29.7.11

Siivousjuttu

Mulla oli oikein muistutus sähköpostissa, että "viimeistään perjantaina imuroi" (siis itse itselleni lähettämä) ynnä muuta kivaa. Mä vihaan imurointia. Tai en mä vihaa, mä en vaan pidä sitä hirveästi arvossa :)

Pienenä opin jo pitämään imuria vihollisena. Ihmettelin, miks on aina pakonomaisesti imuroitava joka viikko, joka viikonloppu. Vitutti se imurin ääni, kun oli teini ja ois halunnut nukkua, eikä kuunnella sitä saamarin hurinaa. Ja omakin muutaman neliön lääni piti ihan itse imuroida, vittu ;)

No, kylhän mä opin sit aikanaan imuroimaan, mut en mä koskaan siihen hommaan tykästynyt. Vitutti se melu, se haju, se ilmaan nouseva pöly ja se inhottava tuskanhiki, mikä siitä hommasta tuli. Ja tulee yhä, jos ei ota iisisti. Ehkä mä en vaan osaa imuroida iisisti? Vitut. Mä inhoon sitä paskahommaa, saatana.

Viimeksi imuroin kuusi viikkoa sitten - ennen K5V:n synttäreitä. Tänään oli sit pakko taas imuroida - ennen M9V:n synttäreitä. Otin rennosti. Tai no karjuin M9V:lle vähän väliä, että siivoa nyt saatana se lattia ja ota ne kengät sieltä eteisestä ulos ja matot ja etkö voi vähempää pölyttää niitä matkalla perkele. Olen vittumainen faija. Ehkä jopa hieman vittumaisempi, kun pitää imuroida. Paitsi tänään sujui suht kivasti. [Yhtäkkiä tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että missähän vitussa meidän Roomba on?! Mulla tuli nimittäin hieno älynväläys ja mä panin keittiössä Roomban eli robotti-imurin vetämään rundia samaan aikaan, kun itekin imuroin...Roomba on varmaan kuukahtanut jonnekin, voi raukkaa]. En edes hermonnut kovin. Miro kysyi, että miks sul on tommoset hassut tossut jalassa? No tietty siks, että ne kerää pölyä. Vetelin niillä "moppitossuilla" mm. kellariin ja yläkertaan johtavat portaat sekä yläkerran lattiapintoja "puhtaiksi", kun jäi imuroinnit tällä kertaa alakerran tasolle. Mut se oli hyvä sessio! Kalsareissa oli hyvä riehua, varsinkin kun lapset karkas ulos. [Kävin just äsken kattomas; Roomba oli mennyt rattaiden alle piiloon :)]

Olen miettinyt, onko imurointi oikeastaan kovin tärkeätä? Tai että pitääkö sitä hitto tehdä joka viikko, jos inhoaa sitä enemmän kuin suurin piirtein mitä tahansa muuta siivoukseen liittyvää? Tai no - en mä pese ikkunoita. Tai luutua lattioita. Ja on sitä varmaan kaikkee muutakin. Mä kyl pidän siisteydestä. Se on kivaa. Varsinkin, kun ei ole näkyvää roskaläjää, pölypunkkiarmeijoita tai tiskiläjiä. Eli se on kaiken a ja o: Pitää hommat piilossa. Siivota tärkeimmät. "Imuroida" vaikka parilla vessapaperinpalalla pahimmat pölyvuoret. Käyttää tiskikonetta (Halleluja, ehkä tärkein kodinkone! Hellan ja mikron ja kahvinkeittimen ja paahtimen ja pesukoneen jälkeen...eiku vittu tärkein!). Harsot on kans kova sana - niillä siivoaa, pyyhkii, jopa luutuaa kaikki pahimmat moskat. Ja tietty tavaroita on kiva kasata aina jonnekin toisaalle välillä, kun alkaa ahistaa. Tänäänkin meni roskiin paljon, hyllyyn paljon ja piiloon kaappiin/verhon taa/lootaan kaikenlaista. Pääasia, että eivät hypi silmille, romut.

Puhtaus on puoli ruokaa, mutta mitä on siisteys? Puolet viihtyvyydestä? Mä ainakin "viihdyn" vähän toisella tapaa kuin siivoamalla, mutta pakko kai se on todeta, että on mussa vähän myös siivoushullun vikaa - vaikkakin aika vitun vähän :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi jeesus mitä tekstiä, hauskaa :D
Voisin omalta kohdaltani todeta,
että mun pää menee epäjärjestykseen jos lasten leluja ja romua ja roskaa jne. on ympäriinsä, pöydät täynnä tavaraa, lattiat, katotkin välillä. Tulee puhdistautunut olo kun on selkeät näkymät ympärillään. Ajattelen kirkkaammin. Johtunee siitä, että oma pää on aina niin täynnä kaikkea, mietintöjä, ideoita, ja niiden johonkin suuntaan viemistä, että tarvitsee puhtaat näkymät niiden järjestäytymiseen.

T.Johanna