Yksinäinen on yksin
niin hyvässä kuin pahassa
niin voiton kuin häviön hetkellä
olipa rikas tai köyhä
huippukunnossa tai kuolemansairas.
Yksinäinen ei pääse jakamaan
ja on sitä paitsi
- mutta onnellinen
hän kai silti olla voi.
Elämä on yhtä ristiriitaa.
Niin tai näin,
asioilla on puolensa.
Yhdessä joutuu joustamaan,
tekemään kompromisseja,
huomioimaan, tekemään töitä.
Yksin ihan sama juttu,
paitsi että joutuu taistelemaan
vain oman mielensä ja ruumiinsa kanssa.
Ja se se vasta on veristä hommaa!
Minä olen muokkautunut tällaiseksi.
En äitini kohdussa,
en vain geeneistä.
Elämä on koulinut,
ja opettanut,
miten minä selviydyn.
Minulle ovat ominaista
myötätunto ja empatia,
läheisyys ja jakaminen,
mieluummin kuin itsekkyys,
oma tahto
ja yksin oleminen.
Nyt kun ei ole enää ketään,
joka kanssani kaiken jakaisi,
koitan opetella selviämään
pahimman ja parhaimman ystävän
- itseni - kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti