Twiitteiei

Jotkut kirjoittelee twiittei, siinä missä osa feisbukkaa. Mä pääasiassa blogailen, kun sille päälle satun. Tai no, kokeillaan, kuinka käy Leinoselta rock’n’roll. #some

Kokeilen tota aivojen sorkkijamömmöä kuurimaisesti, jotta elimistö tottuis. Puoli tabua aamulla, puoli illalla, ehkä viikon verran. Huimaa heti aamusta! #selincro #alkoholi

Oon kuunnellut aika paljon räppiä männäaikoina, lähinnä suomalaista laatua. Jostain syystä kaikki äänessäolijat on äijiä. Siks on kiva välillä, kun tulee vastaan tämmösiä hiphopleidejäkin, kuten Snow Tha Product. #rap #snowthaproduct

Haaveilen ihan tosissaan rumpujen hankkimisesta. Netissä on tosi hyviä ja asiallisia opetusvideoita aloittelijoille. Sen lisäksi olen päättänyt, että jos saan aikaiseksi ne oikeasti hankkia, on ensimmäisen vuoden tavoitteena tämän jäbän osaamistaso J #rummut #harrastukset

Jalat puutuu, kädet puutuu, naama puutuu, pää puutuu, oksettaa. Ei hyvä. Taidanpa jättää mömmöt sikseen hetkeksi. #selincro #olotila

Pojan synttärit järjestettävä. Viimeinen lomaviikko edessä. Vanhat Travian-kamut kutsui irc-kannulleen. Ei kyl innosta oikein mikään taas vaihteeksi… #lastensynttärit #loma #travian

Viinapulloko se ois pitänyt juua tämän paskan kanssa, että ois normaali olo, saatana!? En ole toimintakyvytön, mutta "puutunut" on todella hyvä sana kuvaamaan kokonaisvaltaista olotilaa. Kielikin on puutunut, se suussa oleva.  #selincro #viina

Haaveilin puolitosissani, että vois aloittaa itsensä kuntoon saattamisen ja koittaa änkäytyä paikalliselle nyrkkeilysalille. Sitten leikimme ystäväni Kimmon kanssa boffereilla ja hän mojautti minua käteen. Seurasi mustelma ja kipua. En kestä kipua. Nyrkkeilyssä kuulemma lyödään ihmisiä turpaan. #turhathaaveet #nyrkkeily #bofferit #ystävä

Liekköhän olen pysynyt 140 merkin säännön rajoissa? Ihan sama, perseestähän tämä on. Kiitos ja jatkajaa twiittailuanne siellä oikeassa twitterissä ken haluaa. Mun harjoitus-twiittailut loppu ny. #twitter

Yksinkertaista tai sitten ei

On helppoa sanoa asioita, kuten "vastustan rasismia" tai "kannatan homojen oikeuksia yhtäläiseen avioliittoon ja adoptioon". Mutta mitä teen sen eteen, että - esimerkkilausahduksia ajatellen - rasismia ei olisi tai että homot saisivat oikeuksia, jotka kuuluvat heterokansalaisillekin? Riittääkö se, että tilanteen eteen tullessa, vastustan rasismia, aktiivista rotuvihaa ja syrjintää, aktiivisesti esimerkiksi puhumalla, menemällä väliin tai kieltäytymällä osallistumasta? Tai että äänestän eduskuntaan ja kunnanvaltuustoon ja presidentiksi ihmistä, jonka tiedän kannattavan homojen oikeuksia yhtäläisesti heteroväestön kanssa?

Vaikka vastustan rasismia, kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani osin sympatisoiden Varg Vikernesistä, joka pidätettiin Ranskassa "joukkomurhan suunnitelusta" mm. hänen rasististen blogikirjoitustensa vuoksi. Median antama kuva ja oma käsitykseni tyypistä eivät kohdanneet. Ja toisaalta, Ranskan viranomaisethan ne olivat herneen nenäänsä vetäneet, eikä media, joka toisteli vaan tunnettuja "faktoja", joissa tosin aina vilisee myös virheitä kuten että Vikernes olisi aikanaan tappanut "bänditorverinsa", koska näinhän ei ole. Kyseessä oli Norjan black metal -piirien kahden tärkeän vaikuttajan välienselvittely, jossa toinen pipipää sai puukosta otsaan ja syyllinen istui sen johdosta 15 vuotta linnassa. Näitähän sattuu, kun tyypit uhkailevat toisiaan ja väkivallan uhka on ilmeinen. Vikernesin puukottama tyyppi oli itse uhannut aiemmin tappaa Vikernesin ja tietäen tämän tyypin vaikutusvallan "piireissä", oli uhka melkoinen. Kirkonpoltotkaan eivät olleet murhapolttoja, joten hirveän vaarallista "joukkomurhaajaa" ei Vikernesistä saa historiaa tonkimallakaan.

Kokonaan eri juttu ovat sitten juutalaisvastaiset sionismista varoittelevat tekstit, jonka kaltaisia (joskin syyttäen suoraan Länsi-Eurooppalaisen äärioikeiston nykyistä lempikohdetta islamia/islamismia/muslimeita) monet eurooppalaiset ja suomalaiset poliitikotkin ovat nettiin kirjoitelleet. Ne ovat rasismia, avointa rotuvihaa, mutta ehkä nahkani on sitten paksuuntunut, kun en enää jaksa pitää sitä niin vakavana, varsinkin, kun teksti on todella yleisellä tasolla olevaa jorinaa, kuten: juutalaiset toivat kristinuskon pakanoille -> kristinusko suvaitsuvaisuudessaan on sallinut islamin leviämisen Eurooppaan -> juutalaiset ovat alkuperäisiä syypäitä kristinuskon leviämiselle, jonka perässä islamkin on valtaamassa Eurooppaa, joka on pohjimmaltaan pakanallinen. Tuosta on kuitenkin mielestäni vielä pitkä matka natsien tuhopolitiikkaan ja aktiiviseen rodun tuhoamiseen. Toki ymmärrän, että myös yleisellä tasolla tuollainen puhe palauttaa mieleen natsien valta-ajan ja on siksi herkkä kohta kaikkialla Euroopassa. Mutta että joukkomurhaaja?

Huvittavaa oli lukea Vikernesin kommentteja pidätysajastaan Ranskan poliisin hallussa. Häneltä oli tivattu mm. lastenkasvatusperiaatteista, koska hänen blogissaan oli kuvia hänen kahdesta lapsestaan, jotka harjoittelivat niissä jousiammuntaa ja leikkivät puumiekoilla. Meikäläinenkin varmaan suunnittelee joukkomurhaa, kun tein just tällä viikolla lapsille bofferiaseita, joilla mätkiä toisiaan. Mut joo, Vikernes on vapaa ja asianajaja oli vakuutellut, että mies ei ole joukkomurhaaja vaan "survivalisti". Niinpä. Ja Ranskassa ei herra Vikernes tai hänen vaimonsa enää saa aseita kantaa, koska aseenkantoluvat oli evätty, joten ehkä tuokin täysin typerä ja turha kohu laantuu. Saipahan taas Vikernes omille ideologioilleen mahdollisia uusia lukijoita ja seuraajia nuorista, jotka seuraavat mediaa ja kiinnostuvat tyypistä, jota yhteiskunta yrittää pistää ruotuun kaiken maailman keksityillä syytöksillä.

Ja silti, silti minä sanon, että vastustan rasismia, jota Vikernesinkin juutalaisvastaiset kannanotot eittämättä ovat. Kannatan myös uskonnonvapautta, kunhan sitä ei tulla tuputtamaan mulle tai perheelleni. Kirkotkin saavat puolestani toimia, kuten tahtovat, kunhan eivät ole yhteiskunnassa erikoisasemassa, joten verotusoikeus on heiltä Suomessakin poistettava ja saatava edustuksellinen demokratia toimimaan kaikilla yhteiskunnan tahoilla niin, että kirkolla ei ole mitään valtaa yhteiskunnallisiin asioihin. Mukaanlukien siihen, voidaanko homot vihkiä avioliittoon tai sallitaanko heille adoptio-oikeus. Nykyisin kirkko voi omalla mandaatillaan estää tai ainakin nostaa niin suuren haloon tietyistä asioista, että sen valta-asema on edustuksellisen demokratian kannalta muun muassa edellämainituissa asioissa suhteettoman kova. Suoran demokratian kannalta kirkon valta on täysin kohtuutonta ja siksi välillä tuntuu, että radikaalimpikin toiminta kirkkojen vastustamiseksi olisi tarpeen. Olen kuitenkin rauhan mies - ainakin tiettyyn rajaan saakka - joten päätettäköön tämä(kin) pohdinta rakkauden sanomaan: Toivon, että rasismi saadaan kitkettyä - mielellään tietysti väkivallattomasti ja vainoamatta yksilöitä tai instansseja, jotka ovat toista mieltä - ja että homot saavat yhtäläiset oikeudet kuin heterotkin.

Kirjoitin äskettäin kummitytölleni jälleen "elämänohjeita" kummikirjaan, jonka hänelle kummilahjana lahjoitin ja päätin sen myös rakkauden sanomaan pohdittuani siinäkin ihmisyyttä yleensä ja syrjintää keskuudessamme: "Meissä ihmisissä on kyky äärimmäiseen hyvään. Meillä on valta oppia, valta tajuta, valta ymmärtää, valta nousta sen yläpuolelle, että toimisimme aistiemme mukaan vain omaa tai läheisien parasta ajatellen – vaikka sekin aisti tai vaisto on sinne juurrutettu eloonjäämisen vuoksi. Mutta osa meistä myös uhrautuu. Enkä tarkoita tällä sitä, että uhrautuisi siksi, että joku paskiainen voisi elää tyydyttävämmän elämän, vaan uhrautumista siksi, että joku tai jotkut tai ehkä koko tämä planeettamme voisi selviytyä paremmin. Eläimistä sanotaan usein, että ne tekevät asioita vaistojensa varassa. Miksi emme siis tekisi mekin. Pitääkö meidän tuhota oma asuinplaneettamme siksi, että olisi kivempaa, helpompaa ja sujuvampaa? Jos meillä on mahdollisuus toimia aivojemme kapasiteetin suomina fiksummin kuin muut lajit tai lajikumppanit, niin tehkäämme niin. Olkaamme parempia, tehkäämme hyvin. Rakastakaamme, todella."

Vikernes ja höpöpuhe

Vihapuhetta yritetään näköjään kitkeä muuallakin Euroopassa ja onhan se tietty pahinta mitä ihminen voi maan päällä tehdä, että syyttää juutalaisia jostain, kuten vaikkapa islamin maihinnoususta Eurooppaan. Hieman himmeä on ehkä Varg Vikernesin järjenjuoksu, mutta kun äijää on kattonut haastatteluissa sekä mainiossa "Until the Light Takes Us" -dokumentissa (vuodelta 2009, löytyy mm. torrenttina netistä, suosittelen etsimään, jos norjalaisen black metal skenen touhujen ruodinta kiinnostaa, muitakin tosi mielenkiintoisia tyyppejä mukana), niin en minä ehkä ensimmäisenä antaisi julkisuuteen lausuntoa, jossa Vikernesin mainitaan suunnitelleen joukkomurhaa. Vittu, jäbä on tehnyt kaksi lasta ja on naimisissa, sekä osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun joidenkin mielestä tietysti helvetin epäilyttävillä kirjoituksillaan, mutta sitten, kun hänen vaimonsa ostaa aseita, mies pidätetään epäiltynä "joukkomurhan suunnittelusta". Öö, minkä joukkomurhan? Juutalaisten joukkomurhan? Sen toteuttaminen vaatisi hieman enemmän kuin vaimon ostamat neljä asetta.

Toki Vikernesin kirjoittamat jorinat yhden miehen black metal -bändi Burzumin kotisivuilla ehkä aiheuttavat joillekin Euroopan synkän menneisyyden tunteville vilun värinöitä ja ovat avoimen rasistisia juutalaisia kohtaan, mutta en ole varma, että niiden perusteilla voi demokraattisessa valtiossa ketään pistää linnaan, vaikka kuinka vaimo hankkisi aseita. Niin tai joo, sehän se vasta epäilyttävää on, että vaimo hankkii aseita. Mutta ehkä kyse on myös  siitä, että Vikernes ei niitä itse saisi - hänhän on jo ollut vankilassa Norjassa, aika pitkäänkin, pistettyään puukon toisen sekopää-black-metallistin päähän ja poltettuaan muutaman kirkon. Mut olihan sillä siihen oikein syykin, periaate, eli kristinuskon häätäminen maasta, joka ei ole pohjimmiltaan kristitty. Silti en itse polttaisi kirkkoja, vaikka kieltämättä aina nautiskellen luen uutisia Räsäsen viimeisimmistä tempauksista ja siitä, kuinka moni ihminen on jälleen jättänyt valtiokirkon ja sen tapauskovaisuuden, joka meitä skandinaavisissa maissa eläviä "luonnonuskonnollisia" on riivannut jo tuhannen vuotta. Pitäkää tunkkinne, jeesustelijat.

Vaikka kuinka avomielisenä olisi uskontoja kohtaan - ja onhan minullakin esimerkiksi (maallinen) muslimi tärkeänä ystävänä - niin kristinusko on jo kuolinkorinoissaan ja islaminkin olisi sopeuduttava siihen, ettei se sovi ainakaan pohjois-Eurooppalaiseen mentaliteettiin, jossa ehkä on totuttu hallitsemaan tyhmää kansaa periaatteella "koti, uskonto ja isänmaa", mutta jossa ihmiset ovat kuitenkin enemmän "perhe, vapaus ja luonto" -linjoilla. Tai mistä minä tiedän, ehkä olen vain anarkistista äärilinjaa ja siksi "ymmärrän" jopa Vikernesiä, vaikka en rotuvihaan alennukaan, koska en ymmärrä, miten sen kautta elämä paremmaksi muuttuisi. Se on aina ongelmani kaikkien "fiksujen psykopaattien" - tai miksi nyt heitä haluaa kutsuakaan - kanssa: Touhussa ei loppupeleissä ole mitään "järkeä" tai järki on perusteltu jollain omalla agendalla.

Breivik on tietysti hyvä esimerkki, koska hän on esillä myös Vikernesin kirjoituksissa. Nationalistina Vikernes tietysti pistää Breivikin ruotuun "norjalaisten ja tulevien norjalaisten lapsien äitien tappajana", mutta samaan hengenvetoon muistaa mainita todelliset viholliset, jotka ovat niitä jo Adolf-sedän aikanaan vainoamia. Ei se Eurooppa paljon parantunut siinä suuressa "puhdistuksessa", jota Hitler teki, enkä oikein usko, että mikään aate tai usko tai ismi tulee koskaan viemään meitä pidemmälle kuin olemme: Tyhmyyteen. Joukossa se nimittäin tiivistyy ja ihmiskunta on aika iso joukko.

Pentti Linkolaa on syytä kuunnella, vaikka ei haluaisi. Silti on myös mahdollista suhtautua elämään, kuten tänään Unicefin kuukausilahjoittajia etsivä tyttö: Innokkain silmin, vapaaehtoisena, hyvää varten, iloa autettavien ihmisten elämään etsien. Meissä on voimaa, jos haluamme. Kun vain katsoisimme omaa nokkaa pidemmälle, vaikka se on vaikeata, tiedän sen. Eikä kukaan katso omaa nokkaa pidemmälle, jos joutuu olosuhteisiin, joissa ei voi toimia viettiensä mukaan. Ihmiset sotivat, ovat ahneita, levittävät omaa uskoaan. En tiiä, mistä se kaikki juontaa juurensa. Miksi niin on oltava? Ei mulla ole tarvetta julistaa ja saada seuraajia.

Tehkää omat johtopäätöksenne. Eläkää oman harkintanne mukaan. Jos se toimii sinulle ja läheisillesi, niin se toimii. Eikä mulle ole suurta väliä sillä, saako Vikernes linnatuomion kirjoituksistaan vai ei, mutta toivon, että oma intuitioni ei ole väärässä ja tyyppi ei saa kohtelustaan vaan lisäpontta sille, että jotain typerää on tehtävä eikä vain kirjoitettava siitä.

Unelmia ja lomahommia

Kesäloman aktiivisuusvaje aiheuttaa levottomuutta. Tunnistan itsessäni saman tunteen kuin menneinäkin kesinä. Toisaalta ei huvita tehdä mitään, kun kerran on loma, mutta toisaalta on koko ajan tunne, että "tarttis tehrä jottai". Toki arjen rutiinit helpottavat: Lasten hampaanpesut, aamupala, lounas, välipala, iltaruoka, iltapala, nukuttamiset. Leikkiminen - ja riitely - siinä välissä. Ihmeen paljon ollut energiaa ja jaksamista mm. lego-leikkeihin, pallohippaan ja jopa lautapelin ääreen on pysähdytty. Kaukaisia vieraita on kestitty ja tapailtu, rannallakin pyöritty. On nukuttu ja on valvottu vähän miten sattuu. Lomaakin on hitto vie vielä melkein 3/4 jäljellä. Mitähän tässä vielä ehtii? Käydä jossain vitun huvipuistossa? Leikata nurmikon? 

..

Tuon ekan kirjoittamani kappaleen jälkeen kelit muuttuneet parissa päivässä entistä kehnommiksi. Tänään tuntui satavan vaan koko ajan. Haimme Vilmiinan sulostuttamaan poikanelikkomme päivää ja pikkasen mökkihöperöä meininkiä alkoi olla, kun ei ulos kumminkaan sitten menty. Tai aina kun oltaisiin oltu menossa, satoi. Joten sit vaan syötiin ja leikittiin. Semmoset sembalot taas, että heikompaa hirvittäisi. Jos jonninmoista taistelua ja vangitsemista ja alien-maailmassa koulunkäyntiä ja hirviöitä ja vankiloita, mutta aika majamaisia lomasiirtoloitahan ne oli, keksi- ja mehutarjoilut ja kaikkee, yhelle piti tuoda lautasella niinku kissalle ja siitä se lipoi. Sit iskän huomiostakin piti leikin varjolla tapella ja milloin mistäkin. Pelasivatkin, tietty, mutta ihmeen vähän. Ei voi taas kerran muuta sanoa, että olipa helevetin aktiivinen ja hieno päivä lapsieni kanssa. Jokainen omanlaisiaan persoonia, pirun aktiivisia ja leikkien kanssa aina vähän säätämistä, että löytyis tasapaino, joka sopii kaikkien persoonaan ja sietokykyyn ja muuhun, ettei mene itkuksikin välillä, vaikka ehkä sekään ei ketään tapa, kun turvallisessa ympäristössä vähän tyynyllä mätkäistään ja sattuu, tai yks tippuu keinusta päälleen ja kolmas saa yliannostuksen jotain, hillumaheitä vissiin.

Hienoja on nuo ihmiset, lapseni, elämänvoimaista sakkia! Itellä, wanhalla, ollut vähän semmoista ristiriitaista settiä. Heviä, metallia, ei niinkään aurinkoa. Ja toisaalta, sanoihan tuo A4V tänään nukkumaan mennessä tai siis kysyi, että ”isi, onko nyt syksy?”, kun tuuli pauhasi ulkona ja sade piiskasi. Vastasin, että ”eiku nyt on kesä”. Niinku onkin. Nautin siitä, että ei ole sitä yhtä pakollista kuviota elämässä eli palkkatyötä (josta pidän toki pirusti, mut silti), aikataulut ovat suhteellisia ja ihan hyvin menee, kumminkin. Oikeastaan elän kesää ja lomaa kans lasten mielen mukaan; Jos lapsilla menee hyvin, menee mullakin. Toki aina välillä iskee mm. läheisyydenkaipuu (siis naisenkaipuu, juu nou), vaikka onhan lapsetkin lähellä koko ajan, välillä vähän liikaakin, kun niskaan hyppivät, kun yrittäis hetken olla rauhassa koneella. Vaikka mitäpä se hyvejää, koneella istua, ihmisen. S’on vaan tätä mun elämätä, sekin.

Kummityttöä näin, kun kävivät meillä, ai että! Kirjoitin jo hälle pitkät pätkät kummikirjaan, moninaisia juttuja (pitää vaan ne saada joskus sinne liimailtua, kirja kun on sattumoisin siellä Helsingissä...). Siskoa ja lapsiaan pitänee mennä kattomaan vielä möksälle, nyt kun on Vilmiskin nähty tälle viikkoa ja lähtee äitinsä kanssa matkalle. Jospa ne siellä vielä ovat, vaikka ei ole tullut varmistettua. Kai se möksä on muutenkin ihan kiva nähdä - johan tuosta juhannuksestakin on vissiin kolme viikkoa ainakin, kun siellä viimeksi käytiin mummun ja ukin kesäeloa kahtelemassa. Aika menee kyllä ihan outoja polkuja näin kesällä ja varsinkin tietty lomalla. Päivät on mitä on ja en mä viikonpäiviä ees tajuaisi, ellen netissä kävisi tai puhelimesta katsoisi tai tiettyjä sarjoja seuraisi. 

Luther on kyllä helevetin hyvä sarja. Ootan tosin jo Breaking Badin päätöskauden toista osaa alkavaksi ja tietty Sons of Anarchyakin. Ai että. Jospa se syksy tois kuitenkin muutakin kuin fiktiivistä elämää ja lapsia ja työtä. Ehkä mä törmään johonkin mukavaan naiseen. Mitä vaan, eipä sillä niin väliä, kunhan vois elää tyydyttävästi. Mitään kituutusta en halua, eikä onneksi ole ollutkaan, paitsi ajoittain, ja onhan noita ongelmiakin tietty ollut, mutta kaikki on suhteellista. Katoin hauskan dokkarin Anvil-nimisestä nyt jo viiskymppisten ukkojen hevibändistä. Menestys oli jäänyt heikoksi, mutta uskoa ja halua riitti. Omaan tekemiseen ja bändiin. Hieno ja koskettavakin dokkari, suosittelen. Mut se antoi perspektiiviä omaankin elämään. Unelmiaan on seurattava, olivat ne sitten pieniä tai suuria, konkreettisia tai aineettomia, mahdollisia toteuttaa tai haihattelua. Unelmat ovat eteenpäin vievä voima.

amoL

Ikuinen sunnuntai on jälleen alkanut, ihquu!
Harmi vaan, kun skidin mielestä pitää aina herätä viimeistään seittemältä,
ja illuusio "lomasta" karisee samaa vauhtia, kun sitä on rymyviikonlopun ja leffailtasunnuntain jälkeen saanut itseensä imettyä. Vaikka enhän mä tänään palkkatöihin lähtenyt ja siitä erossa pysyminenkin riittänee.

---

En aio leikata nurmikkoa,
en maalata seinää,
en kuurata lattioita,
en ikkunoita kiillottaa.
Auto saa kerätä kuraa,
piano pölyä.
Linnunpaskat minä pois pesen
- joku raja sentään lomalaisen laiskuudellakin!

---

Koitin miettiä viime kesää, mutta en muistanut siitä mitään. Tämän kesän alku on ollut jo moninkertaisesti hauskempi. Vanhojen, tai siis pitkäikäisten/-aikaisten ystävien kanssa on tullut todistettua, että aika muuttaa muotoaan vanhemmiten ja menneisyyden siteet pitävät pystyssä ystävyyden muureja, joita ei ajan hammas murenna. Saman huomasin myös keikoilla ja siinä missä nuoret hurjat soittivat niin, että tajunta räjähti, vanhat jo aikaa sitten omille teilleen hiipineet patut soittivat yhdessä suoraan selkärangasta syvälle sydämeen.

Ennen lomaa

Huhhei, töissä on vuoden kiireisimmät hetket. Ei ehkä uskoisi, kun on kansallinen lama-, eiku siis lomakausi meneillään. Toisaalta toinen yhtä kiireinen viikko oli jouluviikko. Mut selitys on yksinkertainen: Normaalisti kolmella tukihenkilöllä pyörivä lähitukemme on näinä mainittuina viikkoina vain yhden tukihenkilön varassa ja samaan aikaan jatkuva leasing-vaihtorumba pitäisi olla kuumimmillaan. Hieman haastavaa, kun samaan aikaan tulee muita tukipyyntöjä ovista ja ikkunoista. Tai eihän meillä edelleenkään ikkunoita ole, bunkkerissamme :)

---

Mainitsin Suomirapin tuossa aiemmassa lyhykäisessä postauksessani, joten jatketaanpa aiheesta. Tässä yksi suurimmista suosikeistani tällä hetkellä Huge L:n touhujen lisäksi (unohtamatta klassisempia suosikeitani Steen1:stä ja Palefacea): Aivovuoto - Kivikova kalloluu. Aarni 4v tykkää tästä kans, biisin "kertsi" kun on instrumentaalipätkä, jossa nuorelle syrjäytyjälle "mäkättävät" vanhemmat sekä myöhemmin "koittavat puhua järkee" (psykiatriset?) hoitajat.

---

Rapista puheen ollen, ja kotipaikkakunnastani - Kajaanin Comptonista kajahtaa! Kättö-anthem sai siis viimein videonkin: Mac Bueno & DJ TatC: 87250. Vieläkin harmittaa, että viime kesän keikka meni ohi, liekkö mennyt muitakin, mutta eipä sitä wanha keikalle niin vaan irtoa muutenkaan...

---

Vanha tuttu naureskeli Facebookissa "hevinörteille", vissiin kuitenkin sympaattisesti. Itsehän olen joskus nimennyt itseni kuuluvaksi kyseiseen "porukkaan". Mutta olenko sitten myös "kotipoikarappari" tai "isipunkkari"? No vittu, leimat sikseen ja kesämiehen reggae-henkinen hattu päähän ja omaan fiilikseen sopivaa / hyvää musiikkia luukuttamaan.

---

Kesän tullen ja oluenvähennyskampanjan myötä olen alkanut pitkästä aikaa enemmän pelailemaan tietsikalla. Ei se toki huumausaineena käy, mutta kova yritys on ollut etsiä korvaavaa ajanvietettä (eikä jaksa viitti "omalla ajalla" nukkuakaan). No, hyviä leffoja toki tullut tsekattua, mutta pelipuoleltakin on löytynyt muutamia helmiä (kuten Mount & Blade), kiitos Steam-palvelun. Silti, eniten tulee varmaan ajallisesti myskettyä Traviania, vaikka eihän siinä juuri mitään koskaan tapahdukaan (varsinkin, kun on pikkuporukassa, joka nuokkuu omassa olemattomuudessaan). Jos joku tuttu vielä pelailee ja tähän blogiin eksyy, niin eiköhän täällä vielä ainakin puolisen vuotta Duvel-nikillä seikkailla.

---

Loma alkais ensi viikolla. Mitään matkaa ei ole suunnitteilla. Ehkä jotain päänsisäistä vois harkita, josta syntyis kenties jotain kirjallista tuotantoa...mutta parempi varmaan yrittää vaan olla ja ottaa iisisti.

---

Pitää vielä loppuun pläjäyttää rumpuintoilijan linkkiä. Olen siis täysamatöörirumpuintoilija. En ymmärrä rumpuseteistä mitään ja rumpusettien osatkin ovat täyttä hepreaa - tykkään vaan pirusti rummuista ja rytmeistä. Ehkä vielä joskus hommaankin jonkun setin, jooooooooo. Mut niin, katoin sit yhtä pätkää, jossa oli mainittu näitä rumpusetin osia kuten snare, basso, hi-hat, tom-tom ja erilaisia "cymbal"-pellejä, kuten crash ja ride ja lopulta itteäni mietityttänyt "China" (vai onko sekin "ride cymbal" -pellien alalaji?). No, kaivoin sit netistä hauskan "China Cymbal" -mainospätkän, jossa RHCP-rumpali Chad Smith hauskuuttaa ja soittelookin pätkän upean kuuloista "kiinaa" :)