Talviturkki

Kolmantena lomapäivänä päädyin järveen. Keli oli suotuisa, +27 celsius. Isäni pyysi minua virittelemään vesipumpun putkea järveen, joten päädyin siirtelemään ja nostelemaan liukkaita kiviä sekä tasapainoilemaan niiden päällä, veden alla. Onnistuin! En minä ihan turha poika olekaan :) Hommat hoidettuani siirryin lasten seuraan laiturin toiselle puolelle ja päätin kokeilla, pystyykö sitä tänä kesänä uimaankin. Pystyi, helposti. Vesi tuntui jopa lämpimältä. Talviturkki irtosi huolella, kun räpiköimme lapsukaisten kanssa Kainuun meren rantavedessä ja jopa nuorimmainen uskalsi mukaan. Hauskaa oli, lapsille sain esiteltyä legendaarisen uimakiveni. Vasta toisen uimakerran jälkeen tarttui hieman vilukin. Isäni mielestä se oli vararavintoni ansiota, niin kai sitten :P Rantasaunassa lämpö helli uimamaisteria ja lapsiaan. Nuorimmaisen kanssa viihdyttiin saunassa pitkään ja oli mahtavan eläväinen hyvä isä -tunne, kun poika makoili lauteilla minua vasten ja jutteli mukavia. Ei stressiä, ei kiirettä, ei murhetta – kaikki oli sillä hetkellä hyvin.

Päivä muuttui helteisestä illan kalseudeksi, mutta vaemo tuli kotio, joten oli hyvä olla. Tosin jäin sitten yksin kattomaan MM-futiksen toista välierää ja se perkeleen ottelu kesti ja kesti ja krooh...kunnes koitti rankkikisa. Hollannin paukut loppuivat, Argentiina oli kovempi. Edessä manaamani GER-ARG -finaali. Jospa se ylittää odotukseni ja kai se on pakko silti katsoa, mutta enää en manaa mitään.

Neljäntenä lomapäivänä päädyimme Otanmäen maauimalaan, joka oli rento ja mukava mesta. Lapsukaiset riekkuivat ja minullakin oli vedessä hauskaa. Isäni ja äitini seurasivat touhua ilmeisen iloisina; Varmaan ois tehnyt mieli itsekin mukaan :) Tyttäreni on kyllä hyvä uimaan, se tuli todettua. Ja pojista keskimmäinen kehittyy koko ajan. Nuorimmainen vielä harjoittelee, mutta vesipetoja kaikki tyynni. Hauskaa oli, yhdessä saunottiin ja uitiin ja oltiin. Mahtava päivä, jonka jälkeen olo oli erinomaisen rento. 

Wanha ystävä soitteli, 40v paukahtaa hänelläkin rikki ensi viikolla. Ja minulla on järkkäilyjen jälkeen mahdollisuus lähteä käymään hänen luonaan kylässä Keuruulla. Lienee syytä mennä, näitä tilaisuuksia ei nimittäin tule joka päivä, kun lapset ovat sekä hänellä että minulla toisaalla ja voimme juhlia yhdessä, vaikkakin pienimuotoisesti, mutta kuitenkin. Ihan niinku ennen vanhaan. Siinäpä se kai suurin osa minun viiden päivän oman elämäni herruutta meneekin, matkustaessa, ollessa ja öllötellessä vuosipäiväjuhlinnan merkeissä, matkustaessa takaisin ja toipuessa. Matkankin aion ottaa vastaan ilolla ja toivoa sen aiemmin odottelemani luovan pyrähdyksen esiinmarssia arjen katkaisun myötä.