En ollut hirveän innostunut Torinon olympialaisista, ennen kuin liityin alati kasvavaan suomalaisjoukkoon, joka on innoissaan Suomen miesten curling-maajoukkueen menestyksestä. Tänä iltana pelataan miesten curlingin loppuottelu ja Suomi jahtaa siinä historiallista voittoa. Historialliseksi sitä voi kutsua siksi, että vastassa ovat lajin jättiläinen ja lilliputti. Luin jostain arvion, että Suomessa olisi 1000 curlingin pelaajaa. Tämä siis ilmeisesti kilpailevien pelaajien määrä. Sama määrä oli jutun mukaan Suomen tämäniltaisella vastustajalla 1000000 eli täysi miljoona. Ja mikäs oli vastustajan nimi? Kummelia mukaillakseni vastaus on tietenkin: Kanada.
Curling on tietääkseni (en ole jaksanut tehdä tutkimustyötä) Walesissa kehitetty laji, jota varmaankin puroissa ja joissa (helevetti, miten se oikein taivutetaan, joeissa ;-)) on talven myötä pelailtu. Sieltä sitten peli lienee kulkeutunut siirtolaisten mukana Kanadaan, jossa tunnetusti jäätä piisaa. Ja onhan sitä jäätä Suomessakin, mutta vasta näiden kisojen menestyksen myötä on odotettavissa, että curlingista tulee Suomessakin uusi hittilaji, talvinen "petankki". Ainut ongelma lienee, että oikeanlaisia curling-kenttiä ei taida paljon Suomesta löytyä, eikä niitä sovi takapihoille rakennella. Ja ei ne kivetkään vaikuta ihan taskussa kanneltavilta.
Jos curlingin lilliputtivaltio Suomi tänään voittaa, on se hienon joukkueen vielä hienompi voitto. Johan se Kanada tippui jääkiekossakin, joka sekin on suurin piirtein Kanadan kansallisurheilua. Jos tänään ei kultaa curlingissa tulekaan, niin hopeakaan ei ole häpeä - se on voitettu. Ja myöhemmin illalla sitten jännitetään, meneekö Suomen jääkiekkomaajoukkue yhtä pitkälle ja loppuotteluun, joka voi olla vaikkapa legendaarinen Suomi-Ruotsi. Mutta se on jo toisenlaista viihdettä se.
3 kommenttia:
Aivan. Kummasti kiehtovaa tuo kivenmurikan jäätä pitkin hiilaaminen ja jään hinkkaaminen on, että ihminen, joka ei ollenkaan innostu penkkiurheilusta, nyt siitä curlingista innostui. Ja perjantai-iltana ratkeaa, kuinka käy Uusipaavalniemelle joukkueineen. Katsoisin sen ottelun, mutta olen silloin toisaalla kuin kotona, Mokoman keikka sattuu samaan aikaan. Ellei sitten ennen keikkaa mene kuppilaan, jossa näkyy kisat tv:stä. Mutta peukut pystyyn!
Uusis jyrää :)
Aion viettää tämän illan tv:n ääressä katsellen Curlingia kun miehenikin on mokoma mennyt Mokoman keikalle.
Epäilen kyllä ettei ole Suomen pojista Kanadalle voittajaksi, ei tälläistä sais ääneen sanoa mutta vaikka Uusiksen hermo pitääkin niin pitääkö muiden?
No, sen näkee illalla.
No ei se kurlinki ihan putkeen mennyt Suomen poijilta, mutta eipä se mittään, paremmilleen hävisivät. Sitä mietin, että miksihän suomalainen mentaliteetti on pahimmillaan tommosissa paikoissa? Tarkoitan sitä, kun panokset kovenee ja jännitys tiivistyy, niin ei uskalleta riskeerata ja munataan sitten sekin vähä, mitä ei uskallettu riskeerata. Uusis pelasi ehkä huonoiten ja teki pahimman mokankin - eikä myöntänyt ees tehneensä sitä ;-) Aina ei voi voittaa, mutta ehkä se on meidän suomalaisten juttu - liian nöyriä, liian vaatimattomia, liian pieniä, liian huonoja, liian (jatka listaa...)
Manaan nyt vielä tähän loppuun: Ei kannata sitä sunnuntain jääkiekon loppuottelua Suomi-Ruotsi kattoa, kun ei Suomi kuitenkaan voita ;-)
Lähetä kommentti