Näissä vaaleissa en edes muista kaikkien ehdokkaiden nimiä, vielä, mutta toisaalta vaalit tuntuvat jo valmiiksi pedatun Sauli Niinistölle, jolla on ainakin porvariston täysi kannatus ja monen muunkin, jotka eivät ole sitoutuneita puoluepolitiikkaan eli eivät välitä muissakaan vaaleissa, ketä äänestävät, jos äänestävät ollenkaan. Niinistöllä on siis vahva etumatka ja lööppijulkisuus, mutta vaaleja ei ole vielä käyty. Tuntuu silti lähes selvältä, ettei Suomen kansa tule äänestämään presidentiksi ketään muuta ehdokasta. Olen myös aika varma, että jos toisella kierroksella vastakkain ovat Niinistö ja Soini, äänestän itsekin edellämainittua, vain äänestääkseni Soinia vastaan. Jos ei mitään muuta syytä ole osoittaa niin minulle riittää se, että en halua presidentiksi katolilaista Soinia, joka on sanonut julkisesti vastustavansa aborttioikeutta kaikissa tapauksissa - siis myös raiskattujen naisten osalta.
Ketä sitten ajattelin äänestää ensimmäisellä kierroksella? Olisihan siellä tietysti punainen vaihtoehto eli Arhinmäki, mutta jatkan silti valitsemallani "epäpoliittisella" linjalla, koska minusta Vihreät ovat ainoa puolue, jolla on yksi aidosti kannatettava arvo (luonnonsuojelu) ja vaikka presidentivaalit ovatkin "puoluepoliittisesti riippumattomat", on minulle jo yksi pieni plussa Pekka Haaviston äänestämiseen vihreiden edustaminen. Pekka Haavisto on kotimaisen puoluetyön lisäksi Suomessa toiminut ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä, Euroopan vihreän puolueen puheenjohtajana ja puolueriippumattomasti Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmassa asiantuntijana. Kyseessä on siis kansainvälisesti suuntautunut poliitikko ja jos presidentin nykyistä toimenkuvaa ajattelee, on nimenomaan kansainvälisten suhteiden hoitaminen presidentin heiniä.
Ennakkoluuloja ja ristiriitojakin Pekka Haavisto herättää, onhan hän sivari ja homo, eli siis öö, sivarihomo :) Sanonpa tämän nyt tässä kaikille puna- ja sikaniskoille, joiden mielestä ihmisen seksuaalisuus tai asenne militaristisuuteen on merkittävä tekijä Suomen presidentille: Eikä ole! Ensinnäkin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalisuus on ihmisen yksityisasia. Toiseksi se on ihmisoikeus. Kolmanneksi: Mitä ihmeen pahaa kukaan homoseksuaali on koskaan sinulle tehnyt arvon homofoobikko? En ymmärrä edes sitä perustetta, että "raamattu kieltää sen". Tai ymmärrän, että joillain on niin laho latva, että lukevat raamattua sanasta sanaan, mutta nuo fundamentalistit ovat asia erikseen ja niiden ymmärtämisistä tai ymmärtämättömyyksistä en välitä muutenkaan paskaakaan. Siis: Jos presidentin tehtäviin kuuluisi esitellä seksipuuhiaan tai puhua omista seksikokemuksistaan, voisin ymmärtää sen pointin, että kaikki eivät haluaisi esimerkiksi lapsilleen esitettävän "maan päämiehen" suusta, että miten sekstaillaan samaa sukupuolta olevan kanssa. Mutta herranjestas, vaikka se olisi "maan päämiehen" (tai -naisen) tehtävä, en usko ikipäivänä, että Pekka Haaviston kaltainen helvetin fiksuna tunnettu mies alkaisi paasata homoasiaa - vaan korostaisi sen sijaan sitä, mitä pitäisi seksuaalikasvatuksessa korostaa muutenkin eli välittämistä, toisen huomioonottamista, suojautumista sukupuolitaudeilta jne. Niille, jotka jättäisivät äänestämästä Pekka Haavistoa, koska "se on homo", sanon siis, että menkää itseenne, ajatelkaa vähän, kasvakaa aikuisiksi, herätkää tähän päivään.
Seuraava vasta-argumentti on sitten se, että miten siviilipalveluksen käynyt mies voisi toimia Puolustusvoimien ylipäällikkönä. No voi hellanlettas: Miten varusmiespalvelusta käymätön nainen, kuten Tarja Halonen, sitten voi? Siviilipalveluksen suorittanut kansalainen on suorittanut lakiin kirjatun kansalaisvelvollisuuden, joka koskee kaikkia miespuolisia kansalaisia. Siviilipalvelusmies on kaiken lisäksi myös toista nostoluokkaa sodan syttyessä. Minä olen käynyt varusmiespalveluksen ja aliupseerikoulutuksen, mutta silti olen tätä nykyä siviilipalvelusmies. Se mahdollistui sillä, että kieltäydyin aikanaan punk-henkisyyden ja pasifismin nimissä kertausharjoituksista ja kävin siviilipalveluskeskuksen järjestämän täydennyskoulutuksen. Sodan tultua olisin kuitenkin toisessa nostoluokassa vanhempien herrasmiesten kanssa lähdössä rintamalle, jos sota alkaisi. Presidentti on muodollinen armeijan ylipäällikkö, mutta ennenkaikkea valtion edustaja, eikä näin ollen ole käsittääkseni missään olosuhteissa menossa rintamalle (enää) muutenkaan. Sota-aikana armeija toimii valtion valtuuttamana, eikä presidentti voi määrätä armeijaa tekemään sitä tai tätä. Näin ollen vaikka presidentti olisi henkilökohtaiselta vakaumukseltaan millainen pasifisti tahansa, ei hän voi vaikuttaa sotatoimiin muuta kuin mielipidevaikuttajana ja tuskin Pekka Haavistokaan on ääripasifisti, joka mieluummin astuu kiväärin piipun eteen tapettavaksi kuin nostaa oman aseensa. Pekka Haavisto ei ole koskaan tunnustautunut kiihkopasifiksi, mutta on sen sijaan tehnyt paljon työtä rauhan puolesta. Jos jonkun mielestä presidentin olisi oltava Mannerheimin kaltainen sotapäällikkö, on Pekka Haavisto hänelle varmasti väärä valinta, koska tämä mies nimenomaan tekee ja on tehnyt työtä sen eteen, että maailmassa ei sodittaisi, kriisejä selviteltäisiin ja rauhanturvaajien avulla säilytettäisiin rauha kriisialueilla. Pekka Haavisto on toiminut mm. EU:n erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa, osallistunut Darfurin rauhanneuvotteluihin sekä avustanut YK:ta Darfurin ja Somalian rauhanprosesseissa, ja toiminut Suomen ulkoministerin erityisedustajana Afrikan konflikteissa. Juuri tällaista presidenttiä tarvitsemme tulevaisuudessa, emme sotapäällikköä.
Kävin sitten katsomassa Pekka Haaviston kampanjasivuakin ja faktojen lisäksi kattelin muutamia tukijoiden lausahduksia. Poimin niistä tähän kaksi. Ensimmäinen on muusikko Anssi Kelalta, joka ei kuulu suosikkeihini missään määrin, mutta Kelan kirjoitusta omalla blogisivullaan (http://www.anssikela.com/tag/pekka-haavisto/) on Facebookissa jaettu ja linkitetty ja kehuttu viime päivinä aika paljonkin, joten tämäkin lyhyempi lausunto "kelvannee" :) ->
"Henkisesti pahoinvoiva Suomi tarvitsee eteensä uudenlaisen johtajan. Rauhantekijän, joka pystyy rakentamaan siltoja kuilujen ylitse ja luomaan innostavaa keskustelua vihan, pelon ja katkeruuden lietsonnan paikalle. Haluan maallamme olevan inhimillisyyden ja toivon kasvot. Siksi äänestän Pekka Haavistoa."
Toisen kommentin poimin suuresti arvostamaltani tv- ja teatteriviihteen pitkäaikaiselta tekijältä, Neil Hardwickilta, joka sattuu olemaan myös oluenystävä (tai ainakin teki 1990-luvulla mainion olut-sarjan Britannian oluista), kuten minäkin :) ->
"Suomessa ei tarpeeksi ymmärretä, kuinka valtavan positiivinen maine Pekalla on kansainvälisesti. Minulle hän edustaa sitä oikeaa Suomea - edistyksellistä, keskustelevaa, arvostettua. Fiksu mies. Kunnioitan syvästi."
Ehdokkaani on siis selvä ja näillä mennään - ainakin presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti