Science fiction eli tuttavallisemmin scifi on kyllä mielenkiintoista, kun se onnistuu herättämään ajatuksia, mutta antaa samaan aikaan vapauden irrottautua todellisuudesta.
On tullut sitä Battlestar Galactican loistavaa uusiosarjaa (lapsille tiedoksi, että katsoin jo vuonna 1982 sitä alkuperäistä vuonna 1980 tehtyä Galacticaa telkusta) katsottua jo pitkälle toista tuotantokautta ja mm. nykyaikaisen sodan ja ikiaikaisen ihmisyyden tematiikkaa on käsitelty hienosti ja rankastikin. Tavallaan vihollinen on kasvoton kone, cyloni, mutta toisaalta kuitenkin jokaisessa heissäkin on jotain omalaatuista ja yksilöllistä kuten ihmisissä. Heitä voi rakastaa/vihata ja he voivat kärsiä/nauttia kuten ihmiset. Siispä heitä myöskin rakastetaan ja heitä vihataan ja he ovat onnellisia ja he kärsivät. Välillä he saavat ihmisistä esiin heidän parhaat ja välillä huonoimmat puolensa.
Vertauskuva toimii hienosti, koska oikeastikin ihmiskunnan sodankäynnissä vihollinen demonisoidaan ja muokataan oman puolen mieliin propagandakoneistossa/median välityksellä kasvottomaksi pahaksi, vaikka totuus on ihan toinen ja ihmiset ovat yksilöitä ja asioilla on aina puolensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti