Poikani poloinen

Mä muistan, kun sä synnyit.
Yhdeksän vuotta sitten.
Sua oli odotettu.
Oli pelätty ja toivottu ja kaikkee.
*
Oltiin synnärillä.
Väsytti sikana, kun piti valvoa yö,
ja ootella, hoivata äitiäsi,
vaik en mä oikein jaksanut.
En mä oikeesti tajunnut, mitä kohta tapahtuu.
Että elämä muuttuu ihan täysin.
Mikään ei oo enää entisensä.
Musta tuli isä ja susta mun poikani.
*
Mä pesin sua lämpölamppujen alla.
Ja sä itkit, voi hitto, kun sä itkit.
Sä itkit melkein koko seuraavan yön.
Ja voi hitto, että mua väsytti.
Mä rummutin sut uneen,
kun sun äitis oli vielä väsyneempi, heh.
Eihän mun oikeesti tarvinnut tehdä paljon mitään.
Sehän sua kantoi yhdeksän kuukautta.
Sit joutui vielä hoitamaan raskaimman homman;
Synnyttämään sut.
Mun hommat alkoi toden teolla,
kun putkahdit ulos.
*
Olit hassu ja mua vähän jännitti,
kun pitelin sua.
Kakkasit hienoa mustaa pihkaa.
Olit pieni ja ruttunen.
Just ennen kuin sä synnyit,
mä melkein kakkasin housuun,
ja juoksin vessaan,
mut ehdin nähdä sun syntymän,
joka oli aivan mahtavaa.
Mulla ei ollut silloin pieni eikä ruttunen olo:
Mä olin varmaan onnellisempi kuin koskaan.
*
Arkeahan se elämä tietty sit oli.
Yrjösit - tai no puklasit - kerran suoraan mun suuhun.
Ja kaikkialle muuallekin.
Sit aloit liikkua ja vedit takaraivollesi parkettiin,
niin että pääsi pompsahti siihen kuin raskas pallo.
Vetelit videokasetit kaapista aina vain uudestaan ja uudestaan.
*
Tultiin kotio Kainuuseen ja mä nukutin sua yömyöhään,
raivosin ja olin väsynyt.
Mut kyl mä leikinkin.
Vuosia kului ja sä kasvoit.
*
Mulle jäi mieleen,
kun sä katoit Kopsalan ikkunasta tiellä kävelevää äitiä,
ja itkit lohduttomasti.
Silloin mäkin itkin.
Sä kysyit vähän aikaa sitten,
että "etkö sä isi koskaan itke?"
*
Eihän me erottu silloin lopullisesti äitis kaa.
Ei silloin, kun sä alle kolmivuotiaana itkit äitis perään.
Ja vaikka me nyt sit oikeasti erottiin,
niin ei se oo sun vikasi - eikä ollu aiemminkaan.
Me ollaan yhä molemmat sun vanhempiasi,
vaikka sun äitisi ei täällä asukaan.
Me molemmat, äitis ja mä.
Ja kyllähän sä sen tiedätkin, sä oot fiksu.
*
Sait pikkusiskon muistutukseksi ekasta erostamme.
Tai eihän se suhun liittynyt - mut sisko sulla silti on,
ja on hienoa kattoo, kun te leikitte yhdessä.
Sit tuli pikkuveli.
Se on sulle pirun rakas - ja pirun ärsyttävä.
Sait toisenkin pikkuveljen, jota rakastat hirmuna.
Sulla on mahtavat sisarukset,
jotka on sun perhettäs ikuisesti.
*
Oot jo iso poika, koululainen.
Täytät yhdeksän vuotta.
Sulla on omia mielipiteitä,
oma puhetyyli.
Sulla on omia kiinnostuksen kohteita,
omia kavereita,
omia tavaroita.
Sul on kännykkä, jolla sä soitat huolettomasti,
toisin kuin puhelinkammoinen iskäsi.
Sä oot hauska ja eläväinen tyyppi.
Viimeksi tänään pyysit mua leikkimään kanssasi.
Viimeksi tänään sä itkit.
Sä oot ihana poika Miro.
Ja mä rakastan sua.