rakkautta ja politiikkaa

Aina aika ajoin tulee hetkiä
jolloin miettii, että miksi sitä on niin julma paskiainen,
paha - mutta ei tunteeton.
Ja sitä on aidoimmillaan vain lapsilleen,
pienille, sinusta riippuvaisille, rakastaville.
Lapsille, jotka antavat anteeksi,
ja jotka sanovat rakkaaksi,
koska heistä pitää huolta,
vaikka välillä huutaisi täyttä kurkkua,
tai sanoisi pahoja sanoja, loukkauksia,
joita kukaan aikuinen ei sulattaisi.
Lapsetkin muistavat.
Kyllä minäkin muistan.
Vanhempani ovat aina sydämessäni,
mutta mikään ei koskaan unohdu.

--

Rakkautta taas pohdin tänään,
ja rakastamista.
Ei se ole tekoja,
vaikka joskus siltä tuntuu.
Se on tunne, joka tulee,
kun tiedät, että haluat pitää huolta,
välität, tunnet.
Rakkauttakin on montaa sorttia,
eikä pidä väheksyä mitään niistä.

--

Politiikka on perseestä.
Olemme kuitenkin hyväksyneet sen.
Se on ihmiskunnan tapa toimia.
Luovutamme vallan koneistolle.
Jonkun on tehtävä päätöksiä,
koska yhteiskunta on muokattu sellaiseksi,
että ei ole helppoa jättäytyä sen ulkopuolelle.
Ehkä se johtuu myös siitä,
että olemme niin sosiaalisia eläimiä.

Erakkona olisi ehkä mahdollista elää ilman politiikkaa.
Lähtisi vaan jonnekin korpeen,
missä metsästäisi, poimisi, kalastaisi,
ja kasvattaisi ravintonsa sekä tekisi vaatteensa
- eläisi ilman riippuvuutta systeemistä, jos osaisi.
Mutta mitä jää niille,
suurimmalle osalle ihmisistä,
jotka elävät valtaväestössä,
muiden keskellä,
yksin tai kaksin tai isommissa porukoissa,
kaupungeissa, joissa on mentävä yhteiskunnan ehdoilla?

Systeemi, jossa jokainen voi ottaa jonkun roolin,
ja ostaa palvelut ja elintarvikkeet,
vaatii jonkun päättämään asioista,
ja poliitikot/politiikka ovat ottaneet sen roolin.

Politiikka ei tunnu moniakaan kiinnostavan,
koska se on koneisto,
johon ihminen ja inhimillisyys hukkuvat.
Mutta niin hukkuu ihminen ja inhimillisyys
- sinne korpeenkin.

Jos siis äänestää,
ja ajattelee, että sillä äänellä on merkitystä,
niin miksi sitten puolueilla on valta,
eikä niillä poliitikoilla,
joita äänestämme?

Puolueiden tehtävä tuntuu olevan
"yhteisen asian" eteenpäin vieminen.
Ihmisillä ei kuitenkaan ole tapana
olla samaa mieltä monestakaan asiasta.
Niinpä puoluetoiminta on aina kompromisseja.
Aivan kuten vaikkapa avioliitto.
Ei voi miellyttää kaikkia, eikä pidäkään.

Ihmiset kuitenkin päättävät - jopa puolueissa.
Siksi äänestämme.
Kuvittelemme, että ääni menee henkilölle,
joka päättää puolestani puolueessa.
Paitsi että ääni ei monesti menekään sille henkilölle,
vaan suositummalle henkilölle, samassa puolueessa.

Pitääkö siis allekirjoittaa puolueen linja,
jos äänestää jotain henkilöä?
Äänestin vihreitä.
Puolue on saanut lokaa niskaansa, koska ei menestynyt.
Lisäksi sitä on syytetty porvarillisen politiikan tekemisestä.
Aivan niinkuin arvostelijat olisivat unohtaneet,
miten pieni puolue Vihreä liitto oikeasti on.
Tai miten sillä muka olisi valtaa vaikuttaa
muiden hallituspuolueiden toimintaan.
Politiikka on - ja tulee olemaan - kähmimistä.
Otetaan se, mitä saadaan, ja annetaan, mitä vaaditaan.

Vihreä liitto sai lokaa niskaansa muun muassa ehdokasasettelusta.
Ja ehdokkaiden mielipiteistä.
Tyypillinen asenne niiltä, jotka kannattavat puoluejärjestelmää,
koska eihän kukaan saa ajatella omilla aivoillaan,
jos kuuluu puolueeseen, ei helvetissä!

Toki ymmärrän, että on ristiriitaista,
jos tietyissä asioissa on "puolueen kannalla",
ja tietyissä asioissa on sitä mieltä kuin on.
Mutta se on mielestäni tärkeätä,
että on rehellinen,
mitä politiikka ei mielestäni pohjimmiltaan ole.