Nollaus oli varsin onnistunut. Jälkeisissä itsekidutusta mm. järjestelemällä, imuroimalla, tiskaamalla ja pyykkäämällä. Musiikkia unohtamatta. Mie niin rakastan tuota Jari Rättyän ääntä. Nyt pauhaa Jethro Tull ja komiasti pauhaakin, mie rakastan myös tätä. Mie rakastan musiikkia!
Lapsoset vielä toisen yön mummoloimassa, joten piti lähteä lähikauppaan, jotta saisi edes hetken ihmisseuraa. Ja ah, olihan siellä se näppärä tyttö myyjän tontilla, kovannäkönen pisamanaamainen likka, jolta joskus saa hymyn, joka tunkeutuu syvälle...Kotimatkalla naureskelin yksinäni ajatellen, miten pyytäisin sen treffeille panemalla tiskille lapun, jossa lukis "Lähdetkö treffeille? Kyllä / En" ja puhelinumero. En tietenkään pyydä. I'm too fucking old to rock'n'roll. Siispä istun iltaa yksin, syön suolaista ja juon vähän huurteista sekä katson Spursin valioliiga-avauksen. Come On You Spurs!
Huomenna sitten sunnuntain rauhaa, lapsia ja valmistautumista uuteen ihanaan arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti