💖Rakas perheenjäsenemme Onerva siirtyi tänään tähtiklaanin jäseneksi. Kuolema tuli äkkiä ja unessa, kun Onervan kivut saatiin lääkkeillä lakkaamaan, lopullisesti. Onerva oli laihtunut viime kesäisestä 3,5kg painosta kilon verran, koska ei kyennyt enää syömään juuri mitään. Aiempia oireita ei osattu yhdistää suuhun, mutta loppuaikoina tilanne paheni päivä päivältä. Suusta löytyikin iso ja verestävä kasvain, joka olisi lääkärin mukaan ollut mahdotonta poistaa ilman suurta tuskaa.
Onerva oli virkeä kissarouva, joka oli ennen meille tuloaan 2013 ehtinyt jo äidiksikin. Hänet otettiin kissanystäville huostaan ja saimme hänet meille Kopsalan kissakuningattareksi. Ihmisiin piti aina pitää välimatkaa, jos he tulivat kohti - varsinkin miehiin, vaikka poikkeuksiakin oli, Onerva tunnisti lempeät sielut kuten Miron ja Juhanin. Kopsalan kissakuningas Orri oli Onervalle kunnioitettu vanhempi veli, jonka tieltä Onerva yleensä väisti, mutta ei kuitenkaan kaikonnut, suhde oli hyvin sisaruksellinen, vaikka sukulaisuus syntyikin vain kissahovin kautta.
Kopsalan pojista Mirosta, Kurusta ja Aarnista sekä tietysti kaksijalkojen kuningatar Laurasta Onerva piti paljon, vaikka Laurakin sai osakseen varautuneisuutta ennen aivan viimeisiä aikoja, kun jouduimme jahtaamaan Onervaa silmätippojen antamiseksi (silmätulehduskin oli kai vain sairastelun sivujuonne). Onerva ei suostunut sylikissaksi väkisin, mutta otti usein läheisyyttä heihin, jotka asettuivat rauhassa sohvalle istumaan. Kaikkien poikien sängyssä nukkuneena ja sylissä kehränneenä Onerva teki pojista kissalajin ylimpiä ystäviä.
Ensimmäisenä yönään Onerva kävi paniikissa pissaamassa päälleni sängyssä keskellä yötä, mutta kun yhteiselo asettui uomiinsa, oli Onerva minulle tärkeä ja rakas perheenjäsen, osa Kopsalan porukkaa, vaatimaton ja itsenäinen kissanaaras, joka liikkui tarvittaessa kuin salama ja muisti aina kiittää laulullaan ruokailtuaan - tai niin ainakin tahdoin ajatella, jolloin usein Onervalle tokaisinkin: Ole hyvä!
Onervan poismeno tekee Kopsalaan ison aukon, johon kaipaamme hänen leikkisyyttään, liikkeitään, katseitaan, puskujaan ja lämpöään. Ikävä on jo nyt ja se tulee vain kasvamaan.
Rakasta Onervaa, yhdeksän vuoden iässä viimeisen henkäyksensä vetänyttä kissaamme ikuisesti muistaen. Muutama ottamani kuva Onervan viimeiseltä elinvuodelta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti