Se on kyllä jännä,
että pitäis olla jotenkin uskottava,
ennenkuin voi sanoa mielipiteensä.
Tai että et voi näyttää tunteitasi,
ilman, että ne pitää vesittää jollain...
aggressiolla, huumorilla, tyhjänpuhumisella.
Mieheys, naiseus.
Kärjistäen siis kovuus ja herkkyys.
Paskaa, saatana.
Väkivalta, viha ja ennakkoluulot eivät katso sukupuolta,
mutta tunteiden näyttämisessä on välillä tuskaa,
kun edustaa "väärää" sukupuolta,
eikä osaa edustaa mielipidettään ääneen,
vaikka haluaisi.
Positiivisesti ajatellen
on helpompaa olla mies,
joka voi välillä reippaasti raivota,
kirota ja vittuilla ääneen.
En kai vaan kuulosta liian vihaiselta,
hullulta äijältä,
jos sanon,
että "haistakaa vittu kansanedustajat ja hallitus"!?
Onneksi jotkut osaavat.
Sanovat mielipiteensä tarpeeksi monin sanoin,
ja sellaisin,
joita kuunnellaaan.
Itse olen hiljainen puolestapuhuja,
milloin minkäkin asian.
Toisaalta olen myös hullu äijä,
joka huutaa niin, että perseestä raikuu.
Ikävä kyllä sen huudon kuulevat vain lapset.
Koska mieshän ei näytä tunteitaan,
ei sano syvimpiä ajatuksiaan,
eikä kannata ääneen Pekka Haavistoa,
jos ei kysytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti