Maailman tylsintä urheilua

Olympialaiset oli ja meni, mutta eilen silti anoppilassa/appilassa katottiin vähän ohimennen Salpausselän mäkihyppäjäisiä. Voi herran jestas, että siinä on kammottava urheilulaji. Siinä ei toimi sitten mikään. Urheilijat ovat piiloutuneet rumien vartalonmyötäisten hirveänväristen pukujensa suojiin ja kasvotkin ovat peitettyinä kypärän ja lasien ja jopa jonkinlaisten kuonokoppien alle. Selostajat ovat täysin tyhjänpäiväistä jankkia jauhavia setiä, joiden äänenpaino muuttuu, kun hyppääjä lähenee alastuloa. Koko suoritus koostuu siitä, että ensin tyyppi oottelee valmentajansa kädenheilautusta ehkä kymmenen sekkaa ja kamera kuvaa sitä tyyppiä, kun se hivelee suksien siteitään ja kypärän nauhaa ja pyyhkii räkää nenästä. Samaan aikaan ruudulla vilkkuu nuolia ja numeroita, jotka kertovat, että paljonko tuulee ja mistä. Sit se valmentaja heilauttaa kättä ja tyyppi lähtee valumaan mäkeä alas, ponnistaa ja lentää yhteensä ylhäältä alas ehkä viistoista sekkaa. Jutun kliimaksi on, kun se tulee alas ja selostaja joko jatkaa samalla monotonisella selostuksella tai korottaa ääntään mylviväksi, jos suomen poika menee pitkälle tai laskee molotuksen äänentasoa entisestään ja toteaa lakonisesti, että suomen poika ei aivan onnistunut. Sit ne urheilijat laskettelee hetken matkaa tasaisella, kunnes pysähtyvät. Jos meni hyvin, niin ne heilauttaa kättään, mut jos meni keskinkertaisesti tai huonosti, niin ne on niinku että no mä tulin alas, sou wot. Sit jos joku pöljä menee haastattelemaan niitä, niin niillä ei oo muuta sanottavaa ku ihan hyvä hyppy tai olen muuten tyytyväinen, mutta ois voinut mennä pitemmälle. Voi perkele. Kuka tuommosta paskaa jaksaa katsoa? Kattokaa hyvät ihmiset jalkapalloa, se on urheilua. Valitkaa joukkue ja seuratkaa sen otteita vuodesta toiseen ja nauttikaa tai kärsikää, aina kun olette 90 ja risat minuuttia nähneet vihreän veran shakkia ja on päätösvihellyksen aika. Siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka sun mitä.