22.4.11

Pasha on pahaa

Katsoin elokuvaa ja opin,
että itsemurhaa ei kannata tehdä
ajamalla päin seinää
vaan viiltämällä pystysuunnassa ranteet auki.
Tosin eihän sekään monesti onnistu, elokuvassakaan.
On vaikeata kuolla, kun ruumis pitää elossa.
Tai joku toinen pitää elossa - joku huolehtii.
Aina itsemurhaa harkitessa on myös kysyttävä "entäs jos..."
Entäs jos elämä alkaakin maistua siedettävältä?
Entäs jos kohtaankin rakkauden?
Entäs jos löydänkin onnen?
Luin, että vankilassa olevilla on päällimmäisinä
kaksi tunnetta: ilo ja vitutus.
Ilo syntyy päihteiden avulla ja muuten vituttaa.
Mutta vasta läheisten kanssa yhdessä
on mahdollista löytää koko tunteiden kirjo.
Vankila on epäinhimillinen paikka - elävä kuolema.
Silti se voi varmasti myös pelastaa ihmisen.
Joskus "kuolema" on uuden elämän alku.

Lasten ja nuorten suosikkihaku netissä: Justin Bieber.
En tiedä yhtään sen biisiä tai tiedä kuulleeni.
Onko sillä niin väliäkään.
Sen tiedän, että se leikkasi hiuksensa
ja että fanit ei tykänneet siitä.
Vai olikohan sekin jotain huijausta.
Mutta huomaan kyllä,
että alan tulla vanhaksi,
enkä enää pysy tai jaksa pysyä ajan ilmiöissä mukana.
Kohta koittaa aika, jolloin lapseni sanovat:
Etsä iskä tajua mitään - sä oot niin vanha.

Jäähyväiset Travianille ovat suunnitteilla.
Tajusin, että itse pelissä ei ole mitään,
mikä pitäisi siihen koukussa.
Vain ne yhteisöt, liittoumat, liitot,
naapuruussuhteet, foorumit ja irc-kannut.
En tule kaipaamaan sitä 24/7 jatkuvaa nakuttelua,
odotusta, ajanhukkaa, rahanmenoakin.
Mutta niitä ihmisiä,
niitä muutamia mieleenjääneitä persoonia,
minä tulen muistelemaan:
Emperor, Pappa, Jope, Aletheia, Lady-G...
Ja monia muita, ihan tavallisia ihmisiä,
joilla ei ollut parempaakaan tekemistä,
muutakaan yhteisöä, minne paeta omaa elämäänsä.

Litran tölkki kaljaa.
Huhhuijaa.
Harvaan kouraan sopii.
Vähän niinku jättipussit karkkia.
Tosin alkkikselle hyvä keino väistellä:
"Dokasin vaan pari tölkkiä".

Pääsiäinen.
Auringon jumalan, jumalien juhla.
Kristityt sulloi sen kalenteriin,
enkä pane vastaan.
Mulle on ihan sama,
mitä kukin uskoo,
mutta mulle "pyhää"
ovat ylimääräiset vapaapäivät.

2 kommenttia:

Pappa kirjoitti...

Näin jälkeenpäin voisin todeta samaa. Itse peli ei juurikaan koukuta pelaamaan, vaan ne pelikaverit joiden kanssa klikkaillaan virtuaalihyökkäyksiä yön tunteina ja vaihdetaan kuulumisia pelin ohessa, pitävät pelissä mukana. Peli maistui oikeastaan erittäin tylsälle, kun pienen hetken kokeilin traviania lopettamiseni jälkeen. Siitä puuttui kaikki se hyvä mitä aikanaan matkan varrella syntyi, eli pelikaverit. Terve vaan Jimbo ;)

Jimbo kirjoitti...

Mahtava ajoitus Pappa! Ja terve vaan sinullekin, jos vielä tänne eksyt :)

Mahtava ajoitus siksi, että kirjoitin juuri äsken loppuun viikon päivät tekeillä olleen jäähyväiskirjoitukseni Travianille otsikolla "Ohi on", joka löytyy tästä samaisesta blogista.

Mukavaa jatkoa, ehkä vielä törmäämme joskus jossain...

-Jimbo