Vesi vanhin voitehista

Kannattiko tätä viikkoa sitten odottaa ”puoli vuotta”, kuten taisin jollekin todeta? No, enpä tiiä. Autolla ajaminen on perseestä, matkoihin menee aikaa ja rahaa, enkä pysy rytmissä. Arki on parasta, vaikka vaemo sanois mitä :) Kyllähän mie tiiän, että (meidän) arjessa on haasteensa, mutta siinä on myös voimaa. Rutiinit helpottavat elämää ja siihen suhtautumista. Oon varmaan siteerannut tätä Neljän Ruusua lyriikkaa jo monesti, mutta vielä kerran pojat:  ”Matka on syvä, mut sä hukut siihen, jos otat sen ja purematta nielet”.  Samaten olen hokenut kulunutta sanontaa, mutta kerta kiellon päälle: ”Oma koti kullan kallis”. Näissä tunnelmissa palasin hiljaiseen himaan, jossa uneliaat kissat oli syöneet kaksi päivää pelkkiä kuivia raksuja. 

Kävin siis Keuruulla ja wanhaa kamua oli hienoa nähdä. Samalla kohtasin siellä myös toisen wanhan kamun perheineen. Juttua riitti. NHL:ääkin pelattiin – vanhojen hyvien aikojen malliin :) Toisena päivänä jäimme kahden ja juttua riitti vielä enemmän. Juttua riitti niin paljon, että näin sitä seuraavana yönä jo painajaisia töistä, kun oli (sekin) aihe kaluttu puhki edellisillan pitkän saunasession ohessa. Ajatukset jäsentyivät joristessa ja sitten otettiin kaljaa ja kaikki ajatukset menivät taas hujan hajan. Kotiin tullessa luotin tekniikkaan ja siinä vaiheessa, kun puhelimen navigaattoriohjelma ohjasi minut 20 kilometrin soratiepätkälle, jossa tuli vastaan kunnon rallimutkia ja –mäkiä, oli tuskanhien määrä aikamoinen. Sitten akku loppui. Perillä piti nollata matkan ja sen teon uuvuttamat aivot annoksella loistavaa tv-viihdettä Weedsin malliin ja ottaa vielä vähän lisää kaljaa. 

Mulla siis oli viisi päivää ihanata omaa aikaa, mutta nyt mie oon fyysinen raato ja ootan vain huomista, kun vaemo ja poijat tulee kotiin. Että semmosta. Tällä hetkellä kaipaisin lähinnä urheiluharrastusta, kunnonkohotusta, turvotuksenpoistoa ja tasaista oloa. Mut kyllä se siitä. Kalja pois ja turha mässytys pois. Arki kohilleen ja touhuamista skidien kanssa. Pari viikkoa vielä lomaa töistäkin jäljellä, joten niistä on otettava se ilo irti, mitä saadaan, ja sitten vissiin ryynäämään loppuvuosi töissä hirveän kiireen keskellä. Nyt menen kuitenkin saunaan ja rentoudun, enkä mieti syksyä tai palkkatöitä. Vesi vanhin voitehista hoitakoon miehen kuntoon – niin sisäisesti kuin ulkoisesti.