Hippiliike sai aikoinaan tulta alleen Vietnamin sodasta ja kasvoi hörhöilystä käsitteeksi, kun massatkin alkoivat tunnustaa sen arvoja. No, pääasiassa rauhaa, koska vapaa rakkaus ja kaikenlaisen erilaisen suvaitsevaisuus tai tajunnan laajentaminen eivät kuulu yleensä massojen aatteisiin. Mutta jos nyt pysytään siinä ytimessä eli rauhassa, niin se, miten rauhaa rakennettiin Euroopassa toisen maailmansodan kauhujen jälkeen vs. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton aatteelliset reviirisodat sen jälkeen, kylmä sota, Vietnam ja Afganistan tuntuivat eurooppalaisesta näkökannasta kuitenkin siltä, että hippiliike oli oikeassa, vitun jenkit ja kommarit sotii joka paikassa, rauhaa & rakkautta!
Vuosituhannen vaihtuessa sodat muuttuivat terrorismin vastaisiksi ja välillä näytti jo siltä, että toisen maailmansodan jälkeen alkanut maailman kahtiajako olisi päättynyt ja sodat käytäisiin enää ääriryhmien ja valtioiden välillä. Van paskat, konfliktit jatkuivat ja kun sota viimein vyöryi Eurooppaan, alkoi wanhojen hippienkin partaa raavituttaa. Si vis pacem, para bellum? Vielä muutama vuosi sitten olin itsekin sitä mieltä, että Suomen ei todellakaan tarvitse liittoutua, mutta nuoruuden anti-militaristinen eetos oli jo silti aikaa sitten kääntynyt siihen, että vahvan ja kattavan peruspuolustuksen me silti kaipaamme, koska Putin ja Venäjä. Kun Venäjä hyökkäsi täydellä voimalla Ukrainaan, karisi loputkin rippeet siitä hippeydestä, kun tajusi, että Venäjä oikeasti tekee, mitä Venäjä tahtoo. Okei, voidaan saivarrella loputtomiin siitä, mitä Venäjä tahtoo ja mitä Putin ja hänen lähipiirinsä ja armeija ja valtaapitävät tahtovat vs. Venäjän kansa, mutta silti, kaikki naiivius ja harha rauhan ajasta karisivat. Okei, maailmanhistorian mittakaavassa on eletty rauhan aikaa jo pitkään, jos vertaa moneen muuhun historian ajanjaksoon, mutta toisaalta se ei vähennä yhtään sitä kärsimystä, jota jokainen sodan uhri kokee.
Kun wanha hippi sitten heräsi tähän päivään ja todellisuuteen, ei rauhan turvaaminen omalla väellä enää tuntunutkaan hyvältä, riittävältä, oikealta. Kun on seurannut Ukrainan tilannetta, niin on tullut selväksi, että kun iso paha tulee päälle, niin ystäviä tarvitaan. Suomi on ihan vitun pieni maa väestömäärältään, jos ajattelee, että Venäjä saisi helposti miljoonan miehen armeijan liikkeelle, jos haluaisi. Toki huonolla varustuksella ja moraalilla, mutta silti, jos ukkoja alkais tulla ovista ja ikkunoista, niin mitä siinä auttaa mikään vanha uho, kuten "yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää". Kun katsoo Ukrainan tuhottua infrastruktuuria ja sitä tuhon määrää, mitä toinen voi aiheuttaa matkan päästäkin, niin eihän siinä ole mitään järkeä, ei mitään mittaa, ei mitään rajaa. Jos Suomi olisi joutunut taisteluun yksin vastaavaa hyökkäystä vastaan, ei siitä olisi noustu pitkään aikaan. Wanha hippi ei enää voi sanoa olevansa anti-militaristi, koska eilen Suomi liittyi sotilasliittoon, Natoon, ja se tuntui vain ja ainoastaan oikealta ratkaisulta. Edelleen jaksan toivottaa omalta osaltani kaikille rauhaa & rakkautta, mutta tiedostan, että jos maailmassa olisi tapahtunut asioita toisin, voisi Suomi olla hyökkäyksen kohteena ja tämä maa, tämän maan kansalaisten elämä, oma elämänikin pahimmassa tapauksessa raunioina. Se, että tänä päivänä kannattaa rauhaa, ei tarkoita, että pitäisi olla sokea, kuuro ja tyhmä.
