Pekka Haavisto pressaksi, perkele

Se on kyllä jännä,
että pitäis olla jotenkin uskottava,
ennenkuin voi sanoa mielipiteensä.
Tai että et voi näyttää tunteitasi,
ilman, että ne pitää vesittää jollain...
aggressiolla, huumorilla, tyhjänpuhumisella.
Mieheys, naiseus.
Kärjistäen siis kovuus ja herkkyys.
Paskaa, saatana.
Väkivalta, viha ja ennakkoluulot eivät katso sukupuolta,
mutta tunteiden näyttämisessä on välillä tuskaa,
kun edustaa "väärää" sukupuolta,
eikä osaa edustaa mielipidettään ääneen,
vaikka haluaisi.
Positiivisesti ajatellen
on helpompaa olla mies,
joka voi välillä reippaasti raivota,
kirota ja vittuilla ääneen.
En kai vaan kuulosta liian vihaiselta,
hullulta äijältä,
jos sanon,
että "haistakaa vittu kansanedustajat ja hallitus"!?
Onneksi jotkut osaavat.
Sanovat mielipiteensä tarpeeksi monin sanoin,
ja sellaisin,
joita kuunnellaaan.
Itse olen hiljainen puolestapuhuja,
milloin minkäkin asian.
Toisaalta olen myös hullu äijä,
joka huutaa niin, että perseestä raikuu.
Ikävä kyllä sen huudon kuulevat vain lapset.
Koska mieshän ei näytä tunteitaan,
ei sano syvimpiä ajatuksiaan,
eikä kannata ääneen Pekka Haavistoa,
jos ei kysytä.

Vain muutos on varmaa

Harvoin pitää samasta biisistä
kuin 20 vuotta sitten
tai on ihastunut samaan ihmiseen
tuskin käy enää samaa koulua
tai on samassa työpaikassa
ei asu enää samassa asunnossa
eikä luultavasti käytä samoja vaatteita

Kahdessa vuosikymmenessä
muuttuu paljon
ja sanotaankin
että vain muutos on varmaa
elämäntavat, asenteet sekä poliittinen kanta
voivat muuttua elämän aikana
ihmisen persoonallisuuskin muuttuu
kun hän kasvaa ja kokee ja muistaa - tai unohtaa

Kokemuksetkin siis muuttuvat
muistot niistä ja arvailut tulevista
luonteen sanotaan olevan pysyvä,
kaiken pohjalla
jotenkin silti tuntuu,
että sekään ei ole mikään kiveen kirjoitettu
kuten ei välttämättä ikuinen ole kivikään
jos se hiekaksi murenee
tai vaikka vain hioutuu ajan myötä

Onko sitten vain muutos varmaa?
join kahvia myös 20 vuotta sitten
join myös viinaa
halusin nussia
ja nukkua
kai sitä jotain perusasioitakin säilyy
vaikka nyanssit hieman vaihtelevatkin :)

Tosin jos katsoisikin taaksepäin kauemmas
kolme vuosikymmentä
muutos olisi vieläkin isompi
vanhemmiten kuitenkin muutos päinvastoin hidastuu
uraudumme, totumme, pysähdymme, kypsymme
jääräpäisyys ja muutosvastarinta kasvavat

Se voi olla huono kehityssuunta
jos elämä vaatisi muutosta
mutta ei vaan pysty enää siihen
tai toisaalta hyväkin
kuka nyt jaksaisi koko ajan muutoksia
vaikka onkin muotia
"kehittää itseään"
ja siinä sivussa
"muuttua ajan mukana"

Väistämätöntä muutos silti on
ja jokainen päivä uusi ja erilainen
ellei tuijota yksisilmäisesti
vain tiettyjä asioita
ja elä elämäänsä
jonkin tiukkojen doktriinien
uskonkappaleiden, pyhien kirjojen mukaan

Suurimmalle osalle ihmisistä
on kuitenkin tärkeätä rakastaa
jokaisessa katuojassakin, tavalla tai toisella
ja se on voima, joka säilyy
vaikka muuttuisi

Presidenttiehdokkaat esittelyssä

Vielä on aikaa käydä läpi presidentinvaaliehdokkaat, koska joku ehkä vielä tuolla jossain empii valintaansa ja tulee tekemään sen tavalla tai toisella. Tässä omanlaisensa näkemys asiaan.

Sari Essayah - Jeesuksen morsian. Haluatko presidentin, jolla on suora yhteys yläkertaan? Haluatko presidentin, joka johdattaa meidät syntiset valoon? Valitse minut, koska Jumalakin valitsi!

Timo Soini - Paavin oppipoika. Vaikka olenkin kansallismielinen, on minun todettava, että vain roomalaiskatolinen kirkko ja rakas oppi-isäni Paavi ovat lähempänä minua kuin raiskattujen naisten syntymättömät lapset, joita uhataan saatanallisella abortilla. Jos sinäkin haluat toteuttaa katolisen kirkon doktriineja elämässäsi, olen oikea valinta!

Paavo Väyrynen - poliitikkojen poliitikko. Minulla on vastaus kaikkeen! En tosin aio perustella itseäni, koska asia on minusta yksinkertaisesti niin, että mielestäni on aivan väärä olettamus, että jokaiseen kysymykseen pitäisi esittää perusteluja, koska useimmat kysymykset ovat kuitenkin lähtökohtaisesti esitetty väärällä tavalla tai ne eivät perusteluja kaipaa, joten niihin on voitava vastata siten, että toteaa asian olevan joko oikein tai väärin. Suomi kaipaa minunlaistani nuorekasta johtajaa!

Paavo Lipponen - vanhus. Olen Suomen kuva, vanha ja väsynyt. Minua tarvitaan istumaan järkähtämättömänä presidentin pallilla näyttämässä se kuva, koska Suomi vanhenee vauhdilla. Lupaan istua loppuun asti ryhdikkäänä ja olla kiinnostunut asioista.

Eva Biaudet - hurri. Det är ingen problem för mig att vara kaksikielinen, eftersom vi finlandsvenska är inte bättre folk. Edustan Suomea, en Suomen kansaa.

Sauli Niinistö - porvari. Työ on jokaisen suomalaisen oikeus, mutta nämä teidän työmarkkinajärjestöt pitäisi ajaa kaikki alas, koska eiks niin, että teille se työ on tärkein? Mitä siitä, jos palkat, työolosuhteet tai muu epäolennainen tökkii. Jokaiselle työtä, hinnalla millä hyvänsä.

Paavo Arhinmäki - kommari. Veljet, siskot. Olemme uuden ajan edessä. Taistelemme vapauden puolesta, riistäjiä vastaan. Tosin menimme itsekin mukaan porvarihallitukseen, koska riistäjien joukossa on paremmat vaikutusmahdollisuudet. Koittakaahan kestää, kyllä se vallankumous sieltä tulee aikanaan.

Pekka Haavisto - vihreä homosivari. Suomelle tarvitaan edustava keulakuva ja se olen minä. Edustan kaikkia mahdollisia vähemmistöjä, joita ymmärrän paremmin kuin kukaan muu ehdokas. Lisäksi olen istunut neuvottelupöydässä vaikka kuinka monen heimopäällikön kanssa - tuskin nuo valtioiden päämiehet sen kummoisempia ovat. Homotansseissa itsenäisyyspäivänä nähdään - Linnassa!

Cigarettes & Alcohol

Mietin tänään oikeasti, että onkohan tuossa "poissa silmistä, poissa mielestä" -meiningissä, jota nyt viimeksi tupakan esillepanon osalta toteutettiin, sittenkin jotain perää. Että jotta olisinko minä jättänyt ostamatta sen ensimmäisen Al Capone -askin cigarilloja eli noita ah niin ihanoita filtterillisiä pikkusikareita, jos en olisi sitä mustaa askia nähnyt lähi-Siwassa joskus viime kesänä. Ja jäänyt koukkuun noihin saatanan "hyvänmakuisiin" tupakkatuotteisiin, jos niitä hyvänmakuisia on vielä keksittykään. Nythän on sitten tilanne se, että kun tänään ensimmäistä kertaa vuodenvaihteen jälkeen astelin lähi-Siwaan, niin tiukkailmeinen kaupantyttö (pakko sanoa "tyttö", kun ei kaksikymppinen ole vielä mielestäni täti, no insult intended) totesi metallinharmaa takatiski loimottaen (se, jossa ennen oli tupakkatuotteiden ihanan kirjava seinäkollaasi), että "no mitäs saisi olla?", kun mainitsin vielä muiden ostosteni lisäksi hamuavani tupakkatuotteita. No viddu, ois jääny kyllä Al Caponet ostamatta, jos ois nyt ollut se hetki harmaa kesäinen tai sitten oisin ostanut vanhasta muistista "vihreätä ällämmää" ja todennut kotipihalla, että "vittuku on pahhaa!" ja lopettanut röyhyttelyn siihen. Nyt totesin kylmän viileästi: "Al Capone"...tai no en ihan, kun piti vielä lisätä, että "siis semmonen musta pikkusikariaski, iso mielellään".

Muistan tosin myös ajat - joo, olen vanha, blaablaa - jolloin Alkossa oli palvelutiski. Täysi-ikäisyys oli saavutettu, joten kavereiden kanssa käytiin ostoksilla. Tiskille tullessa piti tietää, mitä halusi. Ei siellä muistaakseni enää mitään esitteitä alettu pläräämään. Saattoi ne myyjät toki tuoda jonkun "peruspullon", jos osasi suurinpiirtein sanoa, minkälaista alkomahoolia asiakas kaipailee. Muistelen aikojen olleen kuitenkin jo huomattavan turmiollisia. Siellä liikkeessähän taisi jo olla "näytetuotteita"! Niitä ei vaan taidettu myydä, niitä sai katsella ja sit tiskillä otettiin "kossua" ja "Egri Bikaveria" ja "nelosolutta". Tai mitä lie. Otettiin eniveis. Ja kyllä ne tupakatkin haltuun ihmiset ottaa, halusivat lainsäätäjät sitä tai ei, mutta voihan se olla, voihan, että ehkäpä jollain jää ne tupakit ostamattakin, ehkä just sillä, joka ei ois oikeastaan ostamassa, mutta melkein, jos tietäis, mitä ostaa...

No, tottakai jotkut tuosta innostuneena sitten totesi, että hei, oluetkin pitäis panna verhon taakse. Hehheh, siinäpä idea...joka tappaisi nykyisen kehityksen, jossa pienpanimotkin saattavat silloin tällöin saada myytyä jotain halvan (ja useimmiten paskan) bulkkilagerin lisäksi, kun niitä on tarjolla. Jos homma menisi tupakkamyynnin kaltaiseksi, olisi entistä vaikeampaa mennä kokeilemaan edes siinä pikkuisessa lähikaupassa jotain muuta kuin tutuksi tulleita kotimaisia merkkejä. Vähentäisikö se kaljan kulutusta? Tuskinpa. Kaljaa ihmiset kyllä lantata osaa, oli sitä kaupassa esillä tai ei. Tupakat on vähän moniselitteisempi juttu, luulen ma.

Breaking the bad day

Elämäntapaguruinani toimivat tätä nykyä ex-tyttöystäväni
ja yksi kaikkien aikojen parhaimmista tv-sarjoista.
No, huonomminkin vois kai olla :)
Ennen nukkumaanmenoa mietin exän sanoja,
lapsieni, mutta myös itseni hyvinvointia.
Herään kuitenkin kesken unen,
jossa tyyppi juo tuplabourbonia
ja tajuan, että persettä kutittaa ikävästi.
Lähden suihkuun, otan viskin.
Puhdistaudun, otan toisen.
Mietin, miten paljon järkeä onkaan exäni sanoissa.
Onhan niissä.
Sitten muistan Breaking Badista (siitä tv-sarjasta),
Walter Whiten sanat tilaisuudessa,
jossa hänen toipumistaan syövästä juhlitaan:
"Kun sain tietää, että minulla on syöpä, kysyin: Miksi minä?
Kun sain tietää, että olen toipumassa, kysyin saman kysymyksen."

--

Mikä vitun "tipaton tammikuu"?
Oisit sanonut "tipaton ilta",
niin oisin pysynyt kartalla.
Elän päivän - en kuukautta - kerrallaan.

--

Kiitos kaikille menneestä vuodesta. Siinä oli monta hyvää päivää. Oli rakkautta ja oli Rushia, oli ystävyyttä ja oli olutta. Perhe-elämä oli haasteellisuudestaan huolimatta hienoa, koska kaikki lapset olivat tavalla tai toisella osa arkea - elämäni parasta aikaa. Hyvien päivien lisäksi oli tietysti rakkaudettomuutta ja oli yrjötauteja, oli eroja ja oli krapuloita. Mutta jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi: Minulla on ihan hyvä olla, tässä ja nyt, ja voin ilolla todeta viime vuoden antaneen paljon, kuten antaa tämäkin päivä - ja tulee ihan varmasti antamaan myös meneillään oleva vuosi.