lapseni sanovat:
Etsä iskä tajua mitään - sä oot niin vanha.
Jäähyväiset Travianille ovat suunnitteilla.
Tajusin, että itse pelissä ei ole mitään,
mikä pitäisi siihen koukussa.
Vain ne yhteisöt, liittoumat, liitot,
naapuruussuhteet, foorumit ja irc-kannut.
En tule kaipaamaan sitä 24/7 jatkuvaa nakuttelua,
odotusta, ajanhukkaa, rahanmenoakin.
Mutta niitä ihmisiä,
niitä muutamia mieleenjääneitä persoonia,
minä tulen muistelemaan:
Emperor, Pappa, Jope, Aletheia, Lady-G...
Ja monia muita, ihan tavallisia ihmisiä,
joilla ei ollut parempaakaan tekemistä,
muutakaan yhteisöä, minne paeta omaa elämäänsä.
Litran tölkki kaljaa.
Huhhuijaa.
Harvaan kouraan sopii.
Vähän niinku jättipussit karkkia.
Tosin alkkikselle hyvä keino väistellä:
"Dokasin vaan pari tölkkiä".
Pääsiäinen.
Auringon jumalan, jumalien juhla.
Kristityt sulloi sen kalenteriin,
enkä pane vastaan.
Mulle on ihan sama,
mitä kukin uskoo,
mutta mulle "pyhää"
ovat ylimääräiset vapaapäivät.
että itsemurhaa ei kannata tehdä
ajamalla päin seinää
vaan viiltämällä pystysuunnassa ranteet auki.
Tosin eihän sekään monesti onnistu, elokuvassakaan.
On vaikeata kuolla, kun ruumis pitää elossa.
Tai joku toinen pitää elossa - joku huolehtii.
Aina itsemurhaa harkitessa on myös kysyttävä "entäs jos..."
Entäs jos elämä alkaakin maistua siedettävältä?
Entäs jos kohtaankin rakkauden?
Entäs jos löydänkin onnen?
Luin, että vankilassa olevilla on päällimmäisinä
kaksi tunnetta: ilo ja vitutus.
Ilo syntyy päihteiden avulla ja muuten vituttaa.
Mutta vasta läheisten kanssa yhdessä
on mahdollista löytää koko tunteiden kirjo.
Vankila on epäinhimillinen paikka - elävä kuolema.
Silti se voi varmasti myös pelastaa ihmisen.
Joskus "kuolema" on uuden elämän alku.
Lasten ja nuorten suosikkihaku netissä: Justin Bieber.
En tiedä yhtään sen biisiä tai tiedä kuulleeni.
Onko sillä niin väliäkään.
Sen tiedän, että se leikkasi hiuksensa
ja että fanit ei tykänneet siitä.
Vai olikohan sekin jotain huijausta.
Mutta huomaan kyllä,
että alan tulla vanhaksi,
enkä enää pysy tai jaksa pysyä ajan ilmiöissä mukana.
Kohta koittaa aika, jolloin lapseni sanovat:
Etsä iskä tajua mitään - sä oot niin vanha.
Jäähyväiset Travianille ovat suunnitteilla.
Tajusin, että itse pelissä ei ole mitään,
mikä pitäisi siihen koukussa.
Vain ne yhteisöt, liittoumat, liitot,
naapuruussuhteet, foorumit ja irc-kannut.
En tule kaipaamaan sitä 24/7 jatkuvaa nakuttelua,
odotusta, ajanhukkaa, rahanmenoakin.
Mutta niitä ihmisiä,
niitä muutamia mieleenjääneitä persoonia,
minä tulen muistelemaan:
Emperor, Pappa, Jope, Aletheia, Lady-G...
Ja monia muita, ihan tavallisia ihmisiä,
joilla ei ollut parempaakaan tekemistä,
muutakaan yhteisöä, minne paeta omaa elämäänsä.
Litran tölkki kaljaa.
Huhhuijaa.
Harvaan kouraan sopii.
Vähän niinku jättipussit karkkia.
Tosin alkkikselle hyvä keino väistellä:
"Dokasin vaan pari tölkkiä".
Pääsiäinen.
Auringon jumalan, jumalien juhla.
Kristityt sulloi sen kalenteriin,
enkä pane vastaan.
Mulle on ihan sama,
mitä kukin uskoo,
mutta mulle "pyhää"
ovat ylimääräiset vapaapäivät.
17.4.11
Oikeus ja velvollisuus
Suomen eduskunta seuraavalle neljävuotiskaudelle valitaan tänään. Jokainen Suomen kansalainen voi käyttää äänioikeuttaan. Äänestämisestä puhutaan myös "kansalaisvelvollisuutena", mutta pidän sitä enemmän oikeutena, koska jos ei oikeuttaan käytä, ei ole myöskään mielestäni oikeutettu valittamaan siitä, kuinka poliitikot yhteiskuntamme yhteisiä verovaroja käyttävät. Kyseessähän ei tietenkään ole velvollisuus ja tiedän itsekin ihmisiä, jotka eivät äänestä. Heitä ei kerta kaikkiaan kiinnosta, ketkä asioistamme päättävät. Toki on mahdollista aina myös kyynisesti todeta, että "ei minun äänelläni ole muutenkaan merkitystä", mutta oikeasti sillä voi ollakin, mikäli äänestystulos sattuisi riippumaan yhdestä äänestä ja se ratkaisisi kahden eri ehdokkaan välillä. Siinä vaiheessa, kun välinpitämättömiä on joka neljäs äänioikeutettu, puhutaan jo merkittävästä tekijästä. Ehkä he ovat tyytyväisiä siihen, miten maata heidän puolestaan johdetaan. Tai ehkä he jättävät äänestämättä poliittisista syistä - jotta eivät tukisi mitään puoluetta. On kuitenkin aina otettava huomioon, että myös äänestämättä jättäminen vaikuttaa äänestystulokseen ja tavallaanhan silloin antaa tukensa jokaiselle puolueelle, joita ihmiset äänestävät.
Itse olen äänestänyt aina siitä lähtien, kun sain äänioikeuden. En koe sitä omalta osaltani pakottavaksi velvollisuudeksi. Omatunto kuitenkin velvoittaa minua äänestämään sen mukaan, millaisia arvoja ja asioita kannatan tai vastustan. Tänä vuonna hain osviittaa Helsingin sanomien vaalikoneesta ja päädyin äänestämään Vihreän liiton Kainuussa asuvaa miespuolista edustajaa, jolle netistä lukemani perusteella on tärkeintä käyttää poliittista valtaa luonnonsuojeluun. En muista vaalikoneen ottaneen paljonkaan kantaa siihen, joten ilmeisesti muut arvomme / monivalintakysymyksien vastauksemme kohtasivat. Itse en koe olevani luonnonsuojelija, vaikka vastustankin luonnon riistoa - johon kuuluu niin ihmisistä, eläimistä kuin ympäristöstä huolehtiminen. Menneissä vaaleissa olen aina päätynyt äänestämään vihreitä tai vasureita, jonka lisäksi periaatteenani on jostain syystä ollut lisäksi äänestää naista. Nyt päädyin ehdokkaaseen, jonka kanssa vaalikoneeseen syötetyt vastaukset olivat ehdottomasti lähimpänä toisiaan. Muut ehdokkaat top3:ssa olivat sitten naisia - vihreä ja vasemmistoliittolainen. Huonoiten mätsäsi - ei yhtään yllättäen - perussuomalaisten, keskustalaisten ja kokoomuslaisten ehdokkaiden kanssa.
Niin se vaan menee, että vaikka koen olevani epäpoliittinen, olen silti myös omalta osaltani vaikuttamassa siihen, minkälaista politiikkaa Suomessa tehdään - vaikka sitten vain yhdellä äänellä. Vihreä liitto on ainoa puolue, jonka ohjelmissa ei keskitytä pelkästään ihmisiin tai taloudellisiin tekijöihin, ja koska haluan, että lapsillenikin jäisi tulevaisuudessa raiskaamatonta luontoa elinympäristöönsä, on luonnonsuojelijan äänestäminen itse asiassa ainoa järkevä valinta - oikeuteni ja velvollisuuteni.
Itse olen äänestänyt aina siitä lähtien, kun sain äänioikeuden. En koe sitä omalta osaltani pakottavaksi velvollisuudeksi. Omatunto kuitenkin velvoittaa minua äänestämään sen mukaan, millaisia arvoja ja asioita kannatan tai vastustan. Tänä vuonna hain osviittaa Helsingin sanomien vaalikoneesta ja päädyin äänestämään Vihreän liiton Kainuussa asuvaa miespuolista edustajaa, jolle netistä lukemani perusteella on tärkeintä käyttää poliittista valtaa luonnonsuojeluun. En muista vaalikoneen ottaneen paljonkaan kantaa siihen, joten ilmeisesti muut arvomme / monivalintakysymyksien vastauksemme kohtasivat. Itse en koe olevani luonnonsuojelija, vaikka vastustankin luonnon riistoa - johon kuuluu niin ihmisistä, eläimistä kuin ympäristöstä huolehtiminen. Menneissä vaaleissa olen aina päätynyt äänestämään vihreitä tai vasureita, jonka lisäksi periaatteenani on jostain syystä ollut lisäksi äänestää naista. Nyt päädyin ehdokkaaseen, jonka kanssa vaalikoneeseen syötetyt vastaukset olivat ehdottomasti lähimpänä toisiaan. Muut ehdokkaat top3:ssa olivat sitten naisia - vihreä ja vasemmistoliittolainen. Huonoiten mätsäsi - ei yhtään yllättäen - perussuomalaisten, keskustalaisten ja kokoomuslaisten ehdokkaiden kanssa.
Niin se vaan menee, että vaikka koen olevani epäpoliittinen, olen silti myös omalta osaltani vaikuttamassa siihen, minkälaista politiikkaa Suomessa tehdään - vaikka sitten vain yhdellä äänellä. Vihreä liitto on ainoa puolue, jonka ohjelmissa ei keskitytä pelkästään ihmisiin tai taloudellisiin tekijöihin, ja koska haluan, että lapsillenikin jäisi tulevaisuudessa raiskaamatonta luontoa elinympäristöönsä, on luonnonsuojelijan äänestäminen itse asiassa ainoa järkevä valinta - oikeuteni ja velvollisuuteni.
16.4.11
Kauan eläköön Christopher Hitchens
Christopher Hitchens (s. 13. huhtikuuta 1949) on brittiläis-amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko. Hän tuli koko maailman tietoisuuteen julkaistuaan ”God is not Great – How religion poisons everything” (suom. Jumala ei ole suuri – kuinka uskonto myrkyttää kaiken) -menestysteoksen. Hänet lasketaan osaksi ”neljää muskettisoturia” yhdessä Richard Dawkinsin (pääteos ”God Delusion”, suom. Jumalharha), Sam Harrisin (pääteos ”The End of Faith”, suom. Uskon loppu) ja Daniel Dennettin (pääteos "Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon", suom. Lumous murtuu – uskonto luonnontieteellisenä ilmiönä) kanssa, ns. ”uus-ateistisen”, järkeä ja tiedettä korostavan liikkeen tärkeimpinä ääninä (kts. Hitchensin uudelleennimeämän ”The Four Horsemen” -poppoon yhteiskeskustelu).
Hitchens on tullut tunnetuksi paitsi kirjoittamalla älykkään humoristisesti ja samalla äärimmäisen piikikkäästi, myös esiintymisistään väittelytilaisuuksissa ja televisiossa. Hänen poliittinen menneisyytensä on mielenkiintoinen, sillä hän on entinen trotskilainen (trotskilaisuus on venäläisen Lev Trotskin (1879–1940) ajatuksiin pohjautuva marxilainen aatesuunta, joka pyrki maailmanvallankumoukseen sekä kritisoi kapitalismia ja stalinismia) ja rauhan puolestapuhuja, mutta nykyisin kannattaa Yhdysvaltain väkivaltaista oikeistopolitiikkaa ja sotakoneiston käyttöä fasistiseksi kutsumansa ääri-islamilaisuuden kitkemiseksi.
Suosittelen lukemaan ja katsomaan/kuuntelemaan Hitchensiä, ennenkuin tuomitsette hänet oikeistolaisena sotahulluna. Hitchens on tunnettu ateisti ja jumalauskon vastustaja, ja hän sanoo edustavansa valistuksen arvoja: sekularismia, humanismia ja järkeä. Noiden arvojen mukaan ymmärrän myös hänen kannatuksensa Yhdysvaltain politiikalle: Hän näkee sen toimivana keinona pysäyttää ääri-islamilaisuus. Tottakai juuri Yhdysvaltain ja länsiliittouman politiikka toimii myös sytykkeenä ääri-islamilaisuudelle, mutta kuten Hitchenskin hyvin ymmärtää: Mikään asia ei ole mustavalkoinen, eikä mitään voi katsella yksisilmäisesti, jos ajattelee ”isoa kuvaa”. Tehdäkseen hyvää täytyy monesti tehdä myös pahaa. Silti Hitchens on pohjimmiltaan humanisti ja vastustaa uskonnollisuudessakin ennenkaikkea epäinhimillistä (väki)vallankäyttöä mm. naisia ja lapsia sekä ”vääräuskoisia” kohtaan.
Olen itse viime vuosina tullut avarakatseisemmaksi erilaisille elämän, aatteiden ja maailmankatsomusten näkemyksille. En enää mielellään marssi minkään asian puolesta, koska aina on olemassa vastapuoli, toinen näkökanta – tai useita eri näkökantoja – asiaan kuin asiaan. Uskonnon ja uskontojen suhteen olen kuitenkin aika selkeästi ottanut kantaa uskonnottomuuden puolesta, koska näen sen inhimillisempänä, vapaampana, suvaitsevampana ja kehittävämpänä maailmankatsomuksena kuin suppean uskonnollisen opin ja sen mukaan elämänsä elämisen. Pahimpia asioita uskonnoissa ovat mm. patriarkaalisuus, miessukupuolen ylivallan korostaminen, oman uskonnon harjoittajien nostaminen toisia ylemmäksi ja toisten uskonnon edustajien väheksyminen tai tuomitseminen, sekä monenmoinen hyväksikäyttö niin isossa kuin pienessä mittakaavassa, joita uskontokunnat, uskonnolliset johtajat tai ihan tavalliset uskonnon harjoittajat tekevät uskonnon nimissä tai sen tarjoaman vallan avulla. Hitchensin puolesta on tässä tapauksessa hyvä puhua, koska hän on kokenut ja nähnyt niin paljon, että voi esittää näkökantoja useista eri uskontokunnista ja päätyä aina lopulta siihen lopputulokseen, että uskonto ”myrkyttää kaiken”. Silti hänkin ymmärtää uskonnon merkityksen ja kunnioittaa – vaikkakin harvoja – uskonnollisia johtajia, kuten vaikkapa Martin Luther Kingiä.
Kirja ”God is not Great – How religion poisons everything” oli bestseller ympäri maailman ja jouduin itsekin viime syksynä tilaamaan englanninkielisen version, koska suomennettu painos oli lopussa Suomalaisessa kirjakaupassa. Kyseinen teos on todella tiukkaa tavaraa ja olenkin lukenut sitä pitkään ja hartaasti, pätkä kerrallaan. Suosittelen sitä kaikille, joilla on vähänkin kiinnostusta terävästi ja älykkäästi kirjoitettuun uskontokritiikkiin. Uskonto on osa koko ihmiskunnan historiaa ja sulautunut kulttuureihin, joten sen epäkohtien pohtiminen on tarpeen, jos ylipäätään haluaa ajatella kriittisesti ja omilla aivoillaan. Uusin teos Hitch-22 on muistelmateos, jossa mies kertaa elämäänsä ja mm. toimittajan työtään maailman kriisipesäkkeissä. Hitchens sairastaa vakavaa ruokatorven syöpää ja ennusteet sairaudesta selviämiselle ovat huonoja. Miehen tekstit ja puheet ovat tehneet suurelta osaltaan lähtemättömän vaikutuksen ajatteluuni ja halusinkin kirjoittaa hänestä, ennenkuin joutuisin toteamaan postyymisti, että siinä oli hieno mies. Kauan eläköön Christopher Hitchens!
Mitä Christopher Hitchens on sanonut...
...uskonno(i)sta:
Religion is man-made. Even the men who made it cannot agree on what their prophets or redeemers or gurus actually said or did.
...elämästä:
I burned the candle from both ends
And it gave me a lovely light.
...ateismista:
Atheists have always argued that this world is all that we have, and that our duty is to one another to make the very most and best of it.
...poikavauvojen ympärileikkauksesta:
I pose a hypothetical question. As a man of some fifty-seven years of age, I am discovered sucking the penis of a baby boy. I ask you to picture your own outrage and revulsion. Ah, but I have my own explanation all ready. I am a mohel: an appointed circumciser and foreskin remover. My authority comes from an ancient text, which commands me to take a baby boy’s penis in hand, cut around the prepuce, and complete the action by taking his penis in my mouth, sucking off the foreskin, and spitting out the amputated flap along with a mouthful of blood and saliva.
...ihmisen ja muiden eläinten ominaisuuksista mukamas ”luotuina”:
Though it is true we are the highest and smartest animals, ospreys have eyes we have calculated to be sixty times more powerful and sophisticated than our own and that blindness, often caused by microscopic parasites that are themselves miracles of ingenuity, is one of the oldest and most tragic disorders known to man. And why award the superior eye (or in the case of cat or bat, also the ear) to the inferior species.
...Jeesuksesta Getsemanen puutarhassa:
The Gospel story of the Garden of Gethsemane used to absorb me very much as a child, because its "break" in the action and its human whimper made me wonder if some of the fantastic scenario might after all be true. Jesus ask, in effect, "Do I have to go through with this?" It is an impressive and unforgetable question, and I long ago decided that I would cheerfully wager my own soul on the belief that the only right answer to it is "no."
...uskonnon opettamisesta lapsille:
If religious instruction were not allowed until the child had attained the age of reason, we would be living in a quite different world.
...uskonnon totalitaristisesta luonteesta ja Pohjois-Koreasta:
[Religious belief] is a totalitarian belief. It is the wish to be a slave. It is the desire that there be an unalterable, unchallengeable, tyrannical authority who can convict you of thought crime while you are asleep, who can subject you - who must, indeed, subject you - to total surveillance around the clock every waking and sleeping minute of your life - I say, of your life - before you're born and, even worse and where the real fun begins, after you're dead. A celestial North Korea. Who wants this to be true? Who but a slave desires such a ghastly fate? I've been to North Korea. It has a dead man as its president, Kim Jong-Il is only head of the party and head of the army. He's not head of the state. That office belongs to his deceased father, Kim Il-Sung. It's a necrocracy, a thanatocracy. It's one short of a trinity I might add. The son is the reincarnation of the father. It is the most revolting and utter and absolute and heartless tyranny the human species has ever evolved. But at least you can fucking die and leave North Korea!
...uskovaisen vs. uskonnottoman eettisyydestä:
Name me an ethical statement made or an action performed by a believer that could not have been made or performed by a non-believer.
...sairastamastaan ruokatorven syövästä:
“To the dumb question, ‘Why me?’ the cosmos barely bothers to return the reply: Why not?”
...Bosnian sodasta [oheisessa tekstissä mainittu vasemmistolaisten intellektuellien asenne vaikutti aikanaan Salman Rushdien saaman fatwan vähättelyn ohella siihen, että Hitch alkoi hylätä vasemmistolaisia piirejä]:
That war in the early 1990s changed a lot for me. I never thought I would see, in Europe, a full-dress reprise of internment camps, the mass murder of civilians, the reinstiutution of torture and rape as acts of policy. And I didn't expect so many of my comrades to be indifferent - or even take the side of the fascists. It was a time when many people on the left were saying 'Don't intervene, we'll only make things worse' or, 'Don't intervene, it might destabilise the region. And I thought - destabilisation of fascist regimes is a good thing. Why should the left care about the stability of undemocratic regimes? Wasn't it a good thing to destabilise the regime of General Franco? It was a time when the left was mostly taking the conservative, status quo position - leave the Balkans alone, leave Milosevic alone, do nothing. And that kind of conservatism can easily mutate into actual support for the aggressors. Weimar-style conservatism can easily mutate into National Socialism. So you had people like Noam Chomsky's co-author Ed Herman go from saying 'Do nothing in the Balkans', to actually supporting Milosevic, the most reactionary force in the region. That's when I began to first find myself on the same side as the neocons. I was signing petitions in favour of action in Bosnia, and I would look down the list of names and I kept finding, there's Richard Perle. There's Paul Wolfowitz. That seemed interesting to me. These people were saying that we had to act. Before, I had avoided them like the plague, especially because of what they said about General Sharon and about Nicaragua. But nobody could say they were interested in oil in the Balkans, or in strategic needs, and the people who tried to say that - like Chomsky - looked ridiculous. So now I was interested.
...faneista:
People stop him on the street and tell him they are fans. 'I always say, don’t be a fan, be a critical reader. It does get to the point where one has, and should have, feelings of unworthiness – not masochistically or self-abasing, but “don’t try and make me live up to more than I’m capable of”, because then one would start to feel a fraud.’
...lapsistaan/isyydestä:
When I ask whether he thinks he should have been a better parent, he nods. 'I guess everybody should say that, but certainly me. Especially early on. I always thought I was abnormally incompetent with infancy, while the mothers of my children seemed to be amazingly omnicompetent.’
He doesn’t know whether he would have had a better relationship with his elder children if he hadn’t divorced their mother. 'I’m pretty sure not. I think if they’d grown up with us it might have been much less agreeable than what we did have. But I certainly did miss a good deal of their lives.’
They are very close now, he says. 'I’m very lucky. They’re all very nice, very humorous, quite smart.’ He pauses. 'It certainly is the worst aspect of this… malady that I’m going through. The thought that I may not see much more of them is by far the most painful, just at that moment when all signals were set fair on that front. Of course, there’s never a good time to get mortally sick. But that’s the most poignant bit of it.’
...Raamatun Kymmenestä Käskystä (video):
http://bcove.me/u3rj815d
Muuta ->
Juttu Hitchin muistelmateoksesta HS:n verkkosivuilla:
http://www.hs.fi/juttusarja/maailmankirjat/artikkeli/Sanasota+pahaa+ja+pyh%C3%A4%C3%A4+vastaan/1135259709341
Hitch suomenkielisessä Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Christopher_Hitchens
Suosittelen myös googlettamaan Hitchensin väittelyitä uskonnollisten vastaväittelijöiden kanssa, joita löytyy kasapäin. Kertaakaan en ole nähnyt Hitchin jääneen niissä alakynteen, koska – kuten tiedämme – uskonasioissa järjellä ei ole mitään tekemistä :)
Hitchens on tullut tunnetuksi paitsi kirjoittamalla älykkään humoristisesti ja samalla äärimmäisen piikikkäästi, myös esiintymisistään väittelytilaisuuksissa ja televisiossa. Hänen poliittinen menneisyytensä on mielenkiintoinen, sillä hän on entinen trotskilainen (trotskilaisuus on venäläisen Lev Trotskin (1879–1940) ajatuksiin pohjautuva marxilainen aatesuunta, joka pyrki maailmanvallankumoukseen sekä kritisoi kapitalismia ja stalinismia) ja rauhan puolestapuhuja, mutta nykyisin kannattaa Yhdysvaltain väkivaltaista oikeistopolitiikkaa ja sotakoneiston käyttöä fasistiseksi kutsumansa ääri-islamilaisuuden kitkemiseksi.
Suosittelen lukemaan ja katsomaan/kuuntelemaan Hitchensiä, ennenkuin tuomitsette hänet oikeistolaisena sotahulluna. Hitchens on tunnettu ateisti ja jumalauskon vastustaja, ja hän sanoo edustavansa valistuksen arvoja: sekularismia, humanismia ja järkeä. Noiden arvojen mukaan ymmärrän myös hänen kannatuksensa Yhdysvaltain politiikalle: Hän näkee sen toimivana keinona pysäyttää ääri-islamilaisuus. Tottakai juuri Yhdysvaltain ja länsiliittouman politiikka toimii myös sytykkeenä ääri-islamilaisuudelle, mutta kuten Hitchenskin hyvin ymmärtää: Mikään asia ei ole mustavalkoinen, eikä mitään voi katsella yksisilmäisesti, jos ajattelee ”isoa kuvaa”. Tehdäkseen hyvää täytyy monesti tehdä myös pahaa. Silti Hitchens on pohjimmiltaan humanisti ja vastustaa uskonnollisuudessakin ennenkaikkea epäinhimillistä (väki)vallankäyttöä mm. naisia ja lapsia sekä ”vääräuskoisia” kohtaan.
Olen itse viime vuosina tullut avarakatseisemmaksi erilaisille elämän, aatteiden ja maailmankatsomusten näkemyksille. En enää mielellään marssi minkään asian puolesta, koska aina on olemassa vastapuoli, toinen näkökanta – tai useita eri näkökantoja – asiaan kuin asiaan. Uskonnon ja uskontojen suhteen olen kuitenkin aika selkeästi ottanut kantaa uskonnottomuuden puolesta, koska näen sen inhimillisempänä, vapaampana, suvaitsevampana ja kehittävämpänä maailmankatsomuksena kuin suppean uskonnollisen opin ja sen mukaan elämänsä elämisen. Pahimpia asioita uskonnoissa ovat mm. patriarkaalisuus, miessukupuolen ylivallan korostaminen, oman uskonnon harjoittajien nostaminen toisia ylemmäksi ja toisten uskonnon edustajien väheksyminen tai tuomitseminen, sekä monenmoinen hyväksikäyttö niin isossa kuin pienessä mittakaavassa, joita uskontokunnat, uskonnolliset johtajat tai ihan tavalliset uskonnon harjoittajat tekevät uskonnon nimissä tai sen tarjoaman vallan avulla. Hitchensin puolesta on tässä tapauksessa hyvä puhua, koska hän on kokenut ja nähnyt niin paljon, että voi esittää näkökantoja useista eri uskontokunnista ja päätyä aina lopulta siihen lopputulokseen, että uskonto ”myrkyttää kaiken”. Silti hänkin ymmärtää uskonnon merkityksen ja kunnioittaa – vaikkakin harvoja – uskonnollisia johtajia, kuten vaikkapa Martin Luther Kingiä.
Kirja ”God is not Great – How religion poisons everything” oli bestseller ympäri maailman ja jouduin itsekin viime syksynä tilaamaan englanninkielisen version, koska suomennettu painos oli lopussa Suomalaisessa kirjakaupassa. Kyseinen teos on todella tiukkaa tavaraa ja olenkin lukenut sitä pitkään ja hartaasti, pätkä kerrallaan. Suosittelen sitä kaikille, joilla on vähänkin kiinnostusta terävästi ja älykkäästi kirjoitettuun uskontokritiikkiin. Uskonto on osa koko ihmiskunnan historiaa ja sulautunut kulttuureihin, joten sen epäkohtien pohtiminen on tarpeen, jos ylipäätään haluaa ajatella kriittisesti ja omilla aivoillaan. Uusin teos Hitch-22 on muistelmateos, jossa mies kertaa elämäänsä ja mm. toimittajan työtään maailman kriisipesäkkeissä. Hitchens sairastaa vakavaa ruokatorven syöpää ja ennusteet sairaudesta selviämiselle ovat huonoja. Miehen tekstit ja puheet ovat tehneet suurelta osaltaan lähtemättömän vaikutuksen ajatteluuni ja halusinkin kirjoittaa hänestä, ennenkuin joutuisin toteamaan postyymisti, että siinä oli hieno mies. Kauan eläköön Christopher Hitchens!
Mitä Christopher Hitchens on sanonut...
...uskonno(i)sta:
Religion is man-made. Even the men who made it cannot agree on what their prophets or redeemers or gurus actually said or did.
...elämästä:
I burned the candle from both ends
And it gave me a lovely light.
...ateismista:
Atheists have always argued that this world is all that we have, and that our duty is to one another to make the very most and best of it.
...poikavauvojen ympärileikkauksesta:
I pose a hypothetical question. As a man of some fifty-seven years of age, I am discovered sucking the penis of a baby boy. I ask you to picture your own outrage and revulsion. Ah, but I have my own explanation all ready. I am a mohel: an appointed circumciser and foreskin remover. My authority comes from an ancient text, which commands me to take a baby boy’s penis in hand, cut around the prepuce, and complete the action by taking his penis in my mouth, sucking off the foreskin, and spitting out the amputated flap along with a mouthful of blood and saliva.
...ihmisen ja muiden eläinten ominaisuuksista mukamas ”luotuina”:
Though it is true we are the highest and smartest animals, ospreys have eyes we have calculated to be sixty times more powerful and sophisticated than our own and that blindness, often caused by microscopic parasites that are themselves miracles of ingenuity, is one of the oldest and most tragic disorders known to man. And why award the superior eye (or in the case of cat or bat, also the ear) to the inferior species.
...Jeesuksesta Getsemanen puutarhassa:
The Gospel story of the Garden of Gethsemane used to absorb me very much as a child, because its "break" in the action and its human whimper made me wonder if some of the fantastic scenario might after all be true. Jesus ask, in effect, "Do I have to go through with this?" It is an impressive and unforgetable question, and I long ago decided that I would cheerfully wager my own soul on the belief that the only right answer to it is "no."
...uskonnon opettamisesta lapsille:
If religious instruction were not allowed until the child had attained the age of reason, we would be living in a quite different world.
...uskonnon totalitaristisesta luonteesta ja Pohjois-Koreasta:
[Religious belief] is a totalitarian belief. It is the wish to be a slave. It is the desire that there be an unalterable, unchallengeable, tyrannical authority who can convict you of thought crime while you are asleep, who can subject you - who must, indeed, subject you - to total surveillance around the clock every waking and sleeping minute of your life - I say, of your life - before you're born and, even worse and where the real fun begins, after you're dead. A celestial North Korea. Who wants this to be true? Who but a slave desires such a ghastly fate? I've been to North Korea. It has a dead man as its president, Kim Jong-Il is only head of the party and head of the army. He's not head of the state. That office belongs to his deceased father, Kim Il-Sung. It's a necrocracy, a thanatocracy. It's one short of a trinity I might add. The son is the reincarnation of the father. It is the most revolting and utter and absolute and heartless tyranny the human species has ever evolved. But at least you can fucking die and leave North Korea!
...uskovaisen vs. uskonnottoman eettisyydestä:
Name me an ethical statement made or an action performed by a believer that could not have been made or performed by a non-believer.
...sairastamastaan ruokatorven syövästä:
“To the dumb question, ‘Why me?’ the cosmos barely bothers to return the reply: Why not?”
...Bosnian sodasta [oheisessa tekstissä mainittu vasemmistolaisten intellektuellien asenne vaikutti aikanaan Salman Rushdien saaman fatwan vähättelyn ohella siihen, että Hitch alkoi hylätä vasemmistolaisia piirejä]:
That war in the early 1990s changed a lot for me. I never thought I would see, in Europe, a full-dress reprise of internment camps, the mass murder of civilians, the reinstiutution of torture and rape as acts of policy. And I didn't expect so many of my comrades to be indifferent - or even take the side of the fascists. It was a time when many people on the left were saying 'Don't intervene, we'll only make things worse' or, 'Don't intervene, it might destabilise the region. And I thought - destabilisation of fascist regimes is a good thing. Why should the left care about the stability of undemocratic regimes? Wasn't it a good thing to destabilise the regime of General Franco? It was a time when the left was mostly taking the conservative, status quo position - leave the Balkans alone, leave Milosevic alone, do nothing. And that kind of conservatism can easily mutate into actual support for the aggressors. Weimar-style conservatism can easily mutate into National Socialism. So you had people like Noam Chomsky's co-author Ed Herman go from saying 'Do nothing in the Balkans', to actually supporting Milosevic, the most reactionary force in the region. That's when I began to first find myself on the same side as the neocons. I was signing petitions in favour of action in Bosnia, and I would look down the list of names and I kept finding, there's Richard Perle. There's Paul Wolfowitz. That seemed interesting to me. These people were saying that we had to act. Before, I had avoided them like the plague, especially because of what they said about General Sharon and about Nicaragua. But nobody could say they were interested in oil in the Balkans, or in strategic needs, and the people who tried to say that - like Chomsky - looked ridiculous. So now I was interested.
...faneista:
People stop him on the street and tell him they are fans. 'I always say, don’t be a fan, be a critical reader. It does get to the point where one has, and should have, feelings of unworthiness – not masochistically or self-abasing, but “don’t try and make me live up to more than I’m capable of”, because then one would start to feel a fraud.’
...lapsistaan/isyydestä:
When I ask whether he thinks he should have been a better parent, he nods. 'I guess everybody should say that, but certainly me. Especially early on. I always thought I was abnormally incompetent with infancy, while the mothers of my children seemed to be amazingly omnicompetent.’
He doesn’t know whether he would have had a better relationship with his elder children if he hadn’t divorced their mother. 'I’m pretty sure not. I think if they’d grown up with us it might have been much less agreeable than what we did have. But I certainly did miss a good deal of their lives.’
They are very close now, he says. 'I’m very lucky. They’re all very nice, very humorous, quite smart.’ He pauses. 'It certainly is the worst aspect of this… malady that I’m going through. The thought that I may not see much more of them is by far the most painful, just at that moment when all signals were set fair on that front. Of course, there’s never a good time to get mortally sick. But that’s the most poignant bit of it.’
...Raamatun Kymmenestä Käskystä (video):
http://bcove.me/u3rj815d
Muuta ->
Juttu Hitchin muistelmateoksesta HS:n verkkosivuilla:
http://www.hs.fi/juttusarja/maailmankirjat/artikkeli/Sanasota+pahaa+ja+pyh%C3%A4%C3%A4+vastaan/1135259709341
Hitch suomenkielisessä Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Christopher_Hitchens
Suosittelen myös googlettamaan Hitchensin väittelyitä uskonnollisten vastaväittelijöiden kanssa, joita löytyy kasapäin. Kertaakaan en ole nähnyt Hitchin jääneen niissä alakynteen, koska – kuten tiedämme – uskonasioissa järjellä ei ole mitään tekemistä :)
14.4.11
Fanipojan diarrhea
Viime aikoina olen uppoutunut syvälle SOA:n maailmaan. Kyseessä on viihteellinen, mutta elämänmakuinen tv-sarja prätkäjengistä, jonka jäsenet tekevät päivätyönsä mekaanikkoina ja palkkatyönsä pääasiassa laittomilla asebisneksillä erinäisten rikollisten tahojen kanssa. Kyseessä on kolme tuotantokautta tähän mennessä kestänyt Sons of Anarchy, jossa riittää draamaa, toimintaa, rikoksia, romantiikkaa, väkivaltaa, seksiä, viinaa, aseita, karvaisia miehiä ja moottoripyöriä. En olisi ennen sarjaan tutustumistani ostanut edellä mainituilla sanoilla markkinoitua sarjaa, mutta nyt olen aivan koukussa. Oikeastaan tv-sarjoista vain Dexter on vaikuttanut minuun ja ajatteluuni, uniini ja elämänrytmiini yhtä voimakkaasti viime vuosina - ja siinäkin seikkailee niinkin epäsovinnainen "sankari" kuin "hyvä" sarjamurhaaja :)
Sons of Anarchy perustuu löyhästi William Shakespearen näytelmään Hamlet, jossa isänsä haamun kanssa jutteleva prinssi joutuu kyseenalaistamaan oman paikkansa elämässä. Elämä päähenkilö Jackson Tellerille eli Jaxille (jota aina välillä sarjassakin tituleerataan "prinssiksi") on toimia SAMCRO:n eli Sons of Anarchy Motorcycle Club Redwood Original -charterin, samanlaisilla nahkaliiveillä (liiviin viitataan sarjassa nimellä "cut" ja se on MC:n jäsenen arvokkain omaisuus - prätkän ja naisen voi vaihtaa, mutta liiviä ei jätetä :D) varustetun prätkäjengin VP:nä, varapresidenttinä. Samalla hän on MC:n presidentin poika - tai siis oikeastaan poikapuoli - ja yksi sarjan kantavia teemoja on käsitellä Jaxin isäsuhdetta noin 15 vuotta ennen sarjan tapahtumien alkua kuolleen biologisen isänsä Johnin että isäpuolensa Clayn kanssa. Sarjan aikana Jaxista tulee itsestään isä ja hän löytää Johnin kirjoittaman kirjan, jossa tämä pohtii sitä, miten SAMCRO syntyi - ja myös "kuoli". Jax haluaisi eroon verenvuodatuksesta ja rikollisesta toiminnasta kohti Johnin toivomaa suuntaa MC:lle, kun taas isäpuoli ja MC:n ykkösmies Clay haluaa pitäytyä tutussa ja turvallisessa asekaupassa, joka pitää osaltaan yllä väkivallan kierrettä kilpailevien rikollisjengien kanssa.
Sarjan vahvuus on tiivis tunnelma, joka syntyy tietynlaisen yhteiskunnasta ja sen kahleista vapautumisen aatteen (anarkismi) lisäksi siitä veljeyden tunteesta, joka sitoo MC:n jäsenet toisiinsa, toisaalta myös tiukasta "säännöstöstä", jonka mukaan kaveria ei jätetä eikä petetä. Välillä touhussa ei ole mitään järkeä, kun kunnia, maine, omaisuus - ja koskettavimpana omaiset - ovat pelissä ja tulilinjalla, mutta välillä vain siinä on järkeä, että MC toimii kaikesta huolimatta tiiviisti yhdessä, päättäväisesti, rohkeasti ja tilanteen "vaatimalla" tavalla. Sarjan hahmot ovat inhimillisiä ja mielenkiintoisia vaikka yhden jakson sieltä täältä katsomalla (tai varsinkin sarjan katsomisen hitaasti alusta aloittamalla) voi saada toisenlaisen mielikuvan. Ketä nyt voisi kiinnostaa rähinöivät, seksistiset, väkivaltaiset, moottoripyörillä päristelevät likaiset miehet? Tuo on stereotypia, jota sarja yhtä paljon vahvistaa kuin rikkoo, mutta ehdottomasti ei pysy minkään stereotypian rajoissa sarjan tasolla, mikä on sarjan - ja yleensäkin pitkäaikaisten, useita tuotantokausia/vuosia tehtävien sarjojen vahvuus verrattuna elokuviin. SOAn päähahmoista kukaan ei pitkällä aikavälillä jää yksiulotteiseksi; kukaan ei ole esimerkiksi vain paha tai hyvä, tunteeton psykopaatti tai rento vitsailija, vaan kaikista löytyy monenlaisia puolia, eri tilanteissa, erilaisten ihmisten seurassa - ja mikä onkin tärkeätä sarjoissa: hahmoista alkaa välittää ja heidän kohtalonsa voi täten koskettaa.
Tärkein syy, miksi SOA minulle kolahtaa on sen koskettavuus inhimillisellä tasolla ja nimenomaan "perhedraamana", sillä kaikkihan me olemme jonkun lapsia, meillä on vanhemmat ja meillä voi olla lapsia, sisaruksia jne. Perhesiteet ja samaan aikaan MC:n muodostama omanlaisensa "perheyhteisö" rinnastuvat keskenään ja joko yhdistävät tai repivät ihmisiä erilleen. MC:n jäsenet ovat keskenään toisilleen "veljiä" ja nimenomaan veriveljiä. Veljeä ei petetä ja kaikki tehdään MC:n parhainta etua tavoitellen. Lisäksi on tässä vaiheessa hyvä ´paljastaa´, että eihän koko sarja tietenkään homoeroottista :D nahkaliiviäijien patsastelua ole, vaan sarjassa on upeita naisrooleja kuten Jaxin narkomaani-vaimo Wendy, nuoruuden heila ja sarjan aikana "old lady":ksi muuttuva lääkäri/kirurgi Tara sekä erityisesti koko sarjan yksi tärkeimmistä hahmoista, perheen matriarkka Gemma, Jaxin äiti ja Clayn vaimo. Minulle ainakin Gemmaa näyttelevän Katey Sagalin menneisyys Pulmusien hulvattomana Peggynä ja Futuraman Leelana (ääni) oli hauska lisämauste tutustua naisen rooliin piinkovana, mutta myös oman haavoittuvuutensa sarjan aikana paljastavana, koko perheen (niin biologinen kuin SOA-perhe) kokoavana voimana. Sagal on tosielämässä sarjan luojan Kurt Sutterin vaimo, joten hänellä onkin ollut hyvä sparraaja roolinsa luomisessa, vaikka kaikki kunnia rouvalle - aivan mahtava rooli koko sarjan kantaen ja siitä myös kriitikoilta on herunut kehuja. Kaiken kruunasi se, että Katey Sagal voitti 2011 parhaan naisnäyttelijän Golden Globen TV-draamasarjojen sarjassa Gemman roolista SOA:ssa. Toki sarjassa riittää sitten myös niitä paperinohuita seksiobjektipimuja yllin kyllin MC:n hangaroundeina, mutta muitakin tärkeitä naisrooleja sarjassa noiden kolmen lisäksi esiintyy, esimerkiksi pornotähti-yksinhuoltajaäiti, jolla on oma roolinsa yhden MC-jätkän eheytymisessä sekä kolmannella kaudella Jaxin isän nuoruuden rakastettu Maureen, kun SOA siirtyy Kalifornian auringon lisäksi kauden ajaksi Pohjois-Irlannin Belfastiin IRA-meininkeihin.
Moraalikysymysten, hyvän ja pahan, oikean ja väärän, yhteisöllisyyden ja monen muun jokaista ihmistä elämässään koskettavan ison asian käsitteleminen reippaalla ja ronskilla otteella luovat sarjaan hengen, joka nostaa sen minun kirjoissani yhdeksi kaikkien aikojen parhaita tuotoksia tv-historiassa.
--
Gojira, "äärimetallin" lahja musiikkimaailmalle, Ranskan Bayonnesta kotoisin oleva bändi, on viimeisten vuosien aikana ollut meikäläisen sisimmässä ykkösasia musiikista puhuttaessa. Se ei tarkoita, että vetäisin aina Gojiraa aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi, illalliseksi tai edes iltapalaksi - tai että Gojiran joku lätty olisi "ainoa levy, jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle". Gojira kuitenkin hallitsee omanlaisensa musiikin tekemisen niin kuin se tehdä täytyy - suurella sydämellä, kovalla poltteella. Gojira on kuin hyvä viski: Sitä nautitaan silloin, kun on tarvis ja sitä nauttiessaan tietää, mitä saa - laadusta tinkimättä, täydellä volyymilla :) Gojira on valloittanut palasen sydäntäni biiseillään, rytmeillään, sanoituksillaan ja asenteellaan.
Vuonna 2008 viimeisimmän "The Way of All Flesh" -levyn tehnyt yhtye on kasvattanut suosiotaan maailmalla tasaisesti, vaikka edellisestä pitkäsoitosta onkin siis jo kolme vuotta. Suomessa bändi teki nimeä Tuska-esiintymisillään esimerkiksi vuonna 2006 ja bändin läpimurtolevynä pidetään vuoden 2005 "From Mars to Sirius" -albumia. Oma fanitukseni alkoi kuin sattumalta kuunnellessani netistä uusimman levyn biisiä A Sight to Behold, joka alkaa hypnoottisella konerytmiä metalliin sekoittavalla tavalla ja erottautuu Gojira-biiseistä muutenkin "robotti"-muuntimen läpi lauletulla alkuosalla. Itse olen ajatellut kappaleen sanoman niin, että biisissä alienit ovat tulleet maapallolle (alienit siis puhuen tuolla "robottiäänellä"), todenneet ihmiskunnan tekemän jättimäisen tuhon luonnolle ja itselleen ja alkavat lohduttoman saarnansa, joka muuntuu/sulautuu pian laulaja-kitaristi Joseph "Joe" Duplantierin, ihmiskunnan edustajan, karjuvaan, mutta melodiseen, surumieliseenkin lauluun. Gojiran teemoja ovat olleet jo alusta lähtien henkisempien teemojen lisäksi luonto ja se, kuinka ihminen käyttää sitä häikäilemättömästi hyväkseen (bändin Greenpeace-yhteydet ovat tunnettu tosiasia) - varsinkin meriä (esimerkiksi From Mars to Sirius alkaa valaan äänillä, levyllä teema toistuu, kantta myöten). Bändin meriensuojeluinnostus johti myös voittoa tavoittelemattoman ja maailman meriä suojelevan Sea Shepherd -säätiön hyväksi tehtyyn EP-levyyn. Tällä hetkellä bändi tekee biisejä seuraavaa levyä varten ja julkaisee kaiketi tänä vuonna toisen live-DVD:n. Ensimmäinen live-DVD "Link Alive" on yksi hienoimpia live-tallenteita, joita tiedän. Bändi soittaa timmisti, lähinnä vuoden 2003 mielestäni loistavan "Link" -albumin sekä vuoden 2001 todella epätasaisen ensialbumin "Terra Incognita" biisejä ja groovaa niin helvetisti, että penkissä ei voi pysyä ilmarummuttamatta tai muuten heilumatta sitä katsellessaan, kuunnelleessaan ja kokiessaan - ja kaikki on silti ihan vaan vakavahenkisen metalliyhtyeen yksi videoitu keikka. Bändin kovin soittaja on mielestäni rumpali Mario Duplantier, Joen veli, joka vetää niin antaumuksella, että sitä ei voi olla ihailematta - eivätkä Marion taidotkaan uskoakseni kalpene muiden huippukannuttajien rinnalla. Varsinkin Link-albumin matsku on muutenkin uponnut meikäläiseen rajulla intensiteetillä, josta syystä tuo livekin maistui makialle.
Jonkun mielestä bändin musiikki on varmasti pahimmillaan tylsää jynkkymetallia, mutta progevaikutteineen sen death-paahtokin on jotain aivan mahtavaa. Näin puhuu tietysti fanipoika :) Olen yrittänyt kuunnella vastaavanlaisia bändejä vaikka kuinka paljon, mutta vain Gojira onnistuu yhtä aikaa säväyttämään, räjäyttämään tajunnan ja vaikuttamaan niin sisällöllisesti kuin musiikillisesti kuin rytmillisesti. Gojiralle soikin mielellään pikkuisen kansainvälistäkin huomiota, jota tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun bändi pääsi Metallican supportiksi Amerikan kiertueella, jonka jälkeen ovet olivat auki lähes koko maailman metalliyleisölle ja omille headline-kiertueille muuallakin kuin Ranskassa ja Keski-Euroopassa. Mikään joka pojan yhtye Gojira ei edelleenkään ole tai tule koskaan olemaankaan, mutta tämän pojan mielestä ei kovempaa yhtyettä ole tai tule, kun metalligenrestä puhutaan. Silti Gojiran näkeminen livenä on edelleen haave vain, kun taas Rushia lähden toukokuussa katsomaan Helsinkiin…se on kuitenkin kokonaan toinen fanipojan päiväkirjan arvoinen kertomus se :D
Sons of Anarchy perustuu löyhästi William Shakespearen näytelmään Hamlet, jossa isänsä haamun kanssa jutteleva prinssi joutuu kyseenalaistamaan oman paikkansa elämässä. Elämä päähenkilö Jackson Tellerille eli Jaxille (jota aina välillä sarjassakin tituleerataan "prinssiksi") on toimia SAMCRO:n eli Sons of Anarchy Motorcycle Club Redwood Original -charterin, samanlaisilla nahkaliiveillä (liiviin viitataan sarjassa nimellä "cut" ja se on MC:n jäsenen arvokkain omaisuus - prätkän ja naisen voi vaihtaa, mutta liiviä ei jätetä :D) varustetun prätkäjengin VP:nä, varapresidenttinä. Samalla hän on MC:n presidentin poika - tai siis oikeastaan poikapuoli - ja yksi sarjan kantavia teemoja on käsitellä Jaxin isäsuhdetta noin 15 vuotta ennen sarjan tapahtumien alkua kuolleen biologisen isänsä Johnin että isäpuolensa Clayn kanssa. Sarjan aikana Jaxista tulee itsestään isä ja hän löytää Johnin kirjoittaman kirjan, jossa tämä pohtii sitä, miten SAMCRO syntyi - ja myös "kuoli". Jax haluaisi eroon verenvuodatuksesta ja rikollisesta toiminnasta kohti Johnin toivomaa suuntaa MC:lle, kun taas isäpuoli ja MC:n ykkösmies Clay haluaa pitäytyä tutussa ja turvallisessa asekaupassa, joka pitää osaltaan yllä väkivallan kierrettä kilpailevien rikollisjengien kanssa.
Sarjan vahvuus on tiivis tunnelma, joka syntyy tietynlaisen yhteiskunnasta ja sen kahleista vapautumisen aatteen (anarkismi) lisäksi siitä veljeyden tunteesta, joka sitoo MC:n jäsenet toisiinsa, toisaalta myös tiukasta "säännöstöstä", jonka mukaan kaveria ei jätetä eikä petetä. Välillä touhussa ei ole mitään järkeä, kun kunnia, maine, omaisuus - ja koskettavimpana omaiset - ovat pelissä ja tulilinjalla, mutta välillä vain siinä on järkeä, että MC toimii kaikesta huolimatta tiiviisti yhdessä, päättäväisesti, rohkeasti ja tilanteen "vaatimalla" tavalla. Sarjan hahmot ovat inhimillisiä ja mielenkiintoisia vaikka yhden jakson sieltä täältä katsomalla (tai varsinkin sarjan katsomisen hitaasti alusta aloittamalla) voi saada toisenlaisen mielikuvan. Ketä nyt voisi kiinnostaa rähinöivät, seksistiset, väkivaltaiset, moottoripyörillä päristelevät likaiset miehet? Tuo on stereotypia, jota sarja yhtä paljon vahvistaa kuin rikkoo, mutta ehdottomasti ei pysy minkään stereotypian rajoissa sarjan tasolla, mikä on sarjan - ja yleensäkin pitkäaikaisten, useita tuotantokausia/vuosia tehtävien sarjojen vahvuus verrattuna elokuviin. SOAn päähahmoista kukaan ei pitkällä aikavälillä jää yksiulotteiseksi; kukaan ei ole esimerkiksi vain paha tai hyvä, tunteeton psykopaatti tai rento vitsailija, vaan kaikista löytyy monenlaisia puolia, eri tilanteissa, erilaisten ihmisten seurassa - ja mikä onkin tärkeätä sarjoissa: hahmoista alkaa välittää ja heidän kohtalonsa voi täten koskettaa.
Tärkein syy, miksi SOA minulle kolahtaa on sen koskettavuus inhimillisellä tasolla ja nimenomaan "perhedraamana", sillä kaikkihan me olemme jonkun lapsia, meillä on vanhemmat ja meillä voi olla lapsia, sisaruksia jne. Perhesiteet ja samaan aikaan MC:n muodostama omanlaisensa "perheyhteisö" rinnastuvat keskenään ja joko yhdistävät tai repivät ihmisiä erilleen. MC:n jäsenet ovat keskenään toisilleen "veljiä" ja nimenomaan veriveljiä. Veljeä ei petetä ja kaikki tehdään MC:n parhainta etua tavoitellen. Lisäksi on tässä vaiheessa hyvä ´paljastaa´, että eihän koko sarja tietenkään homoeroottista :D nahkaliiviäijien patsastelua ole, vaan sarjassa on upeita naisrooleja kuten Jaxin narkomaani-vaimo Wendy, nuoruuden heila ja sarjan aikana "old lady":ksi muuttuva lääkäri/kirurgi Tara sekä erityisesti koko sarjan yksi tärkeimmistä hahmoista, perheen matriarkka Gemma, Jaxin äiti ja Clayn vaimo. Minulle ainakin Gemmaa näyttelevän Katey Sagalin menneisyys Pulmusien hulvattomana Peggynä ja Futuraman Leelana (ääni) oli hauska lisämauste tutustua naisen rooliin piinkovana, mutta myös oman haavoittuvuutensa sarjan aikana paljastavana, koko perheen (niin biologinen kuin SOA-perhe) kokoavana voimana. Sagal on tosielämässä sarjan luojan Kurt Sutterin vaimo, joten hänellä onkin ollut hyvä sparraaja roolinsa luomisessa, vaikka kaikki kunnia rouvalle - aivan mahtava rooli koko sarjan kantaen ja siitä myös kriitikoilta on herunut kehuja. Kaiken kruunasi se, että Katey Sagal voitti 2011 parhaan naisnäyttelijän Golden Globen TV-draamasarjojen sarjassa Gemman roolista SOA:ssa. Toki sarjassa riittää sitten myös niitä paperinohuita seksiobjektipimuja yllin kyllin MC:n hangaroundeina, mutta muitakin tärkeitä naisrooleja sarjassa noiden kolmen lisäksi esiintyy, esimerkiksi pornotähti-yksinhuoltajaäiti, jolla on oma roolinsa yhden MC-jätkän eheytymisessä sekä kolmannella kaudella Jaxin isän nuoruuden rakastettu Maureen, kun SOA siirtyy Kalifornian auringon lisäksi kauden ajaksi Pohjois-Irlannin Belfastiin IRA-meininkeihin.
Moraalikysymysten, hyvän ja pahan, oikean ja väärän, yhteisöllisyyden ja monen muun jokaista ihmistä elämässään koskettavan ison asian käsitteleminen reippaalla ja ronskilla otteella luovat sarjaan hengen, joka nostaa sen minun kirjoissani yhdeksi kaikkien aikojen parhaita tuotoksia tv-historiassa.
--
Gojira, "äärimetallin" lahja musiikkimaailmalle, Ranskan Bayonnesta kotoisin oleva bändi, on viimeisten vuosien aikana ollut meikäläisen sisimmässä ykkösasia musiikista puhuttaessa. Se ei tarkoita, että vetäisin aina Gojiraa aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi, illalliseksi tai edes iltapalaksi - tai että Gojiran joku lätty olisi "ainoa levy, jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle". Gojira kuitenkin hallitsee omanlaisensa musiikin tekemisen niin kuin se tehdä täytyy - suurella sydämellä, kovalla poltteella. Gojira on kuin hyvä viski: Sitä nautitaan silloin, kun on tarvis ja sitä nauttiessaan tietää, mitä saa - laadusta tinkimättä, täydellä volyymilla :) Gojira on valloittanut palasen sydäntäni biiseillään, rytmeillään, sanoituksillaan ja asenteellaan.
Vuonna 2008 viimeisimmän "The Way of All Flesh" -levyn tehnyt yhtye on kasvattanut suosiotaan maailmalla tasaisesti, vaikka edellisestä pitkäsoitosta onkin siis jo kolme vuotta. Suomessa bändi teki nimeä Tuska-esiintymisillään esimerkiksi vuonna 2006 ja bändin läpimurtolevynä pidetään vuoden 2005 "From Mars to Sirius" -albumia. Oma fanitukseni alkoi kuin sattumalta kuunnellessani netistä uusimman levyn biisiä A Sight to Behold, joka alkaa hypnoottisella konerytmiä metalliin sekoittavalla tavalla ja erottautuu Gojira-biiseistä muutenkin "robotti"-muuntimen läpi lauletulla alkuosalla. Itse olen ajatellut kappaleen sanoman niin, että biisissä alienit ovat tulleet maapallolle (alienit siis puhuen tuolla "robottiäänellä"), todenneet ihmiskunnan tekemän jättimäisen tuhon luonnolle ja itselleen ja alkavat lohduttoman saarnansa, joka muuntuu/sulautuu pian laulaja-kitaristi Joseph "Joe" Duplantierin, ihmiskunnan edustajan, karjuvaan, mutta melodiseen, surumieliseenkin lauluun. Gojiran teemoja ovat olleet jo alusta lähtien henkisempien teemojen lisäksi luonto ja se, kuinka ihminen käyttää sitä häikäilemättömästi hyväkseen (bändin Greenpeace-yhteydet ovat tunnettu tosiasia) - varsinkin meriä (esimerkiksi From Mars to Sirius alkaa valaan äänillä, levyllä teema toistuu, kantta myöten). Bändin meriensuojeluinnostus johti myös voittoa tavoittelemattoman ja maailman meriä suojelevan Sea Shepherd -säätiön hyväksi tehtyyn EP-levyyn. Tällä hetkellä bändi tekee biisejä seuraavaa levyä varten ja julkaisee kaiketi tänä vuonna toisen live-DVD:n. Ensimmäinen live-DVD "Link Alive" on yksi hienoimpia live-tallenteita, joita tiedän. Bändi soittaa timmisti, lähinnä vuoden 2003 mielestäni loistavan "Link" -albumin sekä vuoden 2001 todella epätasaisen ensialbumin "Terra Incognita" biisejä ja groovaa niin helvetisti, että penkissä ei voi pysyä ilmarummuttamatta tai muuten heilumatta sitä katsellessaan, kuunnelleessaan ja kokiessaan - ja kaikki on silti ihan vaan vakavahenkisen metalliyhtyeen yksi videoitu keikka. Bändin kovin soittaja on mielestäni rumpali Mario Duplantier, Joen veli, joka vetää niin antaumuksella, että sitä ei voi olla ihailematta - eivätkä Marion taidotkaan uskoakseni kalpene muiden huippukannuttajien rinnalla. Varsinkin Link-albumin matsku on muutenkin uponnut meikäläiseen rajulla intensiteetillä, josta syystä tuo livekin maistui makialle.
Jonkun mielestä bändin musiikki on varmasti pahimmillaan tylsää jynkkymetallia, mutta progevaikutteineen sen death-paahtokin on jotain aivan mahtavaa. Näin puhuu tietysti fanipoika :) Olen yrittänyt kuunnella vastaavanlaisia bändejä vaikka kuinka paljon, mutta vain Gojira onnistuu yhtä aikaa säväyttämään, räjäyttämään tajunnan ja vaikuttamaan niin sisällöllisesti kuin musiikillisesti kuin rytmillisesti. Gojiralle soikin mielellään pikkuisen kansainvälistäkin huomiota, jota tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun bändi pääsi Metallican supportiksi Amerikan kiertueella, jonka jälkeen ovet olivat auki lähes koko maailman metalliyleisölle ja omille headline-kiertueille muuallakin kuin Ranskassa ja Keski-Euroopassa. Mikään joka pojan yhtye Gojira ei edelleenkään ole tai tule koskaan olemaankaan, mutta tämän pojan mielestä ei kovempaa yhtyettä ole tai tule, kun metalligenrestä puhutaan. Silti Gojiran näkeminen livenä on edelleen haave vain, kun taas Rushia lähden toukokuussa katsomaan Helsinkiin…se on kuitenkin kokonaan toinen fanipojan päiväkirjan arvoinen kertomus se :D
7.4.11
Cigaro
Elämä ei oo peli vaan lahja, ota se vastaan.
Noin riimitteli viisas, vaikkakin nuori mies.
Se en ollut minä.
Otin sen kuitenkin ohjenuorakseni.
Päätin ottaa.
Otin yhdessä vaimoni kanssa.
Ja pidin liekkini - mutta en vaimoa.
Ystävän kuitenkin pidän - poikieni äidin elämässäni.
---
Loyalty.
To whom?
For your family? What is your family?
To yourself? What are you?
Loyalty is a task of reason.
You can't be loyal to your feelings.
You can be loyal to your blood - either real or decided.
---
Kuunneltuani ystävää,
päätin, että poikani tulevat puolustamaan itseään
- ja yritän opettaa heitä siinä.
Puolustinko itse itseäni, kun olin nuori ja viaton?
Tavallaan, jääräpäisyydelläni - mutta joskus myös fyysisesti.
Silti kannatan sisimmässäni viatonta, passiivista vastarintaa,
johon kuuluu väkivallattomuus
- vaikka se joskus viekin meiltä voiman puolustautua.
---
Ikä ei tuo viisautta.
Sitä vaan väsyy asioihin.
---
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat eri asia.
Yksinäinen ei välttämättä pysty vaikuttamaan olotilaansa,
tai ole siihen tyytyväinen.
Yksin voi olla myös tahdosta - ja nauttia elämästään sellaisena,
kuin se kulloinkin on.
Yksin voi olla myös ollessaan yhdessä - ja onkin,
jos tajuaa pitää huolta myös itsestään.
Noin riimitteli viisas, vaikkakin nuori mies.
Se en ollut minä.
Otin sen kuitenkin ohjenuorakseni.
Päätin ottaa.
Otin yhdessä vaimoni kanssa.
Ja pidin liekkini - mutta en vaimoa.
Ystävän kuitenkin pidän - poikieni äidin elämässäni.
---
Loyalty.
To whom?
For your family? What is your family?
To yourself? What are you?
Loyalty is a task of reason.
You can't be loyal to your feelings.
You can be loyal to your blood - either real or decided.
---
Kuunneltuani ystävää,
päätin, että poikani tulevat puolustamaan itseään
- ja yritän opettaa heitä siinä.
Puolustinko itse itseäni, kun olin nuori ja viaton?
Tavallaan, jääräpäisyydelläni - mutta joskus myös fyysisesti.
Silti kannatan sisimmässäni viatonta, passiivista vastarintaa,
johon kuuluu väkivallattomuus
- vaikka se joskus viekin meiltä voiman puolustautua.
---
Ikä ei tuo viisautta.
Sitä vaan väsyy asioihin.
---
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat eri asia.
Yksinäinen ei välttämättä pysty vaikuttamaan olotilaansa,
tai ole siihen tyytyväinen.
Yksin voi olla myös tahdosta - ja nauttia elämästään sellaisena,
kuin se kulloinkin on.
Yksin voi olla myös ollessaan yhdessä - ja onkin,
jos tajuaa pitää huolta myös itsestään.
2.4.11
Illanvietto
Olin viettämässä iltaa ystävän kanssa. Mieli virkistyi, keho myrkyttyi.
Illan aikana keskusteluissa muun muassa...
puolukka ja sen kotikasvatuksen mahdollistaminen,
kommunismi ja sen hyvät sekä huonot puolet,
Tito - tuo hyvä diktaattori huonojen joukossa,
Jugoslavian kansat ja heistä esitetyt mielikuvat
- sekä tietysti naiset ja seksi.
---
Vitsit, stereotypiat, olut, tupakka ja rock.
Puheensorinaa, tulkkausta ja mielin määrin naurua.
Väittelyä aiheesta ja aiheen vierestä.
Veljesten välistä verbaalista ilotulitusta.
Tiukkaa analysointia ja mielipiteen vaihtoa poliittisista järjestelmistä ja kansanjohtajista.
Naureskelua rytmitajuttomuudelle ja epätoivoisille iskuyrityksille.
Makeita juomia - jäätelön makuinen shotti.
Pakolliset tanssikuviot ja pohdintaa perseenkeikuttajan suhdeasioista.
Hauskat ja kosteat matkailumuistot - kuten vaarallista pillimehua turvatarkastuksessa.
Minulla oli hauskaa viettää ilta bosnialais-suomalaisessa sanojen ristitulessa!
Vietin sen fiksujen, mutta silti pohjimmiltaan "vain seksiä ajattelevien" hyvien miesten seurassa - vaan kukapa ei ajattelisi ;)
Illan aikana keskusteluissa muun muassa...
puolukka ja sen kotikasvatuksen mahdollistaminen,
kommunismi ja sen hyvät sekä huonot puolet,
Tito - tuo hyvä diktaattori huonojen joukossa,
Jugoslavian kansat ja heistä esitetyt mielikuvat
- sekä tietysti naiset ja seksi.
---
Vitsit, stereotypiat, olut, tupakka ja rock.
Puheensorinaa, tulkkausta ja mielin määrin naurua.
Väittelyä aiheesta ja aiheen vierestä.
Veljesten välistä verbaalista ilotulitusta.
Tiukkaa analysointia ja mielipiteen vaihtoa poliittisista järjestelmistä ja kansanjohtajista.
Naureskelua rytmitajuttomuudelle ja epätoivoisille iskuyrityksille.
Makeita juomia - jäätelön makuinen shotti.
Pakolliset tanssikuviot ja pohdintaa perseenkeikuttajan suhdeasioista.
Hauskat ja kosteat matkailumuistot - kuten vaarallista pillimehua turvatarkastuksessa.
Minulla oli hauskaa viettää ilta bosnialais-suomalaisessa sanojen ristitulessa!
Vietin sen fiksujen, mutta silti pohjimmiltaan "vain seksiä ajattelevien" hyvien miesten seurassa - vaan kukapa ei ajattelisi ;)