Sons of Anarchyn neloskausikin saatiin sitten päätökseen. Pari kollegaa on seurannut kanssani samaan tahtiin internetin ihmemaasta imuroituja jaksoja ja nuorten miesten mielissä neloskausi ei saanut aivan yhtä räjähtävää päätöstä, kuin olisi toivottu. Itselleni sen sijaan sarjan luojan Kurt Sutterin aivoitukset kauden lopetukseen sopivat ja tykkäsin kovasti. Sarja sai jälleen tyypillisen yllätyskäänteen viimeisessä jaksossa ja jatkuvuus on taattu. Perhedraama, "Hamlet-näytelmä kuvitellun kaupungin kuvitellun prätkäjengin elämässä" jatkuu ja hyvä niin. Kurt Sutter itse summasi blogissaan (
http://sutterink.blogspot.com/) kauden päätöstä ja eritoten kriitikoiden merkitystä (tai merkityksettömyyttä) lopettaen kirjoituksensa mielestäni hauskasti (tässä pätkässä ei spoilereita kautta näkemättömille - Kurtin blogissa spoilereita muistaakseni on), joten lainaan sitä myös tähän:
"Anyway, I'll keep writing the show the way I always have and hopefully the audience will continue to show up. And the critics will lament how imperfect and frustrating the show is to watch and yet they'll continue to watch it and write about it, week after week, after week, after week... it's almost as if they're being entertained.
I was going to tag this entry by calling them all cunts, but maybe that's a little harsh.
Half-cunts."
***
Aina välillä tulee törmättyä itselle tuntemattomaan biisiin, joka kolahtaa täysillä kuin halko päähän, ensirakkaus tai tuhti paukku selvälle. Tai jotain sinnepäin :) Tämä Samae Koskisen biisi oli uusi tuttavuus minulle ja tykkäsin ihan saatanasti. Joten katsokaapa ja todetkaa joko sama tai älkää todetko, koska musiikkimaku ja tykkäilythän ovat aina jokaisen oma asia:
Samae Koskinen - En anna periks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti