Pysähdyksissä edeten

Taudin takia pysähtyi tahti
Ensin perheen, sitten oma
Toisinto lupauksesta, toiselle
Luopumista tämäkin, tavallaan
Ei maistunut edes eilen
Väsyttää vaan koko ajan

Pysähdyksen aikaan sopii kerrata kuvaisasti joitain hetkiä. Nämä ovat siis kuvia, joissa itse esiinnyn. Monia parempia olisi lapsista ja muista ihmisistä, mutta näillä mennään kerraten omia hetkiä.

Sain tämän kuvan Kaarnapurren päiväkodin arkistosta, kun Kurun neljävuotinen taival siellä pian päättyy ja eskari jo päättyikin. Tässä kuvassa kuitenkin Aarni. Kuvittelin tuota kuvaa ensi kertaa katsoessani, että tuosta on vuosi, mutta siitä onkin kaksi. Manamansalossa retkeillään (en harrasta retkeilyä) ja tuo saattaa olla viimeinen kerta, kun kannoin Aarnia kantoliinassa/-repussa. Aarni kuvassa 2v 7kk. Kesä ovella ja avioero. Toukokuu 2011.

Tuossa oikealla taasen olemme jälleen kevätretkellä ja tuosta kuvasta on vuosi. Istumme laivassa matkalla Ärjän saareen. Taispa vähän väsyttää sekä retkellä että sen jälkeen. Miten lie kesä mennyt...ohi nyt ainakin. Kesäkuu 2012.








Tähän vuoteen sitten. Ensimmäistä kertaa minulla on kummilapsi. Siinä on omanlaisensa kunniatehtävä. Omistaan nyt on huolehdittava joka tapauksessa, tavalla tai toisella, mutta kummilapsesta SAA huolehtia. Helmikuu 2013.

Viimeinen isovanhempanikin sitten menehtyi. Elämän kiertokulussa lähestyn siis ilmeisesti "aikuisuutta". Vai alkaako se vasta sitten, kun hautaa omat vanhempansa...

Joka tapauksessa tässä ihmetellään Eeva-mummon muistotilaisuudessa helmikuussa 2013 Hilman kanssa maailman menoa.

Töissä istuskelen samassa bunkkerissa jo kahdeksatta vuotta, samaa hommaa tehnyt jo yhdeksän. Kuvassa helppariluuri päässä tiiliseinät sähkövalon voimasta loistaen. Ensi vuonna kymmenen vuotta uraa takana ICT-tukihenkilön hommaa, ehkä silloin jo uusissa meille varta vasten tehdyissä tiloissakin. Maaliskuu 2013.

Linnanraunioilla käynnistä on jo tullut skidien kanssa jokavuotinen tapa kevään korvilla. Nyt otin myös replika-kuvan edellisvuotisesta Pietari Brahen muistolaatan vieressä. Edellisvuoden kuva taisi olla Facebook-profiilikuvanakin, pitäisköhän panna sinne tuokin. Jos muistan, niin vois vuonna 2014 toistaa taas saman itsekuvan ja tehdä siitä joka vuosi toistuvan perinteen.







Elämä siis liikahtelee eteenpäin, vaikka toisinaan tuntuu, että kaikki on todellakin pysähdyksissä, eikä mitään tapahdu. Lapsista kuitenkin näkee muutoksen. Siksi on kiva saada tuollaisia kuvakokoelmia ja miettiä, mitä lasten kasvoista heijastuu kulloisenakin aikana. Ehkä noita Miron ja Kurun blogejakin, joista jälkimmäinenkin poistunee netistä lähiaikoina (en ole enää päivittänyt ja Miron bloginkin poistin aikanaan koulun alkaessa, jottei saa sitten kuulla kavereiltaan koulussa omista kakkajutuistaan, vaikka sanotaanhan sitä, että kun kerran nettiin jotain panee, niin sitä ei sieltä pois saa, mutta ainakin vaikeutetaan tilannetta), tulee vielä joskus plärättyä ja muisteltua aikoja, jotka oma muisti on työntänyt johonkin mustaan pysähdyksen aukkoon...