Nukuin huonosti. Näin painajaisia. Yhdessä painajaisessa tapoin jonkun ja sulloin johonkin säkkiin. Olin korkeassa kerrostalossa ja katsoin ikkunasta, että voisinko heittää säkin ikkunasta, mutta alhaalla oli ihmisiä, enkä heittänyt. Ahdisti. Mietin kai sitäkin, pitäisikö raahata säkki käytävään...heräsin. Ahdisti edelleen. Kääntyilin ja yritin taas nukkua.
Vaikka vastustan väkivaltaa, koen varmasti muidenkin kanssaihmisten tavoin joskus väkivaltaisia ajatuksia. Kai se on minussa. En tarkoita sitä, että olisin potentiaalinen murhaaja, mutta potentiaalinen tappaja on mielestäni jokainen. Jokaisella on itsesuojeluvaisto, selviytymisvietti, biologinen tarve säilyä hengissä. Jos sitä uhataan, kykenee ihminen monenlaiseen, vaikka sitten ääriolosuhteissa tappamaan. Autolla ajaessaan voi tappaa vaikka vahingossa. Tai huolimattomuuttaan.
Pelkään väkivaltaa ja olen syystäkin varautunut sen uhkaan, onhan minua lyöty kerran suoraan naamaan. Olen myös meinannut joutua joukkotappeluun. Itse en ole tietääkseni koskaan ketään lyömällä lyönyt, ehkä vähän töninyt tai huitonut, mutta en mielestäni koskaan väkivaltaisesti kenenkään kimppuun hyökännyt.
Mitä alitajuntani sitten haluaa viestittää ahdistavilla unilla? En edes katsellut yötä edeltävänä iltana mitään väkivaltaista televisio-ohjelmaa, vaan Studio Julmahovin mainiota DVD-koostetta heidän sarjoistaan. Toki sarjoissa oli paljon mustaa huumoria, mutta ei se ainakaan tappounia selitä. Tai no, olihan siinä yksi sketsi, jossa alkoi metsästyskausi ja äijä lähti juoksemaan ja metsästäjät ampuivat sitä. Niin ja sitten oli munkkien vapautusisku, kun munkit vapautettiin luontoon ja niitä piti pyydystää sitten pitkin maita ja mantuja verkoilla ja haaveilla ja osa jäi auton allekin. Ja taisi siinä saada hiiripukuinen äijä turpaansa ja antoi sitten iskun takaisin ohjelman "juontajalle". Eli olihan siinä tietty väkivaltaa. Ehkä sitä on vaan niin turtunut, että sitä ei enää edes aina huomaa televisio-ohjelmissa. Saati sitten peleissä tai vaikkapa urheilussa. Kyllä taas olympiajääkiekkoa vähän tuijotettuani tajusin, että miten väkivaltainen laji kuitenkin (ainakin osittain) on. Äijiä runtataan pitkin pleksejä ja koukitaan mailalla kumoon ja huidotaan pitkin kehoa. Mitähän siitä miettii pienet ihmiset, kuten kolmevuotias poikani...
Päihdeongelma liittyy usein väkivaltaan. Olen saanut turpiini kännissä ja lyöjä taisi olla vielä vahvempien aineiden vaikutuksen alaisena. Olen nähnyt pelottavia unia kännissä ja krapulassa, joissa oli paljon väkivaltaa. Nyt olen kuitenkin ollut juomatta alkoholia muutaman viikon ja mietinkin, että olinkohan nyt kofeiinivieroitusoireiden vaivaama viime yönä, koska join eilen vain aamukahvit ja tänä aamuna jomotti päätä? Ehkä kofeiininvieroitusoireetkin lisäävät ahdistusta ja aiheuttavat painajaisia.
1 kommentti:
Unet ovat kummallisia heijasteita alitajunnasta tai jotain muuta vastaavaa. MInä näin viime yönä ahdistavaa unta, jossa olin yksin vieraassa porukassa, yövyimme kerrostaloasunnossa, jonka alakerrassa syttyi tulipalo. Koitin hälyyttää muita huutamalla: "Alakerrassa palaa!", mutta en saanut ääntäni kuulumaan, vain pihinää. Pelastuimme lopulta sieltä, mutta tulipalossa menetin retkitavarani. Olin ilman sukkia ja vihainen, jolloin "hoitaja" tarjosi minulle kumihanskoja jalkoihin sukiksi. En kelpuuttanut niitä. Samaisessa unirykelmässä myös hampaani tippuivat suusta, tai siis osa niistä. Se tuntui tosi todelliselta.
Lähetä kommentti