Läski liikkuu

Huhhei tätä kesälomailua. Olo tuntuu päivä päivältä raskaammalta; On tullut syötyä liikaa. Tai periaatteessa kai syön tällä hetkellä "normaalimmin", kuin arkena, mutta toisaalta kaikki normaalisti "epänormaali" menee nyt kokonaan liikasyömisen piikkiin (tai niinhän se menee tietty muutenkin :D). Kun normaaliarjessamme syön kerran päivässä lämpimän aterian, on nyt noita isompia aterioita kaksi. Lasten kanssa kotona lomaillessani pitää elää heidän rytmiensä mukaisesti: Aamupala, lounas, välipala, iltaruoka, iltapala. Yleensä työpäivinä syön aamupalan, riennän töihin, syön töissä puolen päivän aikaan täysjyvänäkkileipää keijulla ja juon palanpainikkeeksi vettä. Aina silloin tällöin herkuttelemme töissä jollain pullalla, mutta se ei ole säännöllistä mässyä. Kotiin ehdittyäni vetäisen puoli viideltä vähän leipää, jotta pahin nälkä siirtyisi ja kuuden maissa syömme lämpimän aterian - minulle siis päivän ainoan. Kun illan hämy koittaa ja lapset nukkuvat, menen joko itsekin nukkumaan tai alan kaivaa iltapalaa kaapista. Tällöin tulee myös harrastettua usein niitä huonoimpia mässyjä: Kaljaa ja lakritsia sekä joskus myös jätskiä, sipsiä ja muuta karkkia. Kesälomalla tuntuu, että koko päivän on täynnä evästä ja turvottaa, mutta silti myös iltaisin tulee mässäiltyä.

Liikuntaahan sitä pitäis (kuulemma) harrastaa ja toki kesälomalla tulee liikuttua päivittäin. Pyöräretkillä saa "taluttaa" kävellen ja välillä hölkäten pyöräilevää taaperoa, rattailla tulee kierrettyä kaupunginlampea päivänukutushommissa ja leikkipuistossakin on tullut käytyä. Aika vähäistähän tuo "liikunta" kuitenkin on siihen energiamäärään nähden, mitä tulee suuhun päivien (ja iltojen) aikana lomalla mätettyä. Läski siis kasvaa, olo on tukala. Liikunko sitten toisaalta töissäkään? No, siellä tulee singahdeltua ees ja taas tilanteen mukaan, minkä lisäksi päivällä näkkäristä hankittu energiamäärä tulee myös tuhlattua - ja vähän ekstraakin. Joskus mietittiin kollegoiden kans, että jos ois askelmittari, näkis paljonko kiireisimpinä päivinä tulee rampattua ympäri taloa. Jos aina käyttäis portaita, tulis harrastettua vielä tehokkaampaa hyötyliikuntaa. Oikeestihan mä en kuitenkaan "harrasta" liikuntaa...

Yhteen aikaan kuljin töissä kävellen ja pyörällä, mutta se loppui, kun piti alkaa roudata lapsia Kaarnapurteen. Pidin kuitenkin samoihin aikoihin vuoden mittaisen tauon kaljanjuonnissa, jolloin paino laski pysyvästi. Nyt on taas alkanut näyttää uhkaavasti siltä, että kaljamaha on alkanut kohota. Oluen nauttimista (kuulostaa paljon komiammalta kuin "kaljanjuonti" ;D) en kylläkään ajatellut lopettaa, vaan ajattelin pyrkiä jälleen töiden alkaessa näännyttämään itseäni päivisin, jotta turha painonnousu estyisi. Työssäkäymisestä on myös se hyvä puoli, ettei kaljaa tule lantattua niin herkästi, kun tietää, että herätys on jo kuuden jälkeen aamulla.

***

Kesäloman ehkä paras puoli on ollut, että voi herätä ilman herätystä, nukkua aina johonkin kahdeksaan tai mihinkä lapset nyt sit jaksaakaan ja elää muutenkin suurimmaksi osaksi ilman pakollisia aikatauluja. Kesäloman tärkein tehtävä on olla tekemättä mitään. Se on onnistunut osittain, koska lapsista joutuu kummiskin huolehtimaan, mutta eniten olen ehkä nauttinut lukemisesta, koska tuntuu, että arkena ei vaan kerta kaikkiaan jaksa. Christopher Hitchensin "Hitch-22 - A Memoir" taitaa olla ylittänyt puolenvälin ja kirja on todella kiinnostava. Sitä pitää lukea ajatuksen kanssa, kuten Hitchiltä aiemmin lukemaani "god is not Great" -opusta, koska hommasin senkin alkuperäiskielisenä. Jotenkin tuntuu, että kirjailijan persoona tulee vielä vahvemmin läpi oikealla kielellä, josta suurimman osan onneksi myös tajuan :)

Eilen kävellessäni lammen ympäri A2V:tä rattaissa työnnellen, aloin mielessäni miettiä mitä muita kieliä osaan ja jos nyt tulisi joku tutustumistilanne, niin mitä tekstiä irtoaisi. Totesin, että osaisin tervehtiä, kertoa nimeni, luetella numerot ja pyytää rakastelemaan kanssani tänä iltana rakkauden tunnustusten kera - ranskaksi. Totesin myös, että saksan kielen osaamisessa on jäänyt jostain syystä korkkareista (siis Korkeajännitys-lehdistä) mieleen päällimmäisenä "Schnell! Schnell!" ja "Achtung!" ynnä muut sotatilannehuudahdukset tai sikakoiraksi haukkuminen. Kaipa sitä saksaksikin tervehdykset irtoaisi, saisi kaljan tilattua ja kieltäydyttyä kohteliaasti uudesta. Ruotsin osaaminen on vähän niin ja näin, vaikka toki ranskaan ja saksaan verrattuna sanastoa on huomattavasti enemmän hallussa. Lukeminen sujuisi varmaan välttävästi - jos teksti olisi yksinkertaista - mutta puhuminen on mitä on eli heikkoa. Ehkäpä kuitenkin keskityn siihen yhteen ulkomaiseen, mitä jo riittävästi osaan. Englanninkielisen kirjallisuuden lukemisesta on ehkä jotain hyötyäkin - tai ainakin oppii pikku hiljaa arvostamaan myös sen vivahteita, kuten olen oppinut arvostamaan omaa kieltäni.

***

Lammen kapeita raitteja kävellessä on myös hyvä päästellä ilmoja pihalle. Tarkoitan siis suolistokaasuja - en hakkaa ketään :) Olenkin tullut siihen tulokseen, että jos näet jonkun kävelevän polulla ja tämä kääntyy katsomaan taakseen, vaikka selvästikään takaa ei olisi kuulunut mitään ääniä, on hän joko pieraisemassa tai juuri pieraissut. Ainakin minä teen usein niin :D

Välillä ihmetyttää, kun lammen kapeimmissa kohdissa takaa tulee pyörä ja vasta ehkä metrin päässä ollessaan huomaat sen ja paniikissa väistät reunaan. Ehkä tämä kertoo jotain suomalaisesta kulttuurista? Pyörissä on kilkatuskello sitä varten, että jos tiellä on sakkia, sitä kelloa pitäisi rinkuttaa, jotta he osaisivat väistää. Mutta ei, ei nyt sentään - eihän sitä nyt kehtaa alkaa ventovieraita säikyttelemään, kävelevät vielä ojaan! Jo lapsille teroitamme: Älkää rinkuttako sitä kelloa turhaan, sitä käytetään silloin, kun on tarvis. Eli öö, ei milloinkaan. Koska milloinkaan ei ole niin tarvis, että suomalainen lähtisi toista suomalaista häiritsemään selän takana kilkuttelulla. Sen sijaan ajetaan ihan peesiin, hidastetaan, hidastetaan, rykäistään tai ajetaan tahallaan johonkin kiveen, että räminä kuuluisi, jolloin edessä menevät väistävät.

Välillä tuota liikennekäyttäytymistä on tullut mietittyä myös ratin takana. Suojatiet ovat hyvä esimerkki: Minulle on käynyt kerran niin, että hidastin lähestyessäni suojatietä, jonka päässä seisoskeli kadun ylitystä odottava keski-ikäinen äijä. Hidastin lisää, lähes pysähdyin, mutta ukkeli vaan tuijotti. Pysähdyin. Näytin kädellä, että saapi mennä. Ukkeli alkoi huitoa kädellään, että ala mennä. Minä, jo kokonaan pysähtyneenä heilautin uudestaan kättäni ja totesin, menehän nyt. Ukkelin naama muuttui vihaiseksi, hän lähti liikkeelle, jupisi jotain ja huitoi minulle käsillään. Haistatin sille mielessäni vittua. Toinen esimerkki: Uskallan aika harvoin pysähtyä suojatielle, jos vieressä on toinen kaista. Lukemattomia kertoja toista kaistaa ajava ei ole pysähtynyt ja tyypit ihmettelevät autoni edessä, kun toista kaistaa paahtaa menemään joku liikennesäännöistä tai -käyttäytymisestä täysin tietämätön urpo. Monikohan liikenneonnettomuus on saanut alkunsa vastaavasta tilanteesta. Ehkä se vaan on hyväksyttävä, että maan tapa (tai ainakin Kajaanin tapa) on suojellakseen lähimmäisiään toimia niin kuin jo ala-asteella leikeissä opimme: "Ei väistetä! Ei väistetä!"

Toisaalta opetammehan me lapsiammekin väistämään aina autoja - suojatiestä huolimatta - vanhalla kunnon "katso vasempaan, katso oikeaan ja vielä kerran vasempaan, ennen kuin ylität tien" -mantralla. Ehkä se jalankulkijan suorittama väistäminen vaan on turvallisin tapa, josta syystä autoilijan pysähtyminen suojatien eteen opettaa tavallaan väärää käyttäytymismallia. Toki sitä "oppia" ottavat kai lähinnä vain lapset, mutta sitä suuremmalla syyllä on mietittävä sitä, miten liikenteessä toimii. Me järkevät aikuiset toimikaamme tilanteen ja parhaimman harkintakykymme mukaan, varovasti ja liikennesääntöjä noudattaen. Lapset ottavat meistä mallia ja vanhan laulun säkeet lienevät parasta opetusta:

Muista aina: Liikenteessä - monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli - se on turva verraton.

Suojatietä muista sä käyttää, se kadun poikki vie.
Valkoviiva ohjaa ja näyttää missä on suojatie.
Niin vasemmalle, kuin oikealle katsahda sittenkin,
silloin et jää auton alle - tiesi on turvaisin.