Surullinen kettu
katsoo tyhjyyteen.
Kaksi tautia
kaksi pesua.
Liian kuumaa vettä
liian huonot karvat.
"Mitä vielä?"
se tuntuu kysyvän,
"Poltatko seuraavaksi?"
Mut ei,
elämä jatkuu myös unilelulla
yrjötaudin jälkeen.
Kaunis nainen kuvassa.
Pyytää olemaan hiljaa.
Levyllä hän vaikenee laulaen.
Hiljennyn, kuuntelen, syvennyn.
Ja löydän itseni kaipaamasta...
Hiljaa sinua kaivaten,
pistin soimaan albumin.
Tajusin heti,
että tämä laulu kertoo myös minusta.
Liian aikaisin,
sinut kohtasin.
Liian aikaisin,
jotta meillä olisi ollut
todellinen mahdollisuus.
Rakentaminen sortuvaan maaperään
ei ole helppoa.
Ja vanhakin rakennus
seisoo yhä tontilla.
Puhtaalta pöydältä on nyt vaikea aloittaa,
mutta pistän levyn uudelleen soimaan.
Toivoen katson tulevaisuuteen,
entistä parempaan,
niin sinulle kuin minulle,
meillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti