Viime jouluna annoin lahjaksi rakkaalleni pienen mustan kirjan, jossa oli ajatuksia, ajatelmia ja pohdintojani kirjoitettuna tyylitellen - kunnioittaen Paulo Coelhon teosta "Valon soturin käsikirja" sekä Yamamoto Tsunetomon teosta "Hagakure - Samurain tie". Tänä jouluna julkaisen Tumman Valon Soturin käsikirjan blogissani sopivasti jaotelluissa osissa.
*
Tumman Valon Soturi ei tunne jumalia, ei Jumalaa, ei suurempia voimia.
Hän tuntee itsensä. Hän tuntee valon ja hän tuntee pimeyden.
Niistä muodostuu tumma valo
- voima, jota eivät valon tai pimeyden soturit voi päihittää.
Tumman Valon Soturi voittaa itsensä ja on siksi vahva - paitsi kuoleman äärellä.
Väistämättömät asiat kuten kuolema ovat väistämättömiä,
eikä Tumman Valon Soturi ota niistä paineita,
vaan elää päivän kerrallaan.
*
Vääryyksiä kohdatessaan Tumman Valon Soturi vetää miekan huotrastaan.
Se riittää. Hän ei käytä väkivaltaa,
hänen miekkansa on kynä ja hän kirjoittaa vääryyksiä vastaan.
Vääryydet eivät lopu kirjoittamalla, mutta jos hän ei kirjoita,
tarkoittaisi se vääryyksien hyväksymistä.
Vääryydet ovat niin moninaisia,
että Tumman Valon Soturin miekka on aina veren tahrima.
*
Ei ole mitään ehdotonta totuutta - on vain ihmisten tulkinta.
Tumman Valon Soturi ei sorru kertomaan kenellekään,
miten asiat aivan varmasti ovat.
Soturin lentävä lause on "vannomatta paras".
Soturi ei lupaa mitään, mitä ei voi toteuttaa,
koska turhan lupaaminen on yhtä kuin valehtelu.
Tumman Valon Soturi ei ole paskanpuhuja.
Jos ja kun Soturi kuitenkin erehtyy lupaamaan jotain,
mitä ei voikaan esteitä kohdatessaan toteuttaa,
hän pyytää anteeksi lupauksen kohteelta,
koska lupaus on lupaus on lupaus,
ja pyrkii hyvittämään lupauksen.
Tätä Soturi ei kuitenkaan ota tavaksi.
Sen sijaan hän ei lupaa toiste asiaa,
jonka tietää olevan mahdoton tietää varmaksi.
*
Tumman Valon Soturi elää hetkessä, tätä päivää.
Hän punnitsee tekojaan, paitsi leikkiessään,
jolloin hän toimii kuten eläin. Tai ihminen.
Hänhän kuitenkin on ihminen,
mutta ihmiskuntaa hän ei aina ymmärrä
ja tuntee kuuluvansa yhtä lailla eläinkuntaan,
jonka puolesta hän on myös valmis taistelemaan.
Leikkiessään hän pelaa kovempaa peliä: kostaa heti, ajattelematta,
mutta nauraa, koska tietää, ettei vahingoita ketään.
Oikeassa elämässä ei voi ottaa vastaan tai antaa iskuja,
ei voi kääntää poskeaan, mutta ei myöskään kostaa, harkitsemattomasti.
Elämä on valintoja ja pienet ihmiset, sekä vastuunsa,
Tumman Valon Soturi muistaa aina ennen taisteluun ryhtymistä.
Omilla jaloillaan on kuitenkin seisottava, jokaisen
- ja Tumman Valon Soturikin tietää sen;
Jokainen meistä on lopulta tässä maailmassa yksin.
Se on yhtä aikaa lohdullinen ja pelottava ajatus.
Tumman Valon Soturi ottaa kaikki tunteet vastaan ja jatkaa matkaa Tiellään,
niin kauan kuin jalat kantavat.
...jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti