Matka nro 41

Taas liikkeellä. Vihdoin.
Helsingin herra, Kantsun skidi.
Mies lähti Kantsusta, Kantsu ei miehestä.
Mut poikanenhan mä olin.
Nyt oon mies.
Kainuulainen jurpo,
vaan en juntti.

Mikä se on se juntti?
Se on se, joka uhoaa
ryssistä, neekereistä, homoista.
Se tilaa "kaljan"
ja sen mielestä kasvikset
on "pupunruokaa".
Naiset on juntille pilluja, horoja.
Juntin kanssa ei voi keskustella
- paitsi nyrkeillä.

Poika sano mulle,
että näytän gangsterilta.
Nauratti vähän.
Olen herrasmiesgangsteri.

Kunnon kuulokkeilla suomi-räppiä junassa.
Bassot paukkuu,
biitit rytmittää,
lyriikat hoetaan tyylillä.
Flow ja sanoitukset tärkeintä,
blingbling-hevonpaska ei innosta
ja partyrap on lähes kirosana.
Vittumämitään juhlia halua,
vaan fiksua ja humoristista,
vakavasti otettavaa,
mutta ei välttämättä vakavaa.
Musta huumori uppoaa,
jopa kieli poskessa tehty gangsta.

Kävin tekemässä elatussopimuksen tyttärestäni.
Kotiin tultuani mietin, mistä nipistän kaks hunttia.
Tyttären vuotuinen synttärikeräys?
Unicef-kuukausilahjoitus?
Travian-kulta?
Spotify-tilistä luopuminen?
Kaikista matkoista luopuminen?
Lämmöt pienemmälle?
Pöydällä odotti kuitenkin odottamani vastaus.
Kirje Danske Bankilta kertoi,
että auto on viimein maksettu ja minun.
Kahden huntin kuukausierät ovat päättyneet.
Tein korvaavan maksusuorituksen tyttäreni hyväksi.

Mikkeli. Tuolla jossain Saksala.
Liekkö vielä se pubikin, olohuone.
Sellaisen kodinomaisen lähiöpubin
vois kyl vielä joskus perustaa.
Jos en enää kuusikymppisenä jaksa
könytä pölyisten pöytien alla piuhojen kimpussa.

Matkalla hetkessä eläminen korostuu.
Jos ei nauti nyt,
tästä hetkestä,
niin miksi lähteä matkalle?
Halusin lähteä.
Mitä vanhemmaksi tulen,
sitä vähemmän haluan tehdä sellaista,
mitä täytyy tehdä.
Pakko ei ole edelleenkään kuin kuolla.

Junan rafla on kuin pahin lähiöräkälä.
Hanassa sopimus-Karjalaa,
tölkissä poron kusta.
Ja vessan kun löytää,
niin siellä lainehtii,
kädenkuivaaja ei toimi,
vessapaperi on märkää
ja päässä on koko ajan omituinen heiluva tunne :)

Kulttuuri-ilta pääkaupungin sykkeessä.
Monikielistä puheensorinaa.
Israelilainen falafel-ravintola.
Suomalainen Public House.
Itsepalveluhotellin telkkarissa Vain Elämää.
Lasissa amerikkalaista olutta.

Uskonnonvapaus.
Ajattelun vapaus.
Toiminnan vapaus.
Yhteiskunnan on määriteltävä säännöt
- ei hihhuliorganisaatioiden.
Jos perustan nyt uskonnon,
niin onko minulla uskonnonvapaus
opettaa lainvastaisia asioita,
kehottaa rikoksiin
ja tehdä rikoksia?
Ei ole.
Siksi sitä ei pidä sallia myöskään vanhoille valtauskonnoille.
Kaikki misogynistinen, rasistinen ja lainvastainen toiminta
on pantava suurennuslasin alle, arvostelun ja arvioinnin kohteeksi.
Vapaasti.

Kotimatkalla haikea,
mutta tyytyväinen olo.
Oli ihana nähdä siskoa ja sen perhettä
- Onnellinen perhe!
Niin paljon rakkautta,
huumoria, iloa ja välittämistä.
Myös viisautta.
Olisin halunnut viettää matkalla aikaa
myös rakkaan ystäväni seurassa,
mutta force majeure esti suunnitellun.
Matkalla olo ei kyllä sovi minulle.
Join liikaa hyviä oluita,
muutaman huononkin.
Söin kaikenlaista sekalaista höttöä
ja maha sanoi viimein tööt.
Lähtöaamun pelastivat hotellin lähi-Siwan
uunituoreet piirakat ja hotellin pikakahvi
- mikään muu ei olisi maistunutkaan.
Unet ja ajatuksetkin jo sekaisin.
Olen loman tarpeessa.
Mutta en enää matkan.

Pikkukaupungin poika
Suomalainen mielenmaisema
"Piilotajunnasta sylkee myrkkyy"
Liskot, demonit, pahat ajatukset
Käsittelen, suljen pois, siirryn tulevaan
Jos sanon, etten pelkää, valehtelen
Mutta olen rohkeasti positiivinen
Odotan näkeväni ja kokevani
Ihania asioita
Hymyni ei ole valahtanut perseeseen
Aina on mahdollisuus onneen
Kaikista vaikeuksista voi selvitä.

Ridgemäinen elämä

On meillä asiat hyvin [täällä meillä länsimaissa, ainakin useimmilla]
Se täytyy tunnustaa
Osa voi kuitenkin pahoin
Mutta jokaisella on mahdollisuus
Ihmisarvoiseen elämään
Paitsi jos sattuu syntymään perheeseen
Jossa voidaan pahoin
Ja kulisseista huolimatta asiat eivät ole hyvin.

Olen miettinyt asiaa niin,
että jos olen itse onnellinen,
voin jakaa onnea myös lapsilleni.
Olen pyrkinyt tekemään ratkaisuja,
jotka ovat hyväksi itselleni ja lapsilleni.
Vaikka välillä olenkin tehnyt tyhmiä valintoja,
niin nekin ovat osa minun ja lasteni elämää nyt.

Silti olen myös yksilö,
ja aina uudestaan,
huomaan myös olevani se sama kaukainen isä,
se huutava hullu,
pelottava mörkö.

Rutiinit pelastavat kuitenkin paljon.
On ne hetket, kun saa sanoa "olet rakas"
ja saa halata ja kuulla olevansa itsekin "ihana".
Jos niitä rutiineita ei olisi,
vaan jotain itsensäetsimispaskaa tai hedonismia,
niin mitä jäisi jäljelle: Ihmisraunioita.

En tiiä, mitä pojistamme tulee,
ja tyttäreni toivon pärjäävän, tukea hänelle parhaani mukaan annan, minkä etäisän ominaisuudessa pystyn,
mutta poikani ovat lähellä ja jokainen omalla tavallaan niin haavoittuvainen, että pelottaa.

Toisaalta välillä ihailen lapsieni rohkeutta ja päättäväisyyttä sekä arjenhallintaa.
Asiat ovat kuten ovat, näillä mennään - vaikka välillä onkin kiva venyttää aikuisten pinnaa ja vetkutella, venytellä, riidellä, pakoilla, lusmuilla, luimuilla.

Kauheinta on kuulla viisivuotiaan sanovan, että toivoisi maailman loppuvan ja ihmisten lentävän tähtien joukossa, koska "kaikki on tyhmää" ja koska "minulla ei ole ystäviä".
Mitä siihen voi sanoa...että saat ystäviä? Että kaikki ei ole tyhmää?
Vaikka onkin. Ja ihmiset ovat tyhmimpiä. Ja todellinen ystävyys on harvempaa kuin lottovoitot.

Äitini katsoi tänään Kauniita ja Rohkeita ja siinä Brooke oli jälleen kerran menossa naimisiin "ihanimman miehen kanssa". Ystäväni sanoi jokin aika sitten, että on aika harvinaista, että menee kihloihin naisen kanssa, josta on aiemmin eronnut. Ai jaa, ei minusta. Kai minulla on sitten vähän Ridgemäinen olo :D