Sukupuolierot vaikuttavat kaikkialla ja eriarvoisuus miesten ja naisten välillä on ehkä maailman pahin ihmisoikeusongelma. Erittelemättä tarkemmin sitä, missä ja miten naisia syrjitään, alistetaan, mitätöidään ja kohdellaan ylipäätään huonommin kuin miehiä, keskityn tässä siihen, miten uskonnot edesauttavat edellä mainittua epäkohtaa. Vai pitäisikö sanoa miesten uskonnot.
Jumalhahmot ovat lähes poikkeuksetta ”miehiä” tai sellaisina kuvattuja ja mieleen tulee naisjumalista yleensä vain antiikin kreikan jumalattaret kuten Afrodite tai intian jumalattaret kuten Kali. Nykyisistä valtauskonnoista jumalattaria on kuitenkin turha etsiä. Sen lisäksi lähes kaikki profeetat, papit, piispat ja supersankarit kuten Jeesus ja Mooses ovat miehiä – puhutaanhan muutenkin lähes aina kirkonmiehistä, katolisessa kirkossa ”isästä” ja pyhistä miehistä. Miehisyys hallitsee uskonnollista maailmaa, jossa naisen rooli on lähinnä palvella miestä – onhan nainen luotukin miestä varten?!
Uskonnot ovat kaiken kaikkiaan hyvin patriarkaalisia eli miesten ylivertaisuutta korostavia ja naisen asema on niiden perusteella pahimmillaan olla miehen omaisuutta, jota voi kohdella miten tahtoo. Miehet ovat yhteydessä jumalaan ja naisten paikka on kotona pitää huushollia pystyssä, hoitaa lapset, ruokkia perhe ja palvella miestä tämän kaikissa inhimillisissä tarpeissa huolimatta siitä, haluaako nainen sitä tai ei. Pahimmissa paikoissa maailmaa pienet tytöt naitetaan vanhoille miehille kotiorjiksi, mikä on siis muun muassa laillistettua pedofiliaa, raiskauksia ja pahimman luokan väkivaltaa. Naisen elämä on miehen käsissä, joka kohtelee naista kuten karjaansa – tai huonommin, jos niin haluaa. Kristinuskossakin nainen on luotu miehen kylkiluusta ja muutenkin syypää siihen, että elämme täällä synnin keskellä. Kristinuskon historiassa nainen on ollut ihan yhtä syrjitty kuin vaikkapa islamissa ja naisia on poltettu noitina ja kohdeltu huorina ja alistettu monin eri tavoin. Eikä se naisen hyväksyminen tunnu olevan helppoa nykyäänkään, edes demokratialtaan ja tasa-arvoltaan edistyneissä länsimaissa, joissa esimerkiksi kirkon sisällä kuohutaan yhä naispappeudesta.
Voisi kuvitella, että nykyisin, kun tiedämme jo niin paljon maailmankaikkeudesta, biologiasta ja yleensä elämästä, olisimme viisaampia ja inhimillisempiä – ja edes hieman tasa-arvoisempia miesten ja naisten kesken. Sukupuolten välinen tasa-arvo on kuitenkin varsin uusi käsite ja vaikka muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa, lainsäädännössä ja yleisessä ilmapiirissä onkin tapahtunut hidasta kehitystä parempaan, eivät patriarkaaliset uskonnot seuraa perässä. Ongelma on ainakin siinä, että pääuskonnot perustavat oppinsa muinaisiin kirjoituksiin, joille ei ole enää tänä päivänä käyttöä. Silti ne ovat uskovaisten mielestä ”jumalan sanaa”, joten niitä ei voi myöskään kyseenalaistaa tai alkaa muuttamaan muun maailman mukana. Raamattua tai koraania ei voi kirjoittaa uusiksi ja päivittää ajanmukaisemmaksi, suvaitsevaisemmaksi tai tasa-arvoisemmaksi. Ongelma on myös siinä, että useat uskovaiset – varmaankin pääasiassa miehet – eivät sitä myöskään halua. Uskonnot ovat hallintakeino ja miehet haluavat hallita ja pitää valtaa käsissään. Se on helppoa, jos saadaan perhe perheeltä ihmiset mukaan samaan joukkoliikkeeseen, hoetaan yhteisiä mantroja ja etsitään päivittäiset elämänohjeet noista muinaisista kirjoituksista.
Toki esimerkiksi raamattua tulkitaan nykymaailmassa eri tavalla sen mukaan, onko kyseessä vähän fanaattisempi uskontokunta, joka lukee raamaattua sana sanalta totuutena ja ”jumalan sanana” tai vapaamielisempi uskontokunta, joka yrittää elää raamatun ja ”jumalan lakien” lisäksi myös valtioiden ja yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan. Varmasti monet naisetkin uskovat siihen, että tulkitsemalla raamatun oppeja ja lisäämällä naisten osuutta esimerkiksi papistossa, saadaan uskonnotkin tasa-arvoisemmiksi kuin nykyisin. Toisaalta monet naiset varmasti uskovat myös siihen, mitä raamatussa sana sanalta sanotaan ja etsivät sen mukaan paikkansa perheen hoitajana, miehen alamaisena.
Löytyykö sitten uskontoa, joka ei olisi niin pahasti naisten oikeuksia polkeva tai itse asiassa olisikin niitä vahvistava – ja sitä kautta tasa-arvoon pyrkivä? Väitän, että ei löydy, jos uskonnoiksi lasketaan vain isot, vaikutusvaltaiset ja teistiset uskonnot, jossa palvotaan jotain tiettyä jumalolentoa. Jos ajatellaan maailman isoista uskonnoista vaikkapa vähiten epäilyttäviä opinkappaleita viljeleviä uskontoja kuten buddhalaisuutta, jossa on oma ”ateistinen” haaransa, on siinäkin silti miehillä, munkeilla, tärkein osa. Toki on sitten pienempiä teistisiä uskontokuntia, kuten vaikkapa pakanallinen luonnonuskonto wiccalaisuus, jossa sukupuolten väliset erot on onnistuttu häivyttämään ja tasa-arvoon pyritään sillä, että uskotaan jumaluuden ilmentymänä feminiiniseen jumalattareen ja maskuliisineen jumalaan, joista kumpikaan ei kumminkaan ole yli toisen vaan ne yhdessä muodostavat jumaluuden. On kuitenkin kyseenalaista, riittääkö ihmiskunnalla ymmärrystä pienemmille ja sovinnollisemmille uskonnoille, koska pääuskontojen ahdasmielisyys on jo niin juurtunut ihmisiin, vaikka he eivät mielestään uskonnollisia olisikaan.
Ehdotankin ratkaisuksi kaikille naisille ateismia. Se on ainoa todellinen keino taistella sen puolesta, että yksi maailman vahvimmista, miehistä valtaa edelleen ylläpitävistä ja edesauttavista voimista - uskonto - saataisiin kitkettyä pois ja sitä kautta tehtyä maailmasta tasa-arvoisempi paikka. Ateismi on jumaluskon ja uskontokuntien iänikuisten opinkappaleiden orjallisen noudattamisen sijaan esimerkiksi humanistista ja naturalistista ajattelua, joka pyrkii siihen, että ymmärtäisimme maailmankaikkeutta, elämää ja itseämme/toisiamme. En väitä, että naisten asema muuttuisi pelkästään uskonnot hävittämällä, mutta ainakin iso askel siihen suuntaan se olisi. Ateismin varjolla naisia ei voi syrjiä, pakottaa tiettyyn muottiin, syyllistää tai alistaa. Uskontojen varjolla voi. Ateistiset äidit voisivat kasvattaa lapsiaan kunnioittamaan kaikkia sukupuolesta, rodusta ja muusta erilaisuudesta huolimatta ja näin maailma pikku hiljaa tasa-arvoistuisi.
Tämä 12.5.2008 kirjoitettu teksti julkaistu alunperin vapaa-ajatteluun keskittyneessä blogissani, jonka poistin aiemmin siksi, että kyllästyin puolustelemaan ateismia humanistisena ja avoimena vaihtoehtona uskonnoille, kun kommentoijien mielestä syyllistyin ajattelumallieni kanssa jopa samanlaiseen vihamieliseen kiihkoon kuin fundamentalistiuskovaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti