Tuntuu aina yhtä pahalta,
kun lapsi sanoo,
että "isi aina huutaa".
Vielä pahemmalta tuntuu,
jos se jatkaa: "kun se huutaa,
niin se retuuttaa paidasta".
Voin kuvitella millaista on,
kun rakas vanhempi pelottaa.
Ainoa lohtuni silloin on,
että tiedän, ettei se ole koko totuus.
En huuda aina,
ja retuutan harvoin.
Mutta se on laiha lohtu,
pirun laiha.
Koska kuten viisas nainen sanoi:
Lapsi muistaa.
On ihan sama,
huudanko aina,
tai kerran illassa,
vaikka vain kerran viikossa,
- sillai oikein kunnolla -
kun kumminkin huudan.
Ja olen huutanut ihan riittävästi,
retuuttanutkin.
Mutta jos en sanoisi mitään,
en edes yrittäisi puolustella itseäni
- vaikka en totuutta kielläkään,
kasvaisi sisälläni vaan suuttumus,
jopa viha, odottaen purkautumistaan.
Minun on pakko sanoa jotain,
joka pehmentäisi lapsen sanomaa,
koska en voi olla välittämättä.
Haluan lasteni parasta
- kukapa ei,
ja tiedän, että pitää vaan jaksaa.
Pitää yrittää, pitää sietää.
Pitää pitää itsestään ja huolta.
Ja minä pidänkin,
enkä pelkää,
vaikka odotankin päivää,
jolloin saan potut pottuina.
Räjähdän välillä turhasta.
Sanon, että hermot menivät.
Pinna kiristyi, kunnes katkesi.
Kolme poikaa, kauhea kähinä,
oma väsymys, itkevä lapsi,
tappelu, kukaan ei kuuntele,
kukaan ei lopeta.
Perkele!
Onneksi useimmiten räjähdyksen jälkeen
on hiljaista...
Ja hiljaisuus täyttyy hymyllä,
halauksella, naurullakin.
Mutta välillä voimat vaan loppuvat,
ja sota jatkuu,
räjähdykset eivät lopukaan,
viattomat kärsivät,
eikä sopua tunnu syntyvän.
Niistä sodista ei ilman arpia poistuta.
Anteeksipyyntö ja halaus ovat laastari,
jotka useimmiten parantavat akuutin haavan,
mutta muistot jäävät.
Ja vaikka minäkin muistan,
ja yritän,
ne eivät silti muuta olosuhteita,
eivät luonteita,
eivät elämäntapaa,
eivät arjen rutiineja.
Mutta vaikka ei uskoisi voivansa parempaan,
pystyy.
Niin kauan on toivoa,
kuin ei ole menettänyt uskoaan siihen,
että on - olen - ihan kelvollinen,
ihan hyvä, virheineen, heikkouksineen.
Omat lapset ovat ihmisiä,
joiden kunnioitusta ei kannata menettää.
Yritän parhaani,
tai ainakin parempi olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti