Stam1nan levy ilmestyi - löysin sen johdosta Skálmöldin, jota olen kuunnellut sen jälkeen jo paljon enemmän kuin Stam1nan uutta.
Nukkuminen aamulla pitkään on ollut ihanaa, paitsi tänään torstaina, kun heti herätessä jomotti päähän ja oli huono olo, eikä pääjomo ole lähtenyt koko päivänä - eikä tähän liittynyt edes esimerkiksi alkoholi tai kofeiini, pelkästään liiallinen sängyssä pyöriminen.
Jämähdin katsomaan Billions-sarjaa, jota vierastin pitkään siksi, että ajattelin sen olevan tarinaa itsekkäiden, pinnallisten ökyrikkaiden keinottelijoiden maailmasta - tokihan se sitäkin on, mutta myös inhimillistä pirun tiukkaa draamaa ja jännitystä jopa ajoittaisin trillerifiiliksin ilman fyysistä väkivaltaa, jota tuntuu muuten olevan lähes sarjassa kuin sarjassa (no, yhtä miestä lyötiin baarissa kerran nopeasti nokkaan kahden eka kauden aikana).
Väkivaltaisista sarjoista puheen ollen; aiemmin "hehkuttamani" Barry löysi teemallisen voittajansa mustan huumorin, inhorealistisen väkivallan ja kaikin puolin elämänmakuisemman (vrt. muovinen ja amerikkalainen Barry) aussi-sarja Mr Inbetweenin muodossa - välillä on sitäpaitsi hauska katsella sarjaa, joka koostuu kuudesta 25 minuutin jaksosta, jossa silti voi olla hetkiä, jolloin istutaan vaan sohvalla ja jutustellaan, mutta missään vaiheessa ei tule tylsää hetkeä (vrt. vaikkapa Kurt Sutterin SOA-spinoff Mayans, jota katsoessa välillä tuntuu, että yksittäisen jakson aikana saattaisi nukahtaa, jos vähän väsyneempänä katsoisi).
Lasten lomaviikon yökyläkavereita oli kiva kattoa ja paapoakin, kunnes kahden yön jälkeen tuntui siltä, että kaikkea oli liikaa kuten ihmisiä, melua, konflikteja ja likaisia tiskejä - mutta tila loppui, niin henkinen kuin fyysinen. Jonkinlainen outo tyhjyys kuitenkin valtasi mielen, kun tänään katsoin toimintaa, joka oli palannut siihen, että jokainen asukki istuu yksin kuulokkeet korvillaan.
Kävimme L:n kanssa keskimmäisen pojan musaterapian tiimoilta aikuisten kohtaamisessa. Väsytti ja jomotti sekä haukotutti, mutta pitkähkön alustuksen jälkeen fiilis vapautui ja kävimme hauskojakin keskusteluja musiikin merkityksestä. Muistot tulvahtivat mieleen - vaikka elänkin mieluummin tätä hetkeä ehkä hitusen verran tulevaa jo miettien...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti