Minulla on hyvä vaimo. Vaimoni täydentää minua ihmisenä, koska joudun hänen ansiostaan kohtaamaan asioita, jotka hautaisin muuten syvälle sisimpääni, jossa asioilla ei ole tapana itsestään korjautua. Vaimoni on oppinut lapsuuden kodissaan, että asioista pitää ja saa puhua suoraan. Itse olen oppinut melkeinpä vastakkaisen lähestymistavan - varovaisen ja tunnustelevan lähestymistavan kommunikointiin. Yhdessä näistä tulee hyvä keitos - koska onhan niinkin, että jos kaksi täysin samanlaista tapaa kohtaa, niin siinä voi olla liikaakin konfliktia. Siitä syystä ajattelenkin, että vanha sanonta vastakohtien toisiaan täydentämisestä pitää meillä aika hyvin paikkansa.
Toki meillä on ollut tosi pahoja ongelmiakin, kun yhteytemme jopa joksikin aikaa katkesi, mutta yhä olemme yhdessä ja toivottavasti vaikeuksista viisastuneita.
Vaimoni totesi joskus, että häntä ärsyttää, kun kutsun häntä kavereilleni vaimoksi - niinkuin se jotenkin olisi häntä yksilönä vähittelevä nimitys tai jotain vastaavaa. Haluan vakuuttaa kaikille tätä lukeville: Kun puhun vaimostani, teen sen äärimmäisellä kunnioituksella ja lempeydellä. Vaimoni on paras ystäväni, rakastettuni ja kumppanini.
1 kommentti:
mieheni
mieheni on ihanan ymmärtäväinen. hän kuuntelee ja lohduttaa, kun puhun ahdistavista asioista, jotka hän haluaisi unohtaa. mieheni täydentää minua ja tuo järkeä päähäni ja elämääni, kun ikävät tunteet muuten veisivät vallan.
nykyään minua ei enää ärsytä, vaikka hän puhuu minusta vaimonaan. tiedän, että hän tekee sen kunnioittaen ja rakastavasti. olen ylpeä saadessani olla hänen vaimonsa. hän on minun rakkaani, elämän- ja sielunkumppanini. ja ystävä, jota suuresti kunnioitan.
Lähetä kommentti