Rakastan, rakastan.
Yhtä liikaa, jotta voisin pitää toisen.
--
Ihmissuhteet ovat kuin elämä;
Lapsena on viatonta ja ihanaa.
Murrosiässä alkaa eriytyminen.
Jos selviää suhteen keski-ikään,
joutuu tekemään töitä
sen kunnon puolesta.
Vanhuksena ihmissuhde harmaantuu,
tasoittuu - ja lopulta päättyy.
Joskus elämä - ja ihmissuhde
päättyy yllättäen, kuin salamaniskusta,
tai hitaasti kituen kohti kuolemaa.
Kuolemassa vapaudumme
- elämän - ja ihmissuhteen kahleista.
Mitä elämän - ja ihmissuhteen
päättymisen jälkeen seuraa?
Uusi elämä? Kadotus? Taivas? Helvetti?
Se lienee ainakin varmaa,
ettei ihmissuhde - kuten elämäkään,
voi alkaa alusta.
Vai voiko?
--
Hetkeksi unohtuu kaikki:
Huolet, harmit, itkut,
ristiriidat, pelot - toiveetkin.
Eikä siihen paljon tarvita.
Vain pehmeä pallo
- ja lauma ympäri taloa
juoksentelevia jannuja,
isä etunenässä,
kalsarisillaan.
Ilo elämään syntyy leikistä.
--
Naapurin setä ajoi ohi.
Nostimme kättä.
Sillä oli alla Harrikka,
joka möyri komeasti.
Muistin sen sanat,
kun puhuttiin niiden
uuden talon maalaamisesta.
"Vuoden päästä, ehkä..."
"Jos on rahaa - tai edes hengissä..."
Niinhän se on,
ja naapurin setäkin sen ties:
Elämä on tässä ja nyt.
--
Näin lammen reunalla
joukon tutun tuttuja.
Pysähdyttiin, tervehdittiin.
Naiset jutustelivat neuvoloista
- toinen odotti vauvaa,
toinen oli vähän aikaa sit synnyttänyt.
Toinen pariskunnista oli ostanut vanhan puutalon,
toinen etsi itselleen omaa.
Elämänvaiheeni on eri,
ja itsellä nuo samat ajat tuntuvat tapahtuneen
ikuisuuksia sitten.
Silloin, kun Kopsalassa oli
vielä kuningatar kuninkaan vierellä
ja vain yksi prinssi.
En päivääkään vaihtaisi pois,
koska sitä olemme, mistä tulemme.
Enkä osaa nähdä sellaistakaan,
mitä olisi voinut olla,
jos tuolloin olisi tehnyt toisin.
Toivoin äänettä hyvää noille,
tutun tutuille, nuorille ihmisille,
joilla oman elämänsä
vaikeimmat vuodet
ovat vasta edessä.
--
Vappuperinteet:
Juopottelua puistossa,
pussikaljaa pientareella.
Kontiomäen retki
Böhémien kanssa.
Joskus joku hassu marssikin,
Helsingissä.
Sit ilmapalloja ja serpentiiniä,
lasten vappu.
En perusta perinteistä.
Vappukin on aina erilainen,
kuten jokainen päivä elämässä.
1 kommentti:
"Vanhuksena ihmissuhde harmaantuu,
tasoittuu - ja lopulta päättyy."
Olen kyllä sitä mieltä, että ihmissuhteet (ystävyys, parisuhde, työtoveruus), joissa päästään sanomaasi vanhusvaiheeseen ovat parhaita suhteita. Silloin on yleensä punnittu luottamus pidemmältä aikaväliltä ja voidaan tuntea toinen läpikotaisen hyvin ja rehellisesti. Siihen mennessä todettu, ovatko toisessa havaitut huonot puolet kestämisen arvoisia. Parhaimmillaan molemmat osapuolet ovat kasvaneet ihmisinä suhteen edetessä. Turhat ja huonoimmat ihmissuhteet päättyvät yleensä varhaisemmissa vaiheissa. Pitkä ihmissuhde vaatii tosin paljon työstämistä, aikaa ja rehellisyyttä. Ns. lapsuusvaihe voi olla mukavaa, mutta monesti osapuolilla voi epätodellinen kuva toisistaan, koska oikeat ja väärät mielikuvat sekoittuvat todelliseen henkilöön. Pidän tarkoittamaasi lapsuusvaihetta yliarvostetuimpana ja valheellisimpana aikana ihmissuhteista.
Lähetä kommentti