Pieni hinku heräsi taas noin viikon tauon jälkeen ihmisten ilmoille (siis "vapaalle" ja "seurustelemaan" mukavien ihmisten kanssa ilman lapsien aiheuttamia rajoitteita), kun tyttäreni äiti oli lähdössä kaunistuneena kesäretkelle. Mainitsipa vielä ystäväni nimen, joka oli kans samaisen porukan retkelle lähdössä tai ainakin ilmoittautunut. Oishan se varmaan kivaa itsekin osallistua johonkin tommoiseen, hyvässä seurassa, joo...toisaalta sitä tiedostaa jatkuvasti hyvin muutamat perusasiat:
- Mulla on neljä lasta, joista kolmesta olen lähes koko-/jokapäiväisesti vastuussa. Just nyt on ihan luksusta, kun kotona on vain nuorin, kun toiseksi nuorin meni yökylään mummolaan, vanhin on mökillä ja toiseksi vanhin tietty ei täällä asukaan ja meni omaan mummulaansa. Silti on aina vähän jotenkin vastenmielistä alkaa järjestämään "omaa aikaa" - mähän elän omaa aikaani, tää on nyt mun elämääni, sitä täysintä, vaikka en väheksy sitäkään, että välillä jokaisen on hyvä ehkä vähän rikkoa rutiinejaan. Jos ei muuten, niin huomatakseen, kuinka niistä loppujen lopuksi nauttii. Ainoa pieni särö arjen onnessa on se, etten voi jakaa sitä kenenkään "sydämen valitun" kanssa, vaan nuo omaan elämään tupsahtaneet lapset saavat sitten nauttia (ja kärsiä) seurastani, joka päivä ja joka ikinen yö :)
- Viimeksi, kun lähdin tuulettumaan, tuli hankittua "poikien kanssa" kauhea känni, loppuilta on ihan sumua (kiitos Timpan sain tukea kävelyharjoituksiini, jotta pääsin nukkumaan) ja seuraavana päivänä oli sekä fyysinen että moraalinen krapula, joka jatkui muutaman vuorokauden.
- Mä en itse asiassa hirveästi pidä "vapaalla olosta" ja "seurustelusta" mukavien ihmisten kanssa, vaan tykkäisin ennemmin olla kotona mukavan naisen kainalossa tai edes jonkun hyvän kaverin/ystävän kans istua iltaa ennemmin kuin olla jossain menomeiningeissä porukalla. Nuorempana oli monesti bileissä tai meiningeissä jopa yksinäinen ja ontto olo - liekkö sekin tosin liiallisen alkoholin käytön syytä...
- Mä tunnen välillä itseni niin väsyneeksi (ja toisaalta vittumaiseksi), että en tiedä, haluaisinko itsekään olla omassa seurassani :)
Niinpä onkin helppoa taas huokaista, nauttia elämän muista iloista, pienen poikani hymystä, hyvästä ruoasta, muutamasta oluesta, kirjoittamisesta, lukemisesta, ehkä jostain elokuvasta ja pelaamaankin olen taas ruvennut loman salliessa (en tosin mitään vuoden kestävää nettipeliä tyyliin Travian :D). Eli elämäni voi ihan hyvin ja toinen lomaviikko on jo hieman aurinkoisempi (siis mielen puolesta).
Musiikki on myös aina ystäväni, joka ei jätä. Tänään päädyin jonkun linkin myötä kuuntelemaan Tiëstoa, joka on trance-, klubi- ja tanssimusiikin kruunaamaton kuningas. Vähänhän tuo tanssijalka vippasi. Mut sit oli kiva taas palata oman "Kesäheinä" -Spotify-soittolistan pariin, jonne kasasin "vohvelinpaistomusaa" :) eli muutamia vanhoja suosikeita sekä tämän kesän kovimpia, kuten Jukka Pojan "Silkkii" (mut siis kuitenkin semmosta tosi rauhallista matskua istuskeluun ilta-auringon hämyssä). Kun paras, itseä koskettava, tanssittava, sykähdyttävä musiikki soi, myös sydämessä alkaa liikkua, eikä mulla ole kiire enää minnekään.
Silti - tai siitä huolimatta - ois nastaa huomenna päästä vanhan paikkakunnalle tulleen ystävän kanssa hänen kutsumanaan keikalle...ehkä järjestän sen, niin ettei tule dokattuakaan, mut jää nähtäväksi. Oishan siel kuitenkin Jätkäjätkät. Ja vanha ystävä...
***
Kesän parhaat touhut by A2V:
- iskän kastelu vesitykillä (lelutykki)
- pyöräily
- kaivuuhommat hiekkalaatikolla
- legot
- uudet ja vanhat Maisa-videot
***
Leikkipuistossa V5V ja K5V kattoivat tänään puiston viereisellä tiellä lenkkeilevää ukkoa, jolla ei ollut kuin sortsit jalassa. "Hihihi, kato tota [sormi ojossa, pian toisellakin], alaston mies juoksee, hihihi!" Oli jälleen yhden oppitunnin aika...
***
Ilta taaperon kanssa:
A2V: "Itkä, paa jo mulle te Ninjago!"
Isi: "Eiku mä taidan panna sulle Maisan...mikä pannaan?"
A2V: "Arttu kutee."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti