amoL

Ikuinen sunnuntai on jälleen alkanut, ihquu!
Harmi vaan, kun skidin mielestä pitää aina herätä viimeistään seittemältä,
ja illuusio "lomasta" karisee samaa vauhtia, kun sitä on rymyviikonlopun ja leffailtasunnuntain jälkeen saanut itseensä imettyä. Vaikka enhän mä tänään palkkatöihin lähtenyt ja siitä erossa pysyminenkin riittänee.

---

En aio leikata nurmikkoa,
en maalata seinää,
en kuurata lattioita,
en ikkunoita kiillottaa.
Auto saa kerätä kuraa,
piano pölyä.
Linnunpaskat minä pois pesen
- joku raja sentään lomalaisen laiskuudellakin!

---

Koitin miettiä viime kesää, mutta en muistanut siitä mitään. Tämän kesän alku on ollut jo moninkertaisesti hauskempi. Vanhojen, tai siis pitkäikäisten/-aikaisten ystävien kanssa on tullut todistettua, että aika muuttaa muotoaan vanhemmiten ja menneisyyden siteet pitävät pystyssä ystävyyden muureja, joita ei ajan hammas murenna. Saman huomasin myös keikoilla ja siinä missä nuoret hurjat soittivat niin, että tajunta räjähti, vanhat jo aikaa sitten omille teilleen hiipineet patut soittivat yhdessä suoraan selkärangasta syvälle sydämeen.