Elämäntapaguruinani toimivat tätä nykyä ex-tyttöystäväni
ja yksi kaikkien aikojen parhaimmista tv-sarjoista.
No, huonomminkin vois kai olla :)
Ennen nukkumaanmenoa mietin exän sanoja,
lapsieni, mutta myös itseni hyvinvointia.
Herään kuitenkin kesken unen,
jossa tyyppi juo tuplabourbonia
ja tajuan, että persettä kutittaa ikävästi.
Lähden suihkuun, otan viskin.
Puhdistaudun, otan toisen.
Mietin, miten paljon järkeä onkaan exäni sanoissa.
Onhan niissä.
Sitten muistan Breaking Badista (siitä tv-sarjasta),
Walter Whiten sanat tilaisuudessa,
jossa hänen toipumistaan syövästä juhlitaan:
"Kun sain tietää, että minulla on syöpä, kysyin: Miksi minä?
Kun sain tietää, että olen toipumassa, kysyin saman kysymyksen."
--
Mikä vitun "tipaton tammikuu"?
Oisit sanonut "tipaton ilta",
niin oisin pysynyt kartalla.
Elän päivän - en kuukautta - kerrallaan.
--
Kiitos kaikille menneestä vuodesta. Siinä oli monta hyvää päivää. Oli rakkautta ja oli Rushia, oli ystävyyttä ja oli olutta. Perhe-elämä oli haasteellisuudestaan huolimatta hienoa, koska kaikki lapset olivat tavalla tai toisella osa arkea - elämäni parasta aikaa. Hyvien päivien lisäksi oli tietysti rakkaudettomuutta ja oli yrjötauteja, oli eroja ja oli krapuloita. Mutta jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi: Minulla on ihan hyvä olla, tässä ja nyt, ja voin ilolla todeta viime vuoden antaneen paljon, kuten antaa tämäkin päivä - ja tulee ihan varmasti antamaan myös meneillään oleva vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti