Mietin, että jos minäkin alkaisin kirjata tapahtumia jonnekin. Jää nähtäväksi, miten avoimesti täällä uskaltaa puhua. Taidan pysyä anonyyminä ja pitää perheenikin nimettömänä. Veikkaanpa, että kirjoitan tänne yleisiä asioita, mutta en ehkä kuitenkaan ihan pelkistettyyn tyyliin kuten muinoin 1984 päiväkirjaani: "Oli ihan kiva päivä." Niin ja lopetus oli aina: "Sitten pesin hampaat ja menin nukkumaan." No, tänä aamuna en ole vielä pessyt hampaita.
Nyt on sunnuntai. Helmikuu on alkanut kylmästi. Mittari näyttää -25 celsiusta. Puhuin jo pojalle, että jos mentäis ulos, mutta eihän siellä kauan uskalla olla. Vois mennä vaikka potkukelkalla ostoksille. Juttelin nimittäin pojalle, että leikattais siltä vähän fledaa ja "palkkioksi" sais jätskiä. Sehän sopiskin näin kylmällä ilmalla. Herättiin jo kaksi tuntia sitten. Väsyttää. Kello on vasta puol kymmenen aamulla. Vaimokin heräsi näköjään.
Lisäys illalla: En mä osaa mitään anonyymiä, joutuu liikaa miettimään, että miten asiat muotoilis ja mistä vois kertoa ja mistä ei. Eli tulen heti ulos anonyymiyden kaapista:
Olen Jarkko, reilut kolmekymppinen mies, yhden lapsen isä. Minulla on kolmevuotias mahtava poika Miro. Vaimoni nimi on Laura.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti