Katsoin yhtenä iltana jalkapalloa.
Pitkästä aikaa...
Tajusin, miten olen kaivannut sitä tunnelmaa,
joka parhaissa matseissa on;
Vauhti ja viihdyttävyys ja taito,
yhdistettynä rehtiin taisteluun.
Toki myös toisenlaisia matseja
on tullut joskus nähtyä.
Eilen en nähnyt, toisenlaista, kun nukuin.
Tänä aamuna olikin ihmeellisen hyvä olla.
Kuulemma peli oli ollut osin järkyttävää scheissea,
vaikka yksi kultapoika pääsikin taas loistamaan.
Toisaalta joskus draamaa voi syntyä myös paskasta,
ja mikäpä minä olen sanomaan,
onko joidenkin fanien mieleen
korttien kalastelu vastapuolen pelaajille,
törkeät taklaukset, tylsä syöttely ja vastaiskujen kyttäys
- tai pelihousunsa repivä manageri,
joka komennetaan katsomon puolelle jäähtymään.
Jos olisin menettänyt tuon pelin vuoksi aamun hyvän olon,
joka oli ainoastaan pitkien unien ansiota,
olisin varmasti ollut sitä mieltä,
että jalkapalloa ei kannata katsoa.
Nyt kuitenkin jatkan siinä illuusiossa elämistä,
että kyseessä on kuningaslaji.
Long live football!
--
Välillä sitä pysähtyy miettimään,
mitä on saanut elämässään aikaiseksi
- mitä minulla on virkaa maailmankaikkeudessa?
Aivot lyövät ensin tyhjää,
mutta sitten tajuan katselevani lapsiani,
ryntäilen niiden kanssa taloa ympäri,
nauru raikaa, jostain kuuluu "äänimerkki",
ja taas mennään.
Jokainen neljästä niin erilainen,
mutta kuitenkin näen niissä jotain samaa,
palapelin, joka rakentuu päivä kerrallaan,
osaksi minun vaikutuksestani.
On vaikea keksiä paljon muuta merkityksellistä,
sellaista, mikä jää itsestä elämään,
kuin omat lapsensa.
Siksi niitä pitää rakastaa, suojella, vaalia,
halia, pestä ja pukea.
Välillä niille tulee huudettua,
sadateltua maan rakoon,
kiroiltua toisten kädellisten joukkoon kuuluviksi.
Mutta jos siihen vertaa,
mitä tähän mennessä olen "saavuttanut",
on lapsissa kuitenkin kaikki,
mihin voin rakentaa tulevaisuutta,
ja toivoa oman pienen panokseni myötä
kasvattavani - vaikken osaisikaan -
ajattelevia, tuntevia, rakastavia ihmisiä,
joilla on hyvä itsetunto ja elämisen taito,
ja jotka aikanaan ehkä minua paremmin
osaavat todeta,
mikä on heidän panoksensa maailmalle.
--
Rakkaus...
Voimakas tunne, kaunis ajatus.
Ja voihan se olla tekojakin
- vaikka vain pieniä,
pyyteettömiä eleitä.
Lämmin hymy.
Pehmeä kosketus.
Huolenpitoa ja hyvän antamista.
Uhrautumista.
Kaipausta.
Rakkaus on paljon
- ja rakkaus pelastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti