Torstai oli onnistunut päivä! Niin onnistunut, että siitä pitää vähän hehkuttaa blogissakin. Päivään kuului toki ärtymystä, väsymystä ja hermostuneisuuttakin, mutta sen vastapainoksi päivän aikana ehti olla myös rentouttavaa, nautinnollista, hauskaa, yhteisöllistä ja viihdyttävää. Mökkisauna huuhtoi pois ruumiin ja mielen moskat, jonka jälkeen ihanat mummo ja pappa ottivat kolmannen poikasen eli A2V:n yökylään (ja mahtavat ukki ja mummu mökille K5V:n ja M8V:n :)) ja pääsinkin sit vanhan ystävän eli Kimmon kans keikalle. Ilta oli monin tavoin onnistunut jo ennen keikalle lähtöä. Kaiken kruunasi sitten Jätkäjätkät-yhtyeen upea keikka. Bändi on todellakin nähtävä livenä, että osaa arvostaa sen asennetta ja meininkiä, joka ainakin Kajaanin Ballsilla oli aivan mahtava. Yleisökin oli aivan pähkinöinä eli pääasiassa Kajaanin nuorista aikuisista koostunut jengi bailasi sydämensä kyllyydestä. Tämmöinen ei-ihan-niin-nuori-aikuinen meni sit siinä meiningeissä mukana sivummalla, josta näki loistavasti 8-henkisenä esiintyneen yhtyeen koko kuvan ja sai itsekin jammailla oman mielensä mukaan. Fiilistelyksihän se meni monen biisin kohdalla, joita oli tarttunut Jätkäjätkien levyiltä mieleen, vaikka bändin "kokonaiskuva" olikin mulle varsin hämärä (kun tyyppejä on niin monta, vokalistit vaihtuu biisien välillä usein jne). Asiaa tosin hieman helpotti se, että olin nähnyt livekeikan Teemalta ja ehdin kuunnella uutta levyä repeatilla torstain aikana ajatuksen kanssa. Uusia suosikkibiisejäkin syntyi, yleisönhuudattajia, tanssiinpakottajia ja yksi "slovari", jonka esitti bändin komein (no ehkä myös ulkoisesti, mutta tarkoitan musiikillisesti :D) jannu, Joska Josafat, joka rämpytteli bozoukiaan, mutta eritoten veti kaikki Jätkäjätkien hienoimmat lauluosuudet - myös siinä slovarissa "Jokainen aamu". Muita mieleen jääneitä huippukohtia olivat mm. "Flygareita", "Lippulaulu" (yleisö lauloi antautumuksella oman osuutensa "lippuja lappuja vaan") sekä tietty varsinkin tyttöjä huudattanut "Joku saa tietää". Ja olihan niitä monta muutakin. Bändin "keulahahmona" kaiketi pidetään Asaa ja olihan mies tavallaan se liima, joka piti sitä jengiä kasassa, vaikka hän olikin "vain yksi solisteista". Karismaattinen esiintyjä kuitenkin, veti koko ajan hymy korvissa, pilke silmäkulmassa ja asenteella. Huomasin yleisössä olevan hiphop-jengiä, joka oli tullut kattomaan nimenomaan Asaa ja oli liekeissä aina Asan päästessä esille. Jätkäjätkät on kuitenkin kokonaisuutena aivan mielettömän monipuolinen porukka musiikillisesti sekoittaen hiphopia, folkkia, rockia, poppia, reggaeta ja milloin mitäkin, joten hienoa, jos "Suomi-rap-fanit" sai monipuolisen keikkaillan. Asa oli keikan jälkeenkin energisellä tuulella ja roudasi varmaan eniten bändin kamoja bussiin, hymyili välillä kommentoiville yleisön edustajille ja kävi raapustamassa tyttöjen papereihin nimmareita. Hieno keulakuva upealle yhtyeelle.
Kylläpä muuten kuulosti Jätkäjätkien toinen levy Jatkojatkot tänään huomattavan erilaiselta, kun biisit olivat tulleet tutuiksi ja keikalta tarttunut fiilis edelleen mielessä. Keikalla olin siis pakosta vähän sosiaalinen - tai siis lähinnä vitsailin typeriä Kimmon kans, mutta näkyihän siellä pari muutakin böhémiä ja vanhaa tuttua, joiden kans tuli haasteltua. Kotimatka sateisen lämpimän kosteassa illassa yksin kävellen tuntui ikuisuudelta ja tänään perjantaina on ollut aikasen väsynyt olotila, mutta eipä se eilisen fiiliksiä mihinkään vie. Eli summa summarun: Torstai oli yksi tämän kesän hienoimpia päiviä ja sillä siisti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti